Mulla oli hoidossa melkein vuoden kaksi marsua ja oli mielenkiintoinen vuosi.
ALUKSI EN TOTTUNUT SIIHEN VINKUMISEEN.No, myt kun nmarsut on omassa kodissa niin ikävä vinkumista.
Mämä marsut asui lasten vannassa tai kahdessa ja oli laatikko minkä päällä tähyili maisemia siis ulkomaailmaa. Lisäksi oli rakenettu rampit joita pitkin marsut liikkui näiden ammeiden välissä.Oli aika puusepän näytetyö ne ramppi viritelmät.
Aluski luulin että, karkailisivat kun tavallan vapaana saa olla, mutta eivät lähteneet ikinä tutkimaan maailmaa sen kummemmin. Pikkusen siinä ympärillä pyöri ja takas turvaan. Olin tietty johdot ja muut ottanut pois siitä huoneesta.
Oli aika veikeät karvapallot:))
ALUKSI EN TOTTUNUT SIIHEN VINKUMISEEN.No, myt kun nmarsut on omassa kodissa niin ikävä vinkumista.
Mämä marsut asui lasten vannassa tai kahdessa ja oli laatikko minkä päällä tähyili maisemia siis ulkomaailmaa. Lisäksi oli rakenettu rampit joita pitkin marsut liikkui näiden ammeiden välissä.Oli aika puusepän näytetyö ne ramppi viritelmät.
Aluski luulin että, karkailisivat kun tavallan vapaana saa olla, mutta eivät lähteneet ikinä tutkimaan maailmaa sen kummemmin. Pikkusen siinä ympärillä pyöri ja takas turvaan. Olin tietty johdot ja muut ottanut pois siitä huoneesta.
Oli aika veikeät karvapallot:))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla oli hoidossa useampaan otteeseen äidin työkaverin perheen marsut. Eli mulla oli oma uros marsu ja ne hoitomarsut naaras&uros.
Mä kyllä totuin oman marsuni vinkumiseen, oikein toivoin sitä! Nykyään on hiljaista..
Kyllä silloin kun meillä oli kolme marsua asunnossa, niin kyllä niistä ääntä lähti :D Kun tuli keittiöön, niin kaikki marsut kuorossa vinkui ruokaa! :) eikä ne lopettaneet, ennenkuin saivat jotakin suuhun kelpaavaa.
Ja sitten kun ne saivat olla vapaana, niin koko keittiö haisi vahvasti urosten merkkausten takia :D
Mistä syystä sait ne hoitoon? Mä sain aluks, koska se perhe lähti ulkomaanlomalle 3 viikoksi ja sitten ne toivoivat, että "kouluttaisin" niitten aran urosmarsun yhtä puheliaaksi kuin omani. Ja sitten myöhemmin mä vaan pyysin että ne sais tulla meille hoitoon, kun ne olivat niin mukavia marsuja ja niistä oli seuraa omalle marsulleni :)
Mäkin sain kerran marsun hoitoon pitkäks aikaa. Mulla tosin oli jo marsu itellä. Se oli mun serkun marsu joka oli meillä kauan siks ku mulla oli poikamarsu ja sillä tyttömarsu ni se halus teettää sillä poikasii. Se haki sen just ennen jouluu, mut se oli jo kiintyny meijän porukkaan niin et se lopetti syömisen ja juomisen ja kyyhötti vaan häkin nurkassa ja se mun serkku sitten olikin allerginen. No se sit lähetti viestiä et haluisitteko te sen omaks ja selitti mikskä se oli menny. Niin mä sain sen sit joululahjaks. Sen marsun nimi on Oona ja poikamarsu oli Piki. Piki tosin kuoli 28.11.2003.
Ne ei tehny poikasii ku sil Oonal oli synnynnäinen hormoonihäiriö. Mut oli ne ihania aikoja ku Piki vielä eli. On vielki. Mul on aika paljo meinaan vilki elukoit mut Pikiä on Ikävä silti. :o)
mulla oli hoidossa marsu noin kuukauden.. mulla on 2 omaa marsuakin. se oli mulla siks, ku sen omistajat oli allergisia, joten se oli mulla hoidossa sen aikaa, kun ne löytäisi sille uuden hyvän kodin.
pari päivää sit se siis sai uuden kodin ja lähti meiltä. mä itkin 2 päivää sen jälkeen, koska mulla oli ikävä sitä. onneks mulla on viel 2 omaa marsua. ne on mulle tosi rakkaita.. =)
eiköhän me tästä selvitä..
ikävä on vieläkin, mutta minkäs sille mahtaa, että en voinut sitä pitää, kun oli jo omia marsujakin.. toivottavasti sai hyvän kodin.