Vanhemmille

No mun mielestä sun tyttärelläs ja hänen miesystävällään on kyllä AIVAN LIIAN ISO IKÄERO..Sun tyttöshän on vielä alaikänen ja käytönnössä lapsi!Tai enhän mä tietenkään tunne tytärtäs,ja voi olla,et on hyvinkin fiksu ja kypsä ikäsekseen,mut henkisesti kukaan ei oo tossa iässä vielä aikuinen,eikä oo yleensä vielä 20-vuotiaanakaan..Mut tää miesystävä sen sijaan vois jo olla,tosin 25-vuotiaissakin on hyvin suuria eroja..Mut tuossa vaiheessa kun tyttös on vasta 16v ja miesystävä 25v,niin iköero on todella suuri :/

Oon itekin tapaillu ja kaveerannu itseäni 6-9-vuotta vanhempien miesten kans 17-vuotiaasta lähtien,mut etenkin tapaillessani erästä 8,5-vuotta vanhempaa miestä tajusin,että vaikka tulimmekin hyvin juttuun,eikä ikäeroa aina edes ajatellut,niin elimme kuitenkin ihan eri elämänvaihetta..Hän kävi töissä ja oli asunut omillaan jo monta vuotta.Hän oli seurustellut ja eronnut useamman kerran,ja asunut erään naisen kanssa yhdessäkin ja saanut 2 lasta.Hänelle baarielämä ja yhdenyönjututkin olivat jo tuttua puuhaa-olihan hän ollut täysi-ikäinen jo useamman vuoden ajan.Kun taas minä sitten; asuin kotona äitini ja siskoni kanssa,kävin ammattikoulua,olin seurustellut kerran ja ollut yhdynnässä muutamia kertoja,olin vasta aloittamassa baarielämää,eikä alkoholikaan ollut kovin kauaa vielä kuulunut elämääni.

En tiiä kuinka kokenut sun tyttäres on,mut aika varmasti tää miesystävä on paljon kokeneempi.En väitä,etteikö ois hyvä,jos mies on vähän vanhempi ja kokeneempi,eikä toi 9 vuoden ikäerokaan mitään haittais semmosen 3-4 vuoden päästä.Mut tuossa iässä en kyllä päästäis yhteen muuttamaan :/ Kauanko tyttäresi ja hänen miesystävänsä ovat edes seurustelleet?Yhteen ei pitäisi muutenkaan muuttaa liian nopeasti.Lisäksi jokaisen pitäis mun mielestä asua edes kerran elämässään yksin eli yleensä silloin kun muutetaan vanhempien luota ja itsenäistytään.Muuten käy helposti niin,että suurin osa,ellei jopa kaikki asioiden hoitaminen jää toiselle osapuolelle,eikä toinen opi ikinä hoitamaan tärkeitä asioita.Ja tässä tapauksessa se vastuu jäis todennäkösesti sille vanhemmalle ja osaavammalle,eli miesystävälle,joka on oletettavasti asunut jo pitkään itsekseen..Olisiko tämä miesystävä muka tosiaan valmis kantamaan vastuun tyttäresi asumisesta ja elättämään hänet seuraavat 3 vuotta?Liian nuorina omilleen tai etenkin poikaystävien kanssa yhteen muuttaneet palaavat helposti myös takaisin vanhempiensa luokse,jos tulee ero tai rahat loppuvat kesken..Ja se ei ole yleensä vanhemmista eikä tietysti lapsesta itsestäänkään kovin kivaa..

Mielestäni seurustelulle ei tarvitse panna pistettä (vaikka ikäero iso onkin),mutta yhteen muuttaminen ei ole hyvä ajatus AINAKAAN pariin vuoteen.

Lähes omakohtaista kokemusta löytyy, noin tyttären näkökulmasta. Olin juuri 17 täyttänyt ja silloinen poikaystäväni oli noin 24, eli ikäeroakin oli suht. samoja vuosia.

Äitini suhtautui asiaan hyvin, kun keskustelimme että halusin muuttaa poikaystäväni kanssa yhteen (ja vielä toiselle paikkakunnalle, joka sijaitsi kotoa kolmen tunnin ajomatkan päässä!!). Isäni oli asiaa vastaan, mutta ei pahemmin pistänyt kuitenkaan hanttiin. Muistelisin, että joitakin riitoja kävimme kuitenkin äitini kanssa, kun hän epäili osaamistani esimerkiksi laskujenhoidon kanssa. Pari kertaa tuli läimäytettyä huoneeni ovi kiinni, mutta niistä selvittiin kuitenkin.

Ehkä pääasialliset ongelmat ensi kertaa omassa kämpässä asuessa olivat esimerkiksi ruoanlaittotaidon puute (paljon ruokaa tuli haettua kiskoilta ja lihoin hillittömästi, kun ei ollut ketään valvomassa ruoka-aikoja), puutteelliset siivoustaidot ja niin edelleen. Lisäksi paperibyrokratia sai minut välillä hämilleni, mutta onneksi poikaystäväni avusti minua niissä ja niiden ymmärtämisessä (opiskelin silloin viimeistä vuottani kauppaopistossa).

Ennen yhteenmuuttoa olimme seurustelleet poikakaverini kanssa noin vuoden verran, ja hän oli voittanut ainakin äitini luottamuksen. Eikä hän minunkaan luottamustani pettänyt. Erosimme kuitenkin vuoden yhteiselon jälkeen naivistisuuteni ja erinäisten tyhmien tekojeni vuoksi.

En oikeastaan tiedä mitä halusit kuulla, mutta tässä minun tarinani. Pääsinpähän kantapään kautta opettelemaan kokkausta ja siivousta!