Tyhmä kysymys, mutta jospa joku paremmin tietävä voisi auttaa, kun tilanne olisi tämä: olen raskaana ja onnellisessa parisuhteessa lapsen isän kanssa, mutta emme ole naimisissa. Haluaisimme molemmat että meillä olisi yhteishuoltajuus ja lapsi saisi isänsä sukunimen. Asia ei olekkaan vissiin niin mustavalkoinen kun luulin... Elikkäs miten saamme yhteishuoltajuuden ja lapselle isän sukunimen??? En haluaisi olla missään tekemisissä sossujen ja oikeuden kanssa, kun, kiitos omien vanhempieni, olen niiden kanssa jo liikaa joutunu olemaan tekemisissä juuri näistä huoltajuus ym. asioista kunnes tulin täysi-ikäiseksi. Minulla on siis syvä sossufobia. Onko muita vaihtoehtoja kun naimisiin meno? Ei sillä ettenkö olisi sitoutumis kykyinen tai muutakaan vastaavaa, se vain tuntuu jotenki turhalta nykypäivänä...
Yhteishuoltajuus, sukunimi? APUA!!
...
8303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Etkö sinä aikuinen ihminen tiedä miten tulee toimia? Voi hellanlettas ja sossukammokin vielä :D Lapsen synnyttyä lastenvalvoja ottaa sinuun yhteyttä, kumppanisi tunnustaa isyytensä ja sitten voitte valita yhteishuoltajuuden ja lapsi voidaan kastaa isänsä nimelle. Oikeuteen sinun tuskin pitää miestäsi haastaa, eikä sossullakaan tämän asian kanssa tekemistä ole. Ihan uteliaisuudesta pakko kysäistä, miten voit olla noin tietämätön? Eikö sinulle neuvolassakaan ole muka mitään kerrottu?
Mistäs tämä aikuinen ihminen sen voisi tietää? Ei koulussa opetettu, ei työpaikollakaan ole kerrottu, kaikki tutut joilla lapsia niin on yh tai naimisissa...
Ja ei ole neuvolassa kerrottu kun siellä tällä neuvolatädillä on tapana kuitata kysymykseni "juu, mutta..." ja alkaa sitten selittämään taas omiaan, kirjaimellisesti omiaan tiedän kyllä vallan mainiosti hänen elämästään ja lapsistä sekä lapsen lapsista kaiken... Arvot ym. katsoo mutta siihen se minua raskausasioiden setviminen sitten jääkin.
Niin ja kyllä minulla on sossukammo, itse et ole tainnut joutua KOKO lapsuuttasi elämään heidän silmänsä alla kun isä menee uusiin naimisiin 30 vuotta nuoremman, 20 vuotiaan lapsikuumeisen virolais naisen kanssa ja keksii että hommaa minut hänelle niin ei taas tarvitse alkaa lisääntymään ja sitten ottaa ja selittää pas*aa äidistäni näille "ylemmille tahoille" jne. jne. jne. tehdään lapsen elämästä näin osittain helvettiä :) Mutta se nyt noista minun lapsuus asioista...
Tuolla oikeudella en tarkoittanu isän haastamista oikeuteen vaan luvan onomista huoltajuuteen oikeudelta ym.
Netistä löysin jotakin tietoa ja siinä kyllä sanottiin että tuomioistuimen tekemällä päätöksellä ja sossuilla on paljonkin tekemistä tämän asian kanssa... Mutta tämä tyhmä kiittää kuitenkin vastauksestasi :)
No eikös niiden tuttujen yksinhuoltajien lasten isät ole tunnustaneet lapsiaan? Aika huvittava tuo oikeudelta luvan anominen lapsen huoltajuuteen :D Mikäli lapsesi isä on ihan suosiolla tunnustamassa isyyttään, ei oikeudella ole mitään tekemistä asian kanssa. Riitatilanteissa mennään sitten oikeuteen.
Kuunteletko sinä sitten tuppisuuna neuvolatädin horinoita vaikka puhuu aiheen vierestä? Miksi ihmeessä?
Ei noita juttuja neuvolassa kerrota. En tiedä mistä syystä niin pihisti jakelevat tuollaista tietoa. Vai onko se vain niin etteivät hekään tiedä?
Ainut vaihtoehto teillä on naimisiin meno ennen lapsen syntymää. Mikäli et halua olla lastenvalvojan kanssa tekemisissä. Lapselle voit antaa oman sukunimesi tai lapsen isän.
Kun lapsi on syntynyt hän on ensin sinun sukunimellä ja olet lapsen yksinhuoltaja (kun ette ole avioliitossa), heti syntymän jälkeen voit varata ajan lastenvalvojalle ja siellä vahvistetaan isyys ja voitte samalla sopia että olette kumpikin lapsen huoltajia. Sen jälkeen ilmoitat maistraattiin uuden sukunimen. Tämän voi tehdä siis kun vauva on ihan vastasyntynyt. Lastenvalvoja ei sinänsä puutu asioihin, hän vaan vahvistaa sopimukset ja varmistaa että kaikki on virallisesti oikein. Näin menetellään kun lapsi syntyy avoliittoon ja se on ihan rutiiniasia.
Jos olet valmis vanhemmaksi, olet myös valmis nollaamaan sosiaalitoimeen kohdistuvat fobiasi tai haet apua niiden ylipääsemiseksi. Käynti lastenvalvojan luona isyydenvahvistuksessa on pelkkä paperin allekirjoitus, jonka lastenvalvoja lähettää tuomioistuimelle leimattavaksi. Voit myös lähettää isyydenvahvistamiseen tarvittavat tiedot esim. sähköpostilla lastenvalvojalle niin käyntinne lv:n luona jää noin kolmen minuutin mittaiseksi. Isyydenvahvistamispaperiin kirajataan lapsen tuleva nimi, eli syntymähetkellä lapsi saa sinun sukunimesi ja isyydenvahvistuksessa voitte muuttaa sen isän nimeksi.
Ikävää, että olet joutunut vanhempiesi pelinappulaksi, mutta lastenvalvojan syy se ei ole, eli sinuna keskustelisin sossufobiasta vanhempiesi kanssa. Olen itse joutunut asioimaan lapsineni lastenvalvojan pakeilla usein ja puolustautumaan lasten isän syytöksiltä, mutta ymmärrän, että viranhaltija ei voi ohittaa lakipykäliä ja käskeä riitelevää pariskuntaa hevontuuttiin, vaikka näkee että toinen vanhemista on riitapukari ja hänellä on oma lehmä ojassa. Sitä kutsutaan aikuistenkielellä byrokratiaksi, törmäät siihen kyllä tulevien vuosien varrella.
Lapsen kannalta vanhempien avioliitto on paras vakuutus.
muuttuneet noin paljon 15 vuodessa?
Kun me aikanaan teimme lapsen ja olimme "vain" kihloissa, niin piti olla oikein aika varattuna lastenvalvojalle.
Hän siellä sitten puolisoltani (menimme sitten kohta naimisiin) kyseli että
"uskokoo tämä olevansa lapsen biologinen isä"
"uskooko tämä äidin sanaan siitä että on isä"
"haluaako isyyden varmistamisen testeillä"
Ja minulta
" onko mahdollista että lapsen isä olisikin joku toinen"
"onko ollut liiton aikan amuita suhteita" jne.
Ei ollut pelkkä paperin allekirjoittaminen silloin :D
Samaa tässä hymyilin itsekin. Esikoisen kohdalla 20v. sitten lv kysyi olenko ollut yhdynnässä varmuudella juuri tämän kyseisen miehen kanssa lapsen sittämishetkellä. Muistan miten hämmentynyt olin, koska nainen kysyi niin intiimejä. Tällä elämänkokemuksella sanoisin virkailijalle että ootas sekunti mietin hetken ja alkaisin laskea sormiani keskityneesti ;))
Sain kuulla jälkeenpäin, ettei lapsentekoa olisi tarvinnut vakuutella, koska osoiteemme oli "siittämishetkellä" yhteinen.
Nuorimmaisesta kaikki sovittiin mailissa ja sähköpostilla ja kävimme eri aikaan allekirjoittamassa paperit :))