Digikuva ei ”normaalitilanteissa” voi näyttää kaikkea mitä kuvaaja näki.
Näköaistin dynamiikka (yli 20 EV) on merkittävästi suurempi kuin minkään digikameran joten kohteissa joissa on suuri kontrasti joudutaan digikuvassa aina luopumaan tumman tai/ja vaalean pään sävyistä, jolloin kuvan tumma pää on ”tukossa” tai/ja vaalea pää on ”puhki”.
Sama histogrammeina:
http://picasaweb.google.com/uN.viikinki/BokehYm?authkey=Gv1sRgCPXD5ri1x-CkSg#5482979513195191346
1. Optimitilanne, kameran dynamiikka vastaa kohteen kontrastia (tähän pyritään myös HDR-kuvassa, jolloin esim. kaupungin yökuvissa tarvitaan n. ± 4 EV haarukointi).
2. Kohteen kontrasti on paljon suurempi kuin kameran dynamiikka jolloin teoreettisesti oikein valotetussa kuvassa tumma pää on ”tukossa” ja vaalea pää on ”puhki”.
3. Jos kuvan pääkohde on vaalea niin kuva kannattaa ”alivalottaa”. Näin saadaan vaalean kohteen kaikki sävyt esiin, mutta menetetään tummimmat sävyt.
4. Tummaa kohdetta kuvattaessa kannattaa vastaavasti hieman ”ylivalottaa” jotta kuvan tummaan päähän saaraan tarvittava määrä sävyjä (samalla menetetään vaaleimmat sävyt.
Näköaistin dynamiikka (yli 20 EV) on merkittävästi suurempi kuin minkään digikameran joten kohteissa joissa on suuri kontrasti joudutaan digikuvassa aina luopumaan tumman tai/ja vaalean pään sävyistä, jolloin kuvan tumma pää on ”tukossa” tai/ja vaalea pää on ”puhki”.
Sama histogrammeina:
http://picasaweb.google.com/uN.viikinki/BokehYm?authkey=Gv1sRgCPXD5ri1x-CkSg#5482979513195191346
1. Optimitilanne, kameran dynamiikka vastaa kohteen kontrastia (tähän pyritään myös HDR-kuvassa, jolloin esim. kaupungin yökuvissa tarvitaan n. ± 4 EV haarukointi).
2. Kohteen kontrasti on paljon suurempi kuin kameran dynamiikka jolloin teoreettisesti oikein valotetussa kuvassa tumma pää on ”tukossa” ja vaalea pää on ”puhki”.
3. Jos kuvan pääkohde on vaalea niin kuva kannattaa ”alivalottaa”. Näin saadaan vaalean kohteen kaikki sävyt esiin, mutta menetetään tummimmat sävyt.
4. Tummaa kohdetta kuvattaessa kannattaa vastaavasti hieman ”ylivalottaa” jotta kuvan tummaan päähän saaraan tarvittava määrä sävyjä (samalla menetetään vaaleimmat sävyt.
Vastaukset 65
Vanhimmat
kuva pitäisi valottaa aina oikein. Mitä noita väärin valotettujen kuvien vikoja luetteloimaan ja luokittelemaan. Ja kontrasti että dynamiikka on ihan sama asia.
ole väärin valotetun vika.
Onko tuota nyt niin vaikea ymmärtää, että näköaistimme havaitsee kohteessa jopa 24 EV:n dynamiikan. Kun sitä ei voi millään digikameralla tallentaa niin kuvaajan on tilanteessa tehtävä valinta valottaako keskisävyjen (harmaakortin) mukaan vai onko valittava vaaleiden vai tummien sävyjen mukaan painotettu valotus.
Oletko tullut ajatelleeksi miksi sinun mielestäsi muiden kuvat on aina väärin valotettu?
”Ja kontrasti että dynamiikka on ihan sama asia.”
—tuo kertookin selkeästi sen miten vähän ymmärrät dynamiikasta ja kontrastista
oli sinulle liian vaikeasti ymmärrettävä selitys (huonosti selitetty), joten yritänpä valottaa vähän lisää.
—kuvitellaanpa sellainen tilanne, että kuvan kohteessa on vain täysin mustaa ja puhtaan valkoista (ei muita sävyjä) eli maksimi kontrasti.
Kun kontrasti ja dynamiikka on mielestäsi ”ihan sama asia” niin kerroppa mikä on tuollaisesta kohteesta otetun oikein valotetun digikuvan dynamiikka (montako EV-astetta) ja miltä näyttää sellaisen kuvan histogrammi?
Pelkässä mustassa digikuvassakin (kennon kohinassa) esiintyy kontrastia joka on mitattavissa, mutta en nimitä sitä kuvan dynamiikaksi.
Minulle kuvan dynamiikka on se tumman ja vaalean pään ero jossa vielä voidaan erottaa kohteen sävyjä (kohinan häiritsemättä).
Kuvan dynamiikka huononee jos vahvistusta tai kennolle syötettävää jännitettä (=ISO-herkkyyttä) nostetaan, mutta kontrasti säilyy n. entisellään (kohina vahvistuu)
Vastaisitko tuohon sinulle esitettyyn kysymykseen.
aloittelijoillekkin,,saadaan porukkaa lisää valokuvauksen pariin,,
digikameralla ei voi valottaa kuvaa ”oikein” (näköaistia vastaavaksi) sillä kennon dynamiikka ei vastaa näköaistin toimintaa. Kenno (RAW-kuva) on lineaarinen*, kaksinkertainen valotus tuottaa kaksinkertaisen kirkkauden. Näköaisti taas reagoi valon määrään logaritmisesti.
*paitsi Nikonin ammattimalli näyttää korjaavan kennolta tulevaa signaalia ennen a/d muunnosta
Esim
– oikein valotettu harmaakortti tuottaa digikuvassa kirkkausarvon 127, mutta näköaistissa noin arvoa 186 vastaavan (katkoviiva linkin kuvissa).
– kenno leikkaa ”automaattisesti” kaikki yli 254 arvot (kuva menee puhki) toisin kuin näköaisti (punainen viiva linkin kuvissa)
http://picasaweb.google.com/uN.viikinki/BokehYm?authkey=Gv1sRgCPXD5ri1x-CkSg#5485171945347408578
tuo nyt sitä, että digikuvan vastaava suora viiva on muutettava kuvankäsittelyohjelmassa ihmissilmää vastaavaksi käyräksi logaritmisella asteikolla parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi?
on suunnilleen noin jos kuvan pitää edustaa sitä mitä kuvaaja näki.
Käytännössä tilanne on vielä kinkkisempi sillä silmän iiris (vrt kameran aukko) mukautuu kohteen tummuusvaihteluihin. Kun kohdistaa katseen kohteen tummaan osaan niin iiris avautuu ja ja päinvastoin. Siksi mm. emme näe taivasta ”puhkipalaneena” luonnossa, auringon kylläkin sillä niin kirkkaaseen ei silmän automatiikka riitä, muistin kylläkin (muistamme nähneemme auringon kirkkaan keltaisena)
—esim pimeällä autolla liikkuessasi. Jos katsot vastaantulijan valoihin niin tie näyttää pimeämmältä kuin jos kohdistat katseesi tien oikeaan laitaan.
Ja sitten teorian pilaa vielä tuo silmän logaritmisuus valmista kuvaa katsoessasi.
Mm siksi sanoisin, että ehkä pääsääntöisesti ”viiva on muutettava” s-kirjaimen muotoiseksi. Tähän saattaa vaikuttaa sekin, että olen menneinä aikoina tottunut filmin vastaavanmuotoiseen herkkyyskäyrään.
”… ihmissilmää vastaavaksi käyräksi logaritmisella asteikolla parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi?”
—tieteellisessä dokumentoinnissa tuossa ehkä olisi ajatusta.
Minusta ”normaalissa” valokuvauksessa yleisesti ”parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi” kannattaa kuvansäädössä tavoitella sitä tunnelmaa ja vaikutusta jonka kuvaaja haluaa välittää kuvan katsojalle.
Useimmiten olemme kai valmiita esim maisemakuvauksessa hyväksymään tumman pään tukkoisuuden kunhan vaaleassa päässä (myös taivaalla) on sävyjä. Ehkä n. kolme neljäsosaa sävyistä kannattaa ”tuhlata” kuvan vaaleaan puoleen ja vain n. neljännes käytää tumman pään sävyihin. Jostakin kummallisesta syystä hyväksymme ns. maisemakuvissa myös täysin mustan, vaikka emme luonnossa koskaan sellaista näe.
Erityisen tummia (esim yökuva) tai vaaleita kohteita (mm. morsiuspuku) säätäessä kannattaa muistaa tuo silmän kohteeseen mukautuva iiris ja näköaistin logaritmisuus.
Ehkä paras kuvansäätäjän nyrkkisääntö on ”mutu” eli kuva kertoo katsojalle miltä minusta tuntui kun katsoin kameran tähtäimeen.
Onneksi digikuva toi tullessaa mahdollisuuden tehdä rajattomasti erilaisia säätökokeiluja ”ilmaiseksi” kunhan muistaa/osaa valottaa RAW:n oikein.
ps.
Pitäisikö kuvassa näkyvän auringon olla lämpimän kelainen?
http://picasaweb.google.com/uN.viikinki/BokehYm?authkey=Gv1sRgCPXD5ri1x-CkSg#5488887965961150994
Lisätietoja
http://www.adobe.com/products/photoshop/cameraraw.html
Understanding digital raw capture (PDF, 1000k )
Linear gamma (PDF, 235k )
Täyttä potaskaa koko "opettavainen" kirjoitelma. Ongelmana kuvauksessa on vedostaminen, kameroilla kyllä saa riittävän hyviä kuvia. Saa, jos osaa kuvata. Jos aikoo julkaista kuvan netissä, se on sitten jokin jpeg, jossa taas on omat ongelmansa. Oall koneella ammattinäytöllä kuva voi tietenkin olla laadukas, mutta eipä juuri muuten.
”Ongelmana kuvauksessa on vedostaminen”
—joo minullapa onkin niin potaska kamera, että se ei vedosta ollenkaan kuvauksessa.
Taitaa olla varsin yleinen kumma tuo kuvauksessa vedostaminen. Lähimmäksi taitaa päästä ns. Polaaroid-kameralla, muutta siinä taas on tuo kuvankäsittely enempi hankalaa — varsinkin jos aikoo julkaista kuvatessa vedostetun Polaroid-jpegin netissä ammattinäytöllä.
Saa, jos osaa kuvata, mutta eipä juuri muuten.
—niinhän se menee. Eli jos ei saa niin kannattaa opetella kuvaamaan.
Pukkaako se Polaroid ihan aitoa raakadataa?
Polaroid vedostaa kuvauksessa.
”Ongelmana kuvauksessa on vedostaminen, kameroilla …”
Kun vedostaa kuvauksessa niin ei tarvitse lähettää myytäviä kuvia kirjapainoon säädettäväksi.
älä hyvä veli tuhaan hätäänny.
Ei sinun kannata näistä tuumailuistani vetää hernettä nenään. Jos olen väärässä niin otan mieluusti vastaan rakentavaa kritiikkiä.
Kaikissa muissa tapauksissa kannattaa jättää sepustukseni kokonaan lukematta ettei tule pipi.
Taitaa olla vähän nuo väriavaruudet outoja asioita? Selvittelepäs ensin niitäj a kirjoittele "viisauksiasi" sen jälkeen, jookosta?
—väriavaruus on sellainen lukujono jolla värejä määritetään ja toistetaan eri ympäristöissä.
Väriavaruuksilla ei ole mitään tekemistä näköaistin ja kameran kennon dynamiikan tai/kontrastin kanssa (dynamiikalla ja kontrastilla tarkoitetaan myös vrittömien (mv) kuvien tumman ja vaalean pään eroa jossa vielä voidaan havaita yksityiskohtia.
Mutta lyhyesti ja rankasti pelkistäen:
– yleisimmin väriavaruudella tarkitetaan niitä värejä jotka pystytään toistamaan, siirtämään ja käsittelemään joten näköaistilla ei tässä mielessä ole väriavaruutta.
Testiolosuhteissa ihmisen näköaisti erottaa korkeintaan pari tuhatta värisävyä.
– yleisin ja laajin ns. väriavaruus (värimalli) on CIE L*a*b (36 000 000 värisävyä)
– kuvatekniikassa, digikameroissa ja monitoreissa yleisimmät värimallit ovat RGB ja HSB, Adobe RGB (tunnetuin) on edellistä suppeampi
– digikuvissa myös yleinen värimalli sRGB on Adobe RGB:ä suppeampi
– yleisesti painotyössä käytetty CMYK
– rakennusteollisuudessa käytetään mm. NCS- ja RAL-malleja.
Kaikilla värien toistamiseen tarkoitetuilla laitteilla on oma väriavaruutensa, joten väriavaruudet ja sävyt muuttuvat sovellusta tai välinettä vaihdettaessa. Tätä pyritään hallitsemaan International Color Profile Format -sopimuksella. Sopimuksen tekivät Adobe, Agfa, Apple, Fogra, Kodak, Microsoft, SGI, Sun Microsystems ja Taligent.
Jos kaipaat perusteellisempaa selvitystä väreistä niin kannattaa aluksi lukea esim. Seppo Rihlaman kirjoittama värioppi.
Tuo aiemmin mainitsemani digikuvan ja näköaistin densiteettien ero ei siis ole korjattavissa millään väriavaruudella vaan kysymys on epälineaarisuudesta ja kontrastieroista jota korjataan ns. gammakorjauksella!
Toisin kuin luulet — väriavaruudella ei ole mitään tekemistä dynamiikan kanssa!
Miksi apinoit nimimerkkiäni WB, onko kysymys kostosta, katkeruudesta tms?
dynaamiikka ja kontrasti ovat myös kaikkien yksiväristen kuvien ominaisuuksia, toisin kuin ns. väriavaruus
”… ensin niitäj a kirjoittele "viisauksiasi" sen jälkeen, jookosta? ”
—mikä sinulla on hätänä, oletko tullut väärin kohdelluksi tai ymmärretyksi ja haluat ”kostoksi” sabotoida muiden keskusteluja?
Tuossa vielä kuva väriavaruudesta ja sen dynamiikastaÖ
http://picasaweb.google.com/uN.viikinki/BokehYm?authkey=Gv1sRgCPXD5ri1x-CkSg#5487511822314466690
Kuten histogrammista huomaat tuollaisen väriavaruuden kontrasti ja synamiikka ovat varsin suppeita valokuvan vastaavaan verrattuna esim:
http://picasaweb.google.com/uN.viikinki/BokehYm?authkey=Gv1sRgCPXD5ri1x-CkSg#5482979513195191346
Mielestäni kirjoitat erittäin mielenkiintoisia ja asiapitoisia tekstejä. Jatka samaan malliin ja jaa tietosi muillekkin!
Itselleni ei ollut uusi juttu, ettei nykykameroiden dynamiikka ihmissilmäntasoon riitä läheskään. Eikä nyky näytöt pysty näyttämään läheskään riittävää kontrastia. Dynaamisessa kontrastissa jo mielenkiintoisiin arvoihin päästään, mutta täysi kaikki sävyt sisältä kontrasti on perusnäytöissä nykyisellään vielä matalahkoa.
Tämä on tosiaan kuvauksen yksi mielenkiintoisimpia seikkoja. Miten saada tallennettua mahdollisimman laaja, puhkipalamaton värialue kuvaan.
Ainoa keino saada täysin valkoiseen väriin sävyjä on HDR- kuvaustekniikka!!!!
Perehdy nyt ensin alkeisiin................
että et ymmärrä mitään koko asiasta!
”keino saada täysin valkoiseen väriin sävyjä”
Sinulla on nyt mennyt kemialliset hoidot ja valkoisen sävyt sekaisin.
Jos käyttää liikaa aineita niin voi nähdä valkoisessa värissä sävyjä!
Viestisi johtunee …:sta, mutta vastaanpa kuitenkin.
—jos täysin valkoiseen tulee sävyjä HDR:ssä niin se ei ole kuvaa vaan virhe.
Tuo voi johtua väärin säädetystä valkotasapainosta, mutta ilmeisemmin huonosta dynamiikasta/kennon kohinasta (=sattumanvaraisia ylimääräisiä pikseleitä, jotka eivät kuulu kuvan yksityiskohtiin).
Useimmiten tuollainen johtuu sinisen kanavan kohinasta. Se taas johtuu usein signaalin vahvistuksesta (pikseleihin syötetystä jännitteestä).
Jos HDR -kuviin tulee sävyjä täysin valkoiseen niin kannattaa ensin tarkistaa valkotasapaino. Jos se ei korjaa asiaa niin sitten kannattaa kokeilla pienempää ISO -asetusta (=ISO 100) ja hyvää kohinanpoisto-ohjelmaa. Jos tuokaan ei auta niin sitten ainoa vaihtoehto on kameran vaihto sellaiseen jossa on parempi dynamiikka ja vähemmän kohinaa.
Ehkä kannattaisi kokeilla myös konvertterin vaihtoa. Konverttereista on onneksi saatavana ilmaisia kokeiluversioita — joten oman kameraan sopivan etsiminen ei aiheuta ylimääräisiä kustannuksia.
”Miten saada tallennettua mahdollisimman laaja, puhkipalamaton värialue kuvaan.”
—”puhkipalamaton värialue” on minulle hieman outo käsite.
Ajattelen, että kuva ei ole puhki vaikka kaksi värikanavaa olisikin ”puhki” (esim 8-bittisessä R:255, B:255, G:250), mutta jos ymmärrän oikein niin.
Tuohon sävykkääseen vaaleaan päähän tarvitaan mm.
- kamera jossa on mahdollisimman laaja dynamiikka (esim D90, Kx …)
– pieni ISO-asetus (ISO 100), mahdollisimman vähän kohinaa/dynamiikka
– valotetaan vaalean pään mukaan (=alivalotetaan), histogrammin oikea pää auki ja käytetään kuvansäädössä gammakorjausta (tästä tietenkin seuraa, että tumma pää voi mennä tukkoon). Tämä on yleensä pienempi paha näköaistin kannalta (paitsi jos kuvan pääkohde on tumma)
– käytetään kohinanpoistoon ja dynamiikan parantamiseen mustaa kuvaa (kuten Kx)
– käytetään parasta mahdollista konvertteria
– tarvittaessa poistetaan kohinaa kuvansäädössä. Kunkin värikanavan kohina kannattaa tarkistaa erikseen (huom sininen värikanava)
– säädetään RAW-kuvan valkotasapaino tarkasti kohdalleen (esim. ns. harmaakortin avulla)
– valvotaan säädössä kuvan vaaleaa päätä värimittarilla tai/ja info-paletilla. Näyttö ei parhaimmillaankaa pääse kuin murto-osaan näköaistin dynamiikasta (näytön perusteella vaalean pään tarkka säätäminen ei onnistu).
– kaikkein vaaleimman pikselin RGB-arvo saa olla 255, 255, 255, sävyt vähenevät (eivät lisäänny) vaaleata päätä tummentamalla
HDR ei sinänsä lisää sävyjä kuvan vaaleaan päähän vaan lisää mahdollisuutta saada sävyjä saman kuvan tummaan päähän.
Vaalean pään puhkipalamista ja tumman pään tukkoisuutta ei pidä arvioida näytön perusteella.
Paras näkyvän kuvan dynamiikka saadaan hyvällä valokuvatulostimella.
Lopputuloksen tarkastelu ja arviointi tulisi tapahtua värittömässä tilassa ja 5000 K valossa.
liikkuvia kohteita kuvatessa tuo HDR lisää täysin valkoiseen vaikka mitä sävyjä?
"käytetään kohinanpoistoon ja dynamiikan parantamiseen mustaa kuvaa (kuten Kx) "
Otan kaksi kuvaa
–kohteen mukaa oikein valotettu
– välittömästi samoilla valotusavoilla toinen kuva jossa peitän objektiivin (tulee ”musta” kuva)
Kennon lämpötila, aika, aukko yms sama kuin edellisessä kuvassa.
Jälkimmäiseen kuvaan on siis tarkoitus saada vain kennon kohina edellistä kuvaa vastaavilla valotusarvoilla.
Sitten kuvansäädössä asetan kuvat päällekkäin tasoiksi (Layer) ja tasojen sekoitusmuodoksi erotus (Difference). Silloin kuvansäätöohjelma vähentää ensimmäisestä kuvasta sen mikä on vain kennon kohinaa (kaikki ne pikselien arvot jotka eivät ole alkuperäisen kuvan yksityiskohtia. Dynamiikka paranee kun kohina ei peitä kuvan yksityiskohtia.
Helppoa, eikö vain
(Kx osaa tehdä kaiken tuon automaattisesti)
Raw Therapeessa ei taida olla tasoja? Siis käsittelenkö ensin RawTherapeen säädöt, muunnan jpeg:ksi tai tiffiksi, joita käytän, ja yhdistän senjälkeen tasot kuvankäsittelyohjelmassa?
Tee kaikki kuvankäsittely pelkästään kameran mukana tulevilla ohjelmistoilla. Jos jokin ominaisuus puuttuu, lataa internetistä jokin bugiton ilmaisohjelma, jolla voit käsitellä kuviasi. Joo tasoja ei kannata yhdistyttää kuin pordellissa. Ja etenkinvraw-kuvien käsittelemisen kannalta todellakin viisainta käyttää nimenomaan jpeg tai tiff-- kuvia
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Raw Therapeeta en kovin hyvin tunne, kokeilin joskus, mutta petyin kun ’exposure’ toimii mielestäni väärin (ikäänkuin brightnes), lieneekö korjattu 3a:ssa.
”Siis käsittelenkö ensin RawTherapeen säädöt”
—eiköhän tuokin onnistu kunhan teet täsmälleen samat säädöt kumpaankin kuvaan (ei tietenkään mitään automaattisäätöjä)
– ymmärtääkseni ainakin versio RT 3.0 a1:ssa voit käsitellä molemmat kuvat samanaikaisesti
– jpeg lienee huono vaihtoehto sillä se pakkaa myös kohinan (=yhdistää pikseleitä)
jpegeillä suoraan kamerasta tuo saattaisi jotenkin onnistua (vaan enpä ole tuota kokeillut)
– kuvankäsittelyssä kannattanee käyttää 16bit/RGB tiffiä
Ixukseen voi ladata kaikkea ihan kivaa pordellissa
vastauksesta.JPG-kohinapakkaus mielenkiintoinen tieto.
kuvia ei tietenkään pidä konvertoidessa rajata, suoristaa, korjata vääristymiä, eikä säätää kokoa tms joka siirtää alkuperäisten pikseleiden paikkaa. Silloin kohinan vähennyslasku kohdistuisi vääriin pikseleihin.
Tämäkin mielenkiintoinen tieto.Kiitti WB !
Henk.koht. raw:ssa kiinnostaa sen laaja-alaisuus.Yleensä säädän kuvaa mahdollisimman vähän RT:ssa ja muunnan sen tiffiksi ja silloinkin teen vain pieniä muunnoksia paperikuvan tulostusta varten.Toimii kohdallani muotokuvaajana.Lisätieto aina arvokasta.Kiitos kaltaistesi asiantuntijavastaajien.Näin pysyn hengessä mukana digiaikanakin.
”tiffiksi … paperikuvan tulostusta varten”
Eikö tulostus käy suoraan RT:sta silloin tiff tms tallennusta ei tarvita (paitsi jos yhdistät kuvia)
Olen käyttänyt tulostukseen yleensä LightRoomia (Ninja pluginilla) silloin ei tarvita RAW:n lisäksi muita tallennuksia (tiff, jpg, tms). Minusta LR osaa parhaiten ohjata tulostintani.
Tuo LR on nyt kuitenkin jäämässä pois käytöstä ja olen siirtymässä Appertureen, ohjelma tuntuu LR:a monipuolisemmat, mutta sen ”tulostustaidoista” en vielä osaa sanoa.
Käsittelen kuitenkin kuvia vähän enemmän kuin RT:ssä on mahdollista.
kuin RT:ssä
– kannattaako silloin käyttää RT:tä ja tiffinä?
– miksei esim. PhS 12.0 jossa CameraRaw 6.1 plugin ja tallennus RAW:na?
– onko tiff tallennuksesta jotain etua RAW:n verrattuna?
Tuollainen PhotoShopista tallennettu RAW on saman kokoinen kuin pakkaamaton tiff-tiedosto
ovat itseltäni saavuttamattomissa.
Siksi tiff tai jpeg, koska käyttämäni kuvalabbikset haluavat näin.
taitamattomasti.
—ulos toimitetaan kuvat tietysti tarvittavassa formaatissa
Mutta tarkoitin RAW-kysymykselläni kuvia jotka tallennat omaan arkistoosi.
Minusta nyt kun levytila on kohtuullisen halpaa kannatta oma arkisto pitää RAW:na.
Käytätkö kuvansäätöön ohjelmaa joka ei suostu tallentamaan RAW-tiedostoja?
olen tottunut arkistoimaan negani.Digioriginaalit tallennan aina CD:lle heti koneelta tilaa viemästä.
Sitäpaitsi koneelle arkistointi on mielestäni epävarmaa.
Kun opiskelin phoshoppia -99-luvulla, oli tiff-muoto tdstojen kunkku.Raw on tullut sen jälkeen.En silloin itse omistanut tietokonetta ohjelmineen, joten olen kait sitten vähän jälkeen jäänyt.Mutta kuitenkin tulokset paperikuvina ovat hyviä.
Tallennan siis cd:lle neffit.
Yritänpä selventää kysymystäni kerran vielä
Onnistuuko säädettyjen kuvien tallennus neffinä?
Jos ei niin miksi et tallenna niitä RAW:na (esim CD:lle, DVD:lle tai blueraylle)
tallentaa käsitellyt raw-tdstot, kun lopputallennus valokuvapaperikuvaa varten vaatii aina sen tiffin tai jpegin.Käyn yleensä kaikki otokset pikaisesti läpi ja tallennan erinimiseen kansioon valitsemani kuvat loppukäsittelyä varten.Mikä tässä nyt siis sitten mättää?
Tarkentaisitko hieman?
”Miksi pitäisi tallentaa käsitellyt raw-tdstot”
—ei kai niitä pitäisi, mutta luulen, että niinkin saa tehdä jos haluaa
Käytän RAW:a siksi, että siinä on exif mukana ja ”Reset” palauttaa kuvan alkuperäiseen (säätämättömään) tilaan
”Mikä tässä nyt siis sitten mättää?”
—tuohon en kyllä osaa vastata
”Tarkentaisitko hieman?”
—ymmärtämätön kun olen niin kyselen tyhmiä
En edes tietä mitä tarkoittavat käsitteet ”lopputallennus” ja ”loppukäsittely”
Minulla kun ei ole mitään lopullista vaan palaan usein ”vanhoihin” kuviini ja teen niistä uusia versioita eri tarkoituksiin (näyttely, netti, kirjapaino …)
ajattelinkin WB.Toistaiseksi en ole käyttänyt kuvatiedostoja noin.Edes kirjapainoa varten.
Ennenvanhaan kauan sitten pidin yhden ainoan näyttelyn sotainvaliideista mv-na 6x6:selle otettuna ja tein kuvat itse.
Kirjapainoonkin kelpasi paperivedos.
Nytkin annan mieluummin paperivedoksen, jos muuta ei pyydetä.CD:n tarkoitusta varten olen joskus harvoin antanut jpg/sRGB:nä.Normaalipönötyshenkilökuvia ovat olleet.
En enää kuvaa aktiivisesti enkä rahasta.Kuvaus ja tällä hetkellä digi silti kiinnostaa.
Photoshopin täysversiota kaipaan.Toisaalta voisin hankkia lightroomin, jota niin kovasti keskusteluissa suositaan.Ku en oikein tiiä!Olen pärjännyt phshop limited editionalilla ja näyttää siltä ettei photoshop elementsisilläkään saa cmyk-tdstoja aikaseksi.Mitä hyötyä siis sitäkään hankkia.
Tästä jatketaan !
PhotoShopin uusin versio 12.0 on erinomainen kuvankäsittelytyökalu.
Esimerkiksi uusi Lens Correction on saanut minut palaamaan joihinkin aiemmin säätämiini RAW-tiedostoihin.
Auto Correction osaa korjata vääristymät, aberraation ja vinjetoinnin sekä skaalata kuvan RAW:n exif tietojen perusteella.
Valmiita profiileja on valmiina moniin kamera ja linssiyhdistelmiin (Canon, Nokon, Olympus Pentax, Sigma, Sony)
Omien profiilien tekoon on ladattavissa ”Adobe Lens Profile Creator” ja kalibrointikartat.
http://labs.adobe.com/technologies/lensprofile_creator/
LR on kätevä ja ammattimainen kuvansäätöohjelma jossa on hyvä käyttöliittymä ja tulostusominaisuudet. Taidan kuitenkin siirtyä kuvansääsössä Aperturen käyttäjäksi (tulostinta ehkä ohjaan jatkossakin LR:llä)
Säädän ennimmäkseen muiden ottamia kuvia.
En yhtään ihmettelisi jos useat kirjapainot toivoisivat kuvat toimitettavaksi RAW:na. Eniten käyttämäni digipaino tekee jo niin (profiilin ja dynamiikan hallinta). Tuntemattomilta kuvaajilta kuvat pyydetään toistaiseksi RGB:nä.
Taitaa tuo CMYK olla jäämässä vain neliväri-offsettien käyttöön.
Tätä jään sulattelemaan ja pureskelemaan.
Käsiteltynä raw:nako tarkoitat lauseellasi: "En yhtään ihmettelisi jos useat kirjapainot toivoisivat kuvat toimitettavaksi RAW:na."?
Olen aikoinaan toistakymmentä vuotta sitten istunut kuukauden ajan kuvankäsittelijän vieressä sivistämässä itseäni kirjapainon puolella.Hän sekä skannasi paperikuvia että käsitteli CD:itä.En ole milloinkaan kuvitellut kuvaajien opettelevan sitä työtä kokonaisuudessaan.
Näinkö se nyt menee siis?
Käsiteltynä raw:nako tarkoitat … Näinkö se nyt menee siis?
Tavallaan tarkoitan tavallaan en.
—tekstissäni oli olevinaan rivien välissä, että kuvaaja ja kirjapaino tuntevat toistensa osaamisen.
Rankasti pelkistäen ja yleistäen:
Käsitelty RAW on kpmpleksinen käsite sillä kennolta luetun datan käsittely vaatii erikoisosaamista, mutta tiedoston ns. exif/metadataa voi käsitellä.
RAW-kuvaa ei siis toikeastaan voi säätää vaan siinä on aina ”alkuperäinen kuvadata, mutta voin tallentaa RAW-tiedostoon haluamani säädöt (Exchangeable image file format).
Tulostimet (painokoneet yms) ovat jossain määrin yksilöitä joilla on erilainen väriavaruus/väriprofiili, pisteenkasvu yms. Sama koskee oikeastaan kaikkia kuvan eri käyttötarkoituksia
Esim.
Jos kirjapainoss työ jostain syystä painetaan toisella koneella tai paperille kuin se jonka profiiliin olen kuvat säätänyt niin tuo RAW antaa minulle tai/ja kirjapainoille, kuvanvalmistamoille jne enemmän ”tilaa” uudelle profiilille kuin 8bit (s)RGB jpeg tai tiff mm. laajemman dynamiikan ja väriavaruuden takia.
Digipainossa voin koevedoksen jälkeen tehdä tarvittaessa hienosäädön kaikkiin kuviin kerralla (näin kävi mm. kun käyttämääni painotaloon tuli uusi kone).
Homman voi (ainakin teoriassa) hoitaa vaikkapa lähettämällä uuden exifin sähköpostissa.
En näe tulevaisuudessa mitään etua siitä, että painoon lähetettävä tiedosto olisi CMYK tiff paitsi jos painotalossa ei osata käsitellä kuvatiedostoja.
Ehkäpä tuo neliväri CMYK on aikansa elänyt ja lähitulevaisuudessa sen korvaa hajautetulla rasterilla painettu Hexachrome (CMYKOG) tms.
Onko nyt kyseessää esim. opanda-ohjelmassa luettavissa oleva exif/(metadata?), vai miten sen meikäläinen näkee?
kaikki käyttämäni konvertterit näyttävät laitanpa tuonne Picasa Albumiin esimerkin vaikkapa LR:n ”Metadata”-valikosta:
http://picasaweb.google.com/uN.viikinki/BokehYm?authkey=Gv1sRgCPXD5ri1x-CkSg#5492350417207384994
Ehkä tuo ”kuva” vastaa kysymykseesi.
Esim tuolla ”Paste Metadata” -käskyllä voi ”asentaa” saman säädön t. korjauksen kaikkiin kuviin
Muissa käyttämissäni konverttereissa (Aperture ja CaptureOne) on vastaavia ”työkaluja”
”miten sen meikäläinen näkee?”
—esim. tuosta valikosta siis valitaan ”Show Metadata for Target Photo Only”
”googleta”:
metadata editor
"painonsa arvossa kultaa" itselleni WB.Kiitos.Siis capture one:in viimeisin päivitys seuraava hankinta, koska ei liian kallis ansioihini nähden ja sitten se elements ehkä. -"Tyvestä puuhun noustaan!"-
Melkoisesti pähkinää tässä osiossa.
Palkitsen vaivannäkösi SUURELLA KIITOLLISUUDELLA.
Ei se ohjelma ollutkaan minulle äkkiseltään edullinen! Camera control-ohjelmat sopisivat ehkä paremmin.Täytyykin kysellä myyjiltä niiden ominaisuuksista.
metadata editoreista monet ole ilmaisia?
Minusta LR:kin olisi hyvä ja edullinen vaihtoehto C1:lle.
En ole ehtinyt tutustua tarkemmin aiheeseen "metadata".Kunhan helteet hellittävät...
Lr tietysti yksi ohjelmavaihtoehto.
Kädestä pitäen annetut neuvosi tulen käymään tarkkaan läpi.
on ilmaiset kuukauden mittaiset kokeilut
C1:n nykyinen ostohinta oli minulle yllätys (vain 199 USD).
—versio 4.0 tuli minulle kameran mukana, joten olen selvinnyt 5.1.2 pro:n päivityksen hinnalla (99 USD).
Aperturenkin hinta on nyt vain 199 USD ja LR:n 299 USD
PhotoShopin hinta on noussut pilviin (699 USD)
– Aperturen ohjekirjaa olen laiska lukemaan (helteellä).
– LR on mielestäni helpoin ottaa käyttöön (hyviä ohjeita videoina netissä)
Käytän LR:a vain kuviin jotka vaativat muokkausta PhS:ssa (integraatio, sommittelu, pikselitaso, yhdistäminen)
Jos nyt aloittaisin alusta ilman ”ilmaista” C1:a niin valitsisin ilmeisesti Aperturen.
katselin LR:n videot läpi.Itselleni on tärkeintä kuvan laatu, joka määräytyy jo ottamishetkellä, mutta...
Ohjelmassahan on asioita, joita muista en ole löytänyt, hakenutkaan senpuoleen.
Esim. Vesileima, musiikin liittäminen, se metadatan liittäminen kansioon ja tdstoon ja aika HELPOLTA vaikuttava kontrastialueiden vaimennus,tumman-vaalean eron vähentäminen.
Muut mainitsemasi ohjelmat lienevät canonille ja macille, joita en käytä.Vaan hyödyllistä tietoa varmaan osalle lukijoistasi.
Ei toimi toistaiseksi kopiointi koneelleni ilmaismetadataohjelmalle.Tarttee vielä yrittää.
ykkössuosikkini C1
on saatavissa sekä Win, että Mac käyttöjärjestelmille
Ilmaiset oppaat ja kokeiluversiot löytyvät tuolta
http://www.phaseone.com/Phase One/Downloads/CaptureOne.aspx
ja ohjeita videoina
http://www.youtube.com/user/PhaseOneDK#p/c/F15494610C234CF2
LR:ssa liennee mukavin käyttöliittymä ja paras asiakastuki (Adobe)
mielestäni ainakin Recovery, Fill Light, Clarity ja Vibrance säädöt kannatta ottaa heti alkajaisiksi ”hanskaan”
Kokeileppa esim jossain oikein valotetussa, mutta ”aneemisessa” luonto/maisemakuvassa säätöjä n. arvoilla
– säädä valkotasapaino (esim pipetin avulla = White Balance Selector = W)
– Temp 10
– Fill Light 40
– Blacks 5
– Clarity 40
– Vibrance 25
Hue paletilla:
– Green 10
Saturation paletilla:
– Yellow 30
– Green 50
Luminance paletilla:
– Aqua –15
– Blue –30
Tarvittaessa säädä vielä terävöinti, kohina ja vinjetointi
Kun löydät mieluiset säädöt niin klikkaa vasemmalla Presets -merkkiä, anna säädöille nimi (esim "luonto 80mm") näin sinulla on valmis yhden klikkauksen esisäätö vastaaville kuville.
Luontokuvia LR:n tuodessa voi valita Import-asetuksiin tuon säädö jolloin ”luonto”kuvat avautuvat valmiiksi esisäädettyinä
ps.
Vaihdan nimmerkkiä kun tuo yksi ”apinoija” ei osaa lopettaa
ex WB
käytän enimmäkseen Mac:ia kuvansäädiössä,
Canonilla en ole kuvannut vuosiin, mutta säätelen kyllä muiden Canonilla kuvaamia painokuntoon
tuo CaptureOne tuli Leican mukana ”ilmaiseksi”
Capture Onekin hyvä. Myös mielenkiintoiset videot.Ohjelma vasta harkinnassa.Jahka tässä keritään.Sivistystä kuvasäädöstä kukkuramitoin nyt saatu.
Itselläni hankinta harkinnassa myös uusi runko ja linssi. Melko kallista.
Oletkohan aiemmin kirjoittanut palstalle muullakin nimimerkillä kuin WB? Samantyyppistä asiapitoista tekstiä olen ollut lukevinani aikaisemmista teksteistä toisella nimimerkillä.Sinänsä mitään sillä tiedolla tee, kiinnostaa muuten vaan.
”Oletkohan aiemmin kirjoittanut palstalle … toisella nimimerkillä”
—jo vain, olen vaihtanut kahdesti nimimerkkiä kun joillekin on tullut ”näppylöitä” näkemyksistäni.
mutu:
Näyttää siltä, että kun lukukertojen märä ylittää tietyn rajan niin joillekin menee ”automaattisesti” herne nenään ja tulee tarve sabotoida keskustelua.
Eräät aiheet ilmeisesti ylittävät rikkiviisaiden sietokyvyn (kuvanvakain, värinhallinta yms)
Aloittelevalle digikuvaajalle ampuu yli, olisi kai haettava harrastelijan keskustelupalsta. Tämä vie sfääreihin joitten sekaan voi hukkua kaikki
luovuus ( se vähäinenkinmitä sattuu olemaan)
Joo
Aloittelija kannattaa lähteä kuva- ja värisommittelun perusteista.
Liian moni aloittelija näyttää luulevan, että kuvansäädöllä tehdään huonoista kuvista hyviä.
Hyvässä kuvassa on kaksi merkittävää ominaisuutta joita ei voi saada jälkikäteen säätäämällä ”kamera on täsmälleen oikessa paikassa ja se laukaistaan juuri oikealla hetkellä”
Nuo em. taidot voi harjoitella vaikka halvimmalla pokkarilla eikä niihin tarvita mitään ”säätöjä”.
Sitten kun sommittelutaito on hanskassa on aika siirtyä kameraan jonka kennossa on hyvä dynamikka (=säätövaraa) ja hankkia siihen terävästi piirtävä valovoimainen objektiivi. Vasta sitten on hyötyä kuvansäädön hienouksien ymmärtämisestä.
Sitten kun kuva on hyvin sommiteltu, oikein valotettu ja terävä sinua alkaa häiritä sellaiset asiat joihin et voi kuvaustilanteessa vaikuttaa (värien tasapaino, vinjetointi, perspektiivivirheet, vääristymät, aberraatio, dynamiikka …)
Minusta aivan ensimmäiseksi kannattaa opetella valkotasapainon säätö (harmaakortilla tai/ja ”pipetillä”). Kuvan koon (resoluution) säätäminen lienee myös asia joka aloittelijan kannatta opetella.
Jos ”ampuu yli”, niin älä välitä, niin minullekin käy usein tätä palstaa lukiessa.
Veikkaanpa, että jos innostut harrastuksesta nii nuo edellä esittämäni tiedot tulevat vielä tarpeeseen.
En usko, että luovuus voi hukkua sfääreihin. Eiköhän se ainakin nuorilla huku yleensä pettymyksiin ja mollaavaan arvosteluun.
”Tieto lisää tuskaa”
Joskus on ihan kiva tietää mitä muut luulevat osaavansa.