Tämä ei ole provo (sanon nyt jo tähän alkuun, koska usein ihmiset ei edes jaksa lukea viestiä loppuun, ennen kuin alkaa vastaamaan). Kirjottelen tänne palstalle ihan vain selvittääkseni ajatuksiani. Saatte minun puolestani ärsyyntyä ja haukkua minua niin paljon kuin sielu sietää.
Olen siis miettinyt lähiaikoina (kun suhteistani ei ole tullut mitään) että en pysty seurustelemaan ollenkaan. Tytöistä en ole kiinnostunut, koska tytöt on liian pehmoja, ja ns. poikatytöistä tulee ainakin minulle vähän feikki vaikutelma (ei ole tarkoitus loukata, kyseessä vaan mun mielipide). Olen siis kuitenkin sitä mieltä, että olen hetero. Seurustelu on aina ahdistanut minua jonkun verran (kuluneen vuoden aikana olen ollut kahdessa suhteessa). Miespuoliset ihmiset taas vaikuttavat liian lapsellisilta, rivoilta ja heistä saa jotenkin karskin vaikutelman. Poikkeuksia toki löytyy, mutta sellaset miehet on todella harvassa. Miehen kanssa siis haluaisin seurustella, mutta ainakin oman ikäluokkani lukioikäiset pojat yrittää jotenkin liikaa olla "tosimiehiä", mikä ei anna heistä yhtään hyvää vaikutelmaa. En halua vaikuttaa nipottajalta tai itsekkäältä. Minua vaan harmittaa, että en kiinnostu kummastakaan sukupuolesta. Naisista puuttuu "se jokin" ja miehissä sitä taas on ihan liikaa. Lisäksi kuluneiden suhteitteni aikana minua on häirinnyt se, että en voi tietää milloin poika ajattelee minusta jotain kaksimielistä. Se ahdistaa, kun huomaa, että toinen katselee sivusilmällä epäilyttävä ilme naamalla, eikä voi tietää, että mitä sen päässä liikkuu.
Hitto, ei kai tässä sitten auta kuin jäädä yksin...
Olen siis miettinyt lähiaikoina (kun suhteistani ei ole tullut mitään) että en pysty seurustelemaan ollenkaan. Tytöistä en ole kiinnostunut, koska tytöt on liian pehmoja, ja ns. poikatytöistä tulee ainakin minulle vähän feikki vaikutelma (ei ole tarkoitus loukata, kyseessä vaan mun mielipide). Olen siis kuitenkin sitä mieltä, että olen hetero. Seurustelu on aina ahdistanut minua jonkun verran (kuluneen vuoden aikana olen ollut kahdessa suhteessa). Miespuoliset ihmiset taas vaikuttavat liian lapsellisilta, rivoilta ja heistä saa jotenkin karskin vaikutelman. Poikkeuksia toki löytyy, mutta sellaset miehet on todella harvassa. Miehen kanssa siis haluaisin seurustella, mutta ainakin oman ikäluokkani lukioikäiset pojat yrittää jotenkin liikaa olla "tosimiehiä", mikä ei anna heistä yhtään hyvää vaikutelmaa. En halua vaikuttaa nipottajalta tai itsekkäältä. Minua vaan harmittaa, että en kiinnostu kummastakaan sukupuolesta. Naisista puuttuu "se jokin" ja miehissä sitä taas on ihan liikaa. Lisäksi kuluneiden suhteitteni aikana minua on häirinnyt se, että en voi tietää milloin poika ajattelee minusta jotain kaksimielistä. Se ahdistaa, kun huomaa, että toinen katselee sivusilmällä epäilyttävä ilme naamalla, eikä voi tietää, että mitä sen päässä liikkuu.
Hitto, ei kai tässä sitten auta kuin jäädä yksin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
hahhahahehegehhtjjghkhk
No mitäs vitun ideaa siinä on et sä saatanan pelle tänne alat tollasii kirjottelee?? Hanki elämä.. äläkä itke tänne tollasii ku tänne ne ei kuulu.
´ketään ei kiinnosta toi sun vitunnolo wineeminen, toka kirjottaja on just kova, hakkais ainaki sut, homo.
joo minnes vittuun ne sitte kuuluu
Onks sulla sit joku kiire, ei sitä elämän kumppania tarvii löytää heti aikuisiän saavutettuaan, elämä eessä päin ->
vähän outoa tekstiä. Voisitko alottaja selittää tarkemmin, kun en oikein ymmärtänyt?