Halusin nyt kirjoittaa jonnekin tästä mieltäni vaivaavasta asiasta... Meillä on siis sellainen tilanne, että itse olen kuumeillut omasta vauvasta jo vuosia ja nyt kun se olisi kaikin puolin mahdollista, niin olenkin alkanut perääntymään koko asiasta. Koko asia suoraan sanottuna ahdistaa! :( Olen kokenut kovan elämän ja sen vuoksi olen edelleen aika pelokas, pelkään kovasti myös raskausaikaa ja synnytystä. Pidän kovasti lapsista ja haluaisin pari omaakin sellaista mutta nämä pelkoni tuntuvat olevan sitä luokkaa, että mietin nyt, että kykenenkö koko "projektiin" ollenkaan. Voiko minusta koskaan tullakaan äitiä? Eniten pelkään, että miten itse kestän kaiken "työn" ennen lasta, en niinkään sitä että pärjätäänkö lapsen kanssa tai miten käy parisuhteen. Ja sen takia olisin melkein valmis luopumaan koko asiasta vaikka haluaisinkin oman lapsen :( En osaa ajatella tässä asiassa ollenkaan sitä lasta, jonka vuoksi kaikki tehdään ja joka olisi sitten palkintona koko asiasta. Tuntuu vain mahdottomalta ajatella sinne asti, kun pidän koko raskausaikaa ja ennen kaikkea synnytystä ihan mahdottomana asiana itselleni...
Haluisinkin nyt kysyä, että onko kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia vai olenko yksin asian kanssa? Onko täällä kenties joku sellainen lukija, joka on kärsinyt samanlaisista peloista mutta on nyt kuitenkin raskaana tai jo lapsen äiti? Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia asiasta jos saisin niin edes vähän lievitettyä näitä omia pelkojani.
Haluisinkin nyt kysyä, että onko kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia vai olenko yksin asian kanssa? Onko täällä kenties joku sellainen lukija, joka on kärsinyt samanlaisista peloista mutta on nyt kuitenkin raskaana tai jo lapsen äiti? Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia asiasta jos saisin niin edes vähän lievitettyä näitä omia pelkojani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä pelkää ja murehdi suotta, sillä meidät naiset on luotu kantamaan, synnyttämään ja kasvattamaan lapsemme ja se on meillä jo geeneissä.
On toki on aivan normaalia, että sitä ensimmäistä raskautta ja synnytystä jännittää ja joskus hiukan pelkääkin.
Et myöskään varmasti ole ainoa nuori nainen, joka näitä samoja asioita pohtii ja mielessään kelailee, sillä onhan se lapsen saanti ja äidiksi tuleminen aina uusi ja koko elämän mullistava kokemus niin naiselle, kuin myöskin miehelle ja muistan vielä hyvin, miten itsekin tullessani ensimmäisen kerran raskaaksi olin hiukan pelokas ja epätietoinen siitä, miten kaikki tulee sujumaan ja onko minusta lainkaan äidiksi.
No kaikki sujui kuitenkin hyvin ja niinkuin luonto on sen meille naisille tarkoittanut.
Älä suotta murehdi asiaa, vaan jos päätät miehesi kanssa hankkia lapsen, niin suhtaudu siihen luontevasti ja ilman turhaa pelkoa. Asioilla on tapana järjestyä ja siitä se kaikki lähtee sujumaan, kun ei suotta hätäile ja hermoile, sillä lapsen saanti on naiselle mailman luonnollisin tapahtuma.