Hihnassa vetäminen

Opettaisin ihan ensimmäisenä "Ei", ja tiukasti, jotta kun koiraa näkee esim. jotain kiintoisaa niin sanoo vain EI niin koira unohtaa sen, tai tuijottaa omistajaansa ja miettii mitä tehdä, muutaman kerran pitää näyttää koiralle todellakin mikä on EI. Itselläni on bokseri joka oppii erittäin nopeasti ja oppinut kulkemaan vierellä kun toistelen sitä ja jos vetää hihnasta niin pysähdyn ja sanon EI, jatketaan matkaa ja hoen "vierellä" ja namupaloja kiitokseksi tietenkin kun on kunnolla. Mahdollisimman vähän hihnassa kiinni kun on alle 6 kk. niin oppii olemaan lähtemättä juoksemaan karkuun kun ja jos myöhemmin pääsee hihnasta irti

koulutustapa sopii koiranne luonteelle.

Koirakouluun.

Luokaa kunnollinen suhde koiraanne, niin kaikki sujuu. Jos koira kokee teidät uhkana (aina kieltoja, vetämistä, eristämistä tms järjetöntä), niin suhde ei ole kunnossa ja koulutus ei suju.

Tuliko nyt huolella mietittyä oikea rotu? Jos jo nyt pitää tuota miettiä ja kokemus on mitä on.
Miten sitten toimitaan jos kävely ei lähde sujumaan toivotulla tavalla? vaarannatko tällä tytön tai koiran terveyden.
Voiko koira olla vaaraksi silloin toisille koirille tai ympäristölle?
Hommatkaa ainakin koiravakuutus jos jotain sattuu.

Ihan alkuun kannattaa opettaa, kuten yksi jo mainitsi tärkeän käskysanan "Ei". Lisäksi kehotan opettamaan sanat "tänne", "seis", "odota", "ei_mene", "mene_vaan", "ohi", "istu", "maahan" sekä "oikea" ja "vasen". Tässä on tärkeimmät asiat mitä koiralleen voi opettaa. Niiden ehdoton noudattaminen voi lisätä kummasti koiran ja omistajan elinikää.

Tämän lisäksi ison koiran kanssa on tärkeää, ainakin aluksi, se että kuljetaan vain lyhyellä hihnalla. Mieluiten sellainen missä ei sitten juuri liikkumavaraa ole, koska kiusaus päästää koiraa pidemmälle vaikka ei olisi tarvetta on suuri. Tämä miksi lyhyt tai todella lyhyellä oleva hihna on siksi että näin koira, etenkin nuori sellainen, ei pääse riuhtaisemaan vauhtia lähtiessään vaikka jäniksen perään. Puolentoista metrin liikkumavarakin voi olla joskus liikaa.

Kun harjoittelette lenkkeilyä, niin kun koira aloittaa vetämisen johonkin kiinnostavaan suuntaan, nykäise kevyesti ylöspäin. Näin saat koiran huomion itseesi. Toisin kuin jos koira on pitkällä edessäsi niin veto on taaksepäin, eikä koira tajua sitä omistajan huomionpyytämiseksi. Tuossa ylöspäin vetämisen yhteydessä voit murahtaa vähän että "ei" tai "ei_vedetä" tai mitä muuta koirasi nyt onkaan tahtomassa.

Kun koiralla alkaa olla opetettu käskykanta selkäytimessä joskus ehkä 2-3 vuotiaana, voit jo hiukan useammin antaa periksi ja sallia koiran kulkea vähän etäämpänäkin. Vielä myöhemmin voit ehkä jo siirtyä vaikka fleksin käyttäjäksi. Mutta alkuun kannattaa kulkea turvallisuuden vuoksi varsin lyhyellä.

Noista alussa mainituista käskyistä tuo oikean ja vasemman erottaminen on ehkä koiralle hankalin. Se kannattaa opettaa ensin pentuna kotioloissa nameilla. Laittaa kaksi namia vierekkäin ja nimeää ne oikeaksi ja vasemmaksi. Sitten antaa luvan ottaa toinen. Väärästä valinnasta namit evätään ja näytetään uudelleen kumpi on kumpi. Sitten myöhemmin oppi siirrtään tielle ja silloin kannattaa varata viikko kummankin opetteluun. Valitse reitti jolla voit kulkea opetettavaa puolta mahdollisimman paljon ja toista sen puolen nimeä vähän väliä. Tässä kannattaa antaa koiralle, jos paikka on turvallinen, vähän vapautta jotta pääset näkemään milloin yritystä on väärälle puolelle ja ehdit oikaista.

Ja lenkkeillessä kannatta jättää puhelimet ja ipodit sun muut härpäkkeet ja kaverit kotiin ja keskittyä vain koiraan ja sen tekemisiin. Näin oppii kummasti lukemaan sen aikomukset ennenkuin ne ovat ehtineet aivoista lihaksiin saakka. Ja ehtii ehkäisemään ei-toivotut aikeet.

Ja vastoin joidenkin ajatusmaailmaa, nöffi sopii erinomaisen hyvin perheen ensimmäiseksi koiraksi. Suhteellisen helppo kouluttaa ja uskoo yleensä mitä omistaja sanoo. Rauhallinen kuin mikä, vaikka poikkeuksiakin on.

Onnea uudesta perheenjäsenestä