Tällaisen harmittoman gallupin ajattelin tehdä, jos ketään kiinnostaa vastata.
Itse erosin 2002, mutta 2008 liityin uudelleen. Voisin erota toistekin tulevaisuudessa, ken tietää. Veikkaan, että valtaosa kirkon jäsenistä on ns. tapajäseniä.
Itse erosin 2002, mutta 2008 liityin uudelleen. Voisin erota toistekin tulevaisuudessa, ken tietää. Veikkaan, että valtaosa kirkon jäsenistä on ns. tapajäseniä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ole eronnut, eikä oikeastaan ole käynyt edes mielessä. En oikein näe syitä miksi erota. Tietysti kirkollisvero on yksi painava, mutta vaikken olekaan mikään harras uskovainen, haluan kuitenkin edesauttaa/pitää luterilaisen kirkon asemaa Suomessa ja olkoon kirkollisvero sitten oma panokseni.
Erosin samana päivänä, kun täytin 18 eli 2008. Syy: en usko Jumalaan enkä kirkon oppeihin, valtion ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan sekä kirkon ahdasmielisyys.
Erosin kirkosta samana päivänä kun täytin 21v, eli siitä on jo aikaa vierinyt. Silloin tuo ikäraja oli 21 vuotta.Eroamisen yhteydessä oli mentävä kirkkoherran puhutteluun. Menin. Hän kysyi eroamiseni syytä. Kerroin, että en hyväksy kirkon opetuksia. Noihin mielestäni ei hyväksyttäviin opetuksiin kuului myös se, että kirkko ei hyväksynyt homoseksuaalista suuntausta ja suhtautui tuomitsevasti homoseksuaaleihin heidän suuntautumisensa vuoksi. Kirkkoherra aloitti helvetin esittelyn erilaisine variaatioineen ja taivaanporttien sulkeutumisineen jne., jne., jne.... Minulla oli jo kiire mennä hoitamaan muita asioitani ja pyysin, että asia hoidetaan loppuun ja pääsen lähtemään.Kirkkoherra otti dramaattisin elkein suuren kirjan, johon hän kirjasi henkilötietoni ja kysyi: " Mitäs tähän laitetaan eroamisen syyksi?" " Laitetaan niin kuin asia on" , vastasin. " Laitetaan, että ei hyväksy kirkon opetuksia, mutta hyväksyy omat opetuksensa" hän vastasi. Ilo ja riemu täytti sydämeni! Kädestä pitäen kiitin häntä hyvästä vastauksesta ja lähdin toteuttamaan elämässäni omia opetuksiani. Upeasti on elämä sujunut vuosikymmenestä toiseen ilman kirkkoa. Iloa on riittänyt ja riemu raikunut!
Nimimerkki " Jaa, jaa ", tässä minun lahjani Sinulle elämäsi varrelle: Onnea elämään! Arvosta, rakasta ja kunnioita itseäsi aina ja kaikkialla missä oletkin. Lämpimän ystävällinen halaus Sinulle!
Kirkon homovastaisuushan se taisi suurin syy siihen olla.
reilut parikymmentä vuotta, silloin tais olla naispappeuskeskustelu kiivaimmillaan, vaihdoin luterilaisuuden ortodoksiseen kirkkoon, ja kyllä, en hyväksy naispappeutta, eikä sitä meidän kirkossa tulla koskaan edes harkitsemaan, ja homous ei ole synti eikä omituisuus, vaan luojan luoma ominaisuus, joka on jokaisen henkilökohtainen asia ja joka ei sitä usko, voin kertoa, että ripittäydyttyäni ei pappi sitä sitä synniksi lukenut, joten siitä ei edes voi ns. synninpäästöä saada
En ole koskaan kuulunutkaan, eli oon ateisti jo kolmannessa polvessa. En ymmärrä ollenkaan niitä, jotka kuuluu kirkkoon - en sen enempää niitä, jotka ovat jäseniä tavan vuoksi tai sitten niitä, jotka uskovat johonkin olemattomaan.
Kyllä erosin, ja mainitsin myös vittumaiselle nuorisopapille kenen takia! ;) HA HA HA HA HA HAAA
Erosin pitkän harkinnan jälkeen. Syy on homovastaisten oppien levittäminen sekä vihaan lietsominen. Kristinusko opettaa väkivaltaa, mitä en hyväksy.
Aion kanavoida säästyneet rahat Amnestyn homofobianvastaiseen toimintaan.
Eroan noin 3kk päästä jolloin täytän 18.
En hyväksy kirkonoppeja.
Sinä toimit upeasti! Amnesty tekee erittäin arvostettavaa työtä maailmanlaajuisesti. Kanavoit tukesi arvostettavaan toimintaan. Onnea elämääsi ja menestystä ihmissuhteisiisi.
Erosin pari vuotta sitten kirkolliskokouksen jälkeen homovastaisen kannanoton seurauksena.
Mina olen syntymahomo mutta olen kuulunut kirkkoon. Minusta siella saa synnista varoittaa kuka lain hengessa, kuka armeliaasti, Jumalahan heidankin puheensa tuomitsee.
Olen siita toisenlainen homo kylla, etta homoliitot allottaa minua. Jos nyt uusi arkkipiispa ja Irja Askola johdattavat kirkon siunaamaan homoliitot, se on seikka mika panee minut miettimaan kirkkoon kuulumista. Minulla se menee siis aivan toisin pain kuin lahes kaikilla muilla homoilla.
uskon suurempaan voimaan mutta en tunnusta kristittyjen jumalaa omakseni joten erosin kirkosta 19v
Tää oli mielenkiintoinen juttu. Ite en oo koskaan kuulunut kirkkoon enkä aio liittyäkään vaiks pitäisihän jokaisen muka kirkkoon kuuluakin. Olen agnostikko, mut toisaalta kirkossa ei oo mulle juuri mitään. Siellä puhutaan välittävästä Jumalasta, joka ei kuitenkaan hyväksy minua sellaisena kuin oon. Muutenkin kirkosta ois paljon sanottavaa mitä en nyt rupee sanoon. Mielestäni on aikas hippokraattista väittää ettei homot ole tervetulleita ja sit papit on joka viikko jossain lehdessä lapsiin sekaantumisesta. Toki kun se oikee `rakkauspakkaus` löytyy niin kyllähän sitä kirkossa voi käydä ku sormuksia on vaihdettu, mut en mä siellä käymään ala!
aion erota kirkosta marraskuun aikana. Asia on hyvin ajankohtainen. Kuka olisi uskonut, että yhden tv-ohjelman jälkeen kirkosta on eronnut 40 000 suomalaista!
En ole eronnut enkä varsinaisesti edes harkinnut eroavani. Itse asiassa kannatan diakoniatyötä ja monia muita hyviä työmuotoja kirkossa - ja arvostan sitä, että johonkin paikkaan jokaiselle ihmiselle on avoimet ovet.
Itse en koe kirkon avioliittokäsitystä ongelmaksi. Suomi on sivistynyt valtio, täällä vallitsee uskonnon vapaus, ja minun mielestäni kirkon tulee saada elää omaa elämäänsä ja kunnioittaa omaa dogmaansa uskonnon vapauden alla. Mikäli valtio alkaa määrittää kirkon uskoa, niin alkaa jotenkin tulla mieleen kiinan diktatuuri.. ;)