Suu kiinni

Kunnan eläinlääkäri oli kovin leikkiverinen mies, ja nyt hän oli opetellut vatsastapuhumisen taidon. Sillä hän hurmasi kaikki asiakkaansa, missä sitten liikkuikin. Kerran tuli asiaa Syrjäsen vanhapoikaisännän luokse, ja koska edellisestä käynnistä oli jo pitkä aika ja Syrjänen oli muita ihmisiä karttava juro äijäkörmy, ei hän myöskään tiennyt mitään eläinlääkärin vatsastapuhumisen taidosta.

Tarkastus aloitettiin, ja ensin mentiin talliin Syrjäsen vanhan Pokun luokse. - Ja mikäs se on sinun nimesi?, kysyi eläinlääkäri.

- Poku, vastasi hevonen.

- Hyvinkö menee?, jatkoi eläinlääkäri.

- Muuten kyllä mutta morsiamiin pitäisi päästä, vastasi hevonen.

Jonkin ajan kuluttua jatkettiin matkaa ja tultiin navettaan lehmien luo. - Ja mikähän se on sinun mielestäsi mukavin asia maailmassa?, kysyi eläinlääkäri Helunalta.

- Käydä sonnin luona kylässä, vastasi lehmä silmiään muljauttaen.

Kohta jatkettiin matkaa, ja vuorotellen käytiin tilan kaikki eläimet läpi. Jokaiselta eläinlääkäri kyseli jotain lisääntymiseen liittyvää, niin kanoilta, lampailta, koiralta kuin talon kissaltakin. Syrjäsen isäntä seurasi vieressä mietteliään näköisenä, ja entistä hermostuneemmaksi Syrjänen muuttui kun viimein käännyttiin kohti sikalaa.

Valtavan kokoinen emakko makasi karsinassa ja siltä eläinlääkäri kysyi: - No koskas se rouva on viimeksi miestä saanut?

Silloin Syrjänen tempaisi puukon vyöltään, loikkasi karsinaan ja puukon emakon kurkulle painaen karjaisi: - Jos sen saatana kerrot niin vedän kurkkus auki!