Mua voi sitten ottaa päähän!Sanokaas mitä hemmetin väliä onko yksin vai yhteishuoltajuus?Lapsen etuunhan aina vedotaan muka mutta toi asia on mielestäni tasan vanhempien välinen juttu!Tuskin lapseen vaikuttaa kumpiko mopokorttia varten nimensä kirjoittaa!Eikö ihan oikeasti puhuttuna tilanteissa,joissa vanhemmat eivät ole asioista samaa mieltä ja yhteishuoltajina,olisi lapsen kannalta helpompi että se missä lapsi asuu,lähihuoltaja,hoitaisi myös kaiken käytännön asian ?Niin mahdolliset oikeuskäsittelyjen jonotkin saatais lyhyemmäksi kun ei aina joka asiasta tarvis olla puimassa!Tapaamis ja elatus sopimuksethan ovat ihan eri asioita kuin huoltajuus asiat?!Ei tarkoita,että jos on yhteishuoltajuus että lasta todella sitten näkee milloin haluaa/puolet kuusta.Tapaamissopparithan ne ratkaisee,ei huolto!Tuntuu että monella menee niin sekasin huoltajuus ja tapaaminen!Voi yksinhuoltajuudessakin lasta nähä vaik joka pv kun taas yhteish.6pv/kk!Korjailkaa ja kertokaahan mielipiteenne asiasta!
Zessus!
nipzu78
139714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 139
Vanhimmat
Se on nähty ettei tapaamissopimukset pidä. Äidit käyttäytyvät diktaattorimaisesti pitäen vain lapset itsellään ja isät kaukana. Syrjittyjä isiä on tässä maailmassa paljon ja lisää tulee!
Niin ei sais olla!Siihen pitää puuttua!Sopimus silloin uusiksi ja ilmoitusta lastenvalvojalle!Myös se ottaa päähän kun aina sanotaan äidin vain ajattelevan itseään vaikka todellisuudessa äiti antais henkensä lasten puolesta ja heidän parastaan ajatellen(siis suurin osa äideistä,en voi yleistää..)
Tapaamissoppari lienee ainoa sopimus maailmassa joka sitoo vain toista osapuolta. Isät käyttäytyvät diktaattorimaisesti, tapaavat lapsiaan jos sattuvat tahtomaan, useimmiten ei huvita ja lapset kärsivät. Lapsen oikeuksilla ei ole mitään merkitystä kun "syrjitty" isä päättää että enpä viiti ottaa lasta vaikka piti. Enpä viitsi edes ilmottaa että en tule hakemaan, odottakoon siellä reppu selässä, minä poika se sääliskelen täällä itseäni tuoppiin itkien kun se ex-vaimokin on niin epäreilu. Ja elarit ne vasta epiksiä ovatkin, voi miten rankkaa on etäisän elämä! Huvittavinta lienee se että jos lähi ottaa yhteyttä sossuun etän laiminlyötyä tapaamissopparia, sieltä vastataan että ei oo pakko jos ei haluu. Mikäli laiminlyöjä on lähi, etällä on laki puolellaan. Itketäänpä nyt kaikki syrjittyjen isien puolesta ja ajatellaan niitä turhaan odottavia lapsia sitten toiste.
Tapaamissopimus sitoo kumpaakin - jos etä ei luovuta lasta lähi voi viedä oikeuteen ja päinvastoin. Mutta viranomaiset eivät voi pakottaa lähiä tai etää tapaamaan lasta.
Mulla ja pojan isällä ei oo tehty tapaamissopimusta, eikä varmaan tehdäkkään, koska eihän se mitään auta. Ei oo isä nähny poikaansa puoleen vuoteen, mutta minä en oo sitä estäny. Ei kuulemma kerkee ku on töitä ja mitä lie blaa blaa blaa. Eli siis mun puolesta saa tavata lastaan niin usein ku haluaa, mutta eipä oo äijää näkyny. Vaikka meitin välit onkin perseestä tällä hetkellä, ei sen silti pitäs vaikuttaa poikaan. Mutta näin on isä päättäny, enkä minä voi sitä pakottaakkaan lastaan tapaamaan.
Voi kuinka somaa, isä oikein saa luvan tavata omaa lastaan ...
Tapaamissopimus ei sido etää. Hänen ei ole pakko noutaa lasta sovittuna aikana, mutta lähin on oltava valmiudessa lapsen kanssa mikäli etää sattuisi huvittamaan tavata. Etän ei ole pakko tavata lastaan mutta lapsen on pakko tavata etää tämän niin halutessa. Jänskää, eikö? Alle 12v lapsi kun voidaan pakottaa tapaamisiin vastoin tahtoaan, mutta etä tekee mitä tykkää.
Voi kuinka somaa, isukilla ei ole aikaa tavata lastaan puoleen vuoteen...
Tapaamissopi8mus sitoo kumpaakin vanhempaa yhtä paljon. Jos lähi ei halua tavata lasta niin etä ei voi asialle mitään ja vastaavasti jos etä ei halua tavata lasta niin lähi ei voi mitään. Toisaalta jos etä estää lasta tapaamasta lähiä niin lähi voi hakea etälle uhkasakkoja oikeusteitse - ja vastaavasti jos lähi estää lasta tapaamasta etää niin etä voi hakea uhkasakkoja. Alle 12-vuotiasta lasta voidaan pakottaa tapaamaan lähi- tai etävanhempaansa vastoin tahtoaan.
Voi herranjestas... Nyt on kyse sellaisista "tavallisista" eroperheistä joissa etävanhempi tapaa lapsiaan joka toinen vkl. Mikäli se etä ei ilmestykään, asialle ei mahda mitään. Mikäli hän ilmestyy, mutta lähi ei annakaan lasta, lähi saa sanktiot. Tapaamisten estäminen on laissa kielletty, mutta tapaamisista luistamista ei. Ja koska etä on se tapaava osapuoli, häntä ei tapaamisoikeus velvoita.
Millaisessa tilanteessa etä estää lasta tapaamasta lähiä?
Jos etä ei luovuta lasta lähille niin lähivanhempi voi hakea täytäntöönpanoa oikeusteitse ja etävanhempi saa sanktiot jos ei senkään jälkeen luovuta lasta lähille. Taitaa tosin olla yleisempää että lähi on se estäjä mutta kyllä niitäkin tapauksia on missä etävanhempi estää lasta näkemästä lähivanhempaansa.
ja eikö se ole lapsen edun mukaista ettei vanhemmat lähde tappelemaan oikeudessa?Tasan on kyseessä vain vanhempien etuudet,ei lapsen,vaikka niin monesti sit toitotetaan!In my ass...Ja mun mielestä sellaiset isät jotka ei lähde taistelemaan oikeudessa ovat oikeastikin fiksuja koska eivät halua enempää riitaa nostaa(Toki on ne tapauksetkin joissa äiti todella on narkkari tms jolloin on sen huoltajuuden takia ihan oikeasti taisteltava lasten tähden!)Mutta nää jossa vaan isillä on oikeus,eikun siis lapsen etu,niin johan niistä on silloin pidettävä kiinni.Kertokaa mulle missä se lapsen oikeus ja etu tulee?
Jos kerran huollolla ole mitään merkitystä olet varmaan sitten halukas luopumaan siitä?
Etävanhemmuus on paljon muuta kuin tapaamisia, päätäntävalta lapsen asioista on yksi olennainen tekijä, samoin taloudellinen vastuu ja ainakin osittain "suora" elatus.
Oikeastaan se on yksi hailee mikä se huoltajuus on, mutta riitely siitä ja yksinhuoltajuuden vaatiminen on sen verran sikamainen temppu että taatusti sitten vaikuttaa lapseen. Kun pitää päästä sanomaan että lapsi on ihan vain minun lapseni, saat vain tavata häntä silloin kun minä sanon.
Annapa sinä Tseeus lähihuoltajuutesi isälle ts. lapsen virallinen osoite isän luokse ja samalla purat yhteishuoltajuuden ja annat isälle yksinhuoltajuuden. teillähän oli niin sopuisat välit - muistaakseni ;)
Ole esimerkkinä Suomen kaikille huonoile ja mätäpaiseäideille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miksi ihmeessä? En usko että exälläni mikään tarve omia lasta itselleen.
Miksi sinulla on oikeus pitää lapsen kirjat luonasi. Yhtä hyvin se on isän oikeus ;)
Yksinhuoltajuudessakaan ei lähi määrää saako etä tavata lasta vai ei. Tapaamissopimus sen määrittelee mikäli sellainen on tehty.
Kyllä lähi määrää siinä tapaamissopimuksessa koska etä saa tavata. Mutta pointtini tuossa oli että etälle ei jää muuta kuin tapaamisia, hän ei siis saa olla täysvaltainen vanhempi jolla päätäntävalta lapsen asioista. Hän on siis samassa asemassa kuin sukulaissetä lapsensa nähden.
Oikeus määrää mikäli vanhemmat eivät pääse sopuun tapaamiskuvioista.
Pointti oli että monet katsovat että etän rooli on pelkästään tavata lasta silloin, tällöin. Vastuu lapsen arjesta ja asioista on lähivanhemmalla. Se on ihan älytön työnjako paitsi jos etä on jostain syystä kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Tässä ap:n aloitusviestissä tuli ilmi tuo ajattelutapa - etä saa kyllä tavata mutta vastuu pitää olla sillä minä-minä-lähivanhemmalla.
Jos lähillä on yksinhuoltajuus, niin vastuu lapsen huoltajuudesta on hänellä. Kuitenkaan lähin yksinhuoltajuus ei poista lapsen oikeutta tavata etävanhempaa. Vastuun lapsesta kantaa myös etä lapsen siellä ollessa vaikka huoltajuus olisikin lähillä. Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat kantavat vastuun.
Mikä tarve lähivanhemmalla on omia tuota päätöksentekoa?
Edeelleenkään tseeus ei ole oikeassa tuon suhteen. Turhaan sinä jauhat tuota soopaasi, kaikilla se ei mene noin. Joskus yksinhuoltajuus on ainoa mahdollisuus. Katsoisit asiaa hieman laajemmaltakin kantilta, kuin vain oman napasi ympäriltä.
Niin ja useimmiten se on niin, että jos on tapaamissopimus, se on kylläkin isän puolelta rikottu - ei äidin. Isillä on aina mahdollisuus juosta menoista toisiin, sanoen ettei ehdi. Jos äiti sattuisi rikkomaan sopimusta, helvetti on irti. Muuten asia on ok, isät saa tehdä mitä huvittaa, niin se vaan on. Laput pois silmiltä ja katsaus todellisuuteen.
Toki yksinhuoltajuus voi joskus olla paikallaan mutta sitten pitää myös hyväksyä sen että lapsen suhde etävanhempaan heikkenee. Ja senkin että riitely lapsesta (vaatimalla yksinhuoltajuutta) vaikuttaa lapsen hyvinvointiin.
Yksinhuoltajuus ei poista laajojen tapaamisten mahdollisuutta.
Sinulla on käsitteet sekaisin.
En puhunut laajoista tapaamisista vaan etävanhemman ja lapsen välisestä suhteesta. Selvää on että huoltajuuden menettäminen heikentää tätä suhdetta. Miten voit hoitaa lapsen kouluasioita ja muita viranomaisasioita? Miten voit vaikuttaa lapsen elämään jos et ole huoltaja? Miten se vaikuttaa henkisesti että sinulta viedään huoltajuus? Koetko edelleen että lapsesi on sinun lapsesi jos et ole huoltaja? Miten saat lapselle passin jos et ole huoltaja?
Jos joku kokee ettei huoltajuus vaikuta mitenkään niin hän on varmaan sitten itse valmis luopumaan huoltajuudesta ...
Mä en käsitä, miksi se, että toisella vanhemmalla olisi yksinhuoltajuus, vaikuttaisi vanhemman ja lapsen väleihin... Ei lapsen kouluasioita nyt sen kummemmin tarvi hoitaa, koulun kanssahan voi sopia, että kokeisiin yms. voi myös isä laittaa nimensä, vaikkei virallisesti huoltaja olisikaan. Jos molemmat siis ovat yhteistyökykyisiä. Mitähän muita viranomaisasioita nyt pitäis hoidella...ei tuu sen suurempaa mieleen. Mulla on aina äiti hoitanut kaikki asiat, nimet alle jne. vaikka oon kasvanu ehjässä perheessä :) Se on kumma, kun monia alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun ero tuli ja toinen haluais hoitaa lapsen asioita, ennen ei oo pätkän vertaa kiinnostanu... Vanhemmuus taas on jotain muuta kuin paperityötä. Kyllä sen passinkin saa, jos vaan pyytää lähivanhempaa sen hankkimaan. Eihän sitä yhteishuoltajuudessakaan saa ilman molempien allekirjoitusta...
Meillä on yhteishuoltajuus, enkä oo ikinä aatellutkaan yksinhuoltajuutta. Tosin olis ollu helpompaa, jos ei olis tarvinnu exältä nimmaria metsästää passiin. Hän on näet kiireinen. Meillä tuli vielä aika kiire se passin kanssa ku reissu tuli aika yllättäen. Kyse siis oli ihan vaan lyhyestä lomamatkasta. Eikä meistä kumpikaan kyllä lasta olis viemäskään ulkomaille tai muuallekkaa muussa mielessä :D Lisäksi vanhempani ovat tehneet lapselle sijoitustilin, jotain osakejuttuja..minun vanhempani ovat ainoita, jotka ovat rahaa sinne laittaneet. Yritin jokunen kuukausi sitten nostaa sieltä rahaa lapsen polkupyörän hankintaan, mutta en saanut, koska olisin tarvinut exän allekirjoituksen...olisinhan sen voinut taas metsästää, mutta en jaksanut alkaa soittelua tuon takia ja olisihan siihen taas vierähtänyt aikaakin.
Voisin toki antaa yksinhuoltajuuden isällekin, mutta sehän hankaloittaisi jo meidän elämääkin. Lapsi on enemmän minulla kuin isällään ja hoidan kaikki lapsen asiat. Minulle olisi helpompaa, jos olisi yksinhuoltajuus. No, en nyt tuosta aio alkaa tappelemaan, enkä edes ehdottaa, koska tiedän, mikä exän reaktio olisi.
Toki huoltajuus vaikuttaa - sekä käytännön asioissa (erityisesti ongelmatilanteissa) ja myös henkisesti.
Jos et ole huoltaja et voi osallistua (tai exäsi voi kieltää) vanhempainkokouksiin, päiväkodin kehityskeskusteluihin, perheneuvolan palavereihin jne. Jos et ole huoltaja et saa passia (jos exäsi kieltää sen) lomamatkaa varten. Poliisi voi myöntää yhteishuoltajuudessa lapselle passi vaikka toinen kieltäytyy jos lapsi lähdössä lomamatkalle tms. Jos lähivanhempi kohtelee lapsi kaltoin sinulla on huoltajana paljon enemmän oikeuksia asioidessa lastensuojelun kanssa.
Huoltajuus on monille myös tärkeä henkinen side lapseen. Etävanhempana joudut elämään isohko osa ajasta ilman lapsen läsnäoloa ja huoltajuus vahvistaa tätä sidettä.
Ja mitä tapahtuu vanhempien väliselle luottamukselle jos toinen lähtee omimaan lasta hakemalla yksinhuoltajuutta?
Mikäli toista vanhempaa ei kiinnosta lapsen asiat, hän ei tarvitse huoltajuutta pönkittämään omaa egoaan. Minun lapseni isä ei ollut tavannut lastaan kolmeen vuoteen, mutta kun hain yksinhuoltajuutta alkoi itku miten yritän "riistää hänen isyytensä". Tätä samaa sanoivat myös lastenvalvojalla, huoltajuus on tärkeä asia etävanhemmalle ja sen riistäminen voi aiheuttaa kaunaa. Ja siitähän minä perkele huolissani olinkin, mies joka ei edes uutta asuinpaikkaansa ollut ilmoittanut tunsi pahaa mieltä siitä että menetti huoltajuuden. Huoltajuuden lapseen jota ei tosiaan kolmeen vuoteen ollut välittänyt nähdäkään. Jep, sydämeni suorastaan itki verta miesparan vuoksi.
Hahaa. Väitätkö Tseeus, että se vaikuttaa lapsen ja toisen vanhemman suhteeseen (toinen yksinhuoltajana), jos tämä toinen ei voi hoitaa lapsen kouluasioita jne? Mitä ihmettä oikein selität??
Niin tosiaan, kaikki eivät tarvitse huoltajuutta ollakseen vanhempia. Älä puhu kaikkien suulla, ehkä sinun exäsi täytyy olla myös huoltaja tunteakseen itsensä vanhemmaksi.
Jos tähän mennään niin ei minullakaan kai sitten koskaan ole ollut isää, koska hän ei ole koskaan ollut minun huoltajani. Täytyykin kai valaista häntä asiasta.
Omalla kohdalla lapsellani on isä, mutta isä ei välitä. Joten olisinpa todella, todella viisas kun jokatapauksessa ottaisin yhteishuoltajuuden ja katsellaan sitten josko isukkia oma lapsi jopa kiinnostaisi. Näinkö toivoisit minun menettelevän?`
Kyllähän vanhemmuuteen kuuluu (muitten asioitten lisäksi) koulu-, päivähoito ja muut asiat. Tunnustan että nuo asiat ovat itselleni tärkeitä enkä suostuisi luopumaan huoltajuudesta. Sinä ehkä olisit valmis luopumaan huoltajuudesta, minä en. Enkä tietenkään vaatisi exältä sellaista mihin en itse suostuisi.
Mutta nyt varmaan moni menee sankoin joukoin luopumaan huoltajuudesta kun sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä?
Vanhemmuus koostuu monista asioista, huoltajuus on yksi niistä. Sen lisäksi on tärkeä että saa huolehtia lapsen taloudellisista tarpeista, elää yhteistä arkea ja vastata lapsen kasvatuksesta jne.
"Huoltajuus on monille myös tärkeä henkinen side lapseen. Etävanhempana joudut elämään isohko osa ajasta ilman lapsen läsnäoloa ja huoltajuus vahvistaa tätä sidettä."
Voi voi.. Kyllä se vaan on niin, että useimmiten eron tullessa toinen vanhempi tulee olemaan vähemmän aikaa lapsen elämässä - huoltomuodosta riippumatta. Se, onko toisella vanhemmalla nimi huoltajuuspaperissa vai ei, sen ei pitäisi vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseen millään muotoa. Jos jollakulla vaikuttaa, niin se on sitä valtapeliä nimenomaan. Jos ei lapsestaan pysty välittämään kuten normaali vanhempi, ilman että on huoltaja, ei edes ansaitse olla lapsensa kanssa tällöin. Yhteishuoltajuus on pahin mahdollinen tapa tehdä toiselle jäynää. On toimivia yhteishuoltajuuksia, sekä sellaisia joita kukaan ei haluaisi koskaan käydä läpi.
Tässä sinulle esimerkki ; Tuttavani on venäläinen, ex suomalainen. Heillä on yhteishuoltajuus, ja nyt tämä isä, joka on suomalainen oli kieltänyt äitiä viemästä lasta venäjälle isovanhempien luokse, ihan vain tehdäkseen jäynää. Nyt tuttavani sitten joutuu käymään sitä prosessia läpi, jonka myötä saa yksinhuoltajuuden. Noin sitä jäynää on helppo tehdä jos ne välit ei aina yhtä ruusuisina pysykään. Ja kuka tämän kaiken keskellä on? LAPSI! Miettisit joskus sinäkin tilanteita, joissa toinen vanhempi laittaakin sen lapsen entisen puolisonsa edelle, ja ajattelee asioita hieman pidemmälle. Jotkut siihen eivät kykene nähtävästi.
Taloudellisista tarpeista voi huolehtia ilman, että on huoltaja. Yhteistä arkea voi pitää yllä, ilman että on huoltaja. Lapsen kasvatuksesta voi huolehtia, ilman huoltajuutta. ´
Kaikki eivät tarvitse huoltajuutta ollakseen vanhempia.
Niin ja katsos Suomessa se nyt vaan menee niin, että äiti on lapsen ensisijainen huoltaja. Ellei sitten ole niin, ettei ole kykeneväinen tms. Minkäs teet? Kuvitteletko että se asia muuttuu miksikään sillä, että jauhat soopaa netissä? Voi voi, putoa jo pilvilinnoistasi ja hanki elämällesi täytettä.
Miksi sitten et itse luovu lapsesi huoltajuudesta?
Yhteishuoltajuudella ei pysty pahemmin tekemään kiusaa ja lähivanhemman näkökulmasta on yksi hailee mikä se huoltomuoto on. Yksinhuoltajuudella pystyy taas rajusti tekemään kiusaa ja pahimmassa tapauksessa sulkemaan toista vanhempaa kokonaan pois lapsen elämästä.
Ymmärrän hyvin ettei tuttavasi lapsen isä halua että lapsi kaapataan Venäjälle.
Huoltajuus on olennainen jos haluaa huolehtia lapsen virallisista asioista. Tuo taloudellinen puoli liittyy elareihin, pitää siis varata kummallekin vanhemmalle mahdollisuus huolehtia lapsen tarpeista ilman välikäsiä. Siis ei elareita ollenkaan tai pienempiä missä otetaan huomioon etävanhemman suora elatus. Ja yhteinen arki taas määritellään tapaamissopimuksessa, ei siis mitään jokatoinenvkl-järjestelyitä vaan lapselle kaksi kotia.
Jos sinulle ei siis ole tärkeä tuo huoltajuus olet varmaan valmis siihen että exäsi on jatkossa yksinhuoltaja?
Osaatko lukea? Tuossahan on juuri esimerkki yhteishuoltajuuden varjolla tehdystä kiusaamisesta!
Eihän se ole kaappausta jos lapsi käy tapaamassa isovanhempiaan, joka on aina ollut tapana, mutta koska vanhempien välit menivät solmuun ei se enää etälle sopinutkaan. Se ei ole kaappausta. Olet naurettava tosiaan.
Mielestäsi siis lapsen kanssa ei saisi koskaan matkustaa mihinkään, koska se luetaan kaappaukseksi? Oletko tosissasi?
Mistä isä voi tietää ettei äiti jää sinne Venäjälle?
Toki saa matkustaa ja yhteishuollossa voi saada passin vaikka toinen vastustaa jos ei ole kaappausvaaraa.
On minulle huoltajuus tärkeä mutta isälle ei ole koko lapsi tärkeä! Mitäs siihen sanot :D? Haenko yhteishuoltajuutta ja katson josko isä sitten kiinnostuisi? Kun ei ole kertaakaan lastaan halunnut tavata, enkä itse enää vain yksinkertaisesti viitsinyt jankata siitä hänelle.
Joten suositteletko nyt että haen sitten yhteishuoltajuutta? Väkisin tyrkytän lasta isälle, joka ei välitä? Sekö on lapsen edunmukaista?
Voin kertoa, että kyse ei ollut mainitsemastasi kaappausuhan pelosta, vaan ihan silkasta kiusanteosta. Jospa lopettaisit tuon spekuloinnin, kun toin vain tilanteen esille ja heti olet tarinoimassa vaikket kumpaakaan heistä edes voi mitenkään tuntea :D Salli mun nauraa...
Tilanne tietty eri jos isä ei ole koskaan asunut lapsen kanssa. Miksi hän välittäisi lapsesta joka ei ole hänen omansa paitsi biologisessä mielessä? En usko että munasolun/spermanluovuttajatkaan ole pahemmin kiinnostuneita näkemään niitä lapsia missä heidän sukusolujaan.
Jos kyse kiusanteosta eikä kaappauksesta niin tuttavasi saa silloin passin lapselle. Ilmeisesti poliisi kuitenkin arvioi että kaappausuhka on varteenotettava tekijä.
Kaappausvaarahan voi siis olla milloin tahansa. Jos lähden Thaimaaseen lapsen kanssa, ei se käy. Voit kaapata lapsen ja jäädä ikuisuuksiksi sinne. Jos menet Ruotsinlaivalle, ei se käy. Voit nousta lapsen kanssa maihin ja kadota jäljettömiin. Eli siis kaappausuhan varjolla et voi matkustaa lapsen kanssa koskaan mihinkään. Voi sinun yksinkertaista mieltäsi, sääliksi käy ;)
TSEEUS!Vaikka sulla se YHTEISHUOLTAJUUS on niin et SÄ YKSIN niistä asioista kuitenkaan päätä!(Vai jos oletkin yh :O....)Jos toinen päättää pistää vastaan niin jo vain on riita pystyssä!Ja onko siinä lapsen etu silloin kyseessä?Ihan yhtä lailla tulee yksin kuin yhteishuoltajuudessakin nämä isoimmat asiat jollain tapaa pystyä yhdessä keskutelemaan vanhempien kesken.Oli se päätösvalta kellä tahansa!Jos ne asiat ei ole vanhempien välillä hyvin niin onhan se nyt selvää että esim just sillä lähillä on päätösvalta silloin!?
Hmm, siis onhan lapsi ollut Venäjällä jo aiemmin. Kerro missä kohtaa sanoin, ettei lapsella ole passia? Osaatko tosiaan lukea?
Miksi juuri lähillä pitäisi olla se päätäntävalta? Onko lapsi jotenkin enemmän hänen lapsensa? So what jos joskus on erimielisyyksiä, itsehän voi aina antaa periksi niin ei tule riitoja.
Niin no eihän se tilanne ole yhtään eri :D Voisi isä välittää, vaikkei olisikaan asunut lapsen kanssa. Nytkö se vanhemmuus onkin sitten siitä kiinni minkä aikaa on lapsen kanssa ollut jne.. Voi ei, mene jo hoitoon päässäsi on vikaa :D
EIhän siihen tarvita mitään lupaa matkustamiseen, riittää että on voimassaoleva passi. Kun sanoit ettei tuttavasi voi lähteä Venäjälle oletin että isä ei suostu siihen että lapsi saa passin. Sehän on ainoa keino jolla isä voi vaikuttaa tuohon matkustamiseen.
Hahaa.. Ainiin että sinä siis alistut kuin koira, kun etä ei olekaan samaa mieltä, jottei vain tulisi riitoja. Oikeasti, olet säälittävin nainen jonka olen tavannut. Kumartelet exääsi kuin mitäkin ruhtinasta, kenties kaduttaa kun ero tuli kun palvelet exäsi tahtoa kuin orja. Olet säälittävä.
No ihan sama tilanne kai jos on luovuttanut sukusoluja virallisia kanavia pitkin tai on ei-toivottu raskaus/ero ennen lapsen syntymää.
Kyse ei ole siitä ajasta sinänsä vaan siitä että kiintyminen lapseen vaatii sen että elää yhdessä ne ensimmäiset vuodet. Ei tapaamalla yleensä pystytä luomaan lapsi-vanhempi-suhdetta.
Pöhpöh. Etä oli kieltänyt ettei lapsi saa poistua maasta. Ja älä nyt viitsi väittää vastaan, kun nämä asiat olen tuttavani kanssa keskustellut :D Et ole kaikkitietävä, myönnä jo.
Tuttavani on nyt ravannut tämän tilanteen jälkeen asioilla ja hoitaa parhaillaan itselleen yksinhuoltajuutta. Enpä edes viitsi koko värikästä tarinaa tässä kertoa, koska sinähän saisit siitä oikein tarinan alkua kehittelyysi, kun tykkäät niin kovin päteä vaikket näköjään mistään mitään tiedä :)
Poliisihan sen kaappausvaaran arvioi, jos ihmisellä on siteitä siihen maahan (sukua, itse sieltä kotoisin jne) niin katsotaan että se on korkea. Jos kyse lomamatkasta niin passin saa - paitsi jos toisella vanhemmalla yksinhuoltajuus.
Väitätkö, että kaappausvaaraan ei voi vedota enää passinhankkimisen jälkeen? Eli jos passinhankkimis tilanteessa ei ole kaappausvaaraa, mutta sitten sitä seuraavana päivänä onkin, kukaan ei voi tilanteelle mitään koska kaappausvaaraa ei ollut silloin kun passi haettiin? Väitätkö tosissasi, ettei etä voi vaikuttaa siihen saako lapsi poistua maasta vaiko ei? Voi, olet jotenkin todella huvittava kun yrität oikein olla kaikkitietävä :)
Lapsella on passi. Lapsi on vieraillut isovanhemmillaan ennen tätä tapausta. En kysynyt taustatietoja miten etä oli onnistunut kieltää lapsen poistumisen maasta, mutta näin vain nyt sattuu olemaan. Koskaan ennen tällaista ei ole tapahtunut, mutta nyt etä teki tämän vanhempien välisten riitojen takia.
Meinaatko kauankin jauhaa nyt tästä poliisista jne, kun koko asian pointti oli se, että miten yhteishuoltajuudella nimenomaan voi tehdä jäynää toiselle.
Joopa joo. Lapsi oli ensinäkin haluttu ja se ei todellakaan ole sama asia jos olet luovuttanut spermaasi, kuin että itse tietoisesti raskautat avopuolisosi ja haluat lasta. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, tajuatko pahvi?
Niin ja ensin sanot ettei ole ajasta kyse, mutta kuitenkin ne ensimmäiset vuodet ovat tärkeitä. Puhu vielä enemmän ristiin niin et tajua enää itsekään..
Ja miten sitten meinaat vaikka etä olisi asunut lapsen kanssa vaikkapa 2 v. Heidän suhteensa muuttuu siis kylmäksi ja rakkaudettomaksi heti eron tullessa, koska hän kuitenkin vain tapaa lastaan. Auta armias miten typerä ihminen sinä olet..
Meillä ei kyllä ole pahemmin ollut mitään erimielisyyksiä mutta kyllä egoni kestää sen että joustan jos sillä tavalla saan lapselle hyvän elämän. En kumartele exääni, kohtelen häntä kuten haluan että minuakin kohdellaan. Ei minulla ole mitään tarvetta omia lasta itselleni.
Nyt puhut kyllä ihan höperiä - ei kukaan kysele toisen huoltajan lupaa kun lähdetään matkalle. Tuosta on ihan viralliset säännöt, jos on passi niin saa matkustaa minne lystää ilman exän lupaa. Taitaa olla ihan keksitty juttu tuo "tarinasi".
Silloin voi peruuttaa passin - tai siis ainakin yrittää. Viime kädessä poliisi arvioi onko siinä kaappausvaaraa tai ei - joskus pyytävät selvityksen sosiaaliviranomaisilta.
Etä (tai lähi) ei tosiaan voi vaikuttaa siihen poistuuko lapsi maasta - paitsi juuri tuolla passiasialla.
Pointti on tosiaan että yhteishuoltajuudella ei voi tehdä jäynää, yksinhuoltajuudella kylläkin.
Juu ei se kuule ole keksitty juttu. Ärsyttääkö kun tajusit olevasi väärässä, joten ryhdyt väittämään että olen keksinyt koko asian.
Eihän lähi ollutkaan mitään lupaa kysellyt, mutta etä nyt vain oli kieltänyt, ettei lapsi saa poistua maasta. Kerro minulle sitten miksi tuttavani saa yksinhuoltajuuden aivan varmasti läpi, koska hänellä on todisteita nimenomaan tästä asiasta kiusantekona, jota etä harjoittaa häntä vastaan?
Sitten sinä kaikkitietävänä varmaan osaat kertoa minulle, miksi tuttavani etä näin pystyi tekemään jos se ei kerta ole mahdollista. Pojalla on passi ja poika on ennenkin vieraillut isovanhemmillaan. Nyt poika jää suomeen kumminsa luokse, koska etä oli kieltänyt poistumaan maasta.
Joten kyllä se nyt vain on mahdollista, hän on elävä esimerkki siitä että näin on. Tosin mitä sinä nyt asiaan voit mitään sanoakaan, kun et tunne koko tapausta :) Etkä todellakaan tiedä tilanteesta senkään vertaa mitä minä sattumoisin tiedän.
Olet harvinaisen hölmö ihminen :) Tai siis.. Typerääkin typerämpi provo.
Miksi sitten tuttavasi noudatti niitä isän "kieltoja"? Eihän hänen tarvitse tuollaisia kuunnella, laukku ja lapsi kainaloon ja menoksi. Jatkossa kannattaa olla kertomatta noista matkajutuista etukäteen.
Ei ole mahdollista, tuttavasi on joko taruolento tai harvinaisen typerä ihminen.
Ja et voi olla tosissasi, ettei kaappausvaaran uhkaan voi vedota enää 2-vuotiaan lapsen kohdalla, vaikka passi olisikin?
No kyllä se nyt vain on :D Myönnä nyt että et voi aina olla oikeassa, varsinkaan kun et ko. ihmisiä tunne!! :DD Etä oli kieltänyt lapsen poistumisen maasta, jollain tapaa. En tiedä miten, ehkä vedonnut juurikin kaappausvaaraan. Koska sinulta on todella typerä väite se, ettei kaappausvaaraan voi enää vedota myöhemmin.
Olethan itsekin niin sanonut, että yksinhuoltajuus on silloin kannatettavaa jos on kaappausvaaran uhka. :D :D Puhut itsesi ihan pussiin poloinen..
Toki voi vedota myöhemmin - siis menemällä poliisitoimistoon peruuttamalla passin. Ilmeisesti isä oli sitten peruuttanut passin vetoamalla tuohon kaappausvaaraan?
Nythän tuossa esimerkiksi kaappausvaara on äidin taholta jolloin tietty tärkeä että isä on myös huoltaja - tai jopa yksinhuoltaja. Jos kaappausvaara olisi isän taholta niin olisi parempi että äiti on yksinhuoltaja - tai sitten yhteishuoltajuus.
:DDDDDDDDDDDD
Tuttavan on kai noudatettava kieltoa, jos etä on jotenkin saanut asian hoidettua niin että poikaa on kielletty poistumasta maasta, en tiedä onko kyseessä viranomaisille tehty ilmoitus esim. kaappausvaaran uhasta tms. En tiedä. Mutta kuitenkin asia nyt vain on niin, että tuttavani ex oli näin onnistunut tekemään. En tiedä miten, etkä tuskin tiedä sinäkään joten jospa tukkisit suusi :)
Kyseessä on 2-vuotias poika, joten eiköhän sen nyt jokainen tajua että jos etä on ilmoittanut esim. viranomaisille kaappausvaaran uhasta, mitä lähi silloin voi? Jos hän vain pakkaisi laukkunsa niin siitäpä se soppa vasta syntyisikin.
Passia tuskin voi peruuttaa jos se on jo pojalla ollut.
Ja johan minä olen monesti sinulle sanonut kaappausvaaran uhasta luultavasti olleen kyse, tai siis etä näin väittää. Tosiasiassa poika on vieraillut isovanhemmillaan aiemminkin, joten jos lähi olisi halunnut lapsen kaapata niin eiköhän hän olisi sen tehnyt jo aiemmin.
Niin ja kuten jo sanoin, antaisit tuon spekuloinnin olla. Et tiedä heidän suhteestaan tuon taivaallista, ja tuo minkä toin esille oli vain esimerkki siitä miten yhteishuoltajuudella voi tehdä kiusaa. Jospa harjoittaisit tuota luetun ymmärtämistäsi.
Niin ja exälläsi ei ole tarpeeksi suuri ego, että pystyisi huolehtimaan lapsestaan ilman huoltajuuttakin.
Etän tempauksella ei ole mitään tekemistä tuttavani älykkyyden kanssa tietääkseni. Ja taruolennot on lapsien satuja.
Etähän se tässä juurikin todistaa miten typerä ihminen voi olla, tuolla tempullaan hän sai aikaiseksi sen, että lähi hakee yksinhuoltajuutta.
Minulla on riittävän suuri ego että kestän sen että exäni on tasavertainen vanhempi ja huoltaja lapsellemme. Miksi ihmeessä hän ei olisi lapsen huoltaja? Toki sekin asia vaikuttaa hänen ja lapsen väliseen suhteeseen.
Kyllä passin voi peruttaa jos epäilee että on kaappausvaaraa. Poliisi on sitten ilmeisesti tuossa tapauksessa arvioinut että on parempi vetää passin pois jos kerran on vaarana että äiti muuttaa lapsen kanssa Venäjälle.
Yksinhuoltajuudella voi tehdä vielä enemmän kiusaa kuin yhteishuoltajuudella.
Voi olla näin. Mutta todellisuudessa etällä ei ollut tällaista pelkoa. Muuten hän olisi puuttunut asiaan jo aiemmin.
Yksinhuoltajuudella voi ehkä tehdä kiusaa, mutta ainakin lapsi jää sen ulkopuolelle. Sinä olet hyvä esimerkki sellaisesta ihmisestä, joka kumartelee exän tahtoa loppuun asti, lapsen etu jää toiseksi. Katsotaanpa oletko noin myötämielinen, kun exäsi pistääkin kapuloita rattaisiin, eikä erovanhemmuutenne olekaan enää ruusuilla tanssimista.
Lapsi ei tosiaan jää sen kiusaamisen ulkopuolelle jos yksinhuoltaja lähtee kiusaamisen tielle. Lapsi ei pääse lomamatkoille, hänen vanhempansa ei pääse osallistumaan vanhempainkokouksiin ja muihin virallisiin tilaisuuksiin, hänen vanhempansa ei voi (kovin paljon) turvata hänen elämäänsä jos yksinhuoltaja sekoilee/sairastuu/alkoholisoitui, hänen suhde toiseen vanhempaan heikkenee kun toisella ei ole enää vaikutusvaltaa lapsen asioihin, vanhempien suhde huononee kun toinen lähtee sotimaan huoltajuudesta jne.
Ilkeää pudottaa sinut nyt pilvilinnoistasi, mutta etä VOI kieltää matkan, ilman että passia peruutetaan. Tällaisia keskusteluja on ollut aiemminkin, ja niin se vain on - väitä sinä ihan mitä haluat.
Hyvä vain ettei ko. henkilö lähtenyt luvatta, koska hän olisi voinut menettää yhteishuoltajuuden tämän takia.
Jos yksinhuoltaja sekoilee / alkoholisoituu, silloin ei ole edes toisen vanhemman velvollisuus puuttua, vaan sosiaaliviranomaisten.
Perustelisitko. Minun kokemukseni mukaan yhteishuoltajuus on loistava kiusantekoväline ja kiusa loppuu yksinhuoltajuuteen. Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta? Miten yksinhuoltajuudella tehdään kiusaa?
Ei exän asemalle todellakaan tee hyvää tuollainen perusteeton "vittuilu". Niin kauan kun yhteishuoltajuus toimii yhteisymmärryksessä, se on perusteltu huoltajuusmuoto, mutta jos toinen alkaa ilman perusteita hankaloittaa toisen huoltajan elämää lapsen kanssa, voidaan huoltajuussopimus riitauttaa.
Estämällä exää matkustamasta lapsen kanssa, estämällä etää osallistumasta lapsen koulu/päiväkoti/perheneuvola/lääkärijuttuihin, muutetaan lapsen sukunimeä/uskontoa (vaikka alunperin sovittu muuta) jne.
Yhteishuoltajuudella ei taas voi pahemmin tehdä kiusaa, lähivanhempi voi elää miten lystää mutta exällä kuitenkin mahdollisuus osallistua lapsen elämään.
Hohhoijaa - miten ihan oikeasti tuo estäminen tapahtuu? Lyö nyt vähän faktaa pöytään ... :D
Olen matkustanut lukuisia kertoja lapseni kanssa eikä missään ole kysytty toisen huoltajan suostumusta. Se on ihan virallinen tieto että passi riittää, erillistä lupaa ei tarvita.
Huostaanoton kynnys on korkea ja toisaalta huoltajana etävanhempi voi paremmin toimia viranomaisten kanssa tuollaisessa tilanteessa. Etävanhempi voi myös saada tietoja suoraan kouluista ym että hän voi paremmin puuttua ongelmiin.
Yksinhuoltajuudella ei voi tehdä kiusaa. Yksinhuoltajuus on useimmiten lapsen edunmukaista. Miksi muuten yksinhuoltajuus on varsinkin aviottomien lapsien kohdalla ns. oletushuoltajuus?
Niin ja tosiaan, onko sinulla paljonkin esimerkkejä kiusaa tehneistä yksinhuoltajista? Ja sitten ihan sellaisia esimerkkejä, jotka ovat oikeista ihmisistä eikä jotain sinun spekulointisi aikaansaannoksia.
Eikö se ole suurimman luokan vittuilu jos lähtee vaatimaan huoltajuutta itselleen? Ehkä parempi antaa huoltajuus kokonaan toiselle jos toinen sekoilee hakemalla yksinhuoltajuutta?
Hehe. Yhteishuoltajuudella nimenomaan etä voi kieltää lasta matkumasta myöskin. Juurihan sinulle tuossa esimerkki siitä annettiin.
Yksinhuoltajuudellakin exällä on mahdollisuus osallistua lapsen elämään. Useimmiten vaikka olisi tehty tapaamissopimuskin, silti etä juoksee menoillaan miten lystää. Joten ei se ole aina siitä, että KAIKKI etät taistelisivat itsensä puuduksiin muka lapsen etua ajatellen. Vallasta siinä on kyse, Halutaan tunkea lapsen huoltajan elämään eron jälkeenkin ja pilata se.
Niin, onko etä kieltänyt matkanne??? Huomaa ero!
On esimerkkejä - ja tosiaan kiusaa voi tehdä ja rutkasti.
Estämällä lomamatkoja, puuttumalla siihen miten tapaamiset toteutetaan vetoamalla yksinhuoltajuuteen, estämällä toista osallistumasta vanhempainkokouksiin, vaihtamalla lapsen sukunimeä, ilmoittamalla lapsen johonkin vaihtoehtokouluun, muuttamalla ulkomaille, olla kertomatta lastensuojeluilmoituksista tai muista tärkeistä asioista jne.
Parasta tietysti olisi että vanhemmilla olisi asialliset välit, riitelemällä huoltajuudesta vanhempien välit yleensä tuhoutuu lopullisesti.
Siis tosiaan, minä en kai tekstissäni sanonut että lähi olisi nimenomaan kysynyt lupaa, vaan että etä oli matkan kieltänyt. Opettele tosiaan sitä luetun ymmärtämistä :)
Millä tavalla hän voisi sen tehdä? Kai hän fiksuna ihmisenä tietää että se on nykylainsäädännön mukaan mahdotonta jos hänellä nyt jostain syystä olisi haluja siihen.
Eihän lapsen sukunimen tarvitse olla joku tietty, oli huoltajuusmuoto mikä tahansa?!
Niin ja kerro minulle, että jos joillakin olisi jo muutenkin noin huonot välit että pitää matkoja kieltää, niin kuka hullu siihen vielä yhteishuoltajuuden sotkisi mukaan?? Mieti vähän mitä puhut :DD
Ja ei se vanhemman suhde lapseen vahvistu sillä onko toinen vanhempainkokouksissa mukana vaiko ei. Ei minun kumpikaan vanhempani koskaan olleet niissä mukana. Hyvissä väleissä kuule ollaan tänäkin päivänä ;)
Miksi toiselle pitäisi ilmoittaa lastensuojeluilmoituksista? Täh? Jos sellaisia on, niin siihen tuskin tarvitsee toisen enää puuttua, vaan sitten jos on jo lastensuojeluilmoituksesta kyse, niin eiköhän sen hoida sosiaaliviranomaiset eikä kukaan muu.
Tuo esimerkki oli täyttä puppua, etä tai lähihuoltaja ei voi estää toista matkustamasta - paitsi peruuttamalla passin vetoamalla lapsikaappausvaaraan.
Jos on yksinhuoltajuus niin toinen voi estää kokonaan toisen vanhemman osallistuminen lapsen elämään. Kyse ei ole siitä että tunkeudutaan huoltajan elämään vaan siitä että vanhemmuus ei pitäisi loppua eroon. Lähivanhempaan elämään tuo huoltajuus ei vaikuta mitenkään, sitäkin enemmän etävanhemman elämään.
Jos on pelko että lähi esim. todella kaappaisi lapsen, se on tarpeeksi suuri syy. Ja siihen ei tarvita sitä, että passi pitäisi peruuttaa kuten sinä kovasti väität.
Jos on niin huonot välit että pitää kieltää toisen matkoja on parempi että on yhteishuoltajuus ettei tuolla ainakaan voi tehdä kiusaa.
No totta hitossa lastensuojeluilmoitukset kuuluu vanhemmille???!!! Oletko ihan tosissasi sitä mieltä että jos joku taho tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen niin siitä ei pitäisi sinulle kertoa?
Monet vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä ja päivähoitokuviosta. Olen ymmärtänyt että sekä päiväkodit että koulut katsovat tätä hyvin tärkeänä asiana ajatellen lapsen kehitystä ja koulunkäynnin kannalta.
Jos vanhemmilla on jo valmiiksi huonot välit, on idioottimaista väittää että silloin kannattaa ottaa yhteishuoltajuus. :DD
Silloinhan se sota vasta syttyisikin! Oikeasti, koita nyt jo vähän peittää tuota typeryyttäsi!
Höpö höpö, kannattaa tutustua lainsäädäntöön ja viranomaisten toimintaan.
Niin ja olen minäkin ihan hyvin kehittynyt vaikkei äitini istunutkaan vanhempainkokouksissa. Älä nyt jaksa jeesustella ei niin tärkeillä asioilla ja keskity olennaiseen.
Jos sinulla olisi tuontaivaallistakaan oikeata tietoa eroperheistä, muistakin kuin omastasi, et väittäisi naiivina että vain yksinhuoltajuudella voi tehdä kiusaa. Montako yskinhuoltajaa tunnet? Montako yhteishuoltajaa tunnet? Puhu sitten kun tiedät mistä edes puhut.
Öh, eihän yhteishuoltajuutta "oteta", yleensähän on jo yhteishuoltajuus kun ero tulee. Siis jos lapsi syntynyt avio/avoliittoon. Jos silloin sekoilee ja lähtee vaatimaan yksinhuoltajuutta niin taatusti tulee sota - ihan turhan takia.
Höpö höpö itsellesi. Jos tämä ei olisi mahdollista, niin kerro miksi tämä ko. poika on nyt kumminsa hoidossa eikä isovanhemmillaan?
Hohhoijaa. Jos vanhemmilla on jo ennestään huonot välit, kuka urpo menisi siihen sotkemaan yhteishuoltajuuden.
Et edelleenkään vastannut, että minkä pohjalta heittelet näitä väitteitäsi? Kuinka monta yksinhuoltajaa tunnet ja heidän arjestaan jotain tiedät, että voit puhua yhtään mitään.
Tunnen kai noin kymmenkuntaa yksinhuoltajaa ja ehkä n 50 yhteishuoltajaa. Sen lisäksi tietysti lukenut tutkimuksia jne aiheesta.
Juu, ei ole neuvolat, vanhempainkokoukset, päiväkodin kehityskeskustelut, lääkärikäynnit, lasten terapiat jne ole tärkeitä asioita. Ihan hyvin nuo asiat hoituvat ilman vanhempien läsnäoloa.
Väität siis, että jos etä tekisi ilmoituksen kaappausvaaran uhasta viranomaisille, kyseessä 2-vuotias lapsi. Että kukaan ei tee asialle mitään?
Esim. tällä tavoin matkan voi hyvinkin estää.
Niin, yhteishuolto mahdollistaa sen että kumpikin vanhempi voi itsenäisesti huolehtia lapsesta vaikka on huonot välit. Ja ajan kanssa välit ehkä paranevat kun toinen ei lähde omimaan lasta vaatimalla yksinhuoltajuutta.
Voi olla että poliisi peruuttaisi sen passin - muita keinojahan viranomaisilla ei ole.
Jos kaksi ihmistä eroaa riitaisasti, olisi typerintä maailmassa mennä vielä ja ottaa yhteishuoltajuus. Lapsen huono olo olisi taattu, kun toinen tekee jäynää. Lapsi kuitenkin on viaton näille asioille, ja jos hänellä on vain yksi kenen luona asuu, ei hänen tarvitse ensinäkään tuntea itseään heittopussiksi ja toiseksi joutua keskelle riitoja jotka yhteishuoltajuus mahdollistaa. Minä henk.koht. tunnen niin yksinhuoltajia kuin yhteishuoltajiakin, joten voin hyvin vedota kumpaankin suuntaan. Missään vaiheessa en ole koskaan törmännyt toimivaan yhteishuoltajuuteen, mistäköhän johtuu?
Yhteishuoltajuus ei ole itsenäistä huolehtimista. Siinäkin kuitenkin toinen vanhempi vain tapaa lastaan, koska lapsella ei voi olla kuin yksi osoite jossa asuu, eli vain yksi koti. Joten lasta pompotellaan kahden talon väliä ja sitten kun toinen haluaakin jotain muutosta johonkin syntyy valtataistelu, jossa lapsi on keskimmäisenä osana.
Ja tuo ajan kanssa soopasi on taas täyttä spekulointia.
Et edelleenkään vastannut kysymykseeni, joten oletan että sinulla ei edes ole mitään pohjaa väitteillesi. Opettelisit keskustelemaan kokemuksen perusteella, tuo että spekuloit ja pädet vain asioihin joista et mitään tiedä, ei ole kovin uskottavaa.
"Ottaa" yhteishuolto? Siis, lapsella on jo kaksi huoltajaa ja jos haluaa yksinhuoltajuuden niin sitten pitää lähteä siitä sotimaan. Ja se taatusti aiheuttaa kärsimystä lapselle.
Mikä on "toimiva" yhteishuoltajuus? Pitääkö sen "toimia" jollain tietyllä tavalla? Olen nähnyt myös paljon "toimimattomia" yksinhuoltajuuksia.
Lapsen omiminen eron jälkeen on äärimmäisen itsekästä, lapsi tarvitsee sekä isän että äidin vaikka vanhemmat ovat eronneet.
Niin ja jokainen lapsi ei tarvitse terapiaa. Ja mistä lähtien isän on pitänyt edes raahautua neuvolaan? Kyllä kai siitä selviää yksinkin, vaikka olisi kuin yhteishuoltajuus. Tiedäthän kai, että vaikka olisikin yhteishuoltajuus niin mitä luultavammin suurin osa noista asioista olisi lähin hoidettavina. Joten taaskin - keskity nyt vaan siihen olennaiseen.
No höpsis, lapsella on yleensä (ja toivottavasti) kaksi kotia eron jälkeen. On ihan absurdi asia että lapsi "tapaisi" vanhempiaan. Oletko koskaan kuullut esimerkiksi päiväkodin pihalla että hoitajat sanoisivat lapselle että nyt äiti tuli, pääset nyt tapaamaan äitiäsi? :D
Valtataistelut syntyvät siitä että toinen osapuolli haluaa omia lapsen itselleen tai käskyttää exäänsä.
Toimivalla tarkoitan sitä, että tapaamiset hoidetaan sovitusti, kiusaamista ei esiinny jne. En ole törmännyt vielä tällaiseen yhteishuoltajuuteen. Ja niin, huoltajuuksille on tiettyjä oletuksia miten asiat hoidetaan ja miten hommat sujuu. Ja tottakai vanhemman tulee toimia jollain tietyllä tavalla! Jos et toimi jollain tietyllä tavalla, voit joutua ongelmiin jos toimit väärin! Oletko kiven alla kasvanut?`
Aina yksinhuoltajuus ei ole lapsen omimista. Lapselta ei häviä kumpikaan vanhempi vaikka ei olisi yhteishuoltajuutta. Meinaatko, että jos toinen on yksinhuoltaja, lapsella ei enää ole kuin yksi vanhempi? Sekoitat nyt huoltajuuden ja vanhemmuuden keskenään.
Kyllä se nyt vaan on niin, että eron jälkeen etä vain tapaa lastaan. Tajua hyvä ihminen.
Ja kenellekään meistä ei voi olla kahta osoitetta (kahta kotia). Etän luokse kun menee, se on etän tapaamista, mutta kuitekin lähin luona lapsi asuu. Näin se menee.
Öh, kiusaamista esiintyy yhtä lailla yksin- ja yhteishuollossa, erona vaan että yksinhuollossa on paremmat keinot toteuttaa tuota kiusaamista. Toki vanhempien kuuluisi huoltajuudesta riippumatta toimia lapsen edun mukaista - se ei nyt liity huoltajuuteen. Onko sitten oikein toimittu että lähtee omimaan lasta hakemalla yksinhuoltajuutta? Ja toki se on omimimsta, sehän tarkoittaa että haluaa yksin tehdä kaikki päätökset ja rajata toista vanhempaa ulos lapsen elämästä.
Ja huoltajuus on olennainen ja tärkeä osa vanhemmuutta, ei tietenkään ainoa asia. Mutta jos tuo huoltajuus ei ole sinulla tärkeä olet toki valmis luopumaan siitä?
Lapsi on onneksi autuaan tietämätön mitä väestörekisterissä lukee - jos hän kokee että hänellä on kaksi kotia niin se on se ratkaiseva asia. Ja jokaisen vanhemman velvollisuus on luoda koti lapselleen. Ei lapsia saa tavata vaan heidän kanssa eletään yhteistä elämää. Tietysti lähin egolle voi olla tärkeää ajatella että exä nyt vaan tapailee ja minä olen se tärkeä vanhempi ;)
Yksinhuoltajuus ei aina ole omimista. Teeppä katsaus näihin asioihin laajemmalti niin tajuaisit miten hölmöltä kuulostat. Joskus yksinhuoltajuus on ainoa oikea vaihtoehto. Kerro miksi minulle nimenomaan sanottiin että esim. minun tilanteessani yksinhuoltajuus on ainoa viisas ratkaisu, kun isä ei välitä. Pitäisikö minun nyt siis hankkia yhteishuoltajuus, koska muuten kiusaan välinpitämätöntä isää?
Etä tapaa lapsiaan. Kai teilläkin on jonkunlainen tapaamissopimus, jota sitten noudatetaan?
Lähivanhemmalle on samantekevää onko yhteis- vai yksinhuoltajuus. Riitely huoltajuudesta eron jälkeen on tuhoisaa ja sen takia ei kannata lähteä siihen. Huoltajuus vaikuttaa siihen miten lapsen ja etävanhemman suhde säilyy mutta eihän yhteishuolto ole mikään tae että suhde säilyy. Mutta jos ei ole mitään erityistä syytä miksi vaatia yksinhuoltajuutta (siis kaappausvaaraa tms) niin miksi hukata siihen energiaa? Ja mitään toimivaa jaettua vanhemmuutta ei saa aikaiseksi omimalla lapsen vaatimalla yksinhuoltajuutta.
Toki yksinhuolto on joskus paras ratkaisu - mutta hintana on sitten tietysti että lapsen ja etävanhemman suhde heikkenee.
Johan sanoin että omassa tilanteessani ainakaan sillä ei ole mitään merkitystä, onko meillä yhteis-vai yksinhuoltajuus. Jos olisi yhteishuoltajuus, isä tuskin tapaisi edes lastaan. Isä ei ole lapsestaan koskaan välittänyt, hän on jopa kieltänyt oman lapsensa joten minä halusin testit. Ei tulos hetkauttanut häntä mitenkään, vaikka lastenvalvojan kanssa elättelimme muita toiveita. Joten ainakin omassa tilanteessani tämän kylmempiä välejä lapsen ja isän suhteen ei voi saada.
On toki mahdollista, että jotkut vanhemmat haluavat yksinhuoltajuuden yksinkertaisesti ärsyttääkseen.
Voitko perustella miten lapsen ja etävanhemman suhde heikkenee yksinhuoltajuuden vuoksi? Kohteleeko se etä lasta eri tavalla?
Tokihan se vaikuttaa, eihän se lapsi enää tunnu samalla tavalla "omalta" lapselta jos et ole täysvaltainen vanhempi lapselle. Samoin etä ei voi enää samalla tavalla osallistua lapsen elämään jos hän ei ole huoltaja. Miten itse koet tuon huoltajuuden, onko se sinulle tärkeä asia että olet lapsesi huoltaja?
Etä ei koskaan voi olla täysivaltainen vanhempi.
Miksei?! Miksi vanhempien ero pitäisi vaikuttaa vanhemmuuteen?
Jos pyrkimyksenä on tehdä toisesta "vähemmän vanhempi" ja omia lasta itselleen niin sitten on turha itkeä jos tapaamiset ym eivät toteudu. Sikamaista toimintaa tuollainen
Lähi on aina se oikea vanhempi. Etä on aina etä.
Tunteet omaa lasta kohtaan eivät riipu huoltajuudesta tai väestörekisteriin kirjatusta osoitteesta. Sinä olet jotenkin sairas kun noin ajattelet. Oma lapsi on aina oma lapsi, ei siihen byrokratia vaikuta!
Ja millä vuosisadalla sinä elät? Lapsella on isä ja äiti, hän ei välitä tippaakaan siitä kumpi on etä tai lähi.
Mellä ei etä tapaa lastaan vaan lapsemme asuu hänen luonaan puolet ajasta. Toki siitä on siis sovittu.
Niinpä niin, Tseeus. Lapsella on äiti sekä isä huoltomuotoon katsomatta. Ei se isyys keneltäkään katoa, vaikkei olisikaan lapsen "täysivaltainen huoltaja". Missäköhän idyllimaailmassa sinä oikein elät, kun kuvittelet että jokainen isä tarvitsee yhteishuoltajuuden voidakseen olla isä.
Niin no kaikilla lapsi ei asu puolta ajasta toisen luona :D Tajua nyt jo helvetti ettei kaikki pyöri sen sinun napasi ympärillä! Vaikutat jokseenkin keskenkasvuiselta tyypiltä, joten ihan hyvä ettet vastaa lapsenkasvatuksesta yksin :D
Tarvitseeko äiti huoltajuuden voidaaksen olla äiti?
No ei :D Mutta tiesit kai, että äiti katsotaan yleisesti ottaen lapsen ensisijaiseksi huoltajaksi. Pakkohan lapsella on olla edes yksi huoltaja :D Mutta mainitsinpa vain, että ei ne kaikki isät tarvitse nimeä paperiin ollakseen isiä :DD Eiköhän se isyys ole kuule vähän muuta... Ja harvoin olen kuullut, että huoltomuoto vaikuttaisi vanhemmuuteen niin että välit menevät huonoiksi. Eiköhän se ole sitten ihan isässä ongelma, koska kuten sanoit, lapsi vähät välittää kuka hänen huoltajansa on eli se ongelma kumpuaa isästä.
Eikö se ongelma ole se äiti joka haluaa kaiken vallan itselleen että voi sitten suopeasti jakaa vähän muruja exälle - "saat tavata lasta niin paljon kun haluat jos tottelet minua ja annat minun olla se kaunein ja tärkein vanhempi". En ole tosiaan tiennyt että äiti olisi joku ensisijainen huoltaja - lapsellahan on kaksi ensisijaista huoltajaa - isä ja äiti.
Ai et? Ota sitten selvää! Kun lapsi syntyy niin äiti on ensisijainen huoltaja, joten jospa sinä tukkisit sen kauniin pääsi :)
Niin ja tottakai isällä on oikeus tavata lastaan. Niinhän se menee, oli sitten yksin- tai yhteishuolto. Lapsi tapaa etäänsä. Nämä on ne termit jota käytetään, joten älä nyt viitsi taas esittää pelleä.
Jos lapsi synty avioliittoon niin hänellä on alusta asti kaksi ensisijaista huoltajaa. Jos taas avioliiton ulkopuolella äiti on ensisijainen huoltaja muutaman viikon kunnes isyys ja huoltajuusasioista sovittu..
En tunne etävanhempia jotka tapaisivat lapsiaan, kyllä heidän lapsensa elävät ja asuvat siellä etän kodissa.
Mitä eroa on tapaamisella ja asumisella?
Niin, no mutta kuitenkin, äiti on ensisijainen jos puhutaan avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta.
No erovanhemmuudessa nyt vain on tapaamis-termi. Joten älä nyt viitsi päivänselvää asiaa vängätä :D Se on aivan sama mitä sinä sanot, asua vai tavata. Mutta miksi sitten näiden asioiden yhteydessä tehdyssä sopimuksesta käytetään sanaa tapaamissopimus? Lukeeko siinä sinulla "asumissopimus"?
Jokaisella on vain yksi osoite, jossa asuu.
Esimerkiksi yli puolet pääkaupunkiseudun erolapsilla on kaksi kotia.
Suurin osa lapsista syntyvät avioliittoon ja valtaosalla siis kaksi ensisijaista huoltajaa alusta asti. Avoliitossakin niin lähes aina sovitaan että lapsella on kaksi ensisijaista huoltajaa. Näin ollen vain muutama prosentti lapsista ovat sellaisia missä heillä on vain yksi ensisijainen huoltaja.
Mielestäni on tyhmää että puhutaan tapaamisista ja tapaamissopimuksesta. Joku muu termi (esimerkiksi luonapitosopimus) olisi parempi. Eihän lapsia tavata vaan heidän kanssa asutaan ja eletään yhteistä arkea.
Taitaa tuntea aika monta yksin- ja yhteishuoltajaa;)
Eli siis perustat kaikki väitteesi sille, miten pääkaupunkiseudulla on asiat? Tiesitkö, lapsia asuu Suomi pullollaan eikä yksi tutkimustulos tee asiaa oikeaksi / vääräksi.
Anna minulle faktatieto siitä, että suurin osa lapsista syntyy avioliittoon? Sanasi ovat yhtä tyhjän kanssa.
Ehkä sinusta on tyhmää, mutta ei niitä termejä sinun mieliksesi muuteta. Usko huviksesi.
Minulla on lapsia kahdesta eri avioliitosta ja kummallakin isällä on kanssani yhteishuoltajuus. Ei tulisi mieleenikään vaatia yksinhuoltajuutta, koska ajattelen asian niin, että jos minulle sattuu jotakin, kuolen tai sairastun vakavasti, lapsilla on kuitenkin toinen huoltaja, jonka luokse he automaattisesti pääsevät. Jos yksinhuoltaja kuolee, lapset jäävät ilman huoltajaa sosiaalitoimiston armoille, heidät huostaanotetaan ja sossutäti päättää, minne lapset menevät. Ja kuka sen sanoo, että isän luokse takuulla pääsevät? Koskaan en ole tätä katunut. Heti eron jälkeen, kun tunteet kävivät kuumina, tuli jotain sanomista puolin ja toisin, mutta ajan myötä tällaiset kiusanteot ovat jääneet pois. Aina olen allekirjoitukset ja luvat saanut kaikkiin tarvittaviin asiakirjoihin ja asioihin.
Niin no ehkä joillakin se on noin onnellisesti eron jälkeen, mutta meilläpä kiusausta on jatkunut pitkäänkin - ja myöskin exän uudelta naisystävältä. Olen saanut uhkauksia siitä, kuinka isä vie lapsen minulta (mitenköhän meinasi kun alkkis kyseessä). Eron jälkeen exäni ei ole muistanut lastamme millään muotoa, yhdessä välissä hän jopa väitti että olen pettänyt häntä eikä lapsi ole hänen. Häntä ei kiinnosta lapsi millään muotoa, mutta aina joskus silloin tällöin häneltä rupeaa tulemaan näitä uhkailuja. Lastenvalvojalle olen tilanteen selvittänyt, ja hän ei todellakaan edes ehdottanut yhteishuoltajuutta. En ole mielestäni millään muotoa itsekäs ollessani yksinhuoltaja. Yhteishuoltajuudella isä saisi vain enemmän mahdollisuuksia puuttua elämääni ja kiusata minua.
On todella huvittavaa, miten joku edes viitsii väittää, etteikö yhtsiehuoltajuudella voi tehdä kiusaa toiselle, ja että kaikki yh:t ovat vain itsekkäitä. Taitaa olla jollakulla hieman huono itsetunto, kun pitää muut sortaa netissä alas jotta tuntisi itsensä jotenkin paremmaksi vanhempana.
En ihan jaksanut koko ketjua lukea, mutta huvitti, kun nämä lähiäidit paasasivat, eivätkä tienneet kuka Tseeus oikeasti on.
Voisivat olla aika hämmästyneitä jos tietäisivät...
(Itse tunnistin toki tyylistä ja asiantuntemuksesta)