Kerroin naapurille että mä oon valmis menemään linnaan, oletko sä valmis menee hautaan?
Loppu kuittailu kuin seinään.
Loppu kuittailu kuin seinään.
Loppu tappelu
Piste.
4721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laiton uhkaus = aseenkantoluvan menetys AINAKIN ja kriminaalihuollon kurssit, mahd yhdyskunta palvelua.
Teon yritys = vankimielisairaala ja loppuikä vankilalaitoksessa
Onnistunut teko= Vankimielisairaala ja Elinkautinen.
Näin pääpiirteittäin!
Sen verran päähän ottaa kyllä meidän naapurisopu nyt taas että pakko johonkin purkaa kakkalasti. Ollaan asuttu reilu kolme vuotta tässä nykyisessä talossamme, joka on isolla tontilla oleva, suhteellisen uusi ja iso ihana talo, meille tosiaan oikea unelmakoti, jossa myös mahtuu hyvin elämään iso perheemme. Ainoa tökkivä asia on naapurimme. Ollaan aina oltu ihmisiä, jotka haluavat elää omaa elämäänsä, omalla tavallaan, aiheuttamatta häiriötä kuitenkaan kenellekään, meillä on ihan riittävästi ystäviä täällä, että emme ole halunneet sen enempi tuppautua naapureidemme ystäviksi/paremmiksi tutuiksi. Elämme kiivasta pikkulapsivaihetta, jonka lisäksi työelämä nielee paljon aikaa myös. Elämässä on siis menoa ja meininkiä, ilman vaikeita naapureitakin. Muutettuamme toki kävimme esittäytymässä ihan lähimmille naapureille, mutta tämä ei nyt riitä suomalaiselle perusluonteelle. Viime kesänä koiranpentumme pääsi lapsilta karkuun pari kertaa, josta niinikään tuli valitusta. Sen jälkeen koira on kyllä visusti pysynyt kiinni, eikä vastaavaa ole päässyt tapahtumaan. Talvella joulun jälkeen toinen naapurimme, tämä todelliseksi murheenkryyniksi osoittautunut, laittoi postilaatikkoomme nimettömän kirjeen, mutta lähettäjästä ei ollut epäselvyyttä, koska vastasatanut lumi paljasti jäljet. Kirjeessä etenkin minut (perheemme äidin), naapuri haukkui ylpeäksi, kävelen kuulema tuota tietä aina niin ylpeästi....ja että kukaan ei ennen minua, näinä kolmenakymmenenä vuotena ole käynyt JOKA PÄIVÄ kun he ovat poissa kotoaan, kusettamassa koiraansa heidän pihakoivuun ja roskasäiliöön! Kehoitti siinä myöskin tulemaan pesemään heidän roskiksen. Arvatkaa meninkö? Talojemme ohi kulkee useita muitakin koirien ulkoiluttajia päivittäin, koska takametsissä on mukavia ulkoilureittejä, ja toisekseen minä en siinä roskiksessa mitään havainnut, vai kiiltääkö teillä roskiksen kylki kuin...sen se auringossa? Menin ihan ystävällisin mielin asian selvittämään, koska minua ottaa päähän tälläiset nimettömät haukkumiskirjeet, jossa perättömiä väitteitä. Minä olen tottunut suoruuuteen, omalla nimellä, joten halusin selvittää asian, sain aikamoisen ryöpyn niskaani ja kuulla kuinka heitä ottaa päähän sekin, ettei lapsemme ole tehneet tuttavuutta heille tai emme ole tarvinneet heidän apuaan. Entisille talon omistajille he kun olivat olleet ihan varakoti. Talon ostotilanteessa aikanaan kyllä vanhoilta omistajilta kuulimme, että heitä oli häirinnyt juuri näiden ihmisten jatkuva kyylääminen verhojen raosta. Olemme havainneet kyllä myös itse sen. Olen joskus ajatellut, että auttaisiko, jos pyllistäisin tonne joskus, kun mummo taas ikkunassa??? Aiemmin keväällä poikamme koulukaveri tuli kylään meille ja tomerat ekaluokkalaiset lähtivät ojan penkalta keräämään minulle leskenlehtiä. Tämä vieras poika oli tietämättään hypännyt hetkeksi tämän kyseisen naapurin puolen ojanpenkalle, siitäkös naapurin pappa oli tullut haravan varsi ojossa kuin lyödäkseen ja huutanut "pois minun tontiltani". No eipä uskalla lapset enää astua jalallaankaan sille reunalle. Nyt sitten eilen lapset taas tekivät virheen, ja minä sen myötä. Kesäkerhossa olivat piirrelleet katuliiduilla ja siitä innostuneina pyysivät minultakin sellaisia, kun tiehaarassamme on muutama metri asfalttia ennen hiekkaosuuden alkamista. Minä tyhmänä annoin luvan, kun muutaman kauniin kukan siihen piirtivät, auringon ja jotain muita kesäjuttuja, kuulema säätiedotuksen. Naapurin mummo oli huutanut tytöllemme 9v, että kuka on antanut luvan piirtää ja miehelleen sanonut kutsuvansa poliisit. Tyttömme tuli itkien kotiin totaalisesti säikähtäneenä. Minä ilmoitin poliisille tapahtuneesta, joka piti asiaa vähäisenä ja toivotteli jatkossa rauhaa. Minä otin sitten harjan ja vesisangot ja kävin pesemässä kuvat pois, vaikka yöllä olisi vettä jo satanutkin. Sen jälkeen menin naapuriin ja pyysin anteeksi aiheuttamaani vahinkoa ja mielipahaa. Naapurin mummi pauhasi, että "ei mitään kasvatusta ole, graffiteilla sotketaan heidänkin verovaroillaan kustantamansa kalliit tiet ja muka kauniita kesäkuvia!" Vinkkejä? Minä omasta kodistani lähde kulumallakaan, ei vaikka hiillostettas kuinka. Sen verran iäkkäitä naapurit ovat, että ennen ne lähtee jonnekin muualle.
mietihän nyt sinäkin että kannattaako tuollaisesta asiasta loppujenlopuksi välittää. Jatkatte sitä omaa elämäänne ihan rauhassa ja jos jotain sattuu vastaavia niin sitten sattuu, se kuuluu elämään että aina on jotain konfliktiakin välillä. Tahallaan niitä ei kuitenkaan kannata alkaa väsäilemään.
Jollei niillä vanhuksilla ole muuta elämää kuin tuollainen kyttäily ja kuittailu niin jättäkää ne omaan arvoonsa. Turha niitä on varomaankaan alkaa tai vastaavaa, siinä menee se oma elämä vaan sekaisin kokonaan. Unohtakaa niiden olemassaolo ja eläkää kodissanne kuten haluatte, välittämättä siitä mitä joku muu ajattelee, sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä kun ette mitään rikollista kerran tee.
Jotkut vanhukset nyt vaan on tuollaisia kun niillä ei ole mitään muuta tekemista ja aika käy todella pitkäksi eivätkä jaksa tapellakaan keskenään aina. Katsovat sitten elämäänsä sisältöä muista ihmisistä kuten nyt teistä. Kai niitä harmittaa kun muilla on vielä nuoruus. lapset ja elämä ja heillä ei ole edessään kuin laitos ja hauta. "Koirat haukkuu ja karavaani kulkee", niin se menee kannattaa unohtaa mokomat aina samantien eikä jäädä miettimään tuollaisia merkityksettömiä juttuja ettei mene se oma elämä ihan pilalle. Naurakaa niille, se niitä harmittaa kaikkein eniten mutta älkää lähtekö mukaan tuollaiseen jota yrittävät, kohta ne hallitsee teidän elämäänne joka tavalla. Henkistä piinaa tulee olemaan jos vain annatte sille luvan.
Vanhojakin pitäisi ymmärtää ennenkuin tuomitsee, ymmärtäminen on avain kaikkeen muuhunkin. Empatiaa!
Ymmärrän kyllä että tekeminen heillä vähissä, mutta pitäkööt hekin omana tietonaan sen. Ollaanko me jollain lailla syyllisiä heidän vanhuuteen? Yksinäisyyteen? Minä ymmärrän työni puolesta loputtomiin vaikeita ihmisiä ja heidän vaikeita elämiään, joten en nyt jaksaisi enää vapaa-ajallakin, kun ei ole pakko. Minä ja perheeni olisimme vallan mainiosti antaneet heidän elää rauhassa ja olemme antaneetkin, mutta he eivät anna meidän. Ja olen tälle naapurille moneen otteeseen sanonut, että tulisi sanomaan reilusti vaivaavista asioista meille aikuisille, ei meidän pienille lapsille, jotka jo suorastaan pelkäävät tätä mummoa ja pappaa. On vähän vaikeaa opettaa lapsia kunnioittamaan vanhuksia, kun on tuollaiset esimerkit ihan vieressä. Kasvatusmetodini onkin, että ihmisiä voi ymmärtää tiettyyn rajaan, mutta itseään saa puolustaa, eikä kenenkään tarvitse antaa huvikseen nälviä itseään loputtomiin. Ymmärrän että hyvä taloudellinen tilanteemme ja onnellinen perheemme kateellista naapuria ottaa päähän. Mutta minä pohjalaiset juuret omaavana ihmisenä ainakin pitäsin sen visusti omassa päässä ja yrittäisin sen sijaan parantaa omaa elämääni, eihän se toisten vika ole, jos suksi ei aina ole luistanut kuin olisi halunnut. Olen maalta kotoisin, jossa naapurin maatalon emäntä siirrätti rajapyykit itselleen edullisemmin, äitini kävi ja nosti mummon puun oksalle killumaan. Näin ennen naapurisopu hoidettiin ja loppu mukina siihen, ja pyykitkin pysy kummasti paikallaan vastedes. Aina ku silitellään ja säälitään, ni mitä ne siitä oppii, ei mitään. Se niinku jotenkin vaan sallitaan tietyille ihmisille? Olen ajatellut, että jos tää jatkuu, niin jotain on tehtävä, en anna lasteni kärsiä. Voin vedota vaikka siihen törkykirjeeseen ja lastemme pelotteluun.