Keskellä sammalen nukkaa
ja metsän hämärää,
minä katselin yhtä kukka,
joka aina jäljelle jää.
Se kukka ei koolla loista,
ei väriä hehkuvaa.
Ja samaa väriä toista,
on mihin vain katsahtaa.
On kukka kuin yksi meistä:
tarpoja maantien harmaan.
Sen näkee kyyneleistä
sen lehden reunalla varmaan.
Sitä kukkaa ei kukaan poimi,
se aina unhoon jää.
Sillä poimijoitten toimi,
on löytää enempää.
Vaan silti - pieni kukka
on aivan täydellinen.
- Se kukka keltatukka
näkee taivaan sinen.
ja metsän hämärää,
minä katselin yhtä kukka,
joka aina jäljelle jää.
Se kukka ei koolla loista,
ei väriä hehkuvaa.
Ja samaa väriä toista,
on mihin vain katsahtaa.
On kukka kuin yksi meistä:
tarpoja maantien harmaan.
Sen näkee kyyneleistä
sen lehden reunalla varmaan.
Sitä kukkaa ei kukaan poimi,
se aina unhoon jää.
Sillä poimijoitten toimi,
on löytää enempää.
Vaan silti - pieni kukka
on aivan täydellinen.
- Se kukka keltatukka
näkee taivaan sinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin kauniisti taaskin kerran
koskettaen kyynelten verran
esiin toit "vaatimattomuuden"
Ei pöyhkeile se - ei vaadi
ei kehuja itsestään laadi
hiljaa yksinään loistaa
Aidon kauneuden huomaa
onhan se luojan luomaa
Pidetään silmät auki :))
On tosiaan suuri ilo lukea runojasi ja
huomioitasi, tulen "hymyhuuliseksi"..
Toivon vielä, että tämä vastaus tulee
"oikeaan " paikkaan....
Kyllä vastauiksesi tuli ihan oikeaan paikkaan ja kauniit sanat otetaan kiitoksella vastaan! Kuten sanoit, kauneutta näkee kaikkialla, kunhan vain pitää silmät auki.
Oma maa ja sen kukat ovat muualta tulleille ihmeellisiä ja kauniita, miksei meillekin.
Kukasta kerroit, et minusta.
Mutta jokainen sana oli kuin minulle,
joka itseäni säälin ja yritän nähdä sen sinitaivaan
ja sen kauneuden, kun muutakaan ei kohta ole.
Kiitos Tee.
Olet loistava riimittelijä ja sanojan käyttäjä.
Et sinä nyt ihan tavallinen voi olla, jo punainen tukka tekee sen. Mutta synkkiä hetkiä, jolloin mikään ei suju eikä onnistu, on varmasti ollut. Ehkei pajon auta, jos sanon, että silloin kun omasta itsestä ei löydy iloa, on parempi katsoa uilkopuolelle. Vähän niinkuin elinkautisvanki Alcatrazissa, jonka suuri ilo oli hiiri ja sen ruokkiminen. Iloa voi olla, jos pystyy näkemään sen mahdollisuuksia ulkopuolellaan.
Kiiitos viestistäsi!
Onpa kaunis, oivaltava ja syvällinen runo,
kuten monet muutkin runosi ovat olleet!
Niitä on tosiaan ilo lukea.
Sanasi ovat kohtuuttoman kauniita, mutta kestän ne miehuullisesti. Ja tottapuhuenkin, kyllä pieni kehu rohkaisee jatkamaan. Kiitos ja kaunista kesää!
ja niin syvällinen.
Vaatimattomuus on kauneutta niin kukilla kuin ihmisilläkin
Viestisisi oli niin kaunis, etei paremmasta väliä!
Kameran kassa kulkiessaan, huomaa ne pienimmät kukat ja kuinka kauniita ne onkaan,
Ne vain pitää löytää.... ;)
.."Vaan silti - pieni kukka
on aivan täydellinen.
- Se kukka keltatukka
näkee taivaan sinen."..
Runosi kaunis kuin kukka - kaunis teksti - Ehdottomasti! :)
Olet oikeassa kamerasta; se terävöittää silmää huomaamaan luonnon pieniä yksityiskohtia. Oikeaastaan olen sitä mieltä, että suuria ja kauniita maisemia on kuvattavaksi rajallisesti, mutta pieniä rajattomasti. Siksikin katse kannattaa suunnata Luojan pienimpiin. Aina löytyy uutta. Kiitos viestistäsi!