Ajattelin jukaista ehkä yhden fantasia novellin. Onko 7930 sananen liian pieni kirjaksi? Vai kannattaako niin lyhyttä julkaista?
Tässä pätkä. Kirjan aloitus. Saa arvostella. Lukisitko eteenpäin, ekan luvun jne.?
Aloitus
Pieni tyttö joka oli noin kuuden vanha, jolla oli kullanruskea tukka puoleen selkään. Tyttö katsoi ikkunasta ulos kun ensilumi laskeutui maahan. Hänellä oli yllään valkoinen yöpuku ja kädessään ränsistynyt sota-ajalta oleva nalle. Hän istuutui puiselle ikkunalaudalle. Hän kosketti kädellä ikkunaa ja tunsi sen olevan jääkylmä. Tavi oli tullut.
Tyttö huomasi pyöreällä kirjoituspöydällään pelikortit. Hän oli huomannut isoäitinsä joskus ennustaneen korteilla tulevaa. Tyttö sekoitti kortit. Kopautti kortti pakkaa kolmea kertaa kuin isoäiti oli opettanut. Hän nosti kolme päällimmäistä korttia. Kortit kertoivat että isoäiti on kuollut.
Tyttö sekoitti pakan uudestaan ja samat kortit tulivat edelleen. Hän juoksi ikkuna laudalle istumaan ja rutisti nalleaan. Tyttö huomasi sodan alkaneen. Pommikoneiden äänet kuuluivat jo kaukaa. Hän huomasi taivaalle syttyvän kirkkaan valon. Samassa hetkessä ovi avautui. Tytön isoisä astui huoneeseen. Hän näki pöydällä olevat kortit.
- Fiksu tyttö. Sinulla on kykyjä. Kuin isoäidilläsi. Tulin kertomaan sinulle mutta näköjään tiedätkin jo. Olen pahoillani Yanne tyttöseni. Ensin äitisi kuolee synnytykseen sitten isäsi ja nyt mummosi. Tule tänne. Isoisä sanoi.
Yanne hyppäsi laudalta ja juoksi isoisänsä syliin. Hän rutisti häntä.
- Minulla on sinulle jotain Yanne. Isoäiti jätti sinulle tämän. Se on amulettipeili. Sillä voi ennustaa tulevaa tai nähdä nykyistä. Pidä siitä hyvä huoli. Älä anna sitä kenellekään, äläkä kerro tästä kenellekään. Sinä olet tuleva noita. Nyt kun minä päätän yksin sinusta kun olen ainut huoltajasi. Haluan sinun aloittavan noitien koulussa. Kävin itse siellä monta kymmentä vuotta sitten. Se sijaitsee Saritkilissä. Nyt sinun kultaseni on aika astua noituuteen. Meidän on lähdettävä ennen kuin sota alkaa.
Tässä pätkä. Kirjan aloitus. Saa arvostella. Lukisitko eteenpäin, ekan luvun jne.?
Aloitus
Pieni tyttö joka oli noin kuuden vanha, jolla oli kullanruskea tukka puoleen selkään. Tyttö katsoi ikkunasta ulos kun ensilumi laskeutui maahan. Hänellä oli yllään valkoinen yöpuku ja kädessään ränsistynyt sota-ajalta oleva nalle. Hän istuutui puiselle ikkunalaudalle. Hän kosketti kädellä ikkunaa ja tunsi sen olevan jääkylmä. Tavi oli tullut.
Tyttö huomasi pyöreällä kirjoituspöydällään pelikortit. Hän oli huomannut isoäitinsä joskus ennustaneen korteilla tulevaa. Tyttö sekoitti kortit. Kopautti kortti pakkaa kolmea kertaa kuin isoäiti oli opettanut. Hän nosti kolme päällimmäistä korttia. Kortit kertoivat että isoäiti on kuollut.
Tyttö sekoitti pakan uudestaan ja samat kortit tulivat edelleen. Hän juoksi ikkuna laudalle istumaan ja rutisti nalleaan. Tyttö huomasi sodan alkaneen. Pommikoneiden äänet kuuluivat jo kaukaa. Hän huomasi taivaalle syttyvän kirkkaan valon. Samassa hetkessä ovi avautui. Tytön isoisä astui huoneeseen. Hän näki pöydällä olevat kortit.
- Fiksu tyttö. Sinulla on kykyjä. Kuin isoäidilläsi. Tulin kertomaan sinulle mutta näköjään tiedätkin jo. Olen pahoillani Yanne tyttöseni. Ensin äitisi kuolee synnytykseen sitten isäsi ja nyt mummosi. Tule tänne. Isoisä sanoi.
Yanne hyppäsi laudalta ja juoksi isoisänsä syliin. Hän rutisti häntä.
- Minulla on sinulle jotain Yanne. Isoäiti jätti sinulle tämän. Se on amulettipeili. Sillä voi ennustaa tulevaa tai nähdä nykyistä. Pidä siitä hyvä huoli. Älä anna sitä kenellekään, äläkä kerro tästä kenellekään. Sinä olet tuleva noita. Nyt kun minä päätän yksin sinusta kun olen ainut huoltajasi. Haluan sinun aloittavan noitien koulussa. Kävin itse siellä monta kymmentä vuotta sitten. Se sijaitsee Saritkilissä. Nyt sinun kultaseni on aika astua noituuteen. Meidän on lähdettävä ennen kuin sota alkaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikuttaa aivan C. S. Lewisin ensimmäisen Narnia-kirjan alun ja Potterien yhdistelmältä ja kopiolta. En näe tässä oikein mitään omaperäistä, paitsi ehkä tuo tytön nimi. Tarinan alku on liian nopeatempoinen, mikä tekee tytön ja isoisän surusta hyvin teennäisen (jos haluat sivuuttaa sen turhana yksityiskohtana ja siirtyä eteenpäin, älä mainitse kuolemaa ollenkaan). Kuitenkin, jos haluat mainita kuolemasta mutta haluat sivuuttaa murheen ja turhan tunteilun ja siirtyä jo nyt tarinassa eteenpäin, kirjoita kuolemasta muistelevasti niin että saat tapahtumaan etäisyyttä. Jos taas haluat että isoisä tulee kertomaan ensimmäistä kertaa mummon kuolemasta, kirjoita siitä huomattavasti kuvailevammin ja anna tunteiden (tuskan, surun, välinpitämättömyyden jne.) näkyä vuorosanoissa, jotta tekstisi koskettaisi jollain tavalla lukijaa. Nykyisen kaltainen nopea asioiden toteaminen ei yksinkertaisesti toimi, se ei liikuta puoleen eikä toiseen. Tekstissäsi on myös jonkin verran kirjoitusvirheitä, eikä ensimmäinen lause ole edes lause, sillä siitä puuttuu lauseen pääverbi.
Yhteenvetona sanoisin, että jos tarinasi jatkuu samanlaisena, suosittelen mieluummin Narniaa ja Pottereita niille, ketkä eivät ole kirjoja vielä lukeneet. Ne taas, jotka ovat jo Potterinsa ja Narniansa lukeneet, tällainen tarinan aloitus saa lukijan vertailemaan tarinaa kuuluisiin lasten fantasiakirjoihin. Ja tekstisi jää varmasti maailman lastenkirjallisuuden huippunimien varjoon. Siispä annan ilmaisen vinkin: älä ota mallia tunnetuimpien kirjailijoiden teoksista, ainakaan niiden perus juonesta ja ideasta (jos et esitä sitä hyvin omaperäisesti). Keksi ainakin alkuun jotain omaperäistä, ettei lukijalle tule ensimmäisenä Potter tai Narnia mieleen. Luulen, että yksikään kustantaja ei halua julkaista keskeneräisiä Potter-kopioita, sillä niitä epäilemättä sataa kustantajille pilvin pimein.
Mitä siis voisit tehdä? Ota tekstisi uudelleen esille ja lue tarinasi uudelleen, ajatuksella. Mieti ainakin seuraavia seikkoja:
1. Miten voisin kirjoittaa ja muuttaa tarinaa, että teksti ei näyttäisi kahden kuuluisimman lasten fantasiakirjasarjan kopiolta. Miten saisin tarinasta omaperäisemmän?
2. Mieti asioita hahmojen itsensä kannalta. Olen mielessäni nyt tuo Yanne/isosisä. Sanosinko tuona henkilönä nuo repliikit mitä olen kirjoittanut? Esimerkiksi sanoisinko isoisänä lapsenlapselleni näin: "Ensin äitisi kuolee synnytykseen sitten isäsi ja nyt mummosi." Eikö repliikki ollut osoitettu enemmänkin lukijalle kuin lapselle? Mitä minä tuona henkilönä tuntisin parhaillaan? Itkisinkö surusta? Pitäisikö tuntemuksistani mainita tarinassa että tunnelma välittyisi lukijalle?
3. Onko tämä kyseinen kappaleeni käsitellyt riittävän tarkasti miljöötä, tuntemuksia ja tapahtumia niin, että voin rauhallisin mielin siirtyä seuraavaan kappaleeseen ja seuraaviin tapahtumiin.
4. Voisinko kirjoittaa asian paremmin, selkeämmin ja kuvailevammin toisenlaisella lauserakenteella? Valitsenko käsittelemässäni lauseessa ja kappaleessa mieluummin selkeän vai kuvailevamman suunnan?
5. Mikä on tarinan premissi? Onko minulla sellainen ja olenko noudattanut sitä koko tarinan ajan?