Sinäkin muutuit puroksi
ja laskit tuhansina helmiäis pisaroina
muistojeni virtaan.
Muistan sen kun tulit yöhön
kanssani
ja jäit päiviini
riistäen niiden riipaisevat sävyt
minulta.
Tässä aamun hämärässä
kaupungin sydän on kylmän yksinäinen
kuten minäkin
ja vaikka kohtaan sinut niin monin kasvoin
mutta missä liityt rinnalleni kulkemaan
lisää muistoja tuomaan
ja kuka olisit
se kokonainen loppu elämäkö ?
se tärkein ...
ja laskit tuhansina helmiäis pisaroina
muistojeni virtaan.
Muistan sen kun tulit yöhön
kanssani
ja jäit päiviini
riistäen niiden riipaisevat sävyt
minulta.
Tässä aamun hämärässä
kaupungin sydän on kylmän yksinäinen
kuten minäkin
ja vaikka kohtaan sinut niin monin kasvoin
mutta missä liityt rinnalleni kulkemaan
lisää muistoja tuomaan
ja kuka olisit
se kokonainen loppu elämäkö ?
se tärkein ...
Vastaukset 8
Vanhimmat
odottamasta
katsos että yhtäkkiä
rinnallasi kävelee
hän joka haluaa
jakaa kanssasi
tän ensimäisenkin päivän
loppuelämän polulla
elämänympyrät ovat
ihmeellisiä
usko vaan
... ja sen kummemmin turhia miettimättä
kirjoitettu tekele.
uskoa pitää ihmeisiin
että todellisuus tarinaksi
kuin satukirjojen väliin tulee
ja vie mennessään ... ihmeisiin
koskettaviin ...
kiitän vierailustasi tarinoiden tarina
ja toivon päiväsi olevan sinulle
hyvä ja kaunis
sellainen josta syntyy muistoja ...
Sinulla on ainekset ja valmius tehdä mahtava runo, olet ahtanut vain hieman liikaa tarpeetonta materiaalia vesittämään sitä. Mielestäni ensimmäinen ja viimeinen säe ovat sellaisia rasitteitä, ne tekevät jutusta kliseemäistä siirappia. Kuvaus kohdassa aamun hämärästä eteenpäin on myös turhan kliseemäinen, kumpi on tärkeämpi, kaupungin vai oman sydämesi autius.
Toivon, että mietit erilaisia vaihtoehtoja, annat runollesi aikaa kypsyä, lopputulos on varmasti mahtava
... oikeassa olet
mutta ajatus autiosta kaupungista on sellainen
ettei sieltä ei tule kukaan vastaan.
niinpä pitäisi pysähtyä miettimään
mutta yksi tunnuslauseeni on: että pitää syöksyä suinpäin elämään
katumaan ehtii aina myöhemminkin ... jälkeenpäin.
tämä syntyi siitä ilosta että josko alkaisi taas joka aamu kirjottamaan
mutta onneksi se meni ohitse .. sellainen ajatus.
kiitän todella hyvästä palautteestasi
kyllä jotkut ajatuksesi menevät ns. korvan taakse
ja toivotan myös mitä parhainta päivää sinulle.
Juuri tuollaista,surumielistä,on usein elämä..Ihminen on yksin,niin yksin ja kaipaa toista ihmistä lähelleen..
Kaunis, runosi on..Pidän siitä.. Vaikka "Toivo", on ehkä kulunut sana jo,mutta silti,sen varassa elämme..
Yksinäisyys on ahdistavaa..ja niin yleistä..Mutta,nyt on kainis ja kirkas päivä,nautimme siitä,emmekä murehdi mistään. Kiitos sinulle taas ja mukavaa päivää.. ILOA! t.Irkku
... huomenta symppis ystäväin.
elämä on pitkä jono hetkiä
joten kaikkea mukaan mahtuu
ilo ja suru meitä kuljettaa
hetkeen seuraavaan vie
ja mikä odottaa mutkan
tai taivaanrannan takana
on ainoa arvoitus
jolla on väliä ...
kiitän ja toivotan
mitä parhainta tähän viikonlopun aattopäivään
rakas ystävä
lämmöllä sydämestäni.
Se kaikki meitä viehättää.
Ollaan näet sankareita kaikki.
Ihan jokainen,
Minäkin vaikka olenkin
rääpäleistä rääpälein.
Toinen ihana runosi tänään.
Putkahti minun silmään.
Kiitos,,,,,hymyn kera
... mikä välille jää
voi olla kokonainen elämä
koettu tai toiveet siitä ... paremmasta.
et todellakaan ole rääpäle
vaan suuri runoilijatar
sanoineen
ihan suuresta sydämestään ...
kiitokset jälleen
ja hyvän ja kauniin päivän toivotukset lähetän
lämmöllä sydämestäni.