Oon siis 15-vuotta täyttänyt tyttö. Mulla on dysfasia, ja sen lisäks on diagnosoitu retardatio mentalis levis ja autistiset piirteet. Tuntuu tosi pahalta, kun kukaan ei näytä huolivan. Näytän ihan ulkonäön perusteella tavalliselta ihmiseltä. Elämäni on sujunut hyvin. Kavereita on.
Kukaan ei varmaan huoli :'(
Mua ei tahdo kukaan
6568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jokaisesta 15-vuotiaasta tuntuu tuolta.
Mutta noi diagnoosit :'( On tunne, ettei kukaan tyttö tälläistä tyttöä huoli diagnoosien takia, vaikka tavalliselta immeiseltä näytän ulkonäön perusteella.
Sun viestissä ei ollut ainoatakaan kysymystä. Miten haluaisit siihen reagoitavan? Haluaisitko, että sulle sanotaan, että kyllä varmasti joku huolii? No, varmasti joku huoliikin. Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, että jos ei sua tunne eikä tiedä sinusta tämän enempää, on vaikea sanoa mitään. Dysfasiaa on monentasoista, samoin kuin autistisia piirtietä. Retardatio mentalis levis tarkoittaa mitä? Jälkeenjääneisyyttä? ÄO:ta alle minkä, alle 80:n? Alle 70:n? Alle 60:n? Oli miten oli, ei se matemaattis-looginen päättelykyky tai sen puute ihmissuhteissa onnistumista määrää. Paras mitä sä voit itsellesi tehdä, on olla vaipumatta itsesääliin, sillä se jos mikä on luotaantyöntävää. Sun tulevaisuus ei ole millään tavalla tuomittu mihinkään noista diagnooseista huolimatta.
retardatio mentalis levis tarkoittaa lievää kehitysvammaa, ja älykkyysosamäärä vaihtelee 50 ja 69 välillä. En käy kehitysvammaisten koulua, käyn ihan tavallista ylä-astetta. Ihan eskarista lähtien oon käynyt tavallista koulua. Mulla on erityisopetuksessa vain yksi aine, muut taas isossa. Sitte toine ongelma on, et oon ujo. Kamuja on siitä huolimatta. Ja diagnoosista huolimatta osaan monenlaisia asioita. Osaan laittaa ruokaa, siivota, tehdä kotityöt, laittaa pedin kuntoon, tietokoneella taitava, kellon ajat onnistuu, rahan lasku onnistuu ja osaan kieletkin hyvin. Mutsi on ainakin sanona, että päästää mut ylä-asteen jälkeen tavalliseen amiskaan opiskelemaan. Ja on sitä mieltä, että tuun pärjää tulevaisuudes omassa asunnossa ilman avustajaa.
Kyllä sä tuut pärjää!
Oot nuorikin, ni älä hätäile siitä huoliiko kukaan!
Kyllä huolii ku tapaat vaan oikeen ihmisen sulle aikanaan, ja ku sulla löytyy positiivinen elämänasenne ja itseluottamusta ni sä tuut pärjää hyvin!
Iloista kesää ja hymyä huuleen:D
Samanlaiset fiiliksiä "kukaan ei huoli" on kaikilla nuorillla ihmisillä ja välillä aikuisillakin esim. pitkien ihmissuhteiden päättyessä kun sinkkukausi tuntuu vaan aina venähtävän pidemmäksi ;)
En ole itsekään mikään "järjen jättiläinen", koulu aina mennyt huonosti, mutta ahkeran luonteeni ansiosta selvitin lukion jotenkuten ja opiskelen nyt yliopistossa haluamaani alaa, jonka pitäisi työllistääkin ihan kivasti. Monen kodinhengettären mielestä olen varmastikin ns. "uusavuton" en ole kovin kummoinenkaan kokki, siivoan kun on pakko, enkä voisi kuvitellakaan että voisin huolehtia jälkikasvusta, jota onneksi ei ole eikä varmasti tulekaan kuten muilla ikäsilläni (noin 25-vuotiailla).
Olen ihan varma, että reippaan asenteesi ansiosta tulet pärjäämään elämässä ihan kuten me muutkin ja tulevaisuudessa tapaat varmasti useitakin sopivilta tuntuvia ihmisiä ja ihmissuhteita. Ei ne ihmissuhteet mensan jäsenilläkään aina mene kuin strömssössä... iloista kesää ja kesämieltä! :)