Teologisen tiedekunnan mielekkyys?

Varmaan sinulla jotain asiaa on, mutta ei tuollaista pikkukirjainpötköä viitsi ruveta lukemaan.

Kristinusko vaikuttaa suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa tänäkin päivänä erittäin paljon mm. arvojen, perinteiden, ihmiskäsitysten, luontokäsitysten ja taiteiden alueella. Teologiassa tutkitaan kristinuskoa, jotta ymmärtäisimme paremmin esim. sitä, miten arvomme ja ihmiskuvamme muodostuvat. Teologia ei näin ollen ole muusta yhteiskunnasta ja kulttuurista irrallaan oleva saareke ja pyhäinjäännös, jota ylläpidetään vain perinnesyistä. Sinulla on virheellinen käsitys paitsi teologiasta, ehkäpä myös ns. ihmistieteistä ylipäätään. Joku voisi ihmetellä sitäkin, miksi vaikka kirjallisuutta, draaman ja teatterin tutkimusta ja filosofiaa tutkitaan yliopistossa, ja monet ovat sitä ihmetelleetkin, koska nuo tutkimuskohteethan ovat vain tekstiä, tarinoita (esim. lastenkirjallisuus) ja erilaisia outojakin uskomuksia ympäröivästä todellisuudesta (filosofiassa Leibnizin monaditeoria jne). Tekstien ja erilaisten todellisuuskäsitysten tutkiminen kuitenkin kertoo ihmisyydestä ja yhteiskunnasta merkityksellisiä asioita (juuri esim. arvomaailmojen muotoutumisesta, mikä taas on tärkeää esim. lainsäädännön ja demokratian ymmärtämisen kannalta), joita luonnontieteillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvittää.

Itsehän opiskelen tyystin toisessa tiedekunnassa kuin teologisessa, näen silti teologisen tarpeellisena osana tiedekuntia. Paitsi, että sieltä valmistutaan kirkon tehtäviin, sijoittuu iso osa teologiaa opiskelleista aivan muunlaisiin tehtäviin, kuten tutkijoiksi tai asiantuntijoiksi jne. Ei kaikilla siellä opiskelevista ole edes vakaumusta, ja hyvä niin koska se tuo esiin erillaisia näkökulmia uskonnoista.

Mikä sitten on teologisen tiedekunnan funktio nyky-yhteiskunnassa? Tähän varmasti osaisi vastata paremmin joku teologiaa opiskeleva. Voin antaa itse tähän kuitenkin ulkopuolisen näkökulman. Ihmisen kulttuuriin on isona osana kuulunut uskonnon harjoittaminen. Uskonto on määrritellyt ihmisen elämää ja kehitystä aikojen alusta lähtien tarkasteltiimpa mistä osasta maailmaa tahansa tai mitä tahansa kulttuuria.

Jotta ymmärtäisimme keitä me olemme ja minkälainen maailma on, tulee meidän hahmottaa myös uskontojen syvin olemus ja mistä niissä on kyse. Miksi niitä harjoitetaan? Minkälasia erillaisia uskontoja maailmassa on? Mikä on uskonnon suhde valtiojärjestelmiin? Mitä tapahtuu kun kuolemme? Minkälaisia vastauksia eri uskonnon tarjoavat tähän elämän isoimpaan kysymykseen.

Uskonnon herättävät monenlaisia ajatuksia meissä ja on siksi tärkeää, että niitä tutkitaan. Kaipuu hengellisyyteen ei ole vaiennut vaikka luonnontiede kehittyy ja antaa yhä parempia vastauksia maailman mysteereihin. Uusia uskontojakin syntyy edelleen. Vaikka ei itse uskoisikaan mihinkään korkeampaan, on mielekästä ymmärtää miksi toiset uskovat niin vahvasti siihen mihin uskovat.

Teologia ei ole tiedettä vaan taikauskoa ja poppakonsteja. Uskontotieteet ovat uskontojen objektiivista tutkimista varten, teologia on naurettavaa dogmaattisuutta. Suuri osa teologian opiskelijoista onkin yliopistoissa sieltä yksinkertaisemmasta päästä. Aikuisen ihmisen ei tulisi olla niin kiinnostunut saduista tai varsinkaan uskoa niihin. Akateemisuus on kriittisyyttä, mitä ei dogmeihin perustuvissa uskonnoissa ole mahdollista toteuttaa kuin tiettyyn, pinnalliseen rajaan asti.

Teologiassa pitäisi keskittyä enemmän uskontotieteelliseen tutkimukseen ja jättää pastoraalipsykologia ym. pseudotiede vähemmälle. Toisaalta uskonnollisuutta voitaisiin toki tutkia esim. psykologian ja psykiatrian laitoksilla. Uskontohan on psykologinen/psykiatrinen ilmiö, vääristyneen psyykkisen toiminnan tuotetta.

Olen teologian opiskelija ja minulla ei ole mitään uskonnollista vakaumusta. Teologia sisältää useita eri oppiaineita, joissa kaikissa pyritään tuottamaan uutta tieteellistä tietoa ja antamaan opetusta tutkimuksen pohjalta.

Mielestäni teologiset opinnot ovat yleissivistäviä ja kehittävät kriittistä ja analyyttista ajattelua. Yliopistoon mahtuu tietysti monenlaisia ihmisiä eri lähtökohdista ja tiukka uskonnollinen tai poliittinen kanta voi vesittää omaa oppimista ja kehittymistä asiantuntijaksi. Erittäin valitettavaa on, jos opetushenkilökunta ei kykene erottamaan työtään ja omaa vakaumustaan tai tekevät ennakko-oletuksia opiskelijoista. Väittäisin, että teologisen tiedekunnan opiskelijat ja sieltä valmistuneet teologit ovat vakaumuksesta riippumatta fiksuinta porukkaa, mitä uskonnollisista - tai uskonnottomista - piireistä voi löytyä. Poikkeuksia mahtuu aina joukkoon.

Riviuskovilla ja eri uskontojen fundamentalisteilla on yleensä kovin pieni käsitys ja ymmärrys uskonasioista. He vain uskovat sokeasti, eivätkä edes halua olla kriittisiä.

Teologisten aineiden opetus olisi tietysti voitu järjestää esim. niin, että Raamatun tekstejä (eksegetiikkaa) ja ajan historiaa tutkittaisiin kirjallisuustieteen laitoksella, uskontokasvatusta kasvatustieteellisessä, kirkkohistoriaa historian laitoksella, uskonnonfilosofiaa ja sosiaalietiikkaa filosofian yhteydessä, uskontososiologiaa valtsikassa ja kognitiivista uskontotiedettä humanistisessa jne.. Toisaalta en näe mitään ideaa, että joku opiskelisi vain yhtä yllä mainituista aineista, joten teologinen kerää kattavasti teologiset aineet ja uskontotieteen yhteen.

Täytyy vielä huomauttaa, että teologisessa tiedekunnassa on neljä eri linjaa ja jokainen voi valita pääaineensa vapaasti. Enemmistö valmistuu joko opettajiksi tai kirkollisiin tehtäviin (papeiksi, kirkon sosiaalitehtäviin), mutta osa on ns. yleisellä yhteiskunnan tehtäviin valmistavalla linjalla, jossa tutkintoa täydennetään vapaavalintaisesti laajoilla sivuaineilla.

Oma kokemukseni teologian opiskelusta on, että se on valtavan yleissivistävää ja monipuolista. Olen kokenut monet aineet myös tylsinä, mutta silti tarpeellisina. Ainoastaan käytännöllisen teologian opinnot (mm. sielunhoito ja yllämainittu pastoraalipsykologia) ovat tuntuneet täysin asiaankuulumattomilta. Käytännöllisen teologian opetusta voisi mielestäni siirtää kirkon vastuulle. Kirkko voisi kouluttaa työntekijöitään viroissa tarvittaviin vakaumuksellisiin tehtäviin.

http://ylioppilaslehti.fi/2012/08/herran-armosta-teologiseen/