Olen erittäin kiinnostunut psykologiasta ja olen halunnut psykoterapeutiksi. Kuitenkin ovet eivät ole avautuneet yliopistoon - ja toisaalta minua ei kiinnosta lukea 10 vuotta, kun osa opinnoista on pelkkää tutkimusta ja todella vähän psykologian opiskelemista (käsitykseni mukaan siis).
Mutta huomasin, että jos kouluttaudun sairaanhoitajaksi, niin opintojen loppupuolella voisi valita mielenterveystyön "erityiskohteekseen". Onko tämä siis mahdollista ja minkälaista työtä mielenterveyspuolelle suuntautunut sairaanhoitaja voi tehdä? Onko lähelläkään psykoterapian antamista ja "ahdistuneiden" ihmisten auttamista? Onko työ vuorotyötä vai minkälaiset työajat yleensä ovat ja missä paikoissa voin työskennellä?
Haluaisin myös tietää, että kuinka helpoisti AMK:hon pääsee opiskelemaan sairaanhoitajaksi? Minkälaiset kokeet sinne ovat ja minkälaisia opintoja? Onko työharjoittelua?
Mutta huomasin, että jos kouluttaudun sairaanhoitajaksi, niin opintojen loppupuolella voisi valita mielenterveystyön "erityiskohteekseen". Onko tämä siis mahdollista ja minkälaista työtä mielenterveyspuolelle suuntautunut sairaanhoitaja voi tehdä? Onko lähelläkään psykoterapian antamista ja "ahdistuneiden" ihmisten auttamista? Onko työ vuorotyötä vai minkälaiset työajat yleensä ovat ja missä paikoissa voin työskennellä?
Haluaisin myös tietää, että kuinka helpoisti AMK:hon pääsee opiskelemaan sairaanhoitajaksi? Minkälaiset kokeet sinne ovat ja minkälaisia opintoja? Onko työharjoittelua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sairaanhoitajat voivat valita osan opinnoistaan vapaavalintaisesti. Ennenhän on ollut töissä eri tasoisesti ja eri aikoina kouluttautuneita psykiatrisia sairaanhoitajia, mielisairaanhoitajia, mielenterveyshoitajia jne, mutta nykyään valmistuu ”vain” nimikkeellä sairaanhoitaja tai lähihoitaja. (Tai itse asiassa töissä on paljonkin nimikkeitä edelleen, mutta nykyään valmistuneet ovat yksinkertaisesti sh:ta tai lh:ta).
Sairaanhoitajaksi opiskelu kestää 3,5 vuotta ja harjoitteluja on paljon. Useissa kouluissa lukuvuonna on kaksi pidempää tai neljä lyhyempää harjoittelua. Kaikki sairaanhoitajat suorittavat harjoitteluja mm. perushoidossa, sisätaudeilla, kirurgisilla osastoilla jne. Myös psykiatrian puolen harjoittelu kuuluu kaikille. Useissa kouluissa viimeiset harjoittelut voi valita kiinnostuksen kohteen mukaan ja näin suunnata opintojaan esim. psykiatriaan. Valmistuttuaan sh:t voivat työn ohessa käydä lisäkoulutuksia ja kasvattaa tietotaitoaan esim. mielenterveyden alalta.
Sairaanhoitajia työskentelee psykiatrisilla osastoilla, poliklinikoilla, mielenterveysasemilla, kotihoidon mielenterveystiimeissä, aivan normaaleissa terveyskeskuksissa on usein mielenterveystiimi erikseen. Psykiatrisilla osastoilla työ on yleensä kolmivuorotyötä ja sairaanhoitajien tehtäviä on mm. omahoitajana toimiminen ja päivittäisten juttelutuokioiden pitäminen. Mielenterveysasemilla potilaat voivat käydä virka-aikana juttelemassa sairaanhoitajan kanssa. Kotihoidossa mielenterveystiimi voi käydä auttamassa potilasta kotona. Sairaanhoitajan työtehtävät liittyvät kuitenkin usein enemmän ”käytännön asioihin” mielenterveyspuolella (verrattuna terapeuttiin). Eli vaikka potilas käy juttelemassa sairaanhoitajalle vaikka terveyskeskuksen yhteydessä, käsitellään enemmän sitä, että miten on vaivan kanssa selvinnyt, onko kaikki mennyt hyvin, onko niitä kummallisia pelkotiloja ollut, mitä on ollut mielessä viime aikoina, miten jaksaa siellä kotona. Mikäli ongelmaa on, ohjataan potilas tietenkin esim. psykiatrille, joka määrää sitten vaikka sitä psykoterapiaa.
Psykoterapeutin koulutushan on erillinen ja sen voi käydä erikseen myös sairaanhoitajaksi valmistuttuaan. Tähän on kuitenkin ehkä tulossa muutoksia..
Sairaanhoitajilla on vuorotyötä (esim. osastotyö) mutta jossain poliklinikoilla myös päivätyö virka-aikaan on täysin mahdollista. Sairaanhoitajia koulutetaan paljon ympäri Suomen ja sisäänpääsy on suht helppoa (tämä tietenkin suhteellista). Pääsykokeet vaihtelevat kouluittain, usein sisältävät psykologiset testit. Opintoja harkitessa tulee huomioida, että vaikka on kovin kiinnostunut mielenterveyskentästä, opinnoissa joutuu kahlaamaan läpi myös muut osa-alueet.
Entisenä mielenterveyspalveluiden asiakkaana voin kertoa, että itse olen saanut kyllä paljon apua nimenomaan psykiatriselta sairaanhoitajalta mm. sairaalassa hyvältä omahoitajalta ja myös mielenterveystoimistossa työskentelevältä hoitajalta. Sen lisäksi olen kyllä käynyt terapiassa psykiatrilla, mikä on ehkä ollut kaikkein merkittävintä siksi, että tapaamisia oli viikoittain yhtäjaksoisesti kaksi vuotta. Mutta ei kannata väheksyä sairaanhoitajan työtä. Usein se käytännöllinen puhe "miten viime aikoina on mennyt" helpottaa tosi paljon asiakkaan oloa, kun voi kertoa ja purkaa oloaan ja tapahtumia. Myös sairaalassa hyvä omahoitaja on kullanarvoinen asia. Ja jos vielä tuo psykoterapeutiksi kouluttautuminenkin on mahdollista (ota selvää mahdollisista tulossa olevista muutoksista), niin varmasti on ihan hyvä vaihtoehto tuo koulutus.
Lähisukulaiseni on mielenterveyspuolelle erikoistunut sairaanhoitaja ja työkseen hän toimii (käsittääkseni lievästi) kehitysvammaisten aikuisten asuntolassa ohjaajana. En oikein tarkkaan tiedä mitä tuo ohjaus tarkoittaa, mutta ainakin on järjestellyt jotain retkiä, vuorotyötä tekee eli välillä toimii myös yöpäivystäjänä. Parempia vastauksia saan alalla toimivilta itseltään, mutta ajattelin tämän esimerkin kuitenkin kertoa. Tykkää työstään.