Mistä syystä

Minä olen napakkasanainen ja intoilin Jämsän seurakunnan diakoniatyöntekijä (diakonissa, seurakuntasisar miten vain) Marja-Leena Harjulle, että voisiko hän Jämsän seurakunnan "sosiaalityöntekijänä" ottaa yhteyttä Jämsän kaupunkiin ja patistaa kaupungin päivähoitoa järjestämään jo vihdoinkin pojalleni hoitopaikan päiväkodista.

No, Marja-Leena Harju soitti puhelun (?) Jämsänkoskelle Jämsänkosken seurakunnan diakonissa Helena Salmiselle. Helena Salminen kiiruhti perjantaina 13.2.2009 tekemään lastensuojeluilmoituksen pojastani. Se kuului suunnilleen niin, että äiti on ennalta-arvaamaton ja seurassani ollut lapsi ei tuntenut oloaan mukavaksi tuolloin Jämsän seurakunnassa asioidessani. Pojastani ei ollut oikeastaan muita huomioita, kuin että hän kävi Jämsän seurakunnan toimistohuoneisssa, joissa oli ovet avoinna. (Joo, me molemmat olemme poikani kanssa samanlaisia liikkujia ja kulkijoita, tykkäämme katsella. Olemme pienessä liikkeessä koko ajan. Fyysisiä tyyppejä.)

En ole koskaan edes tavannut Helena Salmista, mutta aion kyllä käydä tapaamassa. Meillä on paljon puhumista. Helena Salminen tavannee silloin myös poikani.


Samana iltapäivänä Jämsän poliisikonstaapelit tulivat hakemaan poikani kiireellisesti huostaan. Sosiaalityöntekijä Silja Juusela lienee kokenut jonkinlaista ammatillista tyydytystä. Silja Juusela ja sosiaalityöntekijä Mirka Matilainen kyyditsivät poikani viideksi viikoksi laitoshoitoon lastenkoti, perhetukikoti Mattilaan Jyväskylään.

Se maksoi jämsäläisille noin 10 000 euroa. Eikä korottanut edes Jämsän lastensuojelukerrointa, joten edes lisää valtionrahaa se keikka ei tuonut. Melkoista tuhlausta.