tärinää

Valitettavaa, mutta itsekin olen huomannut samankaltaista oireilua viimeisen 2-3 vuoden aikana. Mikäs muukaan siihen syypää olisi kuin koulukiusaaminen, itseäni kiusattiin koko peruskouluajasta 6 vuotta, ensin ala-asteen 3 ensimmäistä vuotta ja sitten kun luulin sen parin vuoden jälkeen olevan ohi, niin johan alkoi yläaste ja siellä sama meininki jatkui. Jotenkin se alkoi siitä kun jotkut kovikset tulivat joskus ruokalassa samaan pöytään istumaan ja vieläpä vierekkäisille paikoille, niin yritä siinä sitten olla rento ja rauhallinen.

Kaikkein noloin tilanne sattui kerran ysiluokan keväällä. Söin ruokalassa yleensä yksin ja kerran ympärilleni istuutui samaan pöytään joukko 13-14-vuotiaita seiskaluokkalaisia. Johan niillä oli porukassa rohkeutta uhitella vaikka millä mitalla ja johan siinä sitten alkoi kädet taas tärisemään kun ruokaa lappasi suuhun ja varsinkin maitolasia nostaessa. Viimeinen kommentti näiden esimurkkujen taholta oli "Kato, toi on vähän outo - Niin onkin.". Siitä päivästä lähtien olen saanut varoa käsien tärisemistä ruokalassa, ja vaikka tuostakin tapauksesta on jo yli kaksi vuotta niin johan se on ollut mielessä kun olen ollut syömässä kahdessa myöhemmässä oppilaitoksessani. Julkisilla ruokapaikoilla (=ravintoloissa) en tunne oloani yleensä hermostuneeksi.

Mulla on sama ongelma syödessä. Aina kuyn syön jotain, niin kädet vapisee ja yleensä keitot tippuu syliin :/
Mutta en ole koskaan ollut koulukiusauksen uhri, että on kyllä varmasti muitakin vaihtoehtoja kuin se kiusaamis juttu. Sitäpaitsi toi kassajuttu on aika yleinen, mulla on monta kaveria (mä mukaan lukien), jotka aina mongertaa esim. mäkkärissä jotain tilatessaan.

Tuosta puhutaan nk. kahvikuppineuroosina. Kyse on lievästä paniikkihäiriöstä noiden oireittesi perusteella.

Tuohon ongelmaan on parhaimpana keinona totuttelu. Eli käytännössä niin kauan harjoittelet ja käyt niitä tilanteita läpi että ne eivät enää aiheuta suurempia reaktioita.

Älä kuitenkaan harjoittele sillä asenteella että onnistuit kun maksoit esimerkiksi ostoksesi kassalla ja pääsit siitä testistä läpi. Jostain syystä useimmat psykologit markkinoivat tuota keinoa juuri tuolla tavalla ja se taas ei auta itse ongelmaan, vaan se vahvistaa sitä perustaa josta tuo ongelmasi aiheutuu.

Jos sillä asenteella harjoitellaan että päästiin läpi hengissä, niin se tarkoittaa sitä että siinä vahvistetaan pelkoa jonka aiheuttaa se hirvittävän pelottavan kauhea kassa ja jälkeenpäin sitä että olisi muka hyvä vältellä ja paeta pelottavasta tilanteesta, eli käytännössä väittää että voitit kun pääsit haasteen läpi.

Toisinsanoen kassan pelottavuutta ei saa vahvistaa, kuten ei saa myöskään vahvistaa välttelykäyttäytymistä.


Paras keino harjoitella tuollaista tilannetta ja totutella siihen on se että yrittää päästä niin lähelle sitä ahdistavaa kohtaa jossa puhe puuroutuisi ja kädet tärisisivät holtittomasti. Sitä pistettä ei kuitenkaan tarvitse saavuttaa koska tehtävän suorittaminen ei ole tärkeää, tärkeää on itse tehtävä!

Eli luo itsellesi sellaisia tilanteita ja vaikka alkuun mielikuvaharjoitteita joissa pyrit pääsemään lähelle sitä hetkeä jolloin paniikki alkaisi iskemään. Sitten otat reilusti pari askelmaa taaksepäin ja nyt tarkastelet hyvin tarkkaan sitä että kuinka siedät tämän hetkistä tilannetta jossa olet, eli kun olet sen "kahden askelman" edessä ja olo on helpompi. Hyväksy se että hiostuttaa, pelottaa, hengästyttää ja kädet tärisee. Hyväksy se ja anna sen tunteen tulla. Älä kuitenkaan siis mene itse siihen paniikki alueelle, vaan pysy sitä edeltävässä olotilassa. Älä ajattele sitä kuinka valtavasti pelottaa, vaan ole objektiivinen ja tarkastele reaktioita. Jos kädet tärisee, huomioi se, mutta älä ajattele että VOI KAUHEA KÄDET TÄRISEE NYT KAIKKI HUOMAA! Huomioit vain sen ja jos ajatuksesi on että pelkäät muiden huomaavan, huomioi sekin, mutta älä mene sille pelkoalueelle jossa alkaisit keskittymään siihen kuinka muka muut huomaisivat.

Tuossa toimit hieman kuin lintubongarina ja keräät havaintoja ylös analysoimatta ja tarttumatta niihin sen kummemmin.

Jotta saisit käsityksen siitä mitä tarkoitan noilla "askelmilla", niin piirrä itsellesi paperille yläpuolelta kuvattuna jonkinlainen pystysuora kulkuväylä jossa on kassajono, kassajonon edellä maksaja, sekä maksajan oikealla puolella kassa. Kassan päädyssä on asiakas joka kasaa ostoksiaan pusseihin. Jonoa ennen on pieni pätkä karkkihyllyä ja muita asiakkaita, sekä valintatilannehetki jolloin mennä jonon jatkoksi.

Merkkaa se esimerkiksi tällä tavalla (ylhäältä alas)

8. Pussittaja
7. Hälytinportti
6. Maksaja (Kassa)
5. Jono (seuraava asiakas)
4. Jono (kohta on mun vuoro/joku tuli mun taakse)
3. Jono (Jonon alku)
2. Karkkihylly/muita asiakkaita
1. Valintapiste jossa päätetään liittyä kassajonoon.


Kuvittele itsesi kulkemassa tuota kassajonoa pitkin ja mieti että missä kohdalla alkaa se jännitys hiipiä puseroon, missä se tulee havaittavaksi ja missä reagoit siihen. Harjoittele sen läpikäymistä päässäsi niin että se alkaa maistua puulta ja kyllästyttää ja sen jälkeen harjoittele lisää ja muista se objektiivinen reaktioiden luettelointi.

On erittäin tärkeää ettet pyri heti jonon päähän ja väitä itseäsi voittajaksi, koska voittaja olet silloin kun saat oireesi hallintaan ja siedettävälle tasolle ja siitä syystä sinun täytyy totutella pienin askelin tottumaan jotta oireesi vähenisivät. Täysin jännityksetöntä elämää et saa, koska tosiasia on se että meistä kaikki jännittävät tuollaisia tilanteita ja me kaikki keskitymme suoritukseen koska haluamme että jono kulkee jouhevasti eikä jäädä jonon tukkeeksi. Tietty määrä jännitystä on hyväksi ja tarpeellista.

Kahvikuppineuroosissa on se hyvä puoli että se vaivaa yleensä nuoria ihmisiä tai nuoria aikuisia ja iän karttuessa se häviää juuri sen totuttelun takia kun huomataan ettei se kassatäti niin hirveä ollutkaan ja kun käsittää että ne muutkin asiakkaat ovat siinä tilanteessa yhtä kovin kusi sukassa kuin sinäkin.

Tuo tekniikka jonka neuvoin auttaa myös muihin erityistilanteisiin joissa jännittää