Kertokaa oma tarinanne miten ihastuit häneen? ja mikä tässä henkilössä on parasta? ja miksi olet ihastunut häneen?? tai jotain muuta tästä kyseisestä henkilöstä
niille jotka on ihastunut :)
mimmi :)
655343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
liikkaohjaajaan ihastuin tänään, oli niiiin söpö ja hauska:)
kertoa itse ensin.
lapseni hoitajaan, koska hän on niin mukava :)
Ihanan aiheen oot tehny. :) Kiitos siitä.
Ihastuin (ekaa kertaa tyttöön) koulunäytelmässä, suoraan lavalla. En oikein tiedä tarkkaan että miten, miksi tai missä vaiheessa mutta kun sen tytön läheisyys vaan tuntui niin "oikealta". Tunne hiipi niin salakavalasti ja pikkuhiljaa että tajusin vasta paljon myöhemmin oikeat tunteeni. Hän on todella vilpitön ja sydämmellinen ihminen, se on kai hänessä parasta. :)
Toinen ihastukseni sitten on jotain ihan mutta (tosin naispuolinen hänkin). Hän oli opettajani ja noin kymmenen vuotta vanhempi. Vielä silloin en tuntenut mitään häntä kohtaan, muuta kuin että hänellä on hauska huumorintaju. Samanlainen kuin itsellä. Pari kuukautta sitten törmäsimme kaupungilla ja juttelimme niitä näitä sitten satuin katsomaan suoraan hänen silmiinsä ja WHUM. Sen jälkeen olen ajatellut häntä yhä enemmän ja enemmän enkä meinaa saada pois mielestäni. Olen jo ehtinyt miettiä että josko hän onkin noita ja lumosi minut jollain lemmenloitsulla. ;) Kaunis tumma etelän nainen. Mutta luonne se hänessä on parasta, hän on niin majesteetillinen, vahva, elegantti, viehättävä.. ja tietää sen itse ja sekös hänestä vastustamattoman tekeekin. :D
Ihmettelen itsekin miten ja miksi aivan yhtäkkiä ihastuin häneen! Olin siis tuntenut kyseisen henkilön jo lähes viiden vuoden takaa, tuntematta kuitenkaan koskaan mitään sen "syvempää". Olin kyllä aina pitänyt hänestä ja pitänyt häntä tosi hauskana, muttei sen enempää. Joskus ennen viime joulua sitten tajusin kerran katselevani häntä vähän eri silmillä, (muistan sen hetkenkin vielä) ja siitä ei mennyt kauaa kun tajusin että olen ehkä ihastumassa, kun hän alkoi olla ajatuksissani koko ajan ja aiheutti perhosia vatsaan kun aloin häntä ajatella, tai kun näin hänet.... ja siitä lähtien tunne vain voimistui ja voimistui ja tässä sitä ollaan, olen varmaan rakastunutkin häneen, niiin paljon hän on mielessäni koko ajan. Mutta MIKSI olen ihastunut juuri häneen, niin en kyllä osaa sanoa mitään tarkkaa syytä, hän on tajuttoman hauska, todella positiivinen ja iloinen, avoin, söpö kuin mikä ja vaikka mitä muuta, kaikin puolin ihana..!! Ei kai se sitten ihme ole että olen ihastunut, vaikka hassua tässä on vain se että se tuli niin puun takaa, eikä mitenkään ensinäkemältä, vaan tosiaan vasta monen vuoden jälkeen. Enpä olisi pari vuotta sitten ikinä uskonut näin käyvän! :) Vaikka naiseen olin kyllä sitäkin ennen jo kerran ihastunut.
Juu mul oli kans kerran yks levy, jota soitin kai 1000 kertaa tai enemmänkin. Sit se meni vanhaks ja kokonaan ohi. Näin se vaan on... :D
Aahahahhahaa. Juu cd-levyynpä hyvinkin.
No eikä. Itse asiassa kirjoitin kyllä että "kyseiseen henkilöön", eli kyseessä ei ole cd-levy. o_o
(Vaikka on mulla kyllä monta levyäkin joista tykkään. Mutta en "silleen".)
samanlainen tarina on mulla.
Tässä sitä mennään, 5 kuukautta jo tästäkin kirjoituksesta aikaa, ja yhä vain tunteet käy yhtä voimakkaina kuin silloinkin... Tätä on jatkunut pian jo vuoden, jotain olen yrittänyt tehdäkin, en siis mitään kovin "paljastavaa" kylläkään, mutta nekin suunnitelmat ovat harmillisten sattumien kautta kaatuneet. Alan tosin olla todellakin siinä pisteessä että jotain pitäisi tälle asialle tehdä, sillä näin jatkaen mikään ei voi muuttua suuntaan eikä toiseen... on ihanaa olla ihastunut, mutta välillä se on myös niin turhauttavaa ja jopa tuskaista, etten tiedä kuinka kauan tätä "tunteiden vuoristorataa" jaksaa. Haluaisin tehdä jotain, tai kertoa edes jollain tasolla tunteistani, mutta kuitenkin sitten pelkään vielä liikaa. Pelkään eniten sitä, että kerrottuani asiat muuttuisivat niin ettei hän enää pystyisi suhtautumaan minuun "normaalisti", eli siis että hän pelästyisi liikaa. Olen kuitenkin ilmeisen vakuuttunut siitä että tunteeni ovat todellakin yksipuoliset, jolloin kertomisella ei tietenkään saavuttaisi yhtään mitään, ja parempi olisi silloin olla kertomatta, jotta saa pitää senkin (erittäin vähäisen), mitä nyt on. Vaikkakin siitä huolimatta jossain taka-alalla elää ihan pieni toivonhippunen, että enhän kai kuitenkaan voi olla 100 % varma ennen kuin otan asioista selvää??! Ja juuri siksi sitten taas pitäisi kertoa... Pitäisi vaan jotenkin saada varma selvyys itsellekin siitä, että mitä puolta tässä nyt tärkeimpänä pitää. :S Mutta vaikeeta se on!!
Sun tarinas on aika lailla minun tarinani kaltainen...olen ihastunut, mutta hänen tunteensa minua kohtaan ??? Olisi aivan ihana jos pystyisin selvittämään edes jollain tasolla, niin loppuisi tämä iän ikuinen piina. Hän on lähes koko ajan mielessä ja hänen läheisyytensä saa minut tuntemaan itseni teinitytöksi, vaikka olenkin jo keski-iässä. Toisaalta, jos hän suuttuisi, eikä enää haluaisi tavata, niin loppuisi se piina silloinkin. Näin ei voi jatkua kuitenkaan loputtomiin, sillä keskittymiskykyni kärsii todella.Toivon sulle onnea ja uskallusta. jospa ennen kesää saan itsekin jotain aikaiseksi.
Siinäpä se, näin ei voi munkaan kohdalla todellakaan jatkua loputtomiin, sillä minunkin keskittymiskykyni kärsii, kun toinen on mielessä lähes koko ajan.. ihan älytöntä miten joku ihminen voikin vallata ajatukset näin totaalisesti, ja vielä että se on jatkunut näin pitkään!! Mutta niin, pistehän näille asioille on jossain vaiheessa tultava, se on kyllä totta, sitä kun ei vaan tiedä missä vaiheessa on itse valmis ottamaan vastaan myös sen mahdollisen (tai sanotaanko todennäköisen..) negatiivisen reaktion/vastauksen/lopputuloksen... Mutta olen miettinyt ihan samoin, että jos tämä jatkuu tällaisena vielä kovinkin pitkään, niin ennen ensi kesää on kyllä saatava jotain aikaiseksi. Tai olen itselleni sen luvannut että ainakaan vuoden päästä en enää VOI olla samassa tilanteessa. ;) Kiitos onnen toivotuksista, sitä ja uskallusta tosiaan tarvitaan.. Ja uskallusta myös sinulle! ;)
Kiitos. Onneksi pääsen ihastustani usein kovin lähelle ja saan koskea, niin se ainakin helpottaa. Se reaktio vaan pelottaa jos ja kun saan kerrottua asiasta. Onko kesnties tuntenut edes hieman samoin, vai inhottaako häntä ajatuskin, että olen koskenut. Minkä ikäinen muuten oot ? vaikutat kovin nuorelta, joten sulla ainakin on kovasti vielä aikaa.
No sinulla on sitten siinä mielessä hyvä "asema", että olet tuolla tasolla hänen suhteensa, että saat jopa koskea. :) Sepäs minuakin eniten pelottaa että miten toinen reagoisi kuullessaan jotain tällaista, tai juurikin tuo ettei pelästy/koe inhottavana, ja siksi toisaalta koitan olla hyvin varovainen kaikessa mitä teen. Mikä sitten taas toisaalta ei edesauta asioiden selville saamista.. Toisinaan minullekin on muutamassa tilanteessa tullut ajatus tai sellainen jännä "tunne", että voisiko vastapuolella olla edes hieman vastakaikua, mutta sitten taas tiedostan kyllä sen että ihastuneena sitä kuvittelee TODELLA helposti asioita.
Joo mutta olet oikeassa, aikaa minulla sinänsä kyllä on (vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tulee eteen), täytän muutaman päivän kuluttua 26.. ;) Tällä hetkellä olen tässä ihastuneessa olotilassani vain niin vakuuttunut siitä että en ikinä tule haluamaan ketään muuta kuin hänet :D mutta tiedän tietysti että jos tämä ihastus joskus on loppuakseen, niin aikanaan tulee oletettavasti taas joku uusi.. vaikka tietenkään en tällä hetkellä halua sellaisia ajatella! Tykkään hänestä niiin kamalasti. ;)
Tota sun tekstiä lukiessa tulee sellainen tunne, että voi, kunpa pystyis jotenkin auttamaan. Niin se vaan on... mulla on sellainen valtava auttamisen tunne muita kihtaan, enkä sitten itse kuitenkaan saa itseni suhteen oikein mitään aikaiseksi. Olis aika hauska ajatus, että vois kolmantena osapuolena vähän kuulostella, johdatelle juttua tai muuta sellaista, saadakseen selville olisko tuo toinen osapuoli susta kiinnostunut. Puhella esimerkiksi siihen suuntaan toiselle, että ei mitenkään jäis epäselväksi mitä hänestä ajattelet. mutta näähän on vain haaveita, jotka yleensä jäävät toteutumatta, valitettavasti. Saako vielä udella, onko teillä kovin paljon ikäeroa ?
Tuollainen oliskin tosi mahtavaa, jos jonkun kolmannen osapuolen kautta voisi vähän selvitellä toisen ajatuksia. :D Vaikka niin, aika toivoton haavehan se taitaa olla..
Ja joo saahan sitä udella. :) Meinasin sen jo mainitakin tossa edellisessä viestissä. ;) Meillä on tosiaan tasan 10 vuotta ikäeroa... Siis minä tietysti se nuorempi osapuoli. Mutta täytyy sanoa että hiukan yllätyin kun sain tietää hänen ikänsä, olisin veikannut vaikka viisikin vuotta vähemmän. ;)
en muista miten ihastuin.. mutta oon tykänny siitä tytöstä jo ala-asteen lopulta. se on niin ihana, sympaattinen ja kuuntelee aina jos mulla on jotai huolia tms.
se muuttaa tänä kesänä pois. me tullaan näkemään vielä mutta ei enää yhtä paljon ku nykyisin. se kerto tänään että se muuttaa ja mulla tuli välittömästi sellanen "aaarrryhyyyy"-fiilis. jos tajusitte.
Olin kaverille kovin vannonut että " ei enää naisia, jollei täydellinen kävele eteen." No sitten parin viikon pästä HÄN muutti Turkuun. Hän oli mun kaverin kaveri ja tapasin hänet koska kaverini esitteli meidät keskenään.
Ei mun tarvinnut kuin kerran vilkaista ja olin jo rakastunut. Ikäväkseni kuulin kyllä kun tyttö julisti olevansa 110% hetero, mutta ajattelin, että haluan edes pitää yhteyttä tähän neitiin, senverran hyvin hän oli mun ajatuksiini tunkeutunut yhden päivän jälkeen. Juteltiin aika paljon puhelimitse ja koneen välityksellä ja hän tiesi, että pidän naisista. Olin tehnyt sen selväksi hänelle.
No kerran sitten oltiin kaveriporukalla juomassa ja kuinkas sitten kävikään, ehtisimme tuntea kaksi viikkoa ja sitten seurustelimmekin jo. Nyt ollaan oltu 2 vuotta onnellisesti yhdessä.
Sain myös kuulla vähän jälkeenpäin, että hänkin oli ollut kiinnostunut musta melkein heti :)
Mä löysin mun täydellisen naisen
Ootteko myöhemmin koskaan puhunut siitä miksi hän julisti olevansa 110% hetero jos kuitenkin oli kiinnostunut sinusta? Mitä järkeä ja kuinka uskalsit lähestyä häntä jos hän mukamas kerran oli hetero?
...lauantai-iltana baarin tanssilattialla minulle ihanasti hymyilevään blondiin. Jalat meni alta. Huh huh. Jäi kyllä harmittamaan vietävästi, etten uskaltanut lähestyä häntä :/
paikallisen kuppilan tarjoilijaan
Luulen että olen ihastunut yhteen meidän koulun opettajista. Ihmettelen itsekkin miten näin on päässyt käymään, kun en ole aiemmin tuntenut kyseistä ihmistä kohtaan yhtään mitään. Hän on minua ainakin 10v vanhempi erittäin viehättävä punapää, koko olemus on ihana! Mukavampi mennä aamulla kouluunki jos häntä näkisin :)
Miten ja milloin? Vaikea kysymys. Olen rakastanut kyseistä henkilöä koko elämäni. Hän oli ensirakkauteni - lapsena. Kosinkin häntä silloin :D .
Milloin sitten ihastuin? Muutama vuosi sitten. Aikuistumisen erotettua elämämme joiksikin vuosiksi.
Miksi? Tiedä häntä. Ehkä en osannut muutakaan. En tiennyt mitä tunteilleni olisin kaikkien niiden vuosien jälkeen tehnyt. Miten olisin häneen suhtautunut.
Mikä on parasta hänessä? Silmät, vartalo, keskustelun helppous, tuttuus, pehmeys, kunnollisuus, toisen kunnioittaminen, tuoksu. Mitä nyt mieleen tuli. Ihana ihminen. Kaunis, niin sisältä kuin ulkoa.
Ekan kerran kun näin kyseisen henkilön tuli jostain vuosien takaa tuttu "wouh..." reaktio. Positiivinen, sporttinen, vangitsevat silmät ja vaaleat hiukset. Vielä itsevarmuutta huokuvasta olemuksesta huolimatta osoitti suloista inhimillisyyttä minkä takia sai puhallella aina vaivihkaa. Jalat tutisemaan saava tyyppi, tosin saavuttamattomissa :(
Miksi saavuttamattomissa?
Tuntomerkit sopivat minuun niin kuin varmaan moneen muuhunkin, joten kerropahan lisää, please! Sama tunne ja tuttuus on myös vanginnut totaalisen täysin itsenikin. Onko oma vai kyseisen henkilön tilanne ns. saavuttamaton vai kummankin ;)?
Saavuttamattomissa lähinnä siksi, että kyseisellä henkilöllä on oikein selvästi erottuva pronssinen (tai rautakultainen?) sormus vasemmassa nimettömässä. Ja epäilen että olis liian hyvin ollakseen totta, että kyseinen ihminen ei olisi joku 110% prosenttinen heterero... :[
Tää ihanuus on mua pari vuotta vanhempi, toimii opettajana. En tiiä kuvittelenko vaan, mutta kun kerran olin hänen luennollaan, niin jotenki tuli sellanen olo, että aina tehtävien tai taukojen aikaan tää ihminen ei vaan kuunnellut mitä mä juttelin muille, vaan ihan oikeesti joka kerta kun vilkasin siihen päin niin se katseli mua. Mutta mitäs mä siitä valitan, sehän antaa vaan tekosyyn tuijottaa niitä sen ihania silmiä :D
Loistava ketju, on hauska lukea "kohtalotovereiden" tarinoita:) Itse olen toivottoman ihastunut eräässä urheiluryhmässäni olevaan tyttöön. Aloitin kyseisessä ryhmässä joskus viime keväänä ja pikkuhiljaa ihastumiseni on kasvanut ja kasvanut ja yhtäkkiä huomaan että ajattelen häntä lähes koko ajan. En luultavasti saa koskaan tehtyä asialle mitään (valitettavasti aloitteiden tekeminen ei varsinaisesti kuulu vahvimpiin puoliini...), mutta onpahan ainakin mukavaa lisämotivaatiota lähteä urheilemaan säännöllisesti ;)
Minkäköhänlainen "urheiluryhmä" kyseessä"? =)
Noo...yliopistolla oleva ryhmä, en ehkä viitti sanoa enempää. Missä ite käyt urheilemassa :) ?
Vierasta seutua noi yliopiston urheiluryhmät. Ite käyn jumppailemassa Motivuksessa, välillä M&M:llä...
Tapahtui se perinteinen, että rakastuin ystävääni. Tutustuimme yhteisen ystävän kautta ja tietämättäni taisin ihastua ensihetkestä lähtien. Hän on paras ystäväni ja olen aivan rakastunut häneen. Toivon, että jonain päivänä olisimme vieläkin enemmän. Hän on vain niin äärettömän ihana; sydän kultaa ja järisyttävän hyvännäkönen. Se pilke silmäkulmassa, auts!
Hmm.. tosiaankin ihana ketju ja mitä tulee mun ihastukseeni niin hän on eräässä liikuntakeskuksessa töissä, käyn hänen tunneillaan säännölllisesti ja mun silmät ei vaan meinaa pysyä kurissa sen ihmisen seurassa... Kun juttelen hänen kanssaan, ajatukset karkailevat ja jäädään hölmösti tapittamaan toisiamme monesti silmiin pitempään kuin on sallittua (koska hän on varattu toiselle naiselle sekä jos hän on töissä niin olemmehan asiakas-ohjaaja-tilanteessa...) Seuraavilla kerroilla kun nähdään hän saattaa pitemmän juttelu-tai chattailuhetkemme jälkeen (mikäli on enemmän multa kysellyt asioistani jne...) ottaa selkeästi minuun välimatkaa.
Tämän naisen läsnäollessa minua hymyilyttää aina ihan kauheasti ja joskus jos siihen ei ole syytä, niin saan tehdä töitä etten tee sitä silti :) Perhoset lentelee vatsassa aina kun näen hänet ja vihlasee sille "mukavasti" ... Tämä ihminen on vain niin positiivinen, iloinen, avoin, sosiaalinen, mukava ja niin seksikäs, että huhhuh. Ja hänet pitäisi unohtaa, koska en pysty keskittymään toisen ihmisen etsintään näiden fiilisten keskeltä.
A L, kuulostaa niin tutulta tuo sinun tilanteesi. Itse toivon aivan samaa ja mielessä on useaan kertaan käynyt, että istuttaisiin ystäväni kanssa alas, jotta voisin kertoa hänelle kaiken. Tähän päivään mennessä en ole tätä rohjennut tehdä. Sisimmissäni pelkään menettäväni tämän ystävän, vaikka varmasti hän asian ymmärtäisikin ja hyväksyisi. Tätä nykyä tekee ihan kipeää katsoa häntä silmiin ja yrittää löytää katseesta sitä jotain. Asiaahan ei yhtään helpota hänen upeat siniset silmänsä... Syvä huokaus.
Kannustan kertomaan tunteensa toiselle. Itse kerroin ystävälleni ja hän on ottanut sen hyvin. Paremmin kuin ikinä kuvittelin, asia on jopa lähentänyt meitä. Pahinta on vain se, ettei hän tunne minua kohtaan samoin, vaikka ystävänä merkitsen hänelle todellatodella paljon. Tuskaa on rakastaa toista näin läheltä.
Ihastuin hänen vahvaan itseluottamukseen, kauneuteen,vahvuuteen,tempperamentiuteen,hauskuuteen sekä auttavaisuuteen
aika vasta tänne helsinkiin, tutustuin opiskelujeni kautta ihastuttavaan naiseen... Hän oli tavallaan ohjaajan asemassa ja minä oppijana,vaikka ikäeroa ei ole kuin n. 8 vuotta. Jutustellessa meillä tuntui synkkaavan hyvin,ja saman alan kiinnostus totta kai yhdisti. Hän on niin iloinen, söpö, hauska, itsevarma; sellainen omanlaisensa... Vielä kun tietäisi että onko tämä fiilis vain yksipuolista vai ei!? Mutta en haluaisi täräyttää suoraan kiinnostustani tai kysyä samaa häneltä suoraan... Olemme olleet yhteyksissä,mutta en tiedä oikein tiedä mitä pitäisi asiasta ajatella
Tuo edellinen kommentti on ihan kuin minun kokemukseni - itsekin olen ihastunut erääseen ihanaan ihmiseen, jonka hymy on ihan uskomaton ja hänen luonteelleen ei vedä mikään vertoja. En oikeasti ymmärrä kuinka joku voi olla niin tyrmäävä... En ole aiemmin naiseen ihastunut, mutta hän on kerta kaikkiaan uskomaton.
Mutta uskon, että hän on hetero ja olen liian ujo itse lähestymään ja kysymään. Varsinkin tällä alalla se ei ole hirveän helppoa - teologiaa kun itse opiskelen, niin täällä on kyllä sitä avarakatseista porukkaakin, mutta myös niitä konservatiivisempia tapauksia.
Yleensä ihastun myös vahvaan itseluottamukseen ja persoonaan. Nyt on toisin, nuo eivät ole päällimmäiset luonteenpiirteet, jotka tulevat mieleen ihastuksestani. Kun näin hänet, jokin kolahti. Siitä alkoi pikku hiljaa tutustuminen ja myös itseni yllättänyt, aina vain tiivistyvä yhteydenpito (kaveritasolla). Noin vuosi takana ja olen edelleen häneen ihastunut, tunne vain vahvistuu. Mikä parasta? Olen uponnut kauniisiin silmiin, ja huumaantunut kohteliaasta, huomioonottavasta luonteesta. Mitään ominaisuutta en hänestä vaihtaisi pois.
Kesätyössä tutustuin tyttöön, joka tuntui olevan aivan eri maailmasta kuin minä, ehkä vähän pelottavakin. Tutustuttuamme paremmin hän osoittautui aivan erilaiseksi kuin olin ensivaikutelman perusteella kuvitellut. Tulimme hyvin toimeen ja aloin arvostaa häntä todella paljon. Kultainen, reilu ja ajattelevainen tyyppi. Vähän poikamainen ja ihanan suojelevainen minua kohtaan. Kaunis ja karski. Hän sai minut aivan sekaisin ja tajuamaan, etten olekaan hetero. Aloimme viettää aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla. En ikinä uskaltanut kuitenkaan kertoa ihastuksestani, vaikka tunne tuntui ainakin välillä olevan molemminpuolinen. Hänen käytöksestään sain kuvan, että hän on bi. Minä se joka esittää heteroa. Kai minun olisi oltava se joka ottaisi ensimmäisen askeleen?
Sitten elämääni käveli toinen nuori nainen. Niin kaunis, etten osaa edes kuvailla. Opiskelijariennoissa hän antoi merkkejä, että olisi kiinnostunut. Tuli usein aivan lähelle ja kosketteli, vaikkemme olleet edes läheisiä ystäviä. En osannut reagoida. Bisseys on niin uutta minulle, ja hänellä on mies. Nyt välttelemme toisiamme ja vilkuilemme vaivihkaa. Olen melkein vihainen, koska hän on niin suloinen. En osaa lähestyä, enkä suhtautua. En tiedä mitä hän ajattelee. Haluaisin puhua ja oppia ymmärtämään itseäni, mutta en taida olla vielä valmis tulemaan kaapista.
No yks tyyppi muutti hesasta meidän kouluun muutama vuos sitten. Sen kundin seura vaan alko tuntua niin sillein jollekkin muulle kuin ystävyydelle. Hän niin kun pitää mut maan pinnalla. (Sitten kaiken muun häiriön lisäks.) Mut aina kun häntä ajattelee niin tulee sellanen pieni enkeli olkapäälle ja sanoo teesse kerro kaikki mitä tunteita sinulla on häneen. Sitten keksii kumminkin sellaisen typerän valkoisen valheen kun puhuu hänelle...
Taas tuntuu niin samanlaisilta kokemuksilta! Itse voisin kyllä muuten tulla "ulos kaapista" niin sanotusti, mutta pelkään, että hän alkaa vierastaa minua ihan hirveästi tms. Jos hän ei ole kiinnostunut, kestän sen kyllä, mutta en kestä jos välit menevät totaalisen poikki..
Kaverini jo tietävätkin tästä ja olivat asenteella "Okei. Taidanpa tehdä hernekeittoa tänään.." :D Vanhempani eivät, koska en ole kenenkään kanssa yhdessä ja täten sillä ei ole väliä. oikeastaan.. Kaverini yllättyneetkään - sen sijaan vähän tuntemattomamman henkilön kanssa (eli ihastukseni kohteen) en uskalla töksäyttää sitä noin vain.. Ja en tiedä, miten keskustelun voisi muka vaivihkaa johtaa tuohon teemaan sitten millään. Äh, miksi sen pitää olla näin vaikeaa!
En ole ihastunut kehenkään tiettyyn, mutta joka päivä tulee joitain pieniä ihastumisia: Eräs tyyppi on hauskan näköinen kasvoiltaan ja hänellä on ihana hymy ja ihanat silmät. Ihastun joka kerta uudelleen kun näen hänet, sillee pikaisesti... Jonkun koko ulkonäkö ja olemus voi olla kiehtova, joku voi olla niin kaunis, että säpsähdän joka kerta kun näen hänet jne. jne.
En ole oikeasti ihastunut, enkä haluakaan olla, koska olen liian ujo tekemään asioiden eteen mitään. Haluan vain nauttia kauniista tai muuten kiehtovan näköisistä ihmisistä ympärilläni, that's it.
Vuosia sitten teininä ihastuin ja kerroin hänelle tunteistani, ja hän tunsikin samoin! Hän kuitenkin seurusteli silloin miehen kanssa ja meidän täytyi unohtaa toisemme. Minun tunteeni eivät kuitenkaan unohtuneet.. Tapasimme tänä syksynä jälleen ja ihastuimme toisiimme uudestaan, ja mikä parasta, nyt meillä on mahdollisuus olla yhdessä.. Suhteeseen asti asia ei ole vielä edennyt, mutta tänä viikonloppuna vietämme ensimmäiset yhteiset yömme yhdessä. Saa nähdä, mihin tilanne menee ja kuinka vakavaa tämä tulee olemaan. Mutta tällä hetkellä olen niin innoissani, jännittynyt ja ihastunut, että tunnen olevani huoleton nuori taas!
Nuorena en tuntenut häntä kovin hyvin, olimme vain samalla luokalla ja ihastuin vain hänen ulkonäköön ja olemukseen. Tutustuttuani häneen paremmin olen ihastunut myös muutenkin tuohon ujoon ja herkkään tyttöön. Hän on niin kaunis, kiltti, ystävällinen, hymyileväinen.. Naisellinen naiseni.
Itelläni toisaalta hankala, mutta toisaalta ihana tilanne. Olen kihloissa ollut pitkään, enkä ole juuri näiden vuosien aikana muihin tuntenutkaan vetoa kuin omaan mieheeni. Mutta nyt tämän vuoden aikana olen ihastunut kolmeen kertaan. Jotenkin vielä pystyn käsittelemään sitä, että olen ihastunut kahteen naiseen (biseksuaalisuuteni olen tiennyt pitkään), sillä miehessä ei ole sitä mitä naisessa. Nyt kuitenkin pääni sekoitti täysin eräs mies. Mitään en ole koskaan asioiden eteen tehnyt, uskollinen olen nyt ja jatkossa. Mutta silti, on vaan niin hassu olo. Ajattelen jatkuvasti niitä henkilöitä, nyt etenkin tätä miestä. Oli vaan niin huippua tavata ihminen, joka oli niin samanlainen mutta niin erilainen. Kaikki asiat, joista mielipiteemme erosivat, tuotiin esille asiallisesti, ja niistä saatiin aikaan mielenkiintoisia keskusteluja. Komea hän oli kuin mikä, ja mikä asenne..
Luulin jo päässeeni irti ihastuksestani, tai paremminkin olin valmis päästämään irti tahtopuolella.
Mutta ei. En ole ehkä koskaan jaksanut uskoa loppuun asti, että hänellä olisi tunteita minua kohtaan, vaikka muutaman kerran aihetta olisi ollut. nyt sitten kävi näin, että hän loi minuun yhden herkän biisin aikana katseen, johon vastasin katseella ja lopuksi hymyilimme. en pystynyt kauempaa katsomaan, jonka jälkeen hän sanoi saaneensa kylmiä väreitä. voi olla, että johtui vaan biisistä. mä en yksinkertaisesti kestä enää näitä katseita, kun en itseni satuttamisen vuoksi pysty sanomaan tai tekemään mitään. nämä hetket ovat vain jotain, mistä pelkään luopua, jos en tulekaan vastaisuudessa kokemaan kenenkään muun kanssa "kylmiä väreitä".
kyllä ne kylmät väreet johtui ihan susta......kun lauloit niin kauniisti biisin, harmittaa kun en muista biisin nimeä....
Tummatukkainen kaunotar, joka toimii opettajanani yliopistolla. Kiinnostuin hänestä heti ensimmäisellä kerralla kun näin hänet ja nyt olen ollut häneen pahasti ihastunut: perhosia vatsassa ja hermostuneisuutta kun olen hänen kanssaan tekemisissä. Tiedän kuitenkin nyt, että hän on hetero, varattu eikä hän oikein muutenkaan vaikuta siltä, että hän erityisemmin pitäisi minusta, mikä on opetus- ja muiden tilanteiden yhteydessä käynyt ilmi, joten taitaa olla parempi yrittää unohtaa hänet. Kaipa hän oli minusta niin hyvännäköinen & sexy silloin kun näin hänet eka kerran. Mitäänhän muuta en hänestä silloin tiennyt.
On vaan niin mukava ja ihanan näköinen vanhenpi nainen.
Olin kavereiden kanssa viettämässä iltaa perus heterobaarissa, kun kyseinen tyttö sattui samaan aikaan baaritiskille. En muista kuinka hän keskustelun avasi, mutta muistan kuinka hänen katseensa sai koko kroppani kihelmöimään. Poistuessani tiskiltä säntäsin kertomaan tapahtuneesta ystävälleni. Selvisi, että kyseinen tyttö oli hänen tuttunsa. Tyttö oli kuulemma kommentoinut hänelle tavanneensa juuri "baarin kauneimman naisen." Lopulta meidät esiteltiin.
Kyseisestä tapahtumasta on 1½ vuotta. Ensisuudelmastamme vuosi. Hän on aina ollut olemassa minulle, siellä jossain. Silti kesti liian kauan, että tajusin jättää poikaystäväni. Nyt tämä tyttö tuntuu ajautuvan kauemmas. En uskalla ottaa häneen yhteyttä, koska pelkään ajavani hänet nurkkaan. Kaipaan hänen sileitä sääriään ja vaniljan tuoksuisia huuliaan. Tuijotan hänen nimeään puhelimeni luettelossa, enkä uskalla soittaa. Hän on vannonut minulle, että tahtoo yrittää kanssani... Kunhan hän saa elämänsä kuntoon. Silti tämä hiljaisuus välillämme tekee kipeää. Päivä päivältä olen lähempänä luovuttamista. Ehkä pitäisi vain jatkaa elämääni ilman häntä?
Hän vaan vei kaiken huomiokykyni. Hänen olemuksensa vaati vahvasti heti kannanottoa. Hän jäi mieleen. Arvostin häntä heti. Hän kiehtoi minua. Tiesin että haluan olla tekemisissä hänen kanssaan. Silti kesti jonkin aikaa ennenkuin tajusin että olen rakastunut! Minähän olin hetero?! Vai olinko? Tajusin, etten olekaan ja aloin rakentaa itselleni bi-identiteettiä. Nyt kun meidän ensitapaamisesta on kohta pari vuotta, olen jo täysin hyväksynt tämän tilanteen: minä rakastan häntä, hänen tunteistaan en tiedä mitään, olemme erittäin hyvät ystävät, haluan kuulua hänen elämäänsä jollain tasolla ja olen valmis tekemään vaikka mitä hänen vuokseen -paitsi jättämään perhettäni. Olen suht. sujut tämän kaiken kanssa, harmittaa vaan toisinaan kun jään liikaa uneksimaan hänestä tai kipuilen sitä kun en osaa enkä voi koskea.
hän on inspiraatio ja valo!
Kuulostaa niiiiinnnnn... ihanalta ! Voisinpa olla kohteesi. Etkö oo koskaan edes mitenkään yrittänyt vihjata siihen suuntaan, että oot ihastunu ? Etkö oo pannu merkille mitään vastakaikua hanen puoleltaan ? Olette sentään sanojesi mukaan erittäin hyvät ystävät. Luulisi, että tilanteita, joissa voi osoittaa tunteensa, tulee väkisinkin jossain vaiheessa vastaan. Miten muuten ootte tutustunu ? Oletteko saman ikäisiä ?
Jos et oo vielä mitenkään osoittanut ihastumisitasi, niin oliskohan jo aika ? Olette sentään tunteneet jo lähes pari vuotta. Härkää sarvista. Ymmärrän kyllä jos pelkäät menettäväsi ystäväsi, mutta ei kenenkään luulisis loukkaantuvan, jos sanot tykkääväsi hänestä paljon. Katsot sitten mitä tapahtuu. Tsemppiä !
Noin minä ainakin tekisin.
....ja mikset voi koskea !!! Jos kerran olet hyvä ystävä, niin tottakai voit koskea. Jos kerran olet hyvä ystävä, niin sinulla on varmaan hanen puhelinnumeronsa ja s-posti osoittensa. Voithan aina lähettää viestin "vahingossa" jossa ilmaiset tunteesi häntä kohtaan. Vahingossa tarkoitan sitä, ettät suoranaisesti anna viestissä ilmi sitä, että se on hänelle. Jos hän nostaa niskakarvat pystyyn, niin sinulla on takaportti ja sanot, että se oli tarkoitettu jollekin muulle. Näin tein aikoinani itse ja toimi hyvin, eli palaute oli positiivinen.
Hmm... kyllä etsikin olen tullut siihen lopputulokseen että jossain vaiheessa asian täytyy ratketa johonkin suuntaan... kai? Olen lähettänyt hänelle selkeästi viestejä esim tekstarina jossa kerrotaan että hän on yksinkertaisesti mielestäni upein nainen koko universumissa tms :-) jonkun rohkaisun tms yhteydessä. Ajattelin siis "vuotaa" tunteeni hänelle hissukseen. Eli kyllä hän tietää jotain ja ehkä aavistaa. Ei näistä mun "vuodoista " ole sen kummemin avauduttu ja kaeskusteltu. Siis strategiani on se, etten lämäse koko asiaa kerralla, vaan sirottelen tietoa ympärilleni ja jos asia tulee puheeksi niin täysin oletan että hänen on täytynyt tietää koko ajan ;-)
Me puhutaan välillä miehistä -minkälainen hänelle sopisi ja maksaako vaivan jne.Jotenkin kumma fiilis leijuu tän keskustelunaiheen yllä (tai sitten kuvittelen) Mua se aina kirpaisee vähän sillä olisin järkyttävän mustis jos hän löytäisi miesrakkaan... ja samalla ymmärrän että jonkun TÄYTYY pitää hyvänä häntä, sen hän ansaitsee! Ristiriitaista.
No kaikki on siinä mielessä oikein hyvin, että tapaan häntä nykyään työn puitteissa entistäkin enemmän. Saan hyvän fiiliksen siitä että voin olla hänen seurassaan säännöllisin väliajoin... tosin tää kosketusvimma sen kun kasvaa! Meidän välillä on jokin kumma raja, pikkaisen jännää on ollut aina halata tms vaikka läheisiä kavereita ollaankin. Joskus mun toinen ystäväressu saa ottaa vastaan extra paljon mun halauksia ja olalle taputteluja yms jos ollaan kolmistaan, tämän yhden kanssa kun on tämä outo este! Joskus pienessä sievässä heiluessamme olen kosketellut häntäkin enemmän, mutta en pääse siihen takaisin sillä odotan hänen ottavan myös aloitetta eikä sitä tämän ikäinen voi ihan känniinkään aina turvautua :-)
Olen tyytyväinen siitä kun hän on olemassa ja minulla on selvästi paikka hänen elämässään. Hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi, senhän jokainen tietää. Katellaan mitä jatkossa tapahtuu... mutta jos ihastumiseni tulee joskus ilmi, koitan välttää sitä etteä hän ikäänkuin peruuttaisi -aion suhtautua asiaan niin että " Mitä pirua, ei tää voi tulla sulle yllätyksenä! Eikä se haittaa jos se on vaan mun juttu, en mä tästä mihinkään katoa. Eikä sua voi haitata se että joku pitää sua hienona ihmisenä ja seksikkäänä naisena. Jos kaksi vuotta olen osannut olla niin ettet muka mitään havainnut niin seuraavatkin vuodet menee ihan kokemuksella. Että älä ala vouhottaa tästä mitään :-D"
Taidan olla ihastunut tällä hetkellä yhteen ystävääni. Olen jo pidemmän aikaa tuntenut oloni hieman epävarmaksi suuntautumiseni suhteen. Aina olen ääneen vannonut olevani 110% hetero, mutta tämä ystäväni on saanut minut toisiin aatoksiin. Tyttö on mitä ilmeisemmin täysin hetero, sillä seurustelee erään kundin kanssa, mutta silti tuo tyttö saa pääni sekaisin.
Ikäeroa meillä on hiukan, sillä hän on 4vuotta minua nuorempi (itse olen siis 20v). Hän on hyvän ja pitkäaikaisen ystäväni pikkusisko, mutta tämän syksyn aikana olen tutustunut tuohon pikkusiskoon paljon paremmin ja hän on hyvä kaverini.
Tyttö tekee minulle varmasti tiedostamattaan pieniä asioita, jotka saavat minut aivan sekaisin. Kerrankin kun nojailin selkä seinään, hän otti minua kädestä ja tuli aivan kiinni minuun ja nojasi minua vasten selin. Oli kesä ja meillä oli molemmilla vain bikinit päällä. Hän kietoi käteni ympärilleen niin, että käteni olivat hänen alavatsallaan, kädet hänen käsissään ja sormet hänen sormiensa välissä. Jatkoimme juttelua aivan normaaliin tapaan muiden ja toistemme kanssa, aivan kuin tilanne olisi ollut täysin tavallinen. Ehkä se oli sitä hänelle, mutta ainakin näin jälkikäteen ajatellen toivoisin pääseväni takaisin siihen tilanteeseen takaisin.
Joka kerta kun näen hänet ja juttelen hänelle olen onnellinen ja iloinen. Etsin häntä vaivihkaa aina katseellan, kun tiedän hänen olevan jossain lähellä. Tiedän, että hänkin pitää minusta ja viihtyy seurassani, mutta todennäköisesti vain ja ainoastaan ja ikuisesti ystävänä. Olen huomannu ajattelevani häntä ja hänen näkemistään yhä enemmän ja enemmän. Aina kun hän katsoo minua minun mieltäni lämmittää. Aina kun kosketamme, tuntuu kuin sähkö menisi lävitseni.
Haluaisin niin kovasti jäädä hänen kanssaan kaksistaan pitkäksi aikaa johonkin ja vain olla hänen kanssaan. Haluaisin nukkua hänen kanssaan, halata häntä, suudella häntä. Haluaisin pitää hänestä lujasti kiinni ja silittää hänen pehmeää ihoa. Haluaisin tuntea hänen lämmön ihollani. Haluaisin katsella häntä. Haluaisin vain olla hänen kanssaan lähekkäin ja antaa hänelle läheisyyttä niin paljon kun vaan voin.
Tiedän ettei niin tule koskaan käymään, sillä en ikinä voisi paljastaa hänelle mitä ajattelen, sillä pelkään menettäväni hänet kokonaan. Mielummin kidutan itseäni pysymällä turvallisen välimatkan päässä.
Voi kun saisin antaa hänelle hellän suudelman, tuntea hänen hymyilevän ja vastaavan takaisin. Voi kun saisin pitää käsiäni hänen ympärillään ja silittää häntä. Kuisikia korvaan, puhallella niskaan ja suudella hänen olkapäitään, kaulaa, niskaa ja hartioita.
Hänen upeat isot silmänsä, täydelliset huulet, pehmeä iho ja urheilullinen olemus saavat minut sekaisin.
Omalla ihastuksellani on aivan täydellinen kroppa, ihanat silmät ja hiukset. Hänen tuoksunsa on lumoava.
Parasta ihastuksessani on hänen iloinen ja nauravainen persoonansa, ja hyvä huumorintaju. Ainut ongelma on se että hän on hetero, ja tietää että olen häneen ihastunut. Tämän vuoksi välimme ovat tulehtuneet, eikä hän haluais olla kanssani missään tekemisissä. En tiedä saammeko koskaan välejämme korjattua, mutta aina on toivoa. Yritän jatkaa eläämääni tässä rakkauden ja epätoivon keskellä. :(
Eräänä syksyisenä päivänä kiinnitin huomiota minulle tuntemattomaan henkilöön. Otin osaa markkinointitilaisuuteen, kun istahdit läheisen pöydän ääreen. Silmäni ikuistivat sinut, kuten niin kovin monet muutkin ohikulkijat. Muistan hyvin kasvoja.
Joitakin viikkoja myöhemmin olin oman alani porukalla opiskelijariennoissa. Sieltä löysin myös sinut ja muistin ystävälliset kasvosi. Vietit aikaa sopivassa seurassa, joten otin tilaisuudesta vaarin ja liityin seuraan. Ilta sujui pöytäkeskusteluiden ja juhlinnan merkeissä emmekä edes keskustelleet varsinaisesti keskenämme.
Uuden aamun valjettua kohtasimme uudelleen pariinkin otteeseen. Tervehdimme ja vaihdoimme muutaman sanasen. Nyt meillä oli tietoisuus toisistamme.
Ja niin minä jäin kalana koukkuun – ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Toivottavasti siiman päässä odottaa uusi ystävä.
Sain vihdoin kerrottua eilen ihastukselleni tunteistani, mutta en saanut vastakaikua. Tätä piinaa oli jatkunut niin kauan, että oli vain pakko tehdä asialle jotain. Halusin todella mennä eteenpäin. Ystäväni otti asian erittäin hyvin, mikä oli ihan odotettavissa. Nyt hän tuntuu minulle kuin siskolta, vaikea selittää. Ja voin taas pitkästä aikaa olla vapautunut hänen seurassaan, oma itseni. Uskon, että tämä tulee vain lähentämään meitä, koska jännitys on nyt poissa. Merkkejä oli miljoonia, että hän tykkäisi minusta, melko selviäkin. Mutta järki sanoi aina, että ei. Järki voitti tällä kertaa ja minä olen vapaa tästä piinasta. Mutta suosittelen kaikille kertomaan, se helpottaa aivan suunnattomasti :)
Voi miten ihana kuulla!! Vaikkakaan vastakaikua ei tullut. Mutta hienoa että ystäväsi otti asian hyvin ja että voit jälleen olla vapautunut hänen seurassaan. Olen itsekin miettinyt että kertominen helpottaisi varmaan hirveästi ja juurikin että saattaisi sen jälkeen olla taas jopa vapautuneempi toisen seurassa, kun ei tarvitsisi enää koko aika "salailla" jotain ja jännittää. Tuntuu nimittäin että itse olen koko ajan vain enemmän ja enemmän solmussa tämän oman tilanteeni kanssa, ja pyörittelen eri vaihtoehtoja mielessäni, että mitä seuraavaksi... Luulen kuitenkin että minun pitäisi päästä vielä lähentymään enemmän hänen kanssaan, ennen kuin voisin tosissani harkita kertovani.
Jos saa olla hiukan utelias, niin olisi kiva tietää enemmän tilanteestasi, niin kuin miten hyvin tunnette toisenne/kuinka läheiset ystävät olette ja miten kauan "piinasi" oli jatkunut? Ja ennen kaikkea miten asian hänelle kerroit? :)
Ihastuin ensi näkemältä opiskelun yhteydessä tapaamaani henkilöön. Olen opiskelija, hän on yksi ohjaajani. Hän oli ja on edelleen minusta supersuloinen ja ihana ja janoan hänen seuraansa. Sain tietää, että hän on lesbo mutta varattu. Itsekin olen varattu ja olin myös huomannut, ettei hän erityisemmin välitä seurastani ja näistä syistä oikeastaan halusin salata ihastumiseni. Tunteeni olivat kuitenkin niin voimakkaat, että kun jouduimme kahdestaan erääseen tilanteeseen, hän huomasi, kuinka sekaisin olin hänestä. En voinut muuta kuin tuijottaa hänen ihania kasvojaan, vapista ja hymyillä typerästi. Se tietysti huvitti häntä ja toisaalta hän oli hämmentynyt. Emme ole kuitenkaan ole puhuneet asiasta, koska opiskelupaikassamme se on vaikeaa ja muualla emme näe. Tilanne on edelleen siinä vaiheessa, että luon häneen aina välillä pitkiä katseita. Voisin katsella loputtomasti ja haluaisin myös edelleen tutustua häneen paremmin. Hän on sen sijaan hämmentynyt ja varautunut minun suhteeni, hän jopa pelkää minua. Ehkä hän pelkää voimakkaita tunteitani? Hän on kanssani mahdollisimman vähän tekemisissä ja puhuu minulle vain sen mikä on pakko. Muiden opiskelijoiden kanssa hän kyllä juttelee enemmän. Kurjaa, kun emme voi olla enemmän tekemisissä toistemme kanssa ja vaikka puhua asioita selväksi. Toisaalta minulla on edelleen ikävä häntä, toisaalta haluaisin jo unohtaa hänet, koska uskon, ettei suhteemme kehity tästä eteenpäin.
Liekö sitten ihastusta vaiko mitä, mutta kovin usein tulee ajateltua erästä tuttua. "Tunnettu" on monta vuotta, yhteisien kavereiden kautta. Tiedän hänetkin biseksuaaliksi, joka ei ainakaan yhtään helpota asiaa. Tietää, että periaatteessa olisi mahdollista että hänkin tuntisi samoin. Hän on ehkä yksi viehättävimmistä naisista, keitä olen tavannut. Kurvikas, kaunis kasvoiltaan ja kropaltaan, hymy ja silmät on jotain mitä ei voi edes sanoin kuvailla. Ja ne huulet... Jotenkin vaan ei pysty pitää katsetta erossa, kun jossain nähdään. Kaiken ulkoisen lisäksi hän on luonteeltaan aivan mahtava ihminen! Kiltti ja hyväsydäminen, toiset huomioon ottava. Iloinen ja positiivinen, avoin. Kuitenkin silti niin salaperäinen.. Siinä katseessa vaan on sitä jotain, se pieni pilke silmäkulmassa. ;) Kerran on kaveripohjalta suudeltu, en edes muista mikä tilanteeseen johti. Mieleen on jäänyt vain se hetki.
Pitkään meni, etten juuri ajatellut koko ihmistä, kunnes pitkästä aikaa juteltiin, ihan vaan sen yhden kerran. Sitten taas tuli samat ajatukset pikku hiljaa mieleen. Nyt nähdään paljon useammin, enemmän yhteisiä asioita ilmaantunut. Voitte arvata kuinka se lisää ihastusta...
Ja sit se pieni ääni, joka päässä aina sanoo, et mitään ei tule tapahtumaan. Koita siinä sitten vaan olla, ja odottaa että ihastus menee ohi.. :/
Salibandy tuomari, nainen. Samaan aikaan niin miehekäs, mutta kuitenkin naismainen. En ole ennen katsellut naisia, mutta tämä henkilö herätti mielenkiintoni. Olo tuntuu kuitenkin " likaiselta " edes ajatella omaa sukupuolta siinä merkityksessä, mutta minkä tunteille voi. Ne voi salata muilta, mutta itselle ei voi valehdella.
missä päin tuomaroi? mikä sarjataso? :)
Ainakin 1 ja 2 divisioonassa, Etelä-Suomessa. =D
pakkohan vihdoin jonnekin kertoa. olen siis yliopistoikäinen tyttö (aika laaja käsite mutta saa luvan olla tarpeeksi suuntaa-antava). tapasin yhden kaverini kautta tämän tytön joskus 2 vuotta sitten. heti alusta asti ihailin häntä jotenkin erityisen paljon koska hän oli avoin ja iloinen ihminen, mutta ihan vain kaverina.
en oikein osaa sanoa missä vaiheessa kuvaan alkoi tulla muutakin, mutta ainakin mieleeni on jäänyt yksi ilta ja epäilen että siitä kaikki ainakin minun kohdallani kunnolla alkoi.
olimme kaveriporukalla viettämässä iltaa ja katsomassa elokuvaa. loppuyöstä vain juteltiin. minä ja tämä tyttö (olkoot tästä lähtien 'hän' :D) makoiltiin vierekkäin sängyllä. jotenkin silloin oli semmoinen hieman jännittynyt olo ja sen jälkeen kyllä aloin sitten enemmän ja enemmän ihastua häneen.
joo, kaikenlaista on ollut, joskus jotain tyhmää 'kiusaamista' :D ja pelleilyä, halaamista, kädestä pitämistä, koskettamista... mutta toisaalta siis tuntuu ettei se todellakaan ole pelkästään hassuttelua. asumme eri paikkakunnilla nyt, ja aina tavatessa ja erotessa se halaus on vaan jotain niin... en halua päästää irti. (joojookukaaneiluetätä) ja joskus kun olen surullinen ja hän on lohduttanut minua niin se tunne on vaan jotain niin ihanaa. ja se katse...
emme ole siis tehneet mitään lähemmin kuin juuri halanneet, olleet lähekkäin. en kyllä haluaisikaan/voisi kuvitella tekeväni jotain 'intiimimpää', se ei tunnu yhtään kiinnostavalta. kuitenkin lähiaikoina olen alkanut kuvitella suutelevani häntä... (mutta siis ei koskaan sen pitemmälle)
en ole puhunut tunteistani hänelle, mutta hänen puheissaan ja eleissään monesti olen saanut pieniä vihjauksia että hänkin tuntisi jotain enemmän. oikeastaan olen siitä tässä vaiheessa melko varma, mutta sitä en tiedä, kuinka pitkällä hänen tunteensa ovat. itse voin sanoa että en ole koskaan elämässäni tuntenut mitään vastaavaa ketään toista ihmistä kohtaan, ja olenkin pohtinut, että tämä tunne voisi hyvinkin olla sitä rakkautta, ainakin omien määritelmieni mukaan :D
tässä vaiheessa emme kuitenkaan ole päässeet olemaan rauhassa kahdestaan siten että jää kenties rikkoutuisi ja päätyisimme ehkä puhumaan tunteistamme...
minulla on koko ajan hyvin ristiriitainen olo. toisaalta tämä tunne on aivan ihana, hän on ihana ihminen josta välitän ja joka välittää minusta, mutta toisaalta en halua jutun 'etenevän' mihinkään, enkä voisi kuvitella 'seurustelevani' naisen kanssa, ja sitäpaitsi olemme molemmat kiinnostuneita myös miehistä (ja sen takia en uskokaan että alkaisimme seurustella, koska luulen ettei kumpikaan meistä halua sitä sillä tavalla, miten sen nyt sanoisi). tämä on siis jotain ystävyyden ja seurustelu-määritelmän välimuotoa ja toivon että se ehkä voi pysyä sellaisena. kuitenkin pelottaa miten tunteista kertominen kenties vaikuttaisi asiaan.
ja pelkään myös sitä päivää, jolloin hän ehkä alkaa tapailla jotain miestä... tällä hetkellä kun itse en ole pitkään aikaan ollut kiinnostunut kenestäkään miehestä, niin omalla kohdallani en sitä niinkään ole ajatellut, mutta...
olen nytkin niin mustasukkainen, ja koko ajan on ikävä häntä, että en tiedä miten kestäisin. siis kun nyt tuntuu että olemme toisillemme tärkeimpiä, mutta joku poikaystävä muuttaisi kaiken, varsinkin jos vain hän alkaisi seurustella mutta minä en...
seuraavaksi oikeastaan haluaisin vain puhua tästä ja kertoa hänelle KAIKEN, ja kyllä se päivä vielä tulee, ihan pian varmasti. outoa ja pelottavaa vain kun en osaa yhtään kuvitella mitä sen jälkeen tapahtuisi.
huh, ensimmäinen kerta kun sain tämän asian ulos itsestäni.
Mun ihastus on 196 ja 79. Ruskeat silmät ja tukka.