7v. toisessa liitossa. Seksiä 1-2 kertaa vuodessa. Mies ei tee aloitetta milloinkaan. 10 kg. ylipainoa. Ikää 55v. Massua kertyy, kun ei pääse kotoa mihinkään. 10 v. sitten kroppa oli parempi kuin monella parikymppisellä, koska tanssin. Tanssi ei kiinnosta miestäni, eikä mikään muukaan olutta lukuunottamatta. Sitä tässä täytyy lipitellä joka perjantai ja lauantai. Suuttuu, jos en juo. Siinä sitten istuskellaan netin ääressä ja katsellaan koirakuiskaajaa, isännän ja koiran käytöskoulua tai jotain muuta eläimiin tai lintuihin liittyvää aina siihen asti, kunnes siippa on niin humalassa, että lähtee nukkumaan. Niinkuin alussa mainitsin, seksiä ei ole juuri ollenkaan. Minä haluaisin, mutta 42v. miestäni ei kiinnosta. Mitä te itseni ikäiset naiset tai miehet olette mieltä? Pitääkö tyytyä elämään ilman fyysistä läheisyyttä vai erota ja toivoa, että tämänikäinen löytää vielä seksuaalisesti aktiivisen kumppanin?
yli-ikäinen
Koske mua
17243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kommentti. Mulla on ystäväpariskunta jolla ei ole ollut seksiä noin 20 vuoteen. (Meidän ikäisiä.) Nukkuvatkin eri huoneissa. Ihmettelen suuresti. Yhdessä silti ovat.
Itselläni on seksiä ihan liikaakin. "Eukko" 49 ja minä 55. Seksiä melkein joka päivä - hurjaa seksiä. Ystävättäreni on kyltymätön. Luulin ennen että minä olen kyltymätön, mutta kun tapasin tämän ihmisen noin vuosi sitten, niin huomasin että kakkoseksi jään. Piti välillä pitää ihan "lomaa" ja lähteä kaljalle omin päin. (Tulin juuri kuppilasta joka on auki neljään asti, siksi tämä viesti tähän aikaan.)
Ongelma tulee siitä, että jompikumpi osapuoli tarvitsee seksiä useammin kuin kumppani. Jos kumpikaan ei tarvitse enää seksiä, ei ongelmaa ole.
Ihmiset ratkaisevat ongelman masturboimalla ja toiset käymällä vieraissa. Erotakin voi jos haluaa. Jos käy vieraissa ei kannata kertoa kumppanille asioita, joita hän ei halua tietää. Mieti itsellesi sopiva ratkaisu. Lykkyä tykö.
Olemme tälle palstalle yli-ikäisiä mutta osa aloituksestasi tuntui tutulta.
Omalla kohdallani ratkaisevaa oli alkoholin käyttö.
En juonut känniin mutta 50:nä tapahtuneen työstä vetäytymisen jälkeen tissuttelu hiljalleen lissäntyi.
59-vuotisena totesin "seurustelun" rajoittuvan pariin kertaan kuukaudessa.
Panin puntariin vaihtoehdot. Simät sumeina ja pää turtana osittainen impotenssi vai piristyvä seksuaalielämä!
Viimemainittu vaihtoehto tuntui kiehtovammalta.
Vaihdoin tissuttelun raittiuteen ja kuntoiluun.
Tulokset tuntuivat muutamassa viikossa ja puolen vuoden jälkeen oli sumea kausi vain ikävä muisto lähimenneisyydessä.
Raittiina pysyen homma pelittä 62-vuotisen vaimoni kanssa ( 164cm / 58kg ) muutaman kerran viikossa.
Ajoittaiset tissuttelujaksot ovat tuhoisia tätä harrastusta ajatellen.
Pitkän sepustukseni viesti.
Alkoholi täysin pois, ainakin alkuun pitemmäksi ajaksi.
Joku liikuntamuoto säännölliseksi harrastukseksi.
Normaali, terveellinen ravinto.
Kyllä se ukko siitä tokenee jos pitää sinua sen arvoisena. Jos ei niin vaihda pikaisesti kumppanisi!
Tietysti kannattaa miettiä mitä virikkeitä ukkosi kaipaa/tarvitsee ja oletko sinä niihin valmis ja pidätkö mahdollisen tuloksen arvoisina.
Poikkeuksellisesti kirjoittelen tämän pensaikosta enkä nimimerkilläni.
Mitä jos yrittäisit tehdä itsestäsi haluttavamman. Ylipaino pois, uusi kampaus jne. Pakkaa vaan menemään ruutiniksi tuo homma jos ei ala tekemään muutoksia.
sekä henkisellä, että fyysisellä tasolla, muuten käy kuten minulle vasst'ikään. Erohan siitä tuli. Seksiä olisi kyllä ollut, mutta henkinen puoli tökki.
aivan samoin voin ajatellen. Läheisyys kuitenkin se tärkein tässä iässä parisuhteessa aina. Ja se että, opitaan myös kipeistäkin asioista puhumaan...aina se ei ole itsestään selvyys.
Voimia sinulle nyt:).
tsau:Friidu
Oletko nähnyt oikein viisasta miestä??? Vertaan siihen kotimaiseen elokuvaan :) Ymmärrän hyvin tilanteesi, sillä samoin perustein mä lähdin omille raiteilleni, muuten ois henkinen kantti mulla pettänyt!
ei se helppoa ole, vaikka helpotus se on. Ristiriitahan tässä on, mutta tätä on nyt hierottu niin kauan, että parempi näin.
saattanut jonkun viisaankin tavata, kuten Pentti Linkolan. Elokuvaa en tunne.
kysynyt, montako kertaa vuodessa miehesi muuten harrastaaa seksiä naisen kanssa? Niinpä niin.
Kenekään aikuisen ei pidä mitään, jos pitää täältä neuvoja kysellä niin huonosti menee.
Täytyy jo 55:sen tietää mitä elämältä haluaa ja ottaa ohjat omiin käsiin.
Ja vastuu omasta elämästään.
siitä tässä aloituksessa kysymys. Vaan kysymys itse aiheesta. Täällä kyllä jokainen tämän ikäinen kantaa vastuun omasta elämästään ja ratkaisustaan;) Tämä ei ole mikään teinipalsta. Vai eikö sinusta elämästä voi keskustella?. Jos, se ei koske pelkästään sinua henkilökohtaisesti??. Tämä aihe varsin yleinen tässä iässä pariskuntien välillä...Eikö saisi yleisellä tasolla edes keskustella?! Tulee erittäin voimakas tunne että, et keskustele ikäisesti kanssa muualla kuin tällä palstalla;)))
tsau:Friidu
Minä varmaankin jatkaisin tanssiharrastustani, jos niin olisin aikaisemminkin tehnyt. Tai jotakin muuta harrastusta. Jos mies ei pidä tanssimisesta, niin turha edes pyydellä. Ei muakaan huvituttaisi ruveta harrastamaan jotakin semmosta, josta ajattelisin YÄK YÄK.
En antaisi toisen ihmisen Määrätä yksipuolisesti, millä tavalla sitä yhdessäoloa eleleskellään. Hyvin äkkiä ottaisin kumppanin kanssa keskusteluksi sen, Että Miksi hän olettaa, että minun pitäisi juoda joka perjantai ja lauantai, jos niin en ole aikaisemminkaan tehnyt. Kysyisin myös, että jos en juo, niin millä perusteilla hän siitä suuttuu.
Oletan, että aloituksesi ei nyt ihka oikeasta elämästä ole, mutta voinhan nyt vastata oletettuun tilanteeseen, kun nyt tähän koneen äärelle takapuoleni lykkäsin.
Kaikkinaiset parisuhteen tilanteet kuuluvat mielestäni pariskunnan välisiin asioihin ja niistä täytyisi keskustella keskenään. Vaikka saisi miljoona neuvoa muilta ihmisiltä, niin ne eivät ole "mittatilaustyönä" tehtyjä neuvoja, koska on vain kaksi ihmistä, jotka muodostavat Oman yhteisen kumppanuuden.
Jos mitkään keskustelut eivät tuottaisi tulosta, niin en suostuisi elämään niin tylsää elämää. En mitenkään jaksaisi toljottaa viikonloput tv:tä tai nettiä, enkä jaksaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on niin humalassa, että ajatukset eivät pysy pääkopan sisällä kunnollisessa järjestyksessä. Minusta siinä ei ole mieltä. Siis minulle se ei kävisi. Lähtisin käpälämäkeen ja vieläpä lujaa.
ulkopuolisen silmin olisikin niin että, hyvä ratkaisu lähteä rakentamaan sitä omaa elämää uudestaan. Itse ajattelen kuitenkin että, on niin helppo sanoa...vaikka tuon ratkaisun myös itse tehnyt...monasti. On kuitenkin ihmisiä jotka, eivät syystä toisesta sitä voi tehdä.... Uusi alku kun pelottaa. Se on aina hyppy tuntemattomaan...vanhasta tutusta ympyröistä kun täytyy temmata istensä irti....
Kuitenkin se on niin että, ihminen voi vain itse muuttaa elämäänsä...aivan kuten tuossa kirjoitit. Sitä eivät voi muut tehdä puolestasi. Aina niitä muutoksiaan ei halusta huolimatta voi tehdä;) vaikka kuinka haluaisi...elämässä kun myös saattaa olla sellaisia rajoitteita mille et mitään mahda.... Elämäsi on kuintenkin on sinun...ja aina ainutkertainen...ja myös laatuinen;)).
tsau:Friidu
Niin, tuossa omassa vastauksessani kirjoitin, että ketään toista ei voi neuvoa. Kirjoitinkin vain ja ainoastaan, mitä itse tekisin Vastaavanlaisessa tilanteessa. En myöskään keskittynyt tilanteeseen, jossa olisi joitakin Rajoitteita, että ei kuitenkaan voisi lähteä käpälämäkeen. Jokainen tilanne on omansa ja pariskunnat erilaisia jo luonteeltaan.
Tottakai uudet alut pelottavat. Minua ainakin pelottaisi ja kauhistuttaisi myös sellainen tilanne, että joutuisin elämään elämääni väärillä periaatteilla tai vain ja ainoastaan toisen ihmisen päättämillä ehdoilla. Sellainen ei mielestäni ole kunnollista yhdessäoloa. "Tekoyhdessäoloa" en tahtoisi elää, se olisi fuskaamista, eikä kumpikaan olisi onnellinen.
pysty elämään suhteessa missä olen onneton...aivan samoin ajattelen. Kuitenkin tuossa mietin lähinnä niiden ihmisten tilannetta joita tämä muutos pelottaa....heitäkin kun tunnen myös. He ihmettelevät aina sitä mistä tuota mistä se rohkeus otetaan puhutaan erosta mutta, ei uskalleta sitä päätöstä käytännössä sitten ruveta tekemään..Aina löytyy syitä miksi ei erota.....No, vaikea sanoa taas niinkään päin...Ajattelen nykyisin itse kyllä voimakkaasti niin...että, olemme tässäkin mielessä kovin erilaisia psyykkeeltämme. Toisille vaan muutokset ovat niin ylivoimaisia että, roikutaan mielummin siinä suhteessa vaikka se ei tyydytä...
Itse parisuhdehan ei täysin ongelmaton koskaan;) Lähtisin kuitenkin itse arvioimaan siitä jos, niitä puolia siinä yhdessä olossa miksi jatkaa enemmän kuin - puolia...kannattaa silloin vielä ehkä yrittääkin muuttaa sitä keskenäistä suhdetta paremmaksi....ja jäädä. Mutta, jos itse voi kertakaikkiaan huonosti...niin silloihan voi myös toinen osapuoli. Eli eroon ei maailma kaadu. Kuitenkin aina surullinen päätös ei koskaan helppo....joskus vaan välttämätön....kuitenkin. Siksi itse niin monesti elämää uudelleen aloitteena itse...en ole myöskään se joka lähtee kivittämään....niitä ihmisiä jotka eroon päätyvät. Asia aina kahden ihmisen henk.kohtainen ja erittäin kipeä...En usko että, kukaan aloittaa jos, ihminen on psyykkeltään täysin tasa-painossa itsensä kanssa myöskään suhteeseen sen perusteella etteikö todella toivoisi sen kestävän ja jatkuvan. Jokainen meistä toivoo ja haluaa itselleen Onnea ja Rakkautta ja turvallisuutta ja myös sitä jatkuvuutta. Se on mielestäni aivain luonnollista...;)) Mutta sitten kuitenkin siinäkin olemme erilaisia. On myös ihmisiä joille lopullinen sitoutuminen on erittäin vaikeaa;) tai sitoutuminen toiseen ihmiseen ylipäätään...lähes mahdotonta....
tsau:Friidu
Ehkäpä 13v vanhempi nainen ei enää jaksa kiinnostaa seksuaalisesti vaikka alussa kenties näyttikin ja tuntui upealle?
Takuulla löydät aktiivisenkin kumppanin jos teet sellaisen ratkaisun. Itse olen aktiivinen mies (62v) joten tiedän mistä puhun. (en tyrkytä itseäni, olen parisuhteessa ja uskollinen) Kaikki on siitä kiinni mitä koet parhaaksi itsellesi. Jotkut valittaa kohtaloaan mutta tyytyvät siihen. Olen aistivinani että sinä haluaisit muutosta.
Muutos sattuu aikansa mutta mutta lopulta huomaat että se kannatti.
Jos suhde ei pelaa toivotulla tavalla ja keskustelu ei muuta asioita, en näkisi mitään syytä jatkaa puutteellisessa suhteessa. Sinä hukkaa omaa elämäänsä.