liika kriittisyys itselle ja muille

jeemel kirjoitti:

Olen huomannut, että alan suhtautua helposti kielteisesti muita kohtaan, jos huomaan heissä joitain puutteita (ehkä samanlaisia kuin itsessäni on). Ajattelen myös helposti, että muut eivät halua viettää aikaa kanssani, koska en ole ollut muiden kuin perheeni seurassa moneen vuoteen (perheessänikin on aika hiljaista :(...), koska minua on kiusattu ala-ja yläasteella minkä johdosta kavereita ei enää ollut. Olen siis sosiaalisesti ns kokematon ja kömpelö, ja ärsyttää suunnattomasti, kun nyt yliopistoon päästyäni pitää alkaa opettelemaan asioita, jotka olisi voinut oppia vuosia sitten... toisaalta tilannne on parempi, kuin yläaste-lukiossa, sain kavereita yliopistolta jonkin verran. Nyt kuitenkin toisen vuoden päättyessä olen jotenkin ajautunut erilleen suurimmasta osasta heistä, ehkä sen vuoksi, että en "osaa" pitää yhteyttä, koska aloitteen tekeminen on vaikeaa koska mielestäni muut pitävät minua nolona tyyppinä hunojen sosiaalisten taitojen vuoksi. Nyt ainoa harrastuskin saattaa jäädä, koska ajattelen, etteivät muut halua minua sinne... kukaan ei oikeastaan ole sanonut sitä suoraan, mutta tälläinen automaattinen ajatus tulee usein.
Niin ja pointti oli se, että mistä tämä mahtaa johtua (aika vaikea kysymys) ja miten siitä voisi päästä eroon. Olen käynyt terapiassa harvakseltaan n. 3 vuotta, mutta nyt sekin on tauolla (kaikki menee tauolle :D), joten kyselen täältä jos joku haluaa vastata. Terapeutti puhui jotain, että pitäisi pitää itsestään, että voisi pitää muista, mutta en osaa sanoa, onko tässä kyse siitä.
Vähän hajanaista tekstiä :D, mutta olin eilen yksissä harvoista juhlista missä käyn ja niiden jälkeen päässä pyörii kaikenlaisia tämänkaltaisia ajatuksia... aina huomaa eläneensä liian kauan omissa maailmoissaan, kun muut vaikuttavat paljon kokeneemmilta ja tarkkanäköisiltä typerien kommenttieni ja vitsieni suhteen...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä