Olen todennäköisesti päätymässä siihen ratkaisuun, että ryhdyn sijaisäidiksi kaverini kolmevuotiaalle tytölle. YH-äidillä on masennusta ja muita ongelmia, lapsi on ollut sijoitettuna laitoksessa jo pari kuukautta.
Onko kellään kokemusta ystävien välisestä sijoituksesta?
Minua vähän pelottaa se, miten suhteemme muuttuu, jos ja kun tyttö tulee minulle. Tähän asti minä olen ollut se, jolle hän valittaa sossusta, ja olen yrittänyt toimia välittäjänä kaverini ja sossun välillä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että sossu on tehnyt kaikkensa auttaakseen häntä pitämään huolta lapsestaan, ja että homma ei vain toimi.
Äiti ailahtelee... Viestit vaihtelevat sen välillä, että hän tekee itsemurhan jos lapsi viedään häneltä, ja sen, että hän pyytää minua ottamaan lapsen heti luokseni, koska on itse aina humalassa. Ymmärtääkseni ystävälläni ei kuitenkaan ole alkoholiongelmaa, vaikka muita ongelmia onkin.
Olen vähän huolissani, että ystäväni ajattelee, että kun hänen lapsensa tulee minulle, hän on ikään kuin kiertänyt sossun huostaanottopäätöksen. Koska hän on ystäväni, haluaisin tavallaan antaa hänelle mahdollisuuden tulla käymään luonani vaikka yksi viikonloppu kuussa. Toisaalta minua pelottaa, että koko tilanne saattaa mennä erittäin epämääräiseksi lapsen kannalta jos teen näin.
Olen ollut eräänlainen tukihenkilö ystävälleni tähän asti. Voiko tämä jatkua? Riittävätkö minun voimani siihen? Miten palvelen parhaiten lapsen etua?
Niin, ja nimimerkkini tulee siitä, että koen ahdistusta meidän kaikkien puolesta; lapsi on turvaton ja hylätty ja tarvitsee vakautta, äiti on ahdistunut siitä, että lapsi ei ole hänen kanssaan - vaikka hän ei jaksakaan sitä hoitaa. Ja minä olen jo nyt ahdistunut siitä eron tuskasta, joka saattaa koittaa, jos ystäväni saa elämänsä paremmille raiteille ja huostaanotto puretaan. Olen myös ahdistunut siitä ristiriidasta, joka syntyy tilanteesta; toivoisin ystäväni voivan hyvin. Ja samalla toivoisin saavani pitää lapsen sen jälkeen, kun olemme kiintyneet toisiimme.
Onko kellään kokemusta ystävien välisestä sijoituksesta?
Minua vähän pelottaa se, miten suhteemme muuttuu, jos ja kun tyttö tulee minulle. Tähän asti minä olen ollut se, jolle hän valittaa sossusta, ja olen yrittänyt toimia välittäjänä kaverini ja sossun välillä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että sossu on tehnyt kaikkensa auttaakseen häntä pitämään huolta lapsestaan, ja että homma ei vain toimi.
Äiti ailahtelee... Viestit vaihtelevat sen välillä, että hän tekee itsemurhan jos lapsi viedään häneltä, ja sen, että hän pyytää minua ottamaan lapsen heti luokseni, koska on itse aina humalassa. Ymmärtääkseni ystävälläni ei kuitenkaan ole alkoholiongelmaa, vaikka muita ongelmia onkin.
Olen vähän huolissani, että ystäväni ajattelee, että kun hänen lapsensa tulee minulle, hän on ikään kuin kiertänyt sossun huostaanottopäätöksen. Koska hän on ystäväni, haluaisin tavallaan antaa hänelle mahdollisuuden tulla käymään luonani vaikka yksi viikonloppu kuussa. Toisaalta minua pelottaa, että koko tilanne saattaa mennä erittäin epämääräiseksi lapsen kannalta jos teen näin.
Olen ollut eräänlainen tukihenkilö ystävälleni tähän asti. Voiko tämä jatkua? Riittävätkö minun voimani siihen? Miten palvelen parhaiten lapsen etua?
Niin, ja nimimerkkini tulee siitä, että koen ahdistusta meidän kaikkien puolesta; lapsi on turvaton ja hylätty ja tarvitsee vakautta, äiti on ahdistunut siitä, että lapsi ei ole hänen kanssaan - vaikka hän ei jaksakaan sitä hoitaa. Ja minä olen jo nyt ahdistunut siitä eron tuskasta, joka saattaa koittaa, jos ystäväni saa elämänsä paremmille raiteille ja huostaanotto puretaan. Olen myös ahdistunut siitä ristiriidasta, joka syntyy tilanteesta; toivoisin ystäväni voivan hyvin. Ja samalla toivoisin saavani pitää lapsen sen jälkeen, kun olemme kiintyneet toisiimme.
Vastaukset 24
Vanhimmat
että joku muu kuin sinä alat sijaisvanhemmaksi?
"Viestit vaihtelevat sen välillä, että hän tekee itsemurhan jos lapsi viedään häneltä, ja sen, että hän pyytää minua ottamaan lapsen heti luokseni, koska on itse aina humalassa. Ymmärtääkseni ystävälläni ei kuitenkaan ole alkoholiongelmaa, vaikka muita ongelmia onkin."
Jos ihminen on aina humalassa niin totta viekäöön hänellä on alkoholiongelma!
"Ja minä olen jo nyt ahdistunut siitä eron tuskasta, joka saattaa koittaa, jos ystäväni saa elämänsä paremmille raiteille ja huostaanotto puretaan. Olen myös ahdistunut siitä ristiriidasta, joka syntyy tilanteesta; toivoisin ystäväni voivan hyvin. Ja samalla toivoisin saavani pitää lapsen sen jälkeen, kun olemme kiintyneet toisiimme. "
Kirjoitat jos sanan tuossa ystävän elämän paremmille raiteille siirtymisestä, kirjoitat jos, et kun....
Ei, ei laisinkaan hyvä idea että sinä alkaisit juuri tälle lapselle sijaisvanhemmaksi....Lapsi on ystäväsi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Toki pitkäaikaisiakin sijoituksia tehdään, mutta....
kiitos vastauksestasi :)
Tarkoitan, etten ole ollenkaan varma onko se totta, kun äiti kirjoittaa olevansa "aina humalassa". Viesti on varmaan humalassa kirjoitettu, mutta.. Sinänsä minusta on joka tapauksessa lapsen kannalta hirveän huolestuttavaa, kun äiti ailahtelee ääripäästä toiseen. Ja huostaanottopäätös ei tyhjästä synny. Teot todistavat, ettei hän tällä hetkellä ole sitoutunut tyttöönsä.
Pohdin kai tässä sitä, voisinko luoda systeemin, joka olisi avoimempi kuin normaali sijais- ja bioäidin suhde, eli pitää hänet jonkinlaisena perheenjäsenenä joka välillä ilmestyy.. toisaalta minua pelottaa syntyykö tästä lapselle sekava olo.
Tottakai toivon, että ystäväni saa elämänsä kuntoon, ja samalla tiedostan, että en voi sitä hänen puolestaan tehdä.
Kertoisitko muuten itsestäsi, jos haluat, mistä näkökohdasta itse kirjoitat? Oletko biovanhempi, sijaisvanhempi, sijaislapsi, sijaislapsen omainen, sossu tai ei mikään näistä?
Kaikkien mielipiteet ovat tervetulleita tähän pohdintaani, ja mielipiteen esittäjän oman taustan tietäminen antaisi minulle arvokasta lisämateriaalia pohdintaan. Kiitos!
Et voi olla sekä äidin tukihenkilö että lapsen sijaisäiti, koska silloin sun pitäisi ajaa molempien etuja, ja ne voivat olla joskus ristiriidassa. Jos olet lapsen sijaisäiti, sun pitää tarvittaessa rajoittaa ystävääsi, pystytkö siihen? Sun pitää myös varautua siihen että teidän ystävyys on mennyttä koska roolisi muuttuu aivan täysin. Olet velvollinen kertomaan kaikista asioista sossulle jos lapsi sijoitetaan sinulle, vaikka ne asiat olisivat jollain tavalla ystävääsi vastaan.
Mieti asiaa tosi tarkasti!! Olisiko sittenkin parempi että lapsi olisi muualla, sitten voisit jatkaa ystäväsi tukemista ja voisit tietysti pitää yhteyttä lapseen ja vaikka joskus pitää lasta viikonlopun luonasi?
Joo, niinhän se tietysti menee, että meidän ystävyyssuhteemme muuttuu jollain tapaa, jos tytär tulee meille sijaislapseksi. Mutta ajattelen kyllä, että kaikkien etu on, että kaikki voivat hyvin. Äitikin haluaa pohjimmiltaan, että hänen lapsensa voi hyvin. En näe, että äidin ja lapsen etu ovat ristiriidassa keskenään, vaikka äitiä voi harmittaa jotkut päätökset.
Ja siis lapsihan otetaan huostaan joka tapauksessa. Sossu on päättänyt niin. Minä ja mieheni voimme vain päättää, tuleeko hän meille sijaislapseksi vai jollekin toiselle perheelle, mahdollisesti täysin eri paikkakunnalla ja jopa eri puolella Suomea.
Jos lapsi menee toiseen perheeseen, niin emme mieheni kanssa häntä enää näe, emmekä siten voi auttaa häntä mitenkään muuten kuin yrittämällä tukea hänen äitiään - joka sitten haluaa tulla autetuksi yhtenä päivänä ja toisena ei.
Tämä tilanne on toisessa vaakakupissa, ja toisessa on mahdollisuus antaa tutulle lapselle koti, ja yrittää tasapainoilla äidin kanssa, niin että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla.
Minusta taas ei ollenkaan huono ajatus että ryhtyisit lapselle sijaisvanhemmaksi. Lapsi kuitenkin jo tuntee sinut ja on viettänyt aikaa kanssasi. Lapsen äidillä on nyt paha olla ja se on ihan ymmärrettävää, mutta jos lapsi sijoitetaan mahdollisimman kauas äidistään niin varmasti olo on vielä kurjempi. Kukaan ei myöskään ole takaamassa että sijaisperheessä kasvaminen olisi sen parempi vaihtoehto koska niitäkin on niin erilaisia niinkuin ihmisiäkin ja on otsikoitu vähän väliä ikäviä kirjoituksia huostaanottojen kasvusta ja sijaisperheistä joissa heillä on omien lasten lisäksi muitakin lapsia joilla paljon psyykkisiä ongelmia ja miten se taas voi olla riskiympäristö lapsen kasvulle. Monesti sanotaan ihan toista mutta käytäntö on eri. Miten pidät esim.yhteyttä sinulle läheiseen ihmiseen jos soittoaika on vaikka lapsen puhelimeen mutta sijaisvanhemmat päättävät pitää lapsen puhelinta kiinni tai mitä voit tehdä enää siinä vaiheessa jos aluksi yhteyttä saa pitää normaalisti, mutta myöhemmin niitä aletaankin rajoittamaan erinäisiin syihin vedoten.
Esim. läheiseni huostaanotettiin vuosia sitten ja alussa yhteyksiä lapseen sai pitää normaalisti. Eräs lapsen läheinen tarjoutui antamaan kodin lapselle. Oli ns."kunnon kansalainen," ei tupakoinnut, kävi töissä jne. mutta kuinka ollakkaan, hänelle napsahti yhtäkkiä yhteydenpito rajoitus lapseen. Ei saanut enää soittaa lapselle, koska paikan mukaan soitteli lapselle "liian usein" mikä ei kuitenkaan ollut totta. Uskon itse aika vahvasti siihen että kun ajan kanssa kiinnytään lapseen tai nuoreen, hänestä ei halutakkaan enää luopua niin vain. Joissakin tapauksissa myös raha voi ratkaista, mutta ongelmia osataan kiertää ja päätösvalta asioihin on pitkälti senhetkisillä kasvattajilla, sosiaalitoimella miten tulkitsevat asioita. Lastensuojelu lakikaan ei paljoa paina jos korkeimmat tahot päättävät että on "lapsen edun mukaista" ettei yhteyksiä pidetä.
Ei kuulostaa mielestäni sekään hyvältä että paikka on toisella puolella suomea. Matkat ovat pitkiä ja siitä saa taas yhden syyn lisää. Onnistuuko tapaamiset kun lapsi on liian pieni matkustamaan, voivat vedota siihen.
Ystävälläsi on tällä hetkellä vaikeaa, mutta arvostaa varmasti myöhemmin että olet ollut hänen tukenaan ja ainakin yrittänyt parhaasi. Tietenkään kokopäivä hoitaksi ei kannata alkaa etkä toisaalta voi vaikuttaa mitenkään hänen itsemurha puheisiin koska monesti se kuuluu jo masennus vaiheeseen. Toivottavasti saa kuitenkin apua muiltakin tahoilta. Sinuna panostaisin nyt ennenkaikkea lapseen. Teillä tulee varmasti olemaan kuitenkin muutakin tukiverkostoa ympärillä, et jäisi yksin ja uskon että asiat selkenee kun tilanne vähän rauhoittuu. Alussa kaikki on uutta ja ehkä vähän hämmentävääkin mutta siihenkin tottuu.
Voimia! Toiv.asiat kääntyy parhainpäin.
Miten olette puolisosi kanssa valmentautuneet mahdolliseen sijaisvanhemmuuteen ? Onko sijoittajataho tarjonnut teille mahdollisuutta valmennukseen ? Onko perheessänne ennestään lapsia ? Käyttäkää aikaa sen miettimiseen, miten perheenne tilanne muuttuu, jos ryhdytte sijaisperheeksi. Minkälainen sijoitukseen mahdollisesti tuleva lapsi on, olisiko sinun tai puolisosi mahdollisesti syytä olla kotona lapsen kanssa, tarvitseeko lapsi terapiaa jne.
Ihan eri kysymys on sitten se, että suhteesi lapsen äitiin muuttuu halusit tai et, jos lapsi on sijaishuollossa teillä : mukaan tulevat kaverisi mustasukkaisuus (saat viettää aikaa hänen lapsensa kanssa), alemmuudentunteet (olen huono äiti, kun en voinut hoitaa itse lastani), mahdollisesti syyttelyä ( et osaa hoitaa lasta oikein, et rakasta häntä niin kuin oma äiti jne.) - etukäteen ei voi tietää miten ystävyyssuhde kestää, mutta hyvä on varautua siihenkin, että ystäväsi onkin vihamiehesi sijoituksen jälkeen.
Meille on sijoitettu 3 lasta meille ennestään tuntemattomista perheistä, olemme olleet sijaisperhe 13 vuotta ja lapsiperhe 25 vuotta.
kiitos vastauksista!
:)
Olemme käyneet pride-valmennuksen, koska olimme aikeissa joka tapauksessa ottaa sijaislapsi, joten valmius meillä kyllä on siihen. Yllätyksenä tuli se, että lapsi olisi juuri tämä.
Juuri nyt näyttää siltä, että tilanne etenee sitä kohti, että tyttö tulee meille.
Minua huolestuttaa eniten se, että lapsen äiti ehkä jotenkin kuvittelee, että lapsi ei olekaan huostaanotettu, jos se on meillä. Että hän voi tulla ja mennä miten haluaa, ehkä hän vielä jopa kuvittelee, että hakee lapsensa muutamaksi päiväksi kotiin jos hänen tekee mieli?
Haluan siis toisaalta selkeyden ja lapsen turvalliisuudentunteen vuoksi ylläpitää jotain sääntöjä - ja toisaalta haluaisin suoda lapsen äidille - ystävättärelleni - mahdollisuuden olla lapsensa kanssa niin paljon, että järjestely tuntuisi hänestä OK:lta. Mitä tämä sitten käytännössä on... en tiedä.
Ymmärrän senkin, että jos sääntöjä tiukennetaan jonkin ajan päästä, se tuntuu äidistä hirveältä. Miten siis löytää kestävä sopimus heti alkuun?
Edelleen minua pelottaa myös mitä tapahtuu sillä hetkellä, kun ystäväni tajuaa, että aikuisten oikeasti hänen lapsensa otetaan huostaan. Tavallaanhan se on sos viranomaisten vastuulla eikä minun pitää hänestä silloin huolta... mutta ihan inhimillisestä näkökulmasta minua pelottaa hänen puolestaan - ja vähän itsenikin puolesta. Tuleeko minun suuntaani vihaa silloin? Siihen ei voi vastata muu kuin aika.
Kiitos tuestanne!
En suosittele sekoittamaan ystävyyttä ja sijaisvanhemmuutta. Ideaalitilannehan tuo tietenkin olisi, mutta siinä on liian paljon muttia mukana. Joudut tekemään ratkaisuja, mitä sinun kuuluu tehdä lapsen sijaisvanhempana, vaikkei ystäväsi ehkä niitä hyväksyisikään. Velvollisuutesi tulee sijaisvanhemmuudessa ennen ystävyyttä ja lapsen parhaana saattaa olla jotain muuta, miten äiti asian ymmärtää tai ajattelee. Miten paljon jämäkkyyttä sinusta löytyy, että voit tehdä tarvittavat asiat, kun vanhempi ilmaisee eriävän mielipiteensä... Saatat pian huomata, ettet voi tehdä kuten olisi tarve, syystä että vanhempi tarkkailee liian läheltä tai sitten menetät ystäväsi...
Mieti asia loppuun asti tai kärsijänä on pian lapsi. Jos päädyt ottamaan lapsen luoksesi, toivon teille kaikkea hyvää!
Asiakassuunnitelmaan kirjataan tapaamiset,soittoajat, kotilomat yms. ja tässä tapauksessa ne kannattaa kirjata päivälleen ja tunnilleen, että voit ns. turvata taustasi. Kuten ajattelitkin, niin tapaamisten harventaminen tai lyhentäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin esim. sopia myöhemmin ylimääräisiä käyntejä teillä kotona - miten muuten tässä tapauksessa tulkitaan onko äiti tapaamassa lastaan vai sinua ?
Pakko tunnustaa, että en lähtisi tutun lasta ihan helposti ottamaan sijoitukseen, ainakin sosiaalityöntekijän olisi oltava todella ammattitaitoinen ja jämäkkä, niin että mahdollisessa kriisitilanteessa hänen tukeensa voisi luottaa.
Sijaisäidin rooli on olla sijaisäiti eikä rakentaa ns. rakkaussuhdetta lapseen, vaikka varmasti tulee välittääkin ja rakastaa kuin lähimmäistä. Ylikiintyminen tai riippuvaisuus kuitenkin tulee pitää erillään koska kyseessä ei ole adoptointi. Tilanne voi kuitenkin pian tai jossain vaiheessa kääntyä jopa adoptioon, joten ota asia puheeksi ja käy erilaiset vaihtoehdot ystäväsi kanssa asiallisesti läpi.
Kerro niistä ajatuksistasi ja tunteistasi rohkeasti huomioiden myös tulevaisuus ja olosuhdemuutokset jotka tuovat aina pieniä ja suuria muutoksia syklissä. Pitää kuitenkin muistaa että ajat tässä kohtaan lapsen etuja aina kun otat tämän turvaasi. Lapsi varmasti kasvaessa tulee huomaamaan miten oman äidin välittäminen ja sijaisäidin välittäminen poikkeaa toisistaan ja kiinnittyy siihen minkä tuntee hyväksi / parhaaksi.
Neuvoksi asioita punnittaessa.. Samaistu ja näe asiat lapsen asiat ja tilanne näkökulmasta. Eli miten itse suhtautuisit tilanteessa jossa äitisi olisi alkoholisti tai muuten välinpitämätön ja epävakaa. Lapsi varmasti tulee tykkäämään sinusta ja ties sitä miten hyvät ystävykset teistä vielä tulee. Tämä ei saa vahingoittaa kuitenkaan lapsen oikean äidin tai isän ja sinun suhteita vaikka lapsi on sinulla ns. tilapäisesti. Lähtökohtana on että lapsen äitihän hakee ja pyytää sinua auttamaan vaikeassa elämäntilanteessaan. Auta tätä mutta selkeät pelisäännöt auttavat asiassa varmasti. Varmista että on varmasti vielä ymmärtänyt kaiken oikein. Sijainvanhemmuus sopimus 3kpl ja allekirjoitukset todistajien kera olisi hyvä laatia ehtoinen, jotta ei pääse kumpikaan osapuoli luistamaan.
Lapsi tulee osoittamaan varmasti sinulle kiitokset myöhemmin, viimeistään aikuisena. Lapsen kasvattaminen ei ole ylivoimainen kun muistaa olla järjestelmällinen ja huolehtiva talouden suhteen. Asiat näyttävät ja vaikuttavat paljon suuremmilta kuin mitä ne ovat todellisuudessa. Muista että elämässä tulee aina takapakkia, mutta se vahvistaa ja kasvattaa sinua ihmisenä. Asioilla on tapana järjestyä jos vain avoimesti ja rehellisesti toimii sekä keskustelee ongelmista ja epäkohdista rohkeasti.
Hienoa nim. "ahdistunut" että olet ajatellut tarjota kodin ystäväsi lapselle. Rohkea päätös. Sijaisvanhemmuuden arki ei paljoa eroa tavallisistakaan perheistä. Samaa arkeahan sitä eletään lapsen kanssa ja on luonnollista että lapsi kiintyy häntä hoitavaan ihmiseen joka elää arkea hänen kanssaan. Mitä tästä mailmasta tulisikaan jos me kaikki vaan pakoilisimme, emme auttaisi läheisiämme ja vietäisiin lapset vaan laitoksiin tai sijaisperheisiin vieraitten ihmisten hoidettavaksi. Pysy vaan päätöksessäsi, puhuivat ihmiset mitä hyvänsä!
Kiitos taas kaikille vastanneille. Olen jälleen aika ahdistunut. Tänään tapaamme kaikki kolme, äiti, minä ja sosiaalityöntekijä.
Kaipaisin niin paljon enemmän selkeyttä tilanteeseen. Tulkintani mukaan ystäväni on ns rajatapaus. Oikean tuen kanssa hän voisi ehkä pitää lapsen luonaan.. Tytön kanssa suhde on lämmin, lapsi selvästi luottaa äitiinsä ja ilahtuu nähdessään hänet. (Olemme käyneet yhdessä lastenkodissa, missä tyttö nyt on.) kaiken kaikkiaan lapsi on iloinen ja helppohoitoinen, ei vaikuta yhtään traumatisoituneelta. Tämä osaltaan kertoisi siitä, että elämä äidin kanssa on ollut OK kunnes äidin tilapäinen masennus sai hänet viemään lapsensa sossuun turvaan, joksikin ajaksi, kuten hän itse kuvitteli.
Mutta jotkut äidin asenteet ovat sellaiset, että hänellä ja sossulla menee sukset ristiin. he eivät ymmärrä toisiaan. Ja jotkut hänen päätöksistään ovat minusta kyllä myös käsittämättömiä. Silti minulla on vahva tunne, että kyse on lähinnä siitä, että sossu ja äiti eivät ymmärrä toisiaan, ja äiti sitten jo melkein alistuu päätökseen, että lapsi viedään häneltä, ja näyttää siksi välinpitämätöntä naamaa, vaikka sisällään hän tuntee ihan muuta.
Äiti on nuori ja vähän lapsellinen. Antaa mm lapselle limsaa juuri ennen nukkumaanmenoa, ja puhuu lapsen kuulleen halveksuvaan sävyyn sossusta, poliisista jne. Eihän nuo mitän huostaanoton syitä vielä ole, mutta jos itse ryhdyn sijaisäidiksi niin minun on sitten vaikeaa katsoa vierestä sellaista kun hän hoitaa lastaan välillä.
En siis tiedä, ajaisinko kokouksessa vielä sitä, että äiti saisi kokeeksi lapsen takaisin kotiin... Enhän minä tietenkään mikään päättäjä ole, mutta kaikki voimme vaikuttaa toisiimme, eläviä ihmisiä kun olemme.
Ahdistaa, kyllä.
Jos nyt oikein tulkitsin kirjoitustasi niin sinä haluasit pitää lapsen ns. "adoptiona" tms. Tuli väistämättä mieleen myös omistushalusi lapsesta ja sen jakaminen lapsen äidin ja sinun välillä. Lisäksi se ahdistaa sinua jos lapsi johon olet kiintynyt viehdäänkin pois äidin tai jonkin muun toimesta. Haet nyt jotain pysyvämpää ratkaisua vai ???
Olenko oikein ymmärtänyt? ..Korjaa jos jokin käsityksistäni meni väärin.
Parasta selvitellä kaikki mahdollisuudet - sitten jos sijoitukseen päädytään ei olisi enää jossitteluun varaa.
Lausu ääneen ajatuksesi siitä, että onko olemassa mahdollisuus, että lapsi palaisi äitinsä luokse ja kysy onko siinä tapauksessa tarpeen löytää lapselle tukiperhettä. Tukiperheenä voisit tarjota lapselle virkistävän viikonlopun esim. kerran kuukaudessa ja silloin hänen äidillään olisi omaa aikaa lepoon ja virkistäytymiseen. Millainen lapsen äidin tilanne on ? Onko hän toipunut masennuksestaan ? Millaisia tukitoimia hän tarvitsisi ja voisi saada (perhetyöntekijän käynnit vanhemmuuden tukemiseksi, ryhmätoimintaa lapsiperheen vuorokausirytmin strukturoimiseksi tms.).
Sijoitusta tehtäessä kyllä yleensä mietitään, onko sijoitus lyhyt- vai pitkäaikanen.
Kyllä lapsi on otettava perheenjäseneksi, jos hän teille muuttaa. Kenenkään lapsuus ei saa olla "hoidossa olemista" eikä se ole yhtään biovanhemmilta pois, kun lapsi oppii teitä rakastamaan.
hei,
kiitos taas näistä vastauksista, jotka auttavat minua näkemään tilanteen vähän selkeämmin. Emmiamanda, taidat olla oikeassa siinä, että minä tulen (salaa?) toivomaan, että lapsi saa jäädä meille.
Tämä on kivulias ja ristiriitainen asia, joka pitää miettiä läpi.
Tottakai lapsen etu on ainut mitä tässä pitää ajatella. Jos hänen äitinsä saa elämänsä kuntoon niin että hän voi turvata lapselle ok elämän, ja jos tämä tapahtuu nopeasti, niin onhan silloin lapsen etu palata hänen luo. Jos tämä tapahtuu vaikka 6 kk jälkeen, niin hyvä.
Mutta missä kulkee se aikaraja, jolloin lapsi on juurtunut meidän perheeseen niin, että hänen etunsa on jäädä meille - oli äidin elämä sitten miten mallikasta tahansa?
juuri nyt näyttäisi siltä, että äidin elämä on niin sotkussa, ja että ongelmia on niin monelaisia, että en pitäisi nopeaa muutosta realistisena.
Nämä kysymykset ovat äärimmäisen ahdistavia ja vaikeita.
Olen kyllä ymmärtänyt asian niin, että sijaisperheen pointti on siinä, että lapsi saa rakkautta. Muutenhan hän voisi olla parkkeerattuna lastenkotiin, missä häntä hoidetaan ammattimaisesti ja kohdellaan sympatialla, mutta syvempää kiintymyssuhdetta ei synny.
Nyt puhumme pienestä lapesta, jonka äiti on välillä ollut viikkojakin näkemättä lastaan. Eikö rakkaussuhde ja jatkuvuus siinä ole juuri sitä, mitä lapsi tarvitsee säilyttääkseen mielenterveytensä?
Kyllä, olet aivan oikeassa. Rakkaussuhde ja jatkuvuus sitä sitä, mitä lapsi tarvitsee säilyttääkseen mielenterveytensä. Mikäli lapsella ei ole esikuvaansa tai minkaanlaista kiintymystä, lapsi tuntee olonsa heikoksi. Tälläin yksi ongelma voi johtaa toiseen ja paljon suurempaan ongelmakierteeseen. Tuon lapsen kiintymysasia ei ole kuitenkaan yksiselitteinen koska monet lapset tietävät että heillä on oikea vanhempi olemassa ja näin olllen sijaisäiti tai isä. Sijaisäiti tai isäpuoletkaan eivät voi aitoja vanhempia olla vaikka kuinka kaikkensa antaisivat. Lapsi tunnistaa lähes aina biologisen äitintä ja isänsä jostain kumman syystä erittäin hyvin vaikka muuta joku väittäisi. Tulee se totuus joskus kumminkin julki, viimeistään aikuisena. Lapset voivat olla kuitenkin hyvillään kun joku on auttanut heitä mutta en jaksa uskoa sijaisäitien tai perheiden koskaan olevan täysin sama asia kuin omat vanhemmat.
Olisi hienoa jos auttaisit ystävääsi hoitamalla tämän lasta. Tekisit siinä suuren palveluksen lapselleja itsellesi. Jätä liika omimishaluntarve pois ja teet pelisäännöt selviksi millä olet valmis auttamaan niin ei tule kenellekään jälkeen päin sanomista. Pidä kiinni solmituista sopimusehdoista omalta osaltasi niin kaikki menevät hienosti.
ahdistukseesi selvisi kun tunnustit toivovasi, että lapsi saa JÄÄDÄ teille.
Se siitä sijaisvanhemmuudesta sitten, oletkohan siihen sopiva ollenkaan?
Jos tosiaan olet äidin ystävä, niin tiedät varmaan, onko hän ollut hoidossa masennuksensa takia? Onko hän saanut terapiaa? Mikä hänen masennuksensa syy on, onko se sisäsyntyistä vai ulkoisista olosuhteista johtuvaa? Jos avohuollon tukea tarjottaisiin siten kuin laki edellyttää, tuolla äidillä olisi todennäköisesti oikeus päästä esim. osastohoitoon perhehuoneeseen, jossa hän on yhdessä lapsensa kanssa. Mutta kuntien säästöjen takia sellaiseen pääsy on äärimmäisen harvinaista. Tavallisempaa on, että oikein kohdannettua tukea ei ole koskaan edes tarjottu perheelle pelkän huostaanoton sijasta.
Olin pari vuotta sitten itse vastaavassa tilanteessa kuin sinä nyt ja päätökseni oli, että kieltäydyin lapsen ottamisesta.
Entisenä sijaislapsena suosittelen tätä vaihtoehtoa. Minut sijoitettiin asumaan sukulaisperheeseen, mikä oli tuolloin harvinaista. Teini-iässä mietin usein, kuinka helppoa olisi ollut asua ventovieraiden ihmisten luona. Mutta pikkuisena kaksi vuotiaana oli ihana päästä tuttujen ja turvallisten ihmisten luokse.
Nyt vanhempana olen todella kiitollinen. Isovanhemmat ja muu suku olivat lähellä, ja sain tavata heitä aina halutessani. Teillä ei tietenkään ole sukulaissijoituksesta, mutta koska lapsi ja äiti sinut tuntevat, olisi vaihtoehto mielestäni hyvä.
Tulet joutumaan välikäteen sosiaaliviranomaisten ja lapsen äidin kanssa, mutta niin käy varmasti useassa sijoituksessa. Tärkeintä tuolloin ( ja muissakin tilanteissa) on se, että ajattelet lasta ja hänen hyvinvointiaan. ÄIdille kyllä löydetään muualta tukihenkilö ja apua ongelmiin ( niinku myös minun biologiselle "äidilleni").
Tsemppiä! Kerro kuinka kävi :)
Hei, kiitos erityisesti sinulle, huostaanotettuv89! tässä edetään ja lapsi on tulossa meille :). olisi mukavaa jutella kanssasi ihan privaatistikin, nimen omaan lapsen näkökulmasta. haluaisitko sinä jutella kanssani?
Ei tuu onnistumaan. Älä ota ystäväsi lasta.
Avaisitko mielipidettäsi hieman?
onnistuu tottakai! :) voit laittaa postia : [email protected]