Elämää

Koen nykyisen elämäni kiireisenä ja levottomana, ikäänkuin stressi tai loppuunpalaminen uhkaisi.
Vaikka elän jonkinlaisessa parisuhteessa, tunnen sen olevan taakka ja este elämiselle.
Tuntuu että on aika saada elämä kuntoon.
Aloittaa siitä että muuttaa asumaan yksin.

Muistan kuinka , vuosia sitten istuin kotimökin portailla.
oli varhainen aamuhetki ennen seitsemää.
Pakkashuuru peittää maan , sen puut ja pensaat.
Kaukaa peltoaukealta kuuluu teerien soihdin.
Jossain ajaa ajokoira jänistä.

Joskus pakkasin repun ja teltan pyöräntarakkaan.
Ajelin syrjäiselle erämaajärvelle, lapissa.
Hiljaisuus oli ihmeellinen.
Koitin soittaa viulua nuotiolla, tapailla surullisia säveliä.
Kurjet protestoivat joten lopetin sen.
Kaakkuripariskunta ui katsomaan mökän aiheuttajaa.
Ylväästi, nokka kohti taivasta, ikäänkuin närkästyneenä aiheuttamastani melusta.
Oli outoa istua ihan yksin nuotiolla, ympärillä pimeys ja lapin luonto.
Vain omien ajatusten kanssa. tuijottaa liekkeihin ja miettiä elämäänsä.
Itkeä sitä.
Maailmassa on niin paljon kaunista, lasten naurua ja suurta rakkautta.


Petteri punakuono
3466
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

ist es bei dir gelaufen...

Äänestä

Kirjoititpa kauniisti,
ja tavoitinpa jotain tuttujakin fiiliksiä tuosta kirjoituksestasi. Et sinä niin yksin taida mietteinesi ollakaan...
Joka tapauksessa uskalla elää elämääsi ja valita oma polkusi.
Oikeasti maailmassa on paljon kaunista, kuten lasten naurua...
:)

Äänestä

Ei muutakuin toteuta unelmasi :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Petteri kirjoitti:

Koen nykyisen elämäni kiireisenä ja levottomana, ikäänkuin stressi tai loppuunpalaminen uhkaisi.
Vaikka elän jonkinlaisessa parisuhteessa, tunnen sen olevan taakka ja este elämiselle.
Tuntuu että on aika saada elämä kuntoon.
Aloittaa siitä että muuttaa asumaan yksin.

Muistan kuinka , vuosia sitten istuin kotimökin portailla.
oli varhainen aamuhetki ennen seitsemää.
Pakkashuuru peittää maan , sen puut ja pensaat.
Kaukaa peltoaukealta kuuluu teerien soihdin.
Jossain ajaa ajokoira jänistä.

Joskus pakkasin repun ja teltan pyöräntarakkaan.
Ajelin syrjäiselle erämaajärvelle, lapissa.
Hiljaisuus oli ihmeellinen.
Koitin soittaa viulua nuotiolla, tapailla surullisia säveliä.
Kurjet protestoivat joten lopetin sen.
Kaakkuripariskunta ui katsomaan mökän aiheuttajaa.
Ylväästi, nokka kohti taivasta, ikäänkuin närkästyneenä aiheuttamastani melusta.
Oli outoa istua ihan yksin nuotiolla, ympärillä pimeys ja lapin luonto.
Vain omien ajatusten kanssa. tuijottaa liekkeihin ja miettiä elämäänsä.
Itkeä sitä.
Maailmassa on niin paljon kaunista, lasten naurua ja suurta rakkautta.


Petteri punakuono

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu