Äidin loma

"Ansiotyöstä tarvitsee lomaa mutta tarvitseeko perheellinen sitä kotitöistäkin? "

Jaa jaa, se on kai jokaisen itsensä kohdalla ratkaistava, tilanteita kun on niin monenlaisia. Itse tykkään mennä valmiiseen pöytään - saa omiin pöperöihin vaihtelua ja vinkkejä omaan ruuanlaittoon - varsinkin ulkomailla aterioidessa. Etkö ole joutunut tottumaan toisten laittamaan ruokaan edes työssä, koulussa tai sairaalassa? Etkö saa koskaan toisen laittamaa juhla- tai vierailuruokaa, vai jätätkö toisen laittaman ruuan syömättä? Itse syön lounaita ja työpäivällisiä paljon ulkona, joten "vierasta" ruokaa ei voi edes välttää. Meitä on moneksi kuten tässä loma-asiassakin.

Äitikin voi sairastua ja uupua aivan yhtä hyvin kuin jos olisi ansiotyössä. Äidille ei vain tätä oikeutta monesti haluttaisi antaa eikä tunnustaa, että äiti on väsynyt ja uupunut. Äidin "pitää" olla terästä pakosta, vaikkei keltään muulta sitä vaadita. Kotityöstä ei saa edes palkkaa, mutta sitä on ympärivuorokautisesti, mitä taas ei vaadita palkkatyössä. Työtä se silti on ja huomataan sitten vasta, kun se jää tekemättä.

Olen huomannut lähipiirissä, että miehet ruikuttavat pientäkin vaivaa, muuttuvat työkyvyttömäksi pikku naarmusta ja vaativat heti palvelua, kun taas naisilta odotetaan askareiden suorittamista sairaanakin. Naapurissa asui vanhempi mies, joka ruikutti jatkuvasti naapurustolle jotain lentsua tai naarmua kädessä ja kaipasi sääliä ja vaati palvelua. Ei laskenut miksikään eikä tärkeäksi asiaksi, että vaimolla oli pitkälle edennyt syöpä ja että tämä teki töitä viimeiseen asti kunnes menehtyi.

Miten esimerkiksi käsität sellaisen asian, että siivooja voi/saa uupua/sairastua ansiotyössä, mutta kotona tehtävässä siivous- ja kodinhoito/läheishoitotyössä ei? Jos lapsia on useita, ovat kotityöt yhtä pakkotahtisia kuin mikä tahansa muukin työ - jonkun se on tehtävä jos ei aio jättää lapsia heitteille. Ihmettelen, milloin kotityötä aletaan oikeasti arvostaa?? Sen kansantaloudellinen arvo on aika iso. Jos se teetettäisiin ulkopuolisella, tulisi siitä siis "oikeaa työtä" josta voisi saada lomaa ja jossa saa sairastua ja uupua?

Varmaankin jokainen pystyy itse tunnustelemaan, onko loman tarpeessa vai ei. Kaikki eivät nauti kotitöistä ja siivoamisesta vaan ne on pakkotyötä (kuten esim. meikäläiselle...mielummin tekee jotain luovaa ja hauskaa). Itse olen ainakin onnellinen levättyäni, laiskoteltuani ja saatuani virkistystä ja arkeen tulleen katkoksen myötä jaksaa taas iloisena äitinä ja kumppanina arkeakin. Ja on tullut haikea ikävä perhettä - aivan uusi näkökulma ja läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta lisäävä asia.

lomaa kyllä täsä kaikesa arjen pyörityksestä. Vaikka koneet hoitaa hommat niin ihmiskättä tarvitaan niiden täyttämisee ja tyhjentämiseen. Kone hoitaa onneksi nurmikonleikkuunkin mutta ilman ihmistä se ei liiku mihinkään. Talvella lumikola puhdistaa lumet mutta ilman minua se kolakaan ei liiku mihinkään. Lasten kanssa ruoka-ajat on oltava säännölliset ja tuntuukin hyvältä olla joskus niin, että voi syödä silloin kun haluaa ja mitä haluaa. Ja miten hyvältä tuntuukaan kun kukaan ei huuda pyyhkimään eikä muutenkaan ole vailla mitään. Lasten kanssa tulee välillä ristiriitoja monestakin asiasta kun rajoja kokeillaan ja äitinä on oltava tiukka meidän perheen rajojen kanssa. Ehkä olen vain niin laiska ihminen että kaipaan lomaa tästä kaikesta. Tänä viikonloppuna koittaa kesän ainoa vapaa; lapset lähtee isälleen tänään ja tulevat maanantaiaamuna.

No mietin vain sitä, että kotityöhönkin väsyy vaikka lapset olisivatkin toivottuja ja vaikka heitä olisi pienempikin lukumäärä. Ei kukaan osaa kai ennakoida vastaantulevia elämäntilanteita, vaikka yleensä olisi erittäin pirteä ja jaksava. Ei kai toiset uuvukaan niin helposti kuin toiset ja monet eri tilanteet vaikuttaa asioihin, terveystilanne ja muut huolet ja vastoinkäymiset. Kotityö on työtä sekin ja vielä palkatonta ja vuorotonta. Itse koen kotityön rasittavana ja uuvuttavana koska se ei lopu koskaan. Kun perhe-elämä oln alussa niin kaikki tuntuu helpolta mutta kun kymmenenkin vuotta on vetänyt junnaavaa arkea eteen päin, niin alkaa ryytyä. Tunnustan että inhoan siivoamista vaikka se on ihan välttämätöntä jne. Niinpä otan totaalisen irrottautumisen kaikesta arjesta koska se on itselleni täysin välttämätöntä oman jaksamisen kannalta. Niin sitä jaksaa taas olla iloinen arjesta. Jotkut pärjää tietty vähemmälläkin.

aloittajan kommentti kirjoitti:

No mietin vain sitä, että kotityöhönkin väsyy vaikka lapset olisivatkin toivottuja ja vaikka heitä olisi pienempikin lukumäärä. Ei kukaan osaa kai ennakoida vastaantulevia elämäntilanteita, vaikka yleensä olisi erittäin pirteä ja jaksava. Ei kai toiset uuvukaan niin helposti kuin toiset ja monet eri tilanteet vaikuttaa asioihin, terveystilanne ja muut huolet ja vastoinkäymiset. Kotityö on työtä sekin ja vielä palkatonta ja vuorotonta. Itse koen kotityön rasittavana ja uuvuttavana koska se ei lopu koskaan. Kun perhe-elämä oln alussa niin kaikki tuntuu helpolta mutta kun kymmenenkin vuotta on vetänyt junnaavaa arkea eteen päin, niin alkaa ryytyä. Tunnustan että inhoan siivoamista vaikka se on ihan välttämätöntä jne. Niinpä otan totaalisen irrottautumisen kaikesta arjesta koska se on itselleni täysin välttämätöntä oman jaksamisen kannalta. Niin sitä jaksaa taas olla iloinen arjesta. Jotkut pärjää tietty vähemmälläkin.

Lue lisää

Saako suurperheen äiti koskaan lomaa?
En pysty vastaamaan meidän kaikkien pulesta, mutta minä olen saanut. Vietämme joka kesä miehen kanssa viikon kahdestaan ja isovanhemmat hoitavat lapsemme sillä välin, puoli viikkoa kummassakin mummolassa.

Meillä on onneksi virkeät, lapsiaan ja lapsenlapsiaan rakastavat mummot ja vaarit. Ja lapset jumaloivat vastavuoroisesti heitä. Yhteinen lomaviikko miehen kanssa tekee hyvää avioliitolle. Ilman lomiakin pärjättäisiin, mutta näin elämä on piirun verran ihanampaa!

Mun mielestä on ihan turhaa marttyyriyttä väittää, ettei äiti tarvi vapaata kotitöistä tai lasten hoidosta. Höpö höpö, ihmisiä mekin ollaan.. ja vaihtelu virkistää, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki!