Meille on tulossa viikonloppuna sakemannin narttu pentu, ja on vähän aran oloinen toveri. Mitenkäs välttäisin tekemästä "virheitä" , kun yritän totuttaa kotiympäristöön ,autoihin, toisiin koiriin yms.?
Vinkkejä hyvän alun saamiseksi ?
Kiitos kaikille vastanneille!
Vinkkejä hyvän alun saamiseksi ?
Kiitos kaikille vastanneille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma, nyt reilu 5kk, pentu oli hyvinkin arka tullessaan, erityisesti ihmisiä kohtaan. Vieläkin saattaa haukkua, jos esim. tv:stä näkee jotakin mielestään uhkaavaa tai kadulla normaalilla kulkureitillä jotakin uutta. Portaitakin tämä pelkäs ylhäältä päin vielä kuukausi sitten, mutta kun koiran paras kaveri, eli siskoni, odotti portaiden alapäässä pelko unohtui ja portaat rynnättiiin alas.
Ota koira mukaan. Paljon ja joka paikkaan. Jos koira selvästi osoittaa arastelun merkkiä, perääntyy yms. tilanteissa älä rupea lässyttämään ja voivottelemaan. Älä pakota koiraa esim. vetämällä lähelle pelon kohdetta. Puhu koiralle reippaalla äänellä, mene edellä tai kohteen ja koiran väliin. Sun suojista pentu voi sitten kurkkia. Näytä elein, että mikään ei pelota sua. Voit ruveta leikkimään pelottavassa tilanteessa. Vaikkka yksiksesi kepillä tai pallolla, jos koira ei innostuiskaan. Tärkeintä varmasti on, että olet itse reipas ja rohkea, kärsivällinen ja hyväntuulinen koiraa kohtaan.
Jos säikkyy esim. ohi ajavaa autoa, ole kuin et ois koko autoa huomannu ja vedä vaikka lelu tai makupala esiin.
Kotiin tullessa anna koiran pääasiassa olla. Oma koirani lähestyi minua vasta yöllä, kun nukuin patjalla lattialla. Siihen asti se oli lähinnä kyhjöttänyt ihmeissään ja miksei surkeuksissaan, kun emosta ja tovereista erossa, päivän seinän vieressä vähän siankorvaa pureskellen. Pentu kyllä itse rohkaistuu ottamaan selvää ja tutustumaan uuteen ympäristöön.
Ei se koiran koulutus ja sosialistaminen tosiaan kummempaa ydinfysiikkaa sitten olekaan, kun alkuun on päässyt.
Onnea uuden pennun johdosta! Kasvata kunnon kansalainen, huolimatta vaikeistakin hetkistä, niitä tulee aina.
paikkoihin ja asioihin. Vähitellen ja pennun ehdoilla. Älä missään tapuaksessa väkisin. Ei kannata yli-houkutella pentua esim lässyttämällä tai nameilla, vaan antaa sen itse huomata, että jokin asia ei olekkaan vaarallinen. Ylihoukuttelemalla pennun ehkä saa menemään tiettyjä asioita kohti, mutta se ei vie pelkoa pennun mielestä, sillä on yhä mielessään epäilys, se on varuillaan ja epäuskoinen. Kun pentu käy vaikka satakin kertaa jonkin pelottavan asian lähellä, se saa rauhassa katsella, nuuhkia, kunnella jne, niin lopulta se itse oivaltaa ettei ole hätää ja menee vapaasta tahdotsa tutustumana ko asiaan, silloin se ei ole enää varuillaan ja pelko oikeasti jää taakse.
Myös ommistajan toiminta on kullan arvoista. Leiki, huolehdi ja suojele pentuasi, se oppii silloin luottamaan sinuun. Älä te asioista numeroa, ole mahdollisimman rennosti itse. Pentu kyllä haistaa, jos olet vähänkin hermostunut tm itse.
Emän luonne kertoo paljon mitä on odotettavissa eli varmasti olet emän tavannutkin jo, kun olet käynyt pentuja katsomassa ja kasvikselta voit ja pitääkin kysellä emästä mahd paljon ja eritoten luonteesta.
Monesti pennut ovat vähän arkoja, ihan luonnollista tiettyyn rajaan saakka, onhan niille kaiikki uutta. Mutta pelokas pentu ei saisi olla. Omieni kanssa olen edennyt aina pennun ehdoilla. Yrittänyt viedä niitä erilaisiin paikkoihina ja näyttää niille maailmaa, ääniä, hajuja, kaikkea mahdollista. Mutta pennun mukaan, pakottaminen ei tuo tulosta, paras antaa pennun rohkaistua ite ja mennä kun uskaltaa. Ainakin meillä tämä tapa on toiminut.