En tiedä oikeasti mitä mulle on tapahtumassa. Näin tarkkaa miettien olen todella todella harvoin ollut kiinnostunut miehistä. En tunne vetoa. Itse asiassa minulla on tullut monesti vastenmielinen olo silloin kun joku on yrittänyt iskeä minua tai halunnut ruveta seurustelemaan. Kaverini ovat ihmetelleet, että "Miksi et seurustele". Yrittäneet tyrkyttää minulle miestä. Olen siis kamalasti yrittänyt väkisin ihastua, mutta ei ole onnistunut. Ajattelin asian niin, että elämä on minulle helpompaa kun en ihastu miehiin, enkä sitten lankea pelimiehiin. Huomasin noin vuosi sitten, että eräässä kaveriporukassani oli useita lesboja. En ollut koskaan miettinyt edes heidän olevan. Aikaa kului ainakin puoli vuotta. Sitten tapahtui jotakin tosi outoa, minkä ansioista kaikki muuttui. Luulin aina olleeni hetero. Se oli jotekin itsestäänselvyys. Ihastuin todella vahvasti erääseen naiseen :( Pelinainen. Ihmettelin tilannetta ja vakuuttelin, että tämä on joku hullu vaihe vain. Minä sitten idioottina menin paukauttamaan asian hänelle humalassa ja sähläsin pahasti kaiken. Moni kaveri näki sen ja kuulin vittuilua siitä et mitä helvettiä teet ja et kyl sä munaa tarviit. Siitäkin on siis aikaa monta monta kuukautta. Kuten sanoin luulin sen vain olevan sellainen vaihe pelkästään. Tämä on siis noloa :D, mut mä kattelen naisia kaikkialla ja se on ihan kamalaa kaupassa, kadulla, töissä, baarissa. Mikä ihme mua vaivaa. Sit se pelottaa, että se näkyy.. Mikään ei voi olla ironisempaa, että mies iskee mua baarissa juttelen takas mut kuvittelen et kuinka ihanaa olisi jos nainen sanoisi mulle samat sanat. Kaverit kysyy et näkykö ketään hyvännäköstä miestä baarissa, mutta tosiaan oon unohtanu kattoo, koska oon kattonu naisia. Näen nykyään myös unta naisista mikä on kahta kauheempaa. Siis tarkoitan, että se on sen takia kamalaa, koska oon tosi hämmentynyt tän asian kanssa. Se, että katson naisia eri tavalla kuin ennen on pelottavaa. En tajua vaan :( Jäykistyn vieläkin kauhusta kun näen ihastukseni. Olen nuori ja täytän pian 20 vuotta. Hyvin ironista, että yritin niin kovasti saada tunteita miehiä kohtaan ja nyt tarvii vain astua ovesta ulos ja nähdä nainen niin menee sekaisin. Musta tuntuu jotenkin, että en vieläkään usko tätä.
Olen Sekaisin
Guilty20
8753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mietin vain, että onko kenelläkään tarinaa siitä miten huomasi olevansa lesbo?
Moikka, Guilty20!!
Minulla ei valitettavasti ole sinulle sellaista tarinaa kerrottavaksi mitä haluaisit kuulla. Voisin kirjoittaa nuo samat sanat ja sanoa että siinä on minun tarinani. Kirjoittamasi asiat on nimittäin hyvin lähellä sitä mitä olen itse kokenut lähiaikoina ja ikääkin minulla on vain muutama vuosi enemmän. "no tämä on vaan tämmönen vaihe!
Eikös meillä kaikilla ole samantapaisia tilanteita ollut. Et ole ainut. Useimmiten kaverit kyllä ymmärtävät sinua, ja hyväksyvät suuntautumisesi (hehän ovat kavereitasi) vaikka vaikuttaisivat hiukan vanhoillisilta.
Sen kaapista ulostulemisen ei tarvitse tehdä radikaalisesti vaan asteittain, niin kavereille ei jää tunne että olisit huijannut niitä, jos yhtäkkii tulee radikaalinen paljastus.
Voimia ja tsemppiä!
Kuulostaa vähän samalta kuin se mitä minä itse koin. Noin vuosi sitten 19-vuotiaana ihastuin ekaa kertaa tyttöön ja siihen asti olin luullut olevani hetero ja niinkuin sinäkin, yrittänyt etsiä rakkautta ja ihastua miehiin, väkisinkin. Itsestäänselvyys. En tosin koskaan tuntenut vastenmielisyyttä miehiä kohtaan enkä tunne vieläkään, en vain ollut tullut koskaan ajatelleksi sitä toista vaihtoehtoa, vaikka useimmat kaverini ovatkin lesboja tai ainakin vahvasti naisiin päin. No kunnes sitten ihastuin yhteen niistä. Kesti kuitenkin kauan tajuta koko asia. Enkä ehkä vieläkään ole täysin myöntänyt sitä itselleni, vielä jollain tasolla hoen itselleni että tämä on vain vaihe..
Yhtäkkiä sitä alkoi vaan pänniä kaikki heterojutut ympärillä, you know. Kaikki mainokset jossa mies ja nainen poseeraavat onnellisina, kaikki romanttiset rakkaustarinat miehen ja naisen välillä ei enää jaksanut kiinnostaa (tuntui että siinä kuului olla nainen ja nainen ja että se on jotain paljon suloisempaa ja kauniinpaa), jos minulta kysyttiin onko minulla poikaystävää tunsin ärtymyksen leimahtavan sisinpääni mutta sanoin kuitenkin tyynesti naurahtaen: Ei. Jotenkin sitä on niin kaikkialla, mies ja nainen mies ja nainen.. Ärsyttävää, yleistystä. Ja jos joku mies joskus harhautui iskemään niin sekin jotenkin.. Ärsytti. Ne pitää niin itsestäänselvyytenä että nainen haluaa aina miehen.. Tosin, ennen en minäkään miestä katsellessani olisi tullut ajatelleeksi että entäpä jos tuo onkin homo. Minä olin hetero ja oletin että myös katseeni kohde on. Typerä oletus ja sen kai tajusin niissä miehissä, kuinka sokea sitä onkaan ollut.
Minäkin katselen nykyään naisia ihan eri tavalla (niinkuin miehiä ennen), tosin en pode siitä mitään syyllisyyttä. ;) Katselen vain ja kaikkialla. Kaikkia, myös miehiä. Minä pidän kauneudesta. Ei siinä mitään. :)
.. Olen kai Bi, vaikka en mielelläni luokittele itseäni mihinkään. Minä rakastun ihmiseen en sukupuoleen. Mutta miehet.. Tällä hetkellä tuntuu että niissä ei ole oikein yhtään mitään, ne on jossain ihan eri aallonpituudella. Jossain.. Eri planeetalla. Naiset taas, minulla on aina ollut ystävinäni melkein pelkästään naisia. Kai jo se todistaa että olen naisten kanssa enemmän samalla aallonpituudella. Kuvitelmissa tunnen enemmän vetoa alastomaan naiseen kuin mieheen (olen aina tuntenut).. Mutta käytännössä.. en ole varma kuinka pitkälle olisin valmis menemään naisen kanssa.. Vielä vähän hämmentää.
Tosi samankaltaisia juttuja on itselläkin ollut. Olen kyllä ollut ihastunutkin yhteen poikaan aikoinaan, ja olin vielä ihan "oikeastikin" ihastunut, mutta aina kun kuvittelin "pidemmälle menemistä" niin jotenkin koko ajatus tuntui vastenmieliseltä, tai tunsin itseni jotenkin "likaiseksi" ajatellessani edes jotain sellaista, kenen tahansa miehen kanssa. :D Ja olen ollut tasan kerran treffeillä erään toisen pojan kanssa, mutta silloinkin tilanne alkoi vaan jotenkin inhottamaan, ja jätin lopulta vastaamatta tyypin yhteydenottoyrityksiin jne.. ja kun joku mies yrittää baarissa iskeä niin lähinnä sekin tuntuu aina vastenmieliseltä, ja tunnen aina itseni typeräksi tuollaisessa tilanteessa. Ja muutama vuosi sitten eräs mies työpaikalla kiinnostui minusta ja rupesi jo hiukan päällekäyväksi, siinä mielessä että änkesi aina tauoille samaan aikaan kanssani, tuli juttelemaan kanssani kesken töiden, kyseli ulos ja toi lopulta puhelinnumeronsa oma-aloitteisesti minulle, ja koko tilanne päätyi lopulta paniikkikohtaukseen erään työvuoron jälkeen, kun ahdisti vain niin kovin. Nyt se on onneksi kaikki takana mutta näin jälkikäteen olen miettinyt että jos sen takia reagoin siihen niin voimakkaasti ahdistuen, että olenkin itse asiassa kiinnostunut ihan toisesta sukupuolesta.. Olin kyllä siihenkin mennessä ihastunut naiseen joskus, vuosia sitten, 19-vuotiaana, mutten kai ollut kuitenkaan myöntänyt mitään sen enempää itselleni, tai koitin vielä taistella asiaa vastaan.
Minäkään en toisaalta halua kyllä lokeroida itseäni mihinkään, enkä ainakaan osaa ajatella olevani "lesbo", kuulostaa jotenkin niin voimakkaalta.. ja varsinkaan kun en kuitenkaan 100-prosenttisesti tiedä, "mikä" varsinaisesti olen.. Sanon mieluummin pitäväni naisista, minkä asian kyllä jo hyväksyn, ikä varmasti tuonut siinäkin asiassa varmuutta lisää. :) Itseänikin kyllä tavallaan ärsyttää jos kaverit puhuvat vaikka miesten iskemisestä tai sukulaiset kyselee sulhasista, vaikka toisaalta mistäpä he voisivat arvata jos en ole mitään sanonut.
Mutta eikö se ole ihanaa, että olet löytämässä itsesi (: Ajattele asiaa positiivisesti. Kyllä kaikki pään sisällä rauhottuu ajan kanssa. Anna itses tuntee niinkuin olet tunteekses. Jos miehet tulee iskemään tai kaverit jankkaa, että tarvit miestä niin vastaat, että ei kiinnosta. Piste. Et ole kenellekää velvollinen tarjoaan ittees tai leikkii kavereilles sellaista, mitä et ole. Mutta se vie aikaa totuttautua ajatukseen. Ihan iisisti vaan (:
Mää itte tulin vähän nurinkurisesti tajunneeks olevani lesbo. Tai no ensin luulin olevani bi, mutta sitten kun aloin seurustella sen ensimmäisen naisen kanssa niin huomasin olleeni niin monta vuotta sokea. Selviä merkkejä päiväkirjan sivuilla, negatiivisia ajatuksia miehiä kohtaan, ihastus kaveri-tyttöön... En vain ollut nähnyt sitä, vasta suhde selkiytti ajatukset ja ymmärsin, mitä oikeasti haluan. Reiluahan olisi tietty ollut alkaa seurustelemaan vasta silloin kun oli täysin varma ajatuksistaan, mutta onnellisesti siinä näinkin päin kävi (: Ihana kolmen vuoden suhde, jota muistelen lämmöllä
Itse tajusin olevani lesbo/bi varmaan vuosi sitten tai puol ... olen tosin aika nuori 15v ja toisaalta olen aika iloinen siitä että tajusin sen nyt .. olin aika järkyttynyt alussa kun ihastuin naiseen en voinu uskoo mut nyt oon siitä ylpee että voin rakastaa myös naisia vaikka vähän kamalaa on että on korvia myöten ihastunut naiseen ja eikä saa häntä ikinä !! mut niinhän se on heteroillakin.. toisaalta oon vielki vähä ymmälläni mutta oon jo rohjennu kertoo kavereille ja äitiki tietää, mutta aika harva "ulkopuolinen" tietää tai entiiä näytänkö lesbolle ja sit porukka aattelee joo toi on selvä lepakko, mutta ainakin kaverit sano että ei ois ikinä uskonu et oisin ollu lesbo. Mutta kaikki otti sen hyvin paitsi äitin kanssa asiasta ei kyllä paljoo olla puhuttu..
Kiitos tosi paljo et jaksoitte kommentoida :) On lohduttavaa tietää, että jotkut painivat myös tän asian kanssa. Kyllä kai kaikki ajan kanssa selkenee itselleen. Antaa tilaa omille ajatuksilleen. Musta on vaa niin huvittavaa etten koskaan ole ajatellu aikasemmin olevani lesbo. En voi vieläkään tietää varmasti. Tiedän vain sen että kattelen naisia :D ja kykenen ihastumaan todella vahvasti. Oon ollu todella utelias tän aiheen kanssa. Ihan ku uusi maailma olisi auennut, joka on todella kiinnostava. Mulla oli joskus tosi kielteisiä kavereit jotka puhu lesboista pahaa ja en edes uskaltanut ajatella olevani. Katsoin ja ihmettelin teininä miks kaikki ihastuu ja ite en kykene samaan. Mietin monesti et onko mussa jotaa vikaa. Toisaalta tuli tosi helpottunu olo ku huomasin et voin ihastua. Melkein sulan jos joku nainen katsoo minua silmiin pitemmän ajan :) niin ei ole koskaan tapahtunut miesten kanssa. Pelottavaa ku lukee omaa tekstiä nii se alkaa kuulostaa siltä että oon tosiaan lesbo.