Olen miehenä lueskellut tukka pystyssä näitä juttuja joissa jo ammoin kuolleelle miehelle ilmestyy 'lapsia' jotka hakevat oikeusteitse isyyden tunnustamista. Eikö miehellä ole enää mitään oikeusturvaa? Voiko tosiaan kuka tahansa ventovieras vielä kuolemani jälkeenkin ilmoittautua lapsekseni ja perimään oikeiden lasteni rinnalle?
Toisaalta minulla ei ole juurikaan oikeuksia. Jos nyt saisin selville että avioliitossa syntynyt lapseni onkin postinkantajan housuista, niin minulla ei ole enää mahdollisuutta kiistää avioliiton kautta muodostunutta isyyttä. Tai jos saisin tietää olevani tuhkamuna ja lapsia on silti tullut tasaiseen tahtiin. Ilman äidin ja lasten hyväksyntää isyyskiistaa ei oteta edes käsiteltäväksi.
Kuitenkin minulle voidaan vielä kuolemani jälkeenkin vahvistaa miten suuri lapsijoukko tahansa. Miksi isäehdokkaan lupaa ei tässä yhtäkkiä tarvitakkaan, mutta äidin ja lapsen lupa tarvitaan aina?
Olen jo varhain tajunnut sen, että miehen kannattaa katsoa tarkkaan minne siemenensä ruiskii (mielellään kondomiin, jonka hävittäminen pitää valvoa itse). Näköjään tuokaan ei riitä.
Loppukevennyksenä palautan mieliin tennistähti Boris Beckerin tapauksen. Hänhän erehtyi suuseksiin venäläismallin kanssa hotellin siivouskomerossa. Ei valvonut siementen hävitystä, ja venäläismafia hoiti hedelmöityksen suussa säilytetystä spermasta. Tuo huolimattomuus maksoi Beckerille kymmeniä, ellei satoja miljoonia.
Toisaalta minulla ei ole juurikaan oikeuksia. Jos nyt saisin selville että avioliitossa syntynyt lapseni onkin postinkantajan housuista, niin minulla ei ole enää mahdollisuutta kiistää avioliiton kautta muodostunutta isyyttä. Tai jos saisin tietää olevani tuhkamuna ja lapsia on silti tullut tasaiseen tahtiin. Ilman äidin ja lasten hyväksyntää isyyskiistaa ei oteta edes käsiteltäväksi.
Kuitenkin minulle voidaan vielä kuolemani jälkeenkin vahvistaa miten suuri lapsijoukko tahansa. Miksi isäehdokkaan lupaa ei tässä yhtäkkiä tarvitakkaan, mutta äidin ja lapsen lupa tarvitaan aina?
Olen jo varhain tajunnut sen, että miehen kannattaa katsoa tarkkaan minne siemenensä ruiskii (mielellään kondomiin, jonka hävittäminen pitää valvoa itse). Näköjään tuokaan ei riitä.
Loppukevennyksenä palautan mieliin tennistähti Boris Beckerin tapauksen. Hänhän erehtyi suuseksiin venäläismallin kanssa hotellin siivouskomerossa. Ei valvonut siementen hävitystä, ja venäläismafia hoiti hedelmöityksen suussa säilytetystä spermasta. Tuo huolimattomuus maksoi Beckerille kymmeniä, ellei satoja miljoonia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sentään kuolleelle miehelle ketä tahansa lapsia voi ilmestyä, vaikka täällä eilaiset ... henkilöt tällaista kirjoittavat. Isyyden vahvistamiseen tarvitaan aina DNA-tutkimus ja se on erittäin luotettava, kuten tulemme näkemään Bodom-jutustakin vielä.
Toinen korjaus: Isyyden kumoamiseen ei tarvita koskaan lapsen äidin suostumusta tai mielipidettä. Kanteen isyyden kumoamisesta voi nostaa lapsi ilman määräaikoja. (Ainoastaan avioliiton aikana syntyneen lapsen _isyyden tunnustamiseen_ jonkun ulkopuolisen miehen toimesta tarvitaan molempien aviopuolisoiden suostumus).
On aika luonnollista, että asian vieminen oikeuteen on lapsen itsensä päätettävissä. Olipa biologinen isä jo kuollut tai ei.
On ainakin yksi tapaus aivan kiistaton ja olen tarkoituksellisesti perännyt sen. Kaksi vuotta kuoleman jälkeen lapsettomalle miehelle vahvistettiin isyys ja isä oli kuollessaan yli seitsemänkymmenen.
Kuka hyvänsä voi isyyden vahvistuttaa sinulle, vaikka et omaisi avioliitossasi lasta ja todennäköisesti olet kyvytön siittämään.
Tätä toivottavasti ainutkertaista tapausta tapausta pidetään lain mukaisena jonkun "laki ja oikeus" henkilön taholta, mutta isyyslaissa ei ole tekstiä, joka hyväksyy kuolleelle isyyden vahvistamisen vanhan isyyslain mukaan.
Nykyisen isyyslain mukaan syntymättömän lapsen isän vahvistamiseksi tarvitaan Dna-testi.
On eriasia jos oikeus "julistaa harkintaa" käyttäen isyyden kuolleelle. Ei ole tarvittu edes äitiä todistamaan kuka on hänen aikamiespoikansa isä. Ja tämä ei ole sitten ainut oikeusmurha, joka on suomen oikeuslaitoksessa tehty.
Kuolemasi jälkeen sattaa ilmestyä perillinen perunkirjoitustilaisuuteen ja ilmoittaa olevansa perillinen, jopa rintaperillinen, ellei sinulla ole niitä rintaperillisiä.
Aisankannattajia löytyy varsinkin jos on kyse vähänkin isommasta omaisuudesta. Tällä palstalla on ollut juttua näistä isää vailla olevista ja "hyvä asianajaja" saattaa ryhtyä toimeen hyvän tienestin perässä. Väännetään korppikin valkoiseksi.
Sitten on näitä minun, sinun ja yhteisiä kakaroita, niin helvettikö ottaa selvää mikä mikin on ja kenen pesää lähdetään kuoleman jälkeen tyhjentämään. Kuolemasi jälkeen olet aseeton ja vain rikoksen ollessa kyseessä luusi nostetaan ylös ja tukitaan kenen poika tai tyttö olet.
Kaikilla miehillä ei ole oikeusturvaa ja se voit olla juuri sinä jonka perillisille ei oikeutta riitä.
Voi olla että joillekin miehillä todella ilmestyy näitä lapsia kuoleman jälkeen, kuten asian sujuvasti ilmaisit. Mutta: on olemass tapauksia, joissa isä jo eläessään tietää näistä lapsista, maksaa epäviralliset elatusmaksut, huolehtii tapaamisesta, pitää yhteyttä vuosia ja kohtelee tasavertaisesti muiden lapsien kanssa, vaikka onkin siittänyt au-lapsen täysin tietoisesti toisen naisen kanssa. Hän jopa tutustuttaa tämän au-lapsen perheeseensä, joten lapsella on kaksi kotia. Lapsi elää ja kasvaa luullen, että asiat ovat kunnossa kunnes sitten sattuu niin että isä kuolee. Sen jälkeen selviää, että ups, isyys jäikin tunnustamatta. Avioliitossa syntyneet lapset saavat lakiosansa ja tämä yksi au-lapsi tuntee itsensä yhtäkkiä hyljätyksi ja ei tasa-arvoiseksi. Hän ei ole voinut vaikuttaa olemassaoloonsa eikä syntymäänsä, mutta kuin kostoksi siitä jääkin ilman perintöä, ilman pienintäkään tavaraa tai esinettä muistoksi isästään. Ainoat muistot ovat isän lähettämät postikortit ja omat kirjoitukset päiväkirjaan. Avioliitossa syntyneet lapset ostelevat perintörahoillansa taloja ja autoja ja tämä au-lapsi jatkaa taisteluaan yhteiskunnassa hankkimalla itse leipänsä ja ottamalla lainaa opiskeluihinsa. Mitäpä sanot tästä?
Lain laatijoina ja lakien voimaansaattajana ovat pääasiallisesti miehet.
Tuomioistuimissa ovat tuomioita jakamassa miehet varmaan 80 prosenttisesti. Miksi miehet eivät valvo etujaan, jotta ei ainakaan kuoleman jälkeen pääse kukaan isyyttä vahvistuttamaan. Lakeja voidaan tulkita ja jopa harkita. Kyllä tässä sitten tukkapystyssä voi lukea, että kuolleesta oikeus julisti isän.
Tuskin kuoleman jälkeen isyydellä on merkitystä, mutta joku voi näpätä muhkean perinnön onnistuessan saamaan varakkaan "harkitun isän". Onko se sitten isyyslain tarkoitus, vai voidaanko harkiten joku vaikkapa lapseton mies todella julistaa kuoleman jälkeen isäksi. Silloinhan sivuutetaan isyyslaki, perimys ja mahdollinen vainajan testamentti - viimeisen tahdon ilmaus.