meille tuli puoli vuotta sitten uusi koira, ollut kahdessa perheessä ennen tänne tuloa. sen taustasta en juurikaan ole tietoinen. koira on nyt vuoden vanha, ja tiedän että se on vielä nuori ja intoa piisaa, mutta tämä ei ole mielestäni enää normaalia. minua huolestuttaa tuo jatkuva stressaaminen, tuntuu kun koira menisi ylikierroksille monta kertaa päivässä. oireita mm. läähättäminen, rauhattomuus, jatkuva juominen, tuhoaminen, omistajien jatkuva seuraaminen, remmissä räyhääminen, hännän jahtaaminen, huono keskittymiskyky, hyperaktiivisuus, eroahdistus. koira on myös hirveän arka, ja alistuvainen.
se ei voi olla enää koirallekkaan hyväksi. eläinlääkäriin ajattelin kyllä mennä, mutta kyselisinkin onko muilla kokemuksia tälläisesta?
ostimme D.A.P- haihduttimen, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta :/
kävimme myös eläinlääkärillä aikaisemmin testaamassa mahdollinen diabetes, juomisen vuoksi, ei ollut diabetesta.
meillä on myös toinen koira, ollut pennusta asti, ja todella rauhallinen- toisinsanoen vastakohta tälle uudelle tulokkaalle, mutta hyvin ne silti juttuun tulee :)
Ja mitä aktiviteetteihin ja lenkkeilyyn tulee, niin saavat 2 lenkkiä päivässä pissatukset, normi lenkki on yleensä tunnista kahteen. ja ostettiin tuommoinen kongi lelu, ajatellen että tarvitsee aivotyöskentelyä, niin tottakai se siitä nauttii mutta kun se loppuu niin taas alkaa sama rauhattomuus.
ja etsimisleikkejä on usein, ja ulkona juoksentelua vapaana.
tiedän toki senkin että jos on liian suuret vaatimukset, ja jo liikaa toimintaa voi koira myös siitä stressaantua, ja sen mukaan olenkin yrittänyt menetellä.
Ja toinen mikä mietityttää, kun koiraa komentaa, niin se siitäkin menee stressaavaan tilaan. toisinsanoen komentaminen ei onnistu lainkaan, reagoi vaan läähättämällä ja pyörii jaloissa edestakas, olen yrittänyt olla huomioimatta, ei ole auttanut. olen komentanut, niin menee ihan sekaisin.
olen nykyään tehnyt sitten niin, että kun näen stressaamisen merkkejä, otan koiran maahan makaamaan ja kuuntelen se hengitystä, ja heti kun rauhottuu ja hengittää normaalisti, kehun ja päästän vapaaksi, tämä toimiikin hetkeksi aikaa, ja rauhoittaminen saattaa kestää tunninkin :/ ja ei aikaakaan kun taas sama meno jatkuu. Koirien adhd:sta olen lukenut ja kaikki merkit kyllä viittaavatkin koiraan.
tietääkö kukaan miten eläinlääkäri sen selvittää kärsiikö adhd:sta?
mutta juu, kaipaankin nyt vain kokemuksia muilta jotka ovat samassa tilanteessa, ja mitkä keinot rauhoittamisessa on teillä toimineet?
se ei voi olla enää koirallekkaan hyväksi. eläinlääkäriin ajattelin kyllä mennä, mutta kyselisinkin onko muilla kokemuksia tälläisesta?
ostimme D.A.P- haihduttimen, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta :/
kävimme myös eläinlääkärillä aikaisemmin testaamassa mahdollinen diabetes, juomisen vuoksi, ei ollut diabetesta.
meillä on myös toinen koira, ollut pennusta asti, ja todella rauhallinen- toisinsanoen vastakohta tälle uudelle tulokkaalle, mutta hyvin ne silti juttuun tulee :)
Ja mitä aktiviteetteihin ja lenkkeilyyn tulee, niin saavat 2 lenkkiä päivässä pissatukset, normi lenkki on yleensä tunnista kahteen. ja ostettiin tuommoinen kongi lelu, ajatellen että tarvitsee aivotyöskentelyä, niin tottakai se siitä nauttii mutta kun se loppuu niin taas alkaa sama rauhattomuus.
ja etsimisleikkejä on usein, ja ulkona juoksentelua vapaana.
tiedän toki senkin että jos on liian suuret vaatimukset, ja jo liikaa toimintaa voi koira myös siitä stressaantua, ja sen mukaan olenkin yrittänyt menetellä.
Ja toinen mikä mietityttää, kun koiraa komentaa, niin se siitäkin menee stressaavaan tilaan. toisinsanoen komentaminen ei onnistu lainkaan, reagoi vaan läähättämällä ja pyörii jaloissa edestakas, olen yrittänyt olla huomioimatta, ei ole auttanut. olen komentanut, niin menee ihan sekaisin.
olen nykyään tehnyt sitten niin, että kun näen stressaamisen merkkejä, otan koiran maahan makaamaan ja kuuntelen se hengitystä, ja heti kun rauhottuu ja hengittää normaalisti, kehun ja päästän vapaaksi, tämä toimiikin hetkeksi aikaa, ja rauhoittaminen saattaa kestää tunninkin :/ ja ei aikaakaan kun taas sama meno jatkuu. Koirien adhd:sta olen lukenut ja kaikki merkit kyllä viittaavatkin koiraan.
tietääkö kukaan miten eläinlääkäri sen selvittää kärsiikö adhd:sta?
mutta juu, kaipaankin nyt vain kokemuksia muilta jotka ovat samassa tilanteessa, ja mitkä keinot rauhoittamisessa on teillä toimineet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pystyt varmaankin ulkonäöstä päättelemään.
Voi koiraparkaa, käytös johtuu varmasti sen ikävistä kokemuksista. antakaa sille aikaa. jos suinkin mahdollista olisi hyvä käydä ongelmakouluttajalla. jos etenette väärin, niin asiat menevät huonompaan suuntaan.
näkemättä en osaa sanoa, kuin että tarkkailkaa koiraa, yrittäkää oppia lukemaan ja tulkitsemaan sitä. se vie aikaa, mutta minusta ainoa tapa. koirat ovat erilaisia ja jos tausta on ikävä...
tehkää jälkeä koiralle, se on monille mieluisaa ja myös rauhoittavaa, koska koira käyttää aivojaan. onhan sille paikka, joss se saa rauhoittua, ettei sen tarvitse olla puolihereillä, vaan kunnolla pystyy halutessaan nukkumaan.
terveys tulee myös ekana mieleen. voi olla paljon muutakin vialla kuin diabetes. hännänjahtaus on sijaustoimintoa, syynä kivut tai stressi.
olen arvuutellut rotuja, ja ainut arvaus mitä luulisin niin labradorinnoutajaa. hieman labbiksen näköinen, jokseenkin hieman sirompi, ja karva pidempää.
sehän siinä haittaa kun ei tiedä mitään sen historiasta :(
ja olen kolunnut kaikki kirjaston ongelmakoira kirjat, ja kokeillu monia eri tekniikoita, mutta ei tunnu auttavan. tietysti on vähän tullut parannusta siitä kun se meille tuli, kun seurasi koko ajan jaloissa, vessaankin tuli mukaan, mutta ollaan tehty jatkuvasti oviharjoituksia, ja nykyään saa käydä vessassa ihan rauhassa. :D vaikka tuleekin makaamaan vessan oven toiselle puolelle.
tuota jäljestyshommasta ollaan kyllä puhuttu, mutta ei vielä olla tehty. pitääkin koittaa. :)
juu sillä on ihan oma tyyny missä se nukkuu ja rauhottuu, ja toinen on sitten että jos kuuluu jotain ääniä ulkoa esim. ruohonleikkuri, niin menee vessaan suihkuverhon alle peloissaan. :/
asiaa, ensinnäkin, kuvailemasi saa miettimään että sillä on kipuja, joten mars lääkärille.
Toiseksi, adhd on ihmisten sairaus, ei koirien.
kannattaa miettiä huolella yksi tapa ja tehdä sitä kuukausia. Koira hämmentyy ja sekoittuu jos metodeja vaihdellaan. Kivut pitää sulkea pois ensin.
Vaikea tie, koska taustalla voi olla mitä vain kokemuksia.
Yrittäkää luoda luottavainen suhde koiraan , sen jälkeen keskittykää varsinaisiin koulutuksiin. Jos koira ei luota teihin, se ei keskity eikä kuuntele teitä, koska on varuillaan, entisten kokemuksiensa perusteella siis. Eli osoittaka akoiralle, että suojelette sitä, huolehditte siitä, leikkikää sen lempileikkejä, olkaa johdonmukaisia jne.
Itse asiassa koirillakin kyllä esiintyy ADHD:ta, mutta äärimmäisen harvinainen se on. Tämän koiran oireet ei lukemani perusteella viittaa ADHD:een, sen aiheuttama häiriökäyttäytyminen on erilaista.
Omanikin tuli vuoden ikäisenä ja oli aikamoinen hermoraunio, kaltoinkohtelun vuoksi. Lopetusuhan alla oli, mutta kasvattaja antoi sen minulle vielä kokeeksi.
Ensinnäkin, puoli vuotta on lyhyt aika vielä, jos koiran arvet ovat syvässä. Meillä meni puoli vuotta ennen kuin koira haki itse kontaktia ja teki aloitteita. Ja ihan kaikki asiat aloitettiin nollasta. Koira söi vain öisin, hiippaili pitkin seiniä, saattoi näykkiä, jos käveli ohi jne... Säikähti nopeita liikkeitä, vetäytyi turvaan vieraiden tullen, ja sieltä kyräili. Olin jo aika lailla luovuttamassa, kun koira kuitenkin yhtäkkiä alkoikin muuttua.
Mitä tein. No, kun koira oppi rentoutumaan kotonani (sen tavallaan myöskin opetin), joka päivä piti olla pedillä, ja annoin herkkuja harvakseltaan. Istuin vierellä, mutta luin kirjaa tms, en liikkunut. Välillä annoin koiralle nakinpalasia tms sen suurimpia herkkuja. Alkuun se ei edes välittänyt, ei syönyt niitä, mutta ennen pitkää alkoi uskaltautua syömään. Tuossa vaiheessa vasta aloitin varovaista fyysistä kontaktia, menin niin lähelle, että koira pystyi asettamaan halutessaan vaikka tassunsa jalkani päälle, mitä vain, en pakottanut. Ja siitä pikku hiljaa eteenpäin.
Koulutuksen jätin kokonaan perinteisessä mielessä pois, en käyttänyt mitään perinteisiä käskyjä, koska koira kyyristyi paikallaan, kun kuuli niitä perinteisiä istu- seuraa jne... Kaikki asiat opeteltiin ensin positiivisen vahvistamisen kautta ja täysin leikin varjolla, käskyt tulivat vasta myöhemmin, ja nekin olivat ihan uusia. Sillä sanalla ei periaatteessa ole merkitystä, istu-käskyn paikalla voi olla vaikka sana sipuli, kunhan idea on oikea :) Alkoholiin totuteltiin myös niin, että alussa avasin oluen, ja jätin pöydälle, muutoin kotini oli täysin alkoholivapaavyöhyke. Ajan mittaan otin kulauksen pullosta, ja vasta kun koira itse otti kontaktia, niin rapsuttelin.
Koiran kanssa ei kyläilty, koiraa en vienyt hoitoon, ja "pelottavia" ihmisiä ei tullut kotiimme. Lenkillä alkuun kiersin stressitilanteita, esimerkiksi harrastuksiin lähdettiin vasta kahden vuoden päästä. Silloin koira oli tarpeeksi kypsä. Kotonani ei ääntä korotettu, ei säntäilty ja välteltiin äkkinäisiä liikkeitä. Koiran herkkuja oli joka paikassa käden ulottuvilla, ja kaikki saivat ja pitikin tarjota niitä koiralle. Alkuun edes katsomatta sen suuntaankaan. Onneksi oli ihania ystäviä silloin :)
No kaikenlaista välivaihetta oli, mutta lopulta koirasta tuli mahtava ystävä, ja lopulta olimme kuin paita ja peppu. Enää en ehkä uskaltaisi samaan ryhtyä, mutta olen iloinen, että sen silloin tein. Nimittäin, edistyminen oli luottamuksen saavuttamisen jälkeen huimaavan nopeaa, ja koira osoittautui mitä ihanimmaksi yksilöksi. Sen jälkeen on ollut muita koiria, mutta Yksikään ei ole muodostunut niin läheiseksi. Vaikka koira tekikin tuhojaan ja silppusi ahdistuksessaan mm. kirjoja, sivu sivulta palasiksi. Monta kertaa meinasin luovutaa, mutta hermosauhut auttoivat kummasti :) Nopeasti opin, että kannattaa laskea sataan ja vasta sitten reagoida, koska takapakkia tuli heti, jos liian painokkaasti reagoi mihinkään.
kiitos neuvoista, niistä on ollut apua. Kyllä sen tietää että jatkuvaa harjoittelua ja kärsivällisyyttä se vaatii mutta loppujenviimeksi se kaikki tulee olemaan sen arvoista, sen takia sitä jaksaakin eteenpäin. :)
kyllä voinkin suoraan sanoa että on jo muutaman kerran meinannut hermo mennä ja luovuttaa, mutta eihän se sille mitään voi. kokemusten kautta kaikki on opittu.
itse olen kyllä pitkäpinnainen ihminen mutta kyllä se välillä koville ottaa :D
pitää vaan lähteä tilanteesta ja laskea kymmeneen :D
Et voi kuin odottaa ja antaa koiralle aikaa ja rakkautta. Lopulta se alkaa uskaltaa luottaa taas ihmiseen. Silloin voi vastaa aloittaa koulutuksen.
Muista suojella koiraa. Se on voi pelästyä käsittämättömiä asioita, kun taustasta ei tiedä, silloin ei saa rankaista siitä, että se raukka pelkää.
Koiran jatkuva (huomaamaton) tarkkailu on suunnattoman tärkeätä ja kertoo paljon.