Meitä on kolme sisarusta ja kaikki olemme saaneet lahjan ukkivainaalta ja nyt tätini on vaatimassa sitä takaisin saadakseen täydennystä lakiosaansa. Minä sain mökin, siskot muuta. Enpä olisi ottanut lahjaa vastaan, jos olisin tiennyt mihin joudun. Ukilta ei jäänyt leskeä. Isäni ei aio vaatia mitään. Ukkini perimmäinen tahto oli varmaan, että asioita pysyisi suvussa ja näinhän paljon tehdään, että lahjoitetaan sukupolven yli. Haastemiehellä on jo uhkailtu. Lahjan sain melkein kohta 10v.sitten ja lahjaveron maksoin heti. Niin ja kiinteistöveroa vuosittain. Lahjakirjassa on maininta ettei lahja ole ennakkoperintöä.
täti vaatii
lahjaa takaisin tasi
6515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko ukkisi kuollut nyt hiljattain? Hänen lapsiaan ovat isäsi ja tätisi, onko muita?
Käsittääkseni tätisi ei voi vaatia mitään, koska lahjat on annettu aikoinaan asian mukaisin paperein ja lahjaveroin. Voithan kysyä asiaa esim. pankin lakimieheltä tai oikeusavustajalta tai onko asuinpaikkakunnallasi muuta neuvonta pistettä? Näin saisit vahvistuksen asiallesi ja oikeat sanat vastata tädillesi. Kysy siltä haastemieheltä, onko tädin vaatimuksilla mitään katetta. Pidä lahjastasi kiinni vaikka joudutkin ikäviin suhteisiin tätisi kanssa ainakin joksikin aikaa. Vaatiiko täisi muilta sisaruksiltasi jotain?
Miten perintö muuten menee, jos tätisi odottaa "vain" lakiosaa eli puolta siitä, minkä muuten saisi. Muutenhan perintö olisi puolet siitä mitä ukiltasi jäi jäljelle, olettaen että perillisiä on vain tätisi ja isäsi.
Ei muita lapsia. Ukkini kuoli viime kuussa. Ei täti voi vaatia isältäni mitään, koska oli testamentti. Lakiosan saa, mutta tämä kai oli ukkini tahto. Eikö sillä ole mitään virkaa. Tätini väittää lahjakirjalla tehtyä ukin lahjoituksia nyt suosiolahjoiksi, joka käsittääkseni on aika kimuranttia. Tädilläni ei ole lapsia ja on jo sen ikäinen, ettei lisäänny. Meillä on kaikilla lapsia jo. Ukkini ei varmaan millään suosinut ketään meistä vaan halusi lahjoittaa omaisuuttaan ajoissa verotuksellisista syistäkin varmaan ja että asiat pysyvät suvussa. Aika yleisiähän nuo lahjat ovat.
Wikipedia väittää lähdekirjaan nojaten, että suosiolahjan rajana on oikeuskäytännössä pidetty noin 5-8 vuotta. Tätä vanhempia lahjoja ei enää laskettaisi mukaan lakiosaa määriteltäessä. Mutta kyse ei ole selvästä lakipykälästä vaan lain tulkinnasta ja saatat asian edetessä tarvita kysymykseen perehtyneen lakimiehen apua. Tässä vaiheessa on vain parasta kiistää tädin vaatimukset ja odottaa lisätoimia siltä suunnalta. Ehkä niitä ei tulekaan.
Tuo suosiolahjan raja on vähän veteen piirretty viiva. Minulla ei ole ko. Wikipedian artikkelissa viitattua lähdeteosta käytössäni mutta oma mutu-tuntumani on että yli 10 vuotta ennen kuolemaa annetuilta lahjoilta pitäisi edellyttää jonkin asteista suosimistarkoitusta, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon lakiosalaskelmissa. Jos on hyväksyttävä tarkoitus kuten sukupolvenvaihdoksen edistäminen, oikeuskäytäntö vaikuttaisi olevan sen suuntainen ettei lahjaa helposti pidetä suosiolahjana.
Jos täti vaatii lahjan palauttamista, jos ei muuten saa täyttä lakiosaansa, hänen tulee nostaa lakiosan täydennyskanne ap:ta vastaan vuoden kuluessa siitä, kun täti on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja siitä perittävän tekemään lahjoitukseen tai muuhun oikeustoimeen sisältyvästä määräyksestä, joka loukkaa hänen oikeuttaan lakiosaan, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. (PK 7:10). Tädin yhteydenotot kannattaa dokumentoida siltä varalta että hän ylittää tuon vuoden aikarajan epähuomiossa. Näillä tiedoilla ei voi sanoa, menestyykö tädin vaatimus. Se voi aivan hyvin mennä läpi, jolloin maksettavaksi tulee lisäksi tädin omat oikeudenkäyntikulut. Käytännössä lakiosan täydennyskanteet ovat harvinaisia. Ap:n on paras odotella haastetta - ehkä sitä ei koskaan tulekaan - mutta jos tulee niin asianajajan apu on välttämätöntä.
Asiassa ei ole mitään merkitystä sillä, että lahjat on aikoinaan tehty asianmukaisesti tai että jotain veroja on makseltu.
"Lahjakirjassa on maininta ettei lahja ole ennakkoperintöä."
Jos siis saan kumminkaimalta lahjan niin voivatko rintaperilliset vuosien päästä esittää vaatimuksia vai onko uhka mahdollinen vain normaalin perimysjärjestyksen piirissä?
Niin siis olen ap ja tosiaan tämä tuli täytenä yllärinä itellekin eli varmaankin voivat vaatia sen sultakin pesään, koska Suomessa on siis rintaperillisen lakiosan suojana just toi tulkinnallinen ja kinkkinen suosiolahja. Luin just yhden tutkimuksen, ettei esim. kauheesti ole merkitystä sillä milloin lahjan on saanut, ja mitä sitten niistä tulee kanteita, niin noin 50% jutuista voittaa! jne. mutta tais olla silleen, että normaalin perimispiirin järjestyksessä olevia kai se koskee. Jos mun ukkini ois lahjoittanut tuiki tuntemattomalle, niin silloin se ei voi olla suosimista rintaperillisen kustannuksella, vaikka ei se nytkään sitä ole. Näyttöä asialle ei tarvita jne tekee asiasta kinkkisen. Jos joku haluaa sen vaan vääntää ja vaatia lakiosaansa, se yleensä sen osansa saa. Mutta ei siinä kunnioiteta sitten ukin tahtoakaan jne. Elikkäs semmoista. Eikä pankit varoittele niistä, että miten riitaisaa voi niiden ansiosta tulla sekä olen maksanut verot, muita hoitokuluja, kiinteistöverot vuosittain jne. Tunnen itseni siis ihan rikolliseksi, vaikka en ole mitään tehnyt, vaan ottanut lahjan vastaan ja onhan se lahjakirjan tekokin maksanut aikoinaan.