On ne paskat exät olleet edes kerran ihan kivoja ja ehkä jopa ihania ja rakkaita. Silloin kun sai alkunsa "positiivinen raskaustesti". Mmmmm:D
:)
:)
Ajatelkaa positiivisesti!
joku meistä :)
6199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin... Joskus onnistui puolisen vuotta esittämään muuta kuin oli. Seuraavat puoli vuotta epäilin kovasti, mutta toivoin että olisin väärässä. Sitten tuli se positiivinen testi. En halunnut lapselle rikkonaista kotia, ja sisaruskin tehtiin. Yritin epätoivon vimmalla 10 vuotta. Paskaa! Ja paskemmaksi vaan meni. Olisinpa tajunnut erota aikaisemmin. Mutta aina viikon tai pari exä jaksoi esittää, puhui itseään puhtaaksi. Kaikki luottamus kuitenkin meni ja kunnioitus kuoli. Eron myötä loputkin siitä sonnan luonteesta on paljastunut. Voin rehellisesti sanoa, että en ole koskaan eläessäni vihannut ketään ihmistä niin kuin vihaan exää.
En ole koskaan ollut väkivaltainen, ja tiedän etten tule olemaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni kuitenkin tunnen, että jos joku nyt sattuisi exäni naaman eteen nyrkin unohtamaan, olisin iloinen. Vaikka ei sekään häntä miksikään muuttaisi, joten yhden tekevää.
Tosissani yritin rakastaa. Vuosia. Vasta nyt, uudessa suhteessa (tai tarkemmin sanottuna 2 vuotta kestäneessä), olen tajunnut miltä hyvä suhde voi tuntua. Miltä tuntuu kun voi luottaa. Tämä on rakkautta. Entinen elämä on menetettyä elämää.
Sanoin joskus seurustelun alkuaikoina nykyiselle vaimolle, että olisinpa tavannut hänet nuorena kollina. Hän jaksoi aina muistuttaa siitä, että kokemuksilla on tarkoituksensa. Ilman exän kohtaamista mulla ei olis kahta rakasta lasta. Vain se ajatuksen voimalla yritän unohtaa katkeruuteni 10 vuotta elämääni ja itsetuntoani sabotoinutta exää kohtaan.
Siinäpä sitä toivomaasi positiivisuutta. Kaikki hyvä oli valhetta.
Joo olihan se mies silloin joskus ihana, ennen kuin minulla oli raskaustestistä plussa. Kun se plussa sitten tuli, kuvitteli mies voivansa tehdä mitä tahansa kun en minä kuitenkaan lähde - olenhan raskaana, hänelle. No, kuitenkaan minä en kauaa sitä juomista ja välinpitämättömyyttä viitsinyt katsella, pakkasin kamani. Että oli se arki ihanaa siihen asti kunnes mies heittäytyi mahdottomaksi, ja vielä tänäkin päivänä syyttää minua, säälittävää.
Haaskasit 10v elämästäsi paskan ihmisen kanssa? Miksi? Miksi ihmeessä? Teit vielä kaksi lastakin?
Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Jos suhde on paska ja toinen osapuoli perseestä niin silloin erotaan. Silloin erotaan heti, eikä jäädä vuosikausiksi katkeroitumaan. Johan sen mukulatkin huomaa että iskä ja äiti suorastaan vihaavat toisiaan ja aikuisina viimeistään lapsukaiset tajuavat että isukki katkeroitui kun jäi vihaamansa naisen luo heidän takiaan.
Piti oppia kantapään kautta.
Oma aika rankka lapsuus oli suuri syy, miksi halusin epätoivoisesti pitää perheen kasassa ja tehdä siitä toimivan ja hyvän kasvuympäristön lapsille. En halunnut ajatella, että eihän se onnistu. Nyt tiedän paremmin ja pakko uskoa, että katkeruus unohtuu. Olen helvetin tyytyväinen elämääni nyt. Ennen exä pääsi vetämään maton jalkojen alta kokonaan, kun asiat vaikuttivat olevan hyvin. Nyt hän saa aiheutettua enää pientä kiusaa, eikä saa enää tuhottua sitä hyvää, mitä olen saanut.
Rankka lapsuus. Juuh... Minkälaisena veikkaat omien lastesi muistavan lapsuutensa kun ovat kärvistelyänne seuranneet?
Minä rakastin lasteni isää oikeasti. Hän oli paras ystäväni, sielunkumppanini ja suuri rakkauteni. Mutta ajat muuttuvat ja muuttavat ihmiset mukanaan. Aika muutti meidät ja katsoimme parhaaksi erota niin kauan kun olimme vielä ystäviä. Se on fiksuinta mitä voi tehdä, jos olisimme sinnitelleet yhdessä vielä vuodenkin niin olisimme päätyneet vihaamaan toisiamme. Nykyään hän saattaa käydä vaimonsa kanssa minun ja mieheni luona kahvilla, eikä se tunnu vähääkään kiusalliselta. Minulla ei ole syytä vihata ex-miestäni, eikä hänellä minua.