maalaustekniikoita käyttävät taidemaalarit väistyvä ammattikunta?
Tämän päivän HS.ssa on arviointi Keravan taidemuseon Kipu-näyttelystä, ja jutun kuvituksessa on myös kuva Mikko Ijäksen teoksesta Kipu, joka on mustesuihkulla paperille tehty tietokonepiirros/maalaus. En muista ennen nähneeni kuratoidussa kokoomanäyttelyssä vastaavia teoksia.
Ja takaisin aloitukseen. Kuka pitkään vielä kukaan viitsii tuhrata varsinkaan öljy-, tempera-, pastelli- ja akryylitekniikoilla, kun vatsaavanlaisia teoksia voi tehdä siistinä sisätilapuuhana työpöydän äärellä. Hetkessä voi muuttaa jo pitkällekin tehtyä työtä haluamallaan tavalla ja samalla säilyttää muuttamattoman version uutta yritystä varten. Jokaista yksityiskohtaa voi zoomamalla hioa loputtomiin, vaihtaa värivivahteita nopeammin kuin mustalainen paitaa ja siirtää yksityikohtia paikasta toiseen.
Kuvat voi tehdä valokuvien tapaan yhtä hyvin kankaalle kuin paperille, eikä kokorajoitukset tule esteeksi, seinänkokoiset teokset ovat tuntuvasti mukavampia tehdä koneen ääressä istuen kuin keikkuen korkeilla telineillä sutien ja purkkien kanssa. Väittävät, että värimaalauksen siveltimen jäljet ja värin paksuuserotkin saa "aidon" näköisiksi ainakin hiukan kauempaa katsottuna. Ja ajatelkaa mikä etu on teoksen toistettava tallennus turmeltumisen tai tuhoutumisen varalta.
En ole ensinkään perehtynyt tietokonetaiteen tekemiseen ja asiaa tarkemmin tuntemattakin voisin kai kuitenkin jatkaa tuota etujen ja hyvien puolien luetteloa. Tuherran edelleen tavoilla, joilla tehtiin työläästi taidetta jo vuosisatojen ajan ja samoin tekevät tuhannet ammattitaiteilijat, mutta onko heillä ajan mittaan enää kysyntää? Kansa ostaa jo nyt erilaisia julisteita ja valokuvia kotiensa koristeiksi ja omaksi nautinnokseen moniverroin enemmän kuin "oikeita" maalauksia ja maksavat niistä ehkä joitakin kymppejä. Mitä vitsiä silloin on maksaa perinteisestä maaluksesta sata- tai tuhatkertaisia hintoja jos tietokonetaiteen jälki on täysin samannäköistä? Mitä ostaja todella saa ja haluaa maksaa?
Tämän päivän HS.ssa on arviointi Keravan taidemuseon Kipu-näyttelystä, ja jutun kuvituksessa on myös kuva Mikko Ijäksen teoksesta Kipu, joka on mustesuihkulla paperille tehty tietokonepiirros/maalaus. En muista ennen nähneeni kuratoidussa kokoomanäyttelyssä vastaavia teoksia.
Ja takaisin aloitukseen. Kuka pitkään vielä kukaan viitsii tuhrata varsinkaan öljy-, tempera-, pastelli- ja akryylitekniikoilla, kun vatsaavanlaisia teoksia voi tehdä siistinä sisätilapuuhana työpöydän äärellä. Hetkessä voi muuttaa jo pitkällekin tehtyä työtä haluamallaan tavalla ja samalla säilyttää muuttamattoman version uutta yritystä varten. Jokaista yksityiskohtaa voi zoomamalla hioa loputtomiin, vaihtaa värivivahteita nopeammin kuin mustalainen paitaa ja siirtää yksityikohtia paikasta toiseen.
Kuvat voi tehdä valokuvien tapaan yhtä hyvin kankaalle kuin paperille, eikä kokorajoitukset tule esteeksi, seinänkokoiset teokset ovat tuntuvasti mukavampia tehdä koneen ääressä istuen kuin keikkuen korkeilla telineillä sutien ja purkkien kanssa. Väittävät, että värimaalauksen siveltimen jäljet ja värin paksuuserotkin saa "aidon" näköisiksi ainakin hiukan kauempaa katsottuna. Ja ajatelkaa mikä etu on teoksen toistettava tallennus turmeltumisen tai tuhoutumisen varalta.
En ole ensinkään perehtynyt tietokonetaiteen tekemiseen ja asiaa tarkemmin tuntemattakin voisin kai kuitenkin jatkaa tuota etujen ja hyvien puolien luetteloa. Tuherran edelleen tavoilla, joilla tehtiin työläästi taidetta jo vuosisatojen ajan ja samoin tekevät tuhannet ammattitaiteilijat, mutta onko heillä ajan mittaan enää kysyntää? Kansa ostaa jo nyt erilaisia julisteita ja valokuvia kotiensa koristeiksi ja omaksi nautinnokseen moniverroin enemmän kuin "oikeita" maalauksia ja maksavat niistä ehkä joitakin kymppejä. Mitä vitsiä silloin on maksaa perinteisestä maaluksesta sata- tai tuhatkertaisia hintoja jos tietokonetaiteen jälki on täysin samannäköistä? Mitä ostaja todella saa ja haluaa maksaa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Aiheellinen kysymys.. Tulin juuri tunti sitten Barceloonasta ja sunnuntaina olin Picasso-museossa. Olisi Picasson töiden tasokin ollut jotain muuta jos ne olisi tehty tietsikalla. Sen verran vasemmalla kädellä tehtyjä suurin osa oli.
Pitää kai itsekin miettiä tietokonetta maalausvälineenä. Helppoahan se on, MUTTA VAATII YHTÄ PALJON SILMÄÄ. Ja virheet saa korjattua helposti - ja eri vaihtoehtoja kokeiltua rajattomasti.
öljyvärityö on öljyvärityö ja siitä maksetaan tuhansia. Printti on printti ja hyvästä saa satasia, mutta voi myydä satoja.
on jo kauan ollut, että tietokonetaide ja yhdistelmät ovat olleet jonkin aikaa todellisuutta. Olen itsekin syyllistynyt opettamaan taidekuvan tekoa tietokoneella joskus 90 luvun alussa, kun tuli sopivia ohjelmia ko. käyttöön. Koneella on todella helppoa tehdä impressionismiä tai mitä tahansa tyylisuuntaa kuten esimerkiksi psykedelisoida kuvan värejä ja muutoinkin käsitellä kuvan tyyliä.
Muotokuvan teossa on ollut jo kauan käytössä siten että esim. kasvojen osia tulostetaan kankaalle ja sitten maalataan muita alueita kuten tukka ja ehostetaan valoja ja varjoja sekä ympäristöä. Näistähän on täälläkin väännetty, kun on vaikea havaita, että näin on tehty varsinkin jos ei tiedä miten se tehdään.
Jostain syystä kuitenkin tuntuu, että taidemaalarit täällä meillä ovat menneet kovin hitaasti mukaan tähän tietokoneen aikakauteen ja vannovat vanhojen perinteisten välineiden puolesta. Onhan se koneen käytön oppiminenkin kovin hidasta ammattikunnan vanhempi osa on pihalla kuin lumiukko.
Näyttää niin kuin lähinaapurit ovat huomanneet tämän markkinaraon ja ottavat kovasti valokuvia näistä parhaita kohteistamme ja käsittelevät kuvaa niin että on vaikea sanoa onko se painettu, tulostettu vai maalattu ja ainakin muistuttaa akvarelliä.
käsityövaltaiset alat tulevat aina jäämään olemassaoleviksi ainakin jollakin tasolla.
Mitä tekniseen toteutukseen tulee, digitaalinen (kuva)taide printteineen on vielä kaukana siitä miltä aito esim. öljyvärimaalaus näyttää. Printti on aina litteä, värien elinvoimaisuus ja intensiteetti jää jälkeen aidosta maalauksesta. Puhumattakaan värikerrostumista, teosten kolmiulotteisuudesta yms.
Digitaalinen taidehan porskuttaa elokuva- ja mainosmarkkinoilla täysillä, minne se sopiikin erinomaisesti. Sen avulla voidaan tuottaa aina vain nopeammin ja halvemmin kuvamatskua, animaatiota jne.
Kuvataiteen kenttä on kuitenkin hiljainen ja hitaasti liikkuva näihin markkinoihin verrattuna. En usko että vanhat perinteet poistuu tuosta vain. Pikemmin nousevat omaan arvoonsa.
Esim. taidegrafiikkaan kuuluu tietty rosoisuus ja yllätyksellisyys, on ehkä järjen vastaista tehdä kliinisellä ohjelmalla 'tekorosoja' teoksiin jotka muistuttaisivat sitten metalligrafiikkaa.
Printtejä ostetaan paljon, mutta uskoisin että vakiintunut kuvataiteen keräilijäjoukko on olemassa aina. Joillekin on nyt vain ihan sama mitä seinällä roikkuu. Mutta onneksi on niitä joille se ei ole ihan se ja sama.
Eihän sitä mikään muukaan taiteentekniikka ole toistaan syrjäyttänyt. Eikä tämä digitekniikan jälki vastaa mitenkään aitoa maalausta, vaikka se tulostettaisiin minkälaisilla ihme vempaimilla.
Ja hyvä olisikin jos nykyään opetettaisiinkin vain tietokoneella tehtävää taidetta. Löytyisi ne mahdolliset tekijät jotka tietokoneella saisivat aikaan taidetta eikä pelkästään kuvamanipulaatioita ja kuvasta tauluksi tekijöitä. Odotankin mielenkiinnolla mistä ikäryhmästä tulee ne oikeat tekijät. Pitää kuitenkin hallita grafiikan kaikki tekotavat että osaa löytää digitaiteen mahdollisuudet.
Itse sain kaksi digityötä taideyhdistyksemme kesänäyttelyyn joka oli suunnattu kaupungin kaikille taideseuroille ja yhdistyksille. Jyryttäjät olivat kovanluokan naamoja, valtakunnallisen nykytaidemuseon johtaja, ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelmavastaava ja kolmantena taiteilija jonka titteliä en nyt muista.
Tämä maininta vain siksi että kyllä digitaiteella on tulevaisuutta ja jossain vaiheessa uskoisin tullaan järjestämään suomessakin sille teemanäyttelytä ja kilpailuja ym.
kohtuullisesti kokemusta sekä taiteen perinteisistä että uusista tekniikoista ja puolensa ja puolensa niillä on kaikilla. Nykyiset kuvankäsittelyohjelmat sisältävät huikaisevan paljon aivan uskomattoman monipuolisia työkaluja, asiaan perehtymättömän on vaikea sitä työkalujen kirjoa edes kuvitella. Tästäkin syystä johtuen digitateen teko ei itseasiassa ole yhtään sen "helpompaa" kuin perinteisten tekniikoidenkaan. On helppoa avata esim. photoshoppiin muutamia eri kuvia, laittaa niitä päällekkäin ja muutella niitä muutamilla yksinkertaisilla filttereillä, tämä ei kuitenkaan tee lopputuloksesta mitään suurta taidetta ja vaikka tekijä voi kokeilustaan olla ihan innoissaan, kuka tahansa näkee sen amatöörin työksi.
Digitaidetta tehdessä korostuu kokemukseni mukaan ennen kaikkea kyky pelkistää ja rajata pois teoksen kannalta epäolennaiset elementit. Erilaisten yhdistelmien ja efektien kokeileminen on rajatonta, joten pitää tietää, mitä asialta haluaa. Aikaa kuluu myös paljon, vaikka kädet eivät likaannukaan. Digitaide ei tapahdu "nappia painamalla." Pitää ottaa selville, millä työkaluilla saa aikaan haluamansa lopputuloksen ja se ei usein ole ollenkaan yhtä helppoa kuin esim. maalatessa. Monessa suhteessa digitaide muistuttaa perinteisiä grafiikan menetelmiä, niissäkin ilman kunnollista pohjatietoa tekniikasta on hyvin vaikea päästä mistään suunnasta alkuun.
Kunnianhimoisen digitaiteen tekemisestä tulee yllättävän paljon kustannuksia. Nykyaikaiset kuvankäsittelyohjelmat vaativat laitteistolta paljon, eli muutaman satasen läppärillä niitä ei juuri pyöritellä. Koneessa pitää olla prosessoritehoa, muistia ja naytönohjaimessa kapasiteettia. Lisäksi tarvitaan ainakin laadukas piirtopöytä ja kenties skanneri ym. Korkealaatuisia tulosteita varten kuvissa pitää olla paljon informaatiota, mikä myös vaatii tehokkaan koneen.
Digitaiteen tulostaminen ei myöskään ole helppoa sen paremmin kuin halpaakaan. Taidepapereille tulostamiseksi pitää tehdä kokeiluja väritasapainon ja oikean tulostustekniikan löytämiseksi. Suurkuvatulostimilla tulostuttaminen on kallista, tulosteen neliöhinnaksi voi tulla jopa satoja euroja. Suurkuvatulostin on hankintana sen verran kallis, että harvalla taiteilijalla on varaa sellaista itselleen hankkia, eikä myöskään ihan tuosta vain ammattitaitoa käyttää sellaista.
Itseään ja töitään kunnioittava taiteilija ei vie näyttelyyn "sinne päin" tulostettuja lappusia, työn pitää olla erittäin laadukasta ja mitään tulostus- tai värivirheitä ei saa töissä olla. Originaalitaiteeksi mustesuihkutulostimella vedostetut työt eivät siis todellakaan ole materiaalikustannuksiltaan halvempia kuin esim. samankokoiset maalaukset, päinvastoin. Niiden myyntihinta vaihtelee tietysti sen mukaan, onko teos uniikki vai onko sitä vedostettu sarja, ja kuinka suuri. Julisteiden hintoihin ei päästä missään nimessä, ellei teoksesta otetusta kuvasta varta vasten oteta suurta sarjaa esim. offsetpainossa kaupittelua varten. Tässä ei kuitenkaan ole enää sitten kyse originaalitaiteesta eikä laatu missään nimessä ei värien eikä käyteyttyjen materiaalien osalta vastaa alkuperäistä työtä.
Minusta digitaide, tai digigrafiikka, on huikean hieno mahdollisuus taiteilijoille ja ilman muuta varteenotettava tekniikka muiden joukossa. Se on myös tietyllä tapaa sen kehityksen huipentuma, jota kohti perinteiset grafiikan menetelmät ovat koko ajan pyrkineet. Kun esim. metalligrafiikkaa tai kivilitoa aikanaan kehitettiin, tavoitteena ei ollut saada aikaan mahdollisimman aikaavieviä ja monimutkaisia painotekniikoita. Päinvastoin, tavoitteena oli mahdollisimman nopea, sujuva ja monipuolinen painomenetelmä nimenomaan kaupallisiin tarkoituksiin. Myöhemmin nämä menetelmät ovat tietysti jääneet taiteen "kuriositeeteiksi" ja saaneet erityisaseman perinteisinä käsityötekniikoina.
palaan minäkin sivuille todetakseni, että olen yllättynyt saamastani palautteesta jo tähän mennessä. Kerrankin asialle on lähtenyt väkeä, joka tietää mistä puhuu ja osaa sanoa sanottavansa. On iloseurata keskustelua ja oppia jotain täysin uutta. Olisi kiinnostavaa tietää, minkä verran asiasta on jo saatavilla opastavaa kirjallista aineistoa, nimiä myöten.
Kuten aloituksessa totesin, tämä digigrafiikka/maalaus on minulle totaalisen tuntematonta ja tuskin enää aion siihen ryhtyä perehtymäänkään, aika aikaa kutakin. Silti kommentit ovat erittäin mielenkiintoisia ja suorastaan houkuttelevat perehtymään tähän tekniikkaan. Perushankinnat, vaikka ovatkin suuret jonkin tuhannen euron suuruisina, ovat kohtuulliset verrattuna muun täysmittaisen kuvataiteen kuluihin.
Näyttää siltä, että kuvataide on todella saamassa uuden haaran, jonka tulevaa antia voi vain aavistella. En yhtään ihmettele, etteikö sen uniikkikappaleista vielä joskus makseta muun, niin nyky- kuin vanhemman taiteen hintoja. Itse asiassa odotan suurella mielenkiinnolla digitaiteen laajempaa esiintuloa näyttelyissä.
Toivottavasti osaajat jaksatte vielä jatkaa keskustelua omaksi hyödyksenne ja muiden opiksi. Kiitos tähänastisesta, josta kopioin parhaat palat.
Täysin samaa mieltä olen kanssasi kertomista jutuista. Itsekin olen täysin harrastelija digitaiteessa enkä tiedä tuleeko siitä kohdallani koskaan vakavampaa. On vain hienoinen lisä kaiken muun harjoittamani taiteen rinnalla.
Se pitää kyllä myös sanoa että aikaa vievää hommaa on. Varsinkin kun melkein ilman kunnon oppia sitä teen. Kiinnostaisi kanssa onko aiheesta suomenkielistä oppimateriaalia. Ei mitään kuvankäsittelyä vaan ihan digitaiteen tekemisestä.
Mutta kun itse aikoinani hankin wacom intuos piirtopöydän, sain kaupan mukana manuaalin lisäksi aika kattavasti ohjeita- ja niitä olikin todella paljon, mutta ne oli englanninkielisiä. Minulle noista englanninkielitaitoisena (koulu) oli valtavasti hyötyä. Vaikkakin olin töissä arkkitehtitoimistossa ja käytin päivittäin samanlaista piirtopöytää. Työnantajallani ei tietenkään ollut noita kaiken kattavia ohjeita, vaan hommia tehtiin wacomin edustajan meille toimittamilla arkkitehtiaiheen ohjelmistoilla ja niiden ohjeilla. Ne kuitenkin oli suomennettuja.
Ällystyin todellakin silloin noita valokuvien manipulaatiomahdollisuuksia ja ensi hämmennyksen jälkeen sitä alkoi kelaamaan mitä kaikkea noilla saisikaan mahdolliseksi. Totta puhuen kuitenkin, niin ääliöä taiteilijaa ei kuitenkaan ole että ryhtyisi esimerkiksi noiden arkkitehtitoimisto-ohjelmien kanssa tekemään taidetta oikeasti vaikka taitavalle hepulle sellainen olisi mahdollista. Silloin pitää kyllä osata piirtää myös käsin kaikkea mahdollista, eli jos "taiteilijalla" on puutteita niin ne kyllä näkyy räikeästi muuten realistisessa työssä.
sen verran aloitukseeni suoraan liittyen, että itse uskon perinteisen kuvataiteen tekemisen jatkuvan ainakin määrällisesti suht. entisllään. Laadullisesti se on kuitenkin jo aika pitkään laahannut paikoillaan, ja arvelen sen ennakoivan jonkinlaisen, radikaalinkin, uudistumisen tuloa. Ainakaan Suomessa en kuitenkaan ole havannut merkkejä laadullisesta muutoksesta, ulkomailla en valitettavasti ole viime vuosina juurikaan liikkunut, joten sen osalta en tiedä, mitä siellä nyt tapahtuu. Kertokaa, jos olette mielenkiintoista liikettä havainneet.
Vaikka kirjoituksesi on anonyymi haluaisin luvan käyttää sitä, ehkä kotisivullani ja lähettäisin parille kolleegalleni ja eräälle taidekauppiaalle. Jos haluat nimesi sen yhteyteen yhteystietoni löytyy palstalta.
Jos olet sitä mieltä ettei sitä voi lainata, en sitä silloin käytä missään muodossa. Se on vaan niin ammattimaisesti laadittu ja niin etten itse osaa asiaa noin tuoda julki.
Tietenkään en tuo lainausta omanani vaan mainitsisin sen olevan suomi24 taidepalstalta lainaus. Ja voin sen myös linkittää tänne.
Tuntuu, että en tunne taidekenttää juurikaan, kun kysyt tuollaisia. Perinteinen öljy mm. maalaus ei ole väistymässä mihinkään. Tietokoneella ja öljymaalauksella tehdyllä taiteella tavoitellaan hieman eri asioita. Oli kyseessä ns. perinteisillä tekniikoilla tehty työ tai uudemmilla mediumella, taiteilijan tarkoitus ei ole kopioida pikkutarkasti ympäröivää maailmaa niin kuin sen näemme vain ilmaista jotakin esim. tunnetilaa.
Jos tutustuisit tarkemmin nykytaiteeseen huomaisit, että siellä on lukuisia ns. perintesiä teknikoita käyttäviä taiteilijoita esim Lucien Freud, Luc Tuymans.
monta tapaa yrittää käynnistää nettikeskustelu, tämän aloitukseni on yksi niistä. Valtaosa keskustelijoista näyttää ymmärtäneen aloitukseni mutta valitettavasti eivät kaikki. Liekö sitten vika aloituksessa vai niissä lukijoissa, mene ja tiedä.
jotain tietäviäkin heräsi henkiin ja graafikon kirjoituksessa oli paljon oleellisia asioita kuten se mitä tuossa jo alussa sanoin, että tekijän on oltava taiteilija muutoin tekee turhaa työtä ei se tekniikka mitään auta.
Siinähän myöskin todettiin tuo laitteiston vaatimukset mistä en ollut puhunut mitään ja kuitenkin se on kohdallani ollut juuri se kimmoke oltuani laitetekniikan opettajana ja rakennellut vääntökoneita parikymmentä vuotta ja samoin kouluttanut sovellusneuvojia joten sitä pohjatietämystä täytyy olla omasta takaa, että pystyy rakentamaan sellaisen koneen ja muut laitteet rakentamaan, että se tekeminen on yleensä mahdollista. Alue on sen verran uutta, että kirjallisuutta ei paljoa ole ja jos onkin on se vain jonkun ohjelman käyttämiseksi tarkoitettu. On kuitenkin se perusta millä voi lähteä kokeilemaan kuten taiteen tekemisessä yleensäkin tehdään ja soveltaa tietämystään muihinkin ohjelmiin siten työ opettaa tekijäänsä.
Näitä ohjelmiston käyttökursseja joita olen pitänyt niillä on ollut mahdollista aina vain opettaa yhden ohjelman käyttöä ja monasti sekin on kovin alkeisiin painottuvaa ja oppilasryhmien eritasoisuudesta kärsivää kun toiset haluaisivat mennä syvemmälle kun toiset kahlaa alkeissa. Kaikesta huolimatta näistä opetuksista on tullut särvintä leivälle kun tämä taiteenpolku on tällainen varsinkin jos haluaa tehdä oikeata taidetta eikä vain myytäviä kuvia.
Katselin juuri tuosta TV:stä sisustus ohjelmaa jossa en nähnyt yhtään maalausta seinillä mutta TV oli joten ehkä parasta yrittää tehdä sinne TV:hen sitä taidetta.
Mikäli olen oikein käsittänyt niin taidekoulutkin ovat menneet tuohon mediataiteen opetuksiin mistä niitä täälläkin palstalla paljon parjataan, kun ei sitä perinteitä enää ole.
Kysymyksesi oli ovatko perinteisiä maalaustekniikoita käyttävät taidemaalarit väistyvä ammattikunta?
Vastasin siihen ja vastaukseni on yhä ei. Ja olen yhä sitä mieltä, että et tunnu tietävän "oikeasta" taidemaailmasta juurikaan. En näe pointtia miettiä mitä taidettaa mitään tunteva tavis ostaa, ostaako hän ikeasta julisteen vai joltain harrastajataiteilijalta akvarellin. Taidetta tuntevat ovat valmiita laittamaan taiteeseen rahaa ja onhan se aina sijoitus. Katso, mitä arvostetuissa huutokaupoissa ja gallerioissa myydään ja tulet huomaamaan, että suurin osa niistä on yhä maalauksia.
Kyllähän me kaikki taidealan ihmiset nykypäivän tunnemme. Ilpittoren ajatus kulki kuitenkin vuosia tästäpäivästä eteenpäin, mikä on aivan tuntematonta taiteessakin.
ja ajatuksesi olet ilmaissut kyllin selvästi, myös muuhun kuin varsinaiseen kysymykseeni. Se siitä.
Onpa ilpittore ylimielinen.
Eikö kysymyksesi ollut perinteisiä maalaustekniikoita käyttävät taidemaalarit väistyvä ammattikunta? Kyllä vai Ei?
Vai mikä se sinun varsinainen muka sitten kysymyksesi oli?
Tuollainen ympäripyöreä vastaaminen on yleistä niillä, jotka tietävät olevansa väärässä ja eivät voi myöntää sitä vastaamalla kunnolla.
sinä yhä vänkäät? Olet vastannut tekemääni kysymykseen, jota en ole kieltänyt tehneeni, ja höystänyt sitä vielä muillakin mielipiteilläsi vaikkakin asian vierestä. En tiedä mitä ajat takaa, mutta varmuuden vuoksi toistan aloitukseni keskeisen osan eli sen alun, joka kuuluu näin: "Ovatko perinteisiä maalaustekniikoita käyttävät taidemaalarit väistyvä ammattikunta? ....". Muuta osaa aloituksesta en toista, koska et ole siihen puutunutkaan, voit tarvitessasi hyvin lukea sen ketjun alusta.
Jos on jotakin muutakin, mitä et ole aloituksessani ymmärtänyt, niin valitan puutteellista sanallista ilamaisukykyäni ja voin yrittää tarkentaa siinä epäselviksi jääneitä kohtia, kuten hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu
taitaa toistaa taas itseään. 1900-luvun alussa Gallen-Kallela oli Afrikassa. Hänet etsi käsiinsä eräs ranskalainen, kulkien satoja kilometrejä, vain kertoakseen, että ei enää kannata maalata, koska värivalokuvaus on keksitty! Miten sitten kävikään maalaustaiteen? Niin, nyt on tietokonetaide, kannattaako enää maalata? Ajatelkaa nyt vähän hyvät ihmiset...
Olisikohan se ranskalainen kertonut myöskin että realismi on päättynyt sen on syrjäyttänyt fotorealismi siinä sitä olisi ollut Akselilla miettimistä ja kaikki väännötkin tällä palstalla olisi turhaa kun sen olisivat kuulleet muutkin eikä vain Akseli.
Niin, kannattaako enää maalata "valokuvamaista näköistaidetta"?!?! Itse vastaan että ei....ainakaan ilman mitään ns. toimeksiantoa. Nyt puhaltavat uudet tuulet. Kannattaa vaan suuntautua nykypäivään ja yrittää kehittää kuvallista kerrontaa nykyajan hyväksyttyjen suuntien mukaan jos mielii päästä "jaolle". Ennenkaikkea kannattaa olla ennakkoluuloton kaikkea uutta kohtaan nykyajan kuvataiteessa ja etsiä. Valokuvakamerat tosiaankin on keksitty ja nyt niitä saa jo todella halvalla ja ovat vielä huippulaatua 10 milj. pikseleillä esimerkiksi. Kun vielä siinä rinnalla kehittyvät kuvankäsittelyohjelmat niin näköistaide todellakin on loppuun kaluttu.
Näköiskuvataide on aikansa elänyt ihan vääjäämättä. Jos seuraa esimerkiksi "nykynuorison" perustamien kotien hankintoja seinilleen, vakuuttuu kyllä tuosta asiasta.
Onneksi vielä on tämä meidän "suuri ikäluokka" voimissaan jotka edelleen hankkii jonkun verran meidän "kalkkistaiteilijoiden" tekemää näköistaidetta koteihinsa. Tulevaisuus kuitenkin näyttää synkältä. Sitä mukaa kun noita "päitä kaatuu", lisääntyy myös kirpputorien kokoelmat ja heilläkin on kohta vaikeuksia saada noita varastojaan tyhjäksi ja kohta hekin myyvät enää vain pelkkiä kehyksiä.
Sanokaa minun sanoneen!
Jos haluaa kohta menestyä edes jollain tavalla taiteellaan, kannattaa seurata ihan oikeasti trendejä.
että uudet oivallukset ja keksinnöt vievät tilan vanhalta, mutta mikään aksiooma se ei ole. Gallen-Kallelallakin olisi ollut mahdollisuus syventyä syvästikin taiteilijana valokuvaukseen, hänhän ehti sitä tehdä jo muutaman vuosikymmenen ajan ennen kuolemaansa 1931. Häneltä jäi aivan kelvollisia taidevalokuviksi luokiteltavia mustavalkoisia otoksia. Värivalokuvaus ei hänen elinaikanaan toki ollut vielä saavuttanut tarvittavaa teknillistä tasoa mahdollistaakseen sillä taidevalokuvauksen, se taso saavutettiin vasta 1940-luvulla. Mutta myöhemminkään valokuva ei ole syrjäyttänyt maalausta, hyvät valokuvaajat käyttävät kameraa tehdäkseen kuvia valokuvan ehdoilla ja alaa kehittääkseen eivätkä kilpaillakseen maalauksen kanssa. Kyseessä on kaksi eri kuvataiteen lajia.
Siinä mielestäni historia toistuu, että en usko digitaiteen liioin syrjäyttävän perinteistä sivellinmaalausta. Juuri Gallen on hyvä esimerkki siitä, miten ilmaisuvoimaista öljyvärimaalaus (kuten myös pastelli-, akryyli ja akvarellimaalaus) voi olla. Tuntematta sen enempää digitaidetta en kuitenkaan usko, että koneella pystyy ikinä tekemään sellaista jälkeä kuin mitä esimerkiksi Gallen teki Afrikan matkallaan useissa mm. maisema- ja henkilökuvissaan. Ne eivät ole tarkkaan hiottua realismia vaan spontaaniaa, hetken inspiration aikaansaamaa uskonmattoman hienoa nähdyn siveltimellä tulkintaa. Juuri tuo nähdyn "in situ" pelkistetty tulkinta lienee perin vaikeaa ellei mahdotonta tehdä koneella. Aivan vastaavanlainen on hänen Mahlerista tekemänsä muotokuva, joka on hetken oivalluksesta Hvitträskin takanvalossa tehty spontaani maalaus. Kyse on paljolti kyvystä pelkistää olennainen menettämättä kokonaisuuden hallintaa.
Oma lukunsa tietysti on se, mitä ihmiset ylimalkaan arvostavat ja tulevat arvostamaan. Suuri vahinko kuitenkin olisi, jos perinteinen maalaus taloudellisesti kannattamattomana jäisi osa-aikamaalareiden ja harrastelijoiden puuhasteluksi, ainakaan se ei olisi omiaan edelleen kehittämään maalaustaidetta.
##Jos haluaa kohta menestyä edes jollain tavalla taiteellaan, kannattaa seurata ihan oikeasti trendejä.##
...vaan todella menestyäkseen pidemmällä tähtäimellä on luotava trendejä, ei seurattava muiden luomia trendejä.
pärjää paremmin mitä enemmän opetetaan muuta kuin maalausta. Öljyvärimaalaus on kaiken taiteen kuninkuuslaji, sitä ei syrjäytä mikään. Öljyvärin jälkeä ja persoonallisuutta ei voi korvata mitenkään.
Jos on ihastunut syreenin ja juhannusruusun tuoksuun näin juhannuksen aikaan, saa samat kiksit kun astuu taiteilijan ateljeehen. Persoonallisten maalausten ohella voi aistia aidon ranskalaisen tärpätin tuoksun, ohessa hienoinen säväys dammaria, ja kun tarkastelee maalausta lähemmin, tuoksuu kaikkein arvokkain, hienon hieno pellavan tuoksu jossa mukana heikko lannan tuoksu.
Nykyajan tekniikat ottavat taidemaailmasta osansa, niinhän se on aina ollut. Ennen ismit seurasivat toisiaan. Nyt haetaan luovuutta eri tekniikoilla. Ajatus on kuitenkin sama.
hiukan, kun löysin siteerattavaa tekstini jatkoksi (pelkäämättä, että kaukana ei ole ajatus halusta samanmielisellä tekstillä korostaa omien mietteitteni erinomaisuutta).
Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä (n:o 25-26) on lyhyen lyhyt arvio jo kolmannesta Helsinki-kävelyoppaasta, jotka brittiarkkitehti Jonathan Moorehouse on tehnyt. Uusin kirja, nimeltään Modernismin etujoukko, käsittelee Helsingin arkkitehtuuria vuosilta 1930-1955.
Arviossaan Hannele Jäämeri kirjoittaa:
"Kävelyoppaiden lumo on kuvissa, lyijykynäpiirustuksissa, joita Moorehouse on tehnyt rakennuksista. ´Valokuva on vangittu hetki - sanoo kirjoittaja - mutta piirtämällä voin tehdä elävän hetken. Voin korostaa mitä haluan ja kohdistaa huomion minne haluan.´ Kaikki kuvat on tehty paikan päällä, pieneen lehtiöön, usein seisten ´ettei tule lapsen perspektiivi´".
on tullut tehtyä paljon valokuvien pohjalta maalauksia, mutta mikään ei voita aitoa paikan päällä tehtyä luonnosta tai maalausta.
'uusimmat statussymbolit':
"Tässä kymmenen asiaa, joilla tutkimuksen mukaan hankkii eniten statusta Suomessa:
* Olla hyvä työssään
* Olla rakentanut omaisuutensa itse
* Hyvä yleissivistys
* Olla hyvä ja omistautuva isä/äiti
* Osata puhua sujuvasti montaa kieltä
* Selkeä elämänkatsomus
* Olla taitava käsistään
* Elää pitkässä ja vakaassa avioliitossa
* Antaa aikaa ja rahaa vähempiosaisten auttamiseen
* Oma tyyli "
Listaan voisi lisätä vielä kohdan 'Omistaa aitoa taidetta' :)