Kun tuossa Victoriaa ja Danielia katselee, Vicotiria kyllä osaa rakastavan koskettelun taidon, oletteko laittaneet sen merkille? Hän hyvin luonnikkaasti koskettelee ja taputtelee Danielia. On kyllä varmaan saanut siihen kyllä koulutustakin.
Koskettelun jalo taito, osaatko, kehtaatko?
koskettelun taito
51367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Oliskohan rakkautta näin katsomani ymmärsin ♥
Kovin ihastuttavasti Victoria piti Danielia kädestä, taputteli häntä, katseli rakastuneen naisen lumoavan viehkolla katseella.
Daniel vähän jurommin vastasi rakkauden ilmaisuihin, mutta pelkkää auringonpaistetta olivat kummatkin.
Ihastuttava pari, jolle toivon paljon Onnea ja kaikkea Hyvää tulevaan! ♥
Äiti Silvia pyyhkieli silmistään kyyneleitä useammankin kerran, ihmekös tuo.
Vai oikein koulutusta ;). Varmaan kättelyihin, ja ihmisten luontevaan kohtaamiseen, mutta ... Eiköhän jokainen rakastunut ihminen ihan luonnostaan koskettele, sulhoa varmaan julkisuudessa vielä hieman ujostuttaa, ehkä jännnittääkin, ja rakastunut onnellinen morsian viestittää tukensa.
Näinhän se on ollut toisinpäin myös, norjassa, tanskassa, ja espanjassa, niissähän morsiot ovat olleet "taviksia".
Lääppimiseksi tuota ennen sanottiin.
Mistä kohtaa sinua pitäisi kosketella, missä ja milloin, että olisit tyytyväinen?
Luin aiheesta tuolta muualta. Aika karmea kokemus,kun tytär tulee töistä,niin huomaakin että makkarissa oma mies p.anee hänen äitiään eli anoppia.
Enpä ole kanssasi samaa mieltä. Viktorian ja Danielin välinen koskettelu on kahden rakastuneen ihmisen onnellisuutta ja iloa siitä että se toinen on niin lähellä,ja se onnellisuus kyllä näkyi heistä.
HYI helvetti,,,,,, en vaan kelpuuttas tyttäreni miestä moiseen touhuun.......... onkohan edes tosi ???????
Apinat ja monet muutkin eläimet osoittavat alamaisuuttaan tai kiintymystään sukimalla kumppaninsa turkkia etsien kirppuja. Samaa perua on rakastuneiden koskettelun tarve, joka jakautuu vielä sukupuolittain siten, että naisilla tarve on julkista, miehillä yksityistä. - Miksi muuten luullaan, että rikkaiden ja ylhäisten (!) rakkaus olisi suurempaa tai jalompaa kuin tavisten?
En tiedä,mutta mun kyllä nuorempana teki montaa kertaa mieli tarttua naisen nivuksiin kiinni.
Tansseissa teki välillä niin tiukkaa,olla ihmisiksi.
Se ero miehessä ja apinassa on, että mies ei yleensä tartu, vaikka mielikin tekisi.
ketjun tästä aiheesta ja sain oikein ryöpytysvyöryn osakseni. On itsestään selvää joidenkin mielestä, että kosketellaan, mitä siitä kirjoittamaan. Lie sallittu nuorille kuninkaallisille, ei ikäluokkamme taviksille. Onneksi en ole julkkis, mutta saan kosketella julkisesti ja salaisesti niin paljon kuin haluan. Luultavasti aloituksen kohteena olevan parin koskettelu tulee sydämestä, siihen ei koulutusta tarvita. Ja toivokaamme, että koskettelevat vielä ikäluokkaamme kuuluvina. Suurin osa meistä ei kai tuolloin ole katselemassa.
..tosiaan aloituksesi oli hyvä, mutta kuten arvata saattoi aloituksesi koskettelusta koettiin tabuksi. Seksiä, ...koskettelua peiton alla pimeässä ; ). Siis ei julkista ihmiskulttuurissa kuten naaraspuolisilla apinoilla.
Niin ja nyt aihe on ihanaa hiplailua ja hymistelyä koska on kyse nuorista ja kaiken lisäksi kuninkaallisista.
sinä vuosiluku. Aloitus on hyvä, mitä siihen ittees tuppaat ja korppi vanavedessä. Antakaa muillekkin tilaa !!!!
Victoria ja Daniel oli niiin aidosti rakastuneita, nuoria kauniita , heitä jaksaa ihailla vaikka missä.
Nuoret ja oikeesti rakastuneet, on aivan eriasia kuin vanhat, yleensä vanhat on "eroneet ja karanneet" montakertaa, lemmiskely julkisesti näyttää pahalta, lähinnä h.......ta. pöh.
Ei sovi julkisille paikoille !
olen tottunut Hollannissa poskisuudelmiin kolmesti... muiskis. Eikä hävetä, eikä myötähävetä. Me muiskutellaan Petterin kanssa joskus ruokatavarakaupan käytävällä ja joskus nipistellään somasti persauksista sopivassa paikassa ; )
Varmaan sinun elekielesi on surkastunutta. Et ole saanut rakkauttasi näyttää, kaiketi et ole sitä edes saanut saati antanut.
Hei mielikuvitukseton pistejono. Sinähän voit heilua huiluinesi joka paikassa ilman että kukaan edes sinua huomaa.
Minst on niin mukavaa, kun vanehmmatkin ihmiset näykkii toisiaan, kiusoittelee, taputtelee, ja mikä ettei takapuoltakin läppäse. Aivan ihanaa. Niin minäkin yli 60:nen teen.
Victoria ja Daniel, niin ihana rakastunut pari. Miehet on jörriköitä, aina saaolla sydän syrjällään toivoa että rakkaus kestää myös jörrikän miehen. Ruotsin kunikaalliset on aivankuin suomenkin omaisuutta , niin ihania, niin lähellä, olemmehan entisä ruotsalaisia meneessä historiassa.
( "rakkautta ilmassa ") entisessä laulussanin sanotaan.
että vieraat ihmiset koskettavat minua, enkä halua itse kosketella ketä tahansa. Vieri vieressä istumisen, kättelyn ja kevyen kosketuksen esim. huomioni herättämiseksi siedän hyvin, mutta esim. halaamalla tervehtimiset ovat minulle liikaa, en vain pidä.
Lapset ovat poikkeus, joskus on ihan tarve esim. saada pitää vauvaa tai vähän isompaakin sylissä, tai joutuu ihan pitelemään itseään, ettei paijailisi vieraampiakin lapsia.
Kerran yllätin itseni silittelemässä kellarivarastoon hirttäytyneen vanhan miehen poskea, tänä päivänäkään en ymmärrä, miksi se silloin tuntui minusta luontevalta. Enhän edes pystynyt kovin luontevasti auttamaan omaa äitiäni peseytymään.
Lähteeköhän kodista? Meillä halattiin pussattiin poskelle, ystävät ja tuttavat. Aina on ollut luontevaa halailla. En toki tuiki tuntemattomia, vaan ystävät, tutut, lapset.
Käsikädessä saatamme vieläkin poikieni kanssa kävellä, (aikuisia miehiä) aina halataan, ja poskisuukon saan.
Nuorintani kun taannoin kentällä olin vastassa aamuyöllä, oli vuoden ollut pois, teki kärrynpyörän, ja hyppäsi siitä kaulaani, suukotteli poskeni märäksi. Oli siinä varmaan kyyneleitäkin, kummallakin osansa. Ilo oli molemminpuolinen taas tavatessamme.. Ihan vieras sanoi siihen, olipa ihana nähdä tuollainen jälleennäkeminen. En voisi ajatellakaan elämää ilman haleja. Käteen taputtamisia.
lapset saavat sulamaan minutkin..nuorin, lapsenlapsemme oli sanonut minua pusumummoksi :))
En muista, että meillä olisi kovasti halailtu tai pussailtu, kun isompia oltiin. Ei ainakaan tuttavia, ystävistäkään en ole varma. Vanhempieni hyvänyön toivotukset olivat peittelyä ja pään silittelyä. Sitäkään en muista suukoteltiinko, mutta varmaan ainakin silloin, kun olimme pieniä. Isä nappasi syliin aika usein vielä kun oltiin vähän isompiakin, pienten erossa olemisten jälkeen varsinkin. Jokaisen vuorollaan.
En osaa kuvitella käveleväni aikuisen poikani kanssa käsikädessä. Emme myöskään oikeastaan enää koskaan halaa tavatessamme, tapaamme niin usein. Joskus olen saattanut hypätä kaulaan ja kiittää, kun on siltä tuntunut.
En minäkään voisi ajatellakaan elämää ilman halaamisia ja muita kosketteluja. Itse asiassa kaipaankin niitä, joskus niin että ihan koskee. Mutta en keneltä tahansa.
Kävellään me myös käsikynkkää joskus, mutta luontevaa on tuo käsikädessäkin. Tapaan minäkin viikottain, osaa, osa asuu niin kaukana, nyyh. Ikävä aina joskus vaivaa, enkä enää jaksa vuorokautta lennoilla. Pitää vaan odotella tännepäin poikkeamisia
Olen ainoa lapsi, olen saanut myös vitsaa, mutta myös noita läheisyyden, hellimisen osoituksia. En koskaan nuoruudessanikaan, ymmärtänyt edes, ettei kaikki halaakaan, tavatessaan. Koska meillä se oli sääntö, koko tuttavapiirissä. Koulussakin usein opettajaa halasin, ja monet muutkin.
Minusta nuoret halaavat toisiaan aika paljonkin, ihan spontaanisti, miehetkin toiiaan. Taputtavat selkään, tai olalle. Toki kättelevätkin, osa.
No, minä olen mummon näköinen, joten ihmisten ei ainakaan tarvitse luulla puumaksi, vaan näkevät äidin ja pojan. Ja en usko lasteni sitä edes ajattelevan, kun kättään kaulallani joskus pitävät, ovat liki 2m minä vain 167, käyn hyvin kävelykepistä ;)
melko samanlainen kuin Sinä. Kolme vuotta sitten olin kurssilla, jolla opin halaamaan henkilöitä, joihin ei ole erityistä tunnesidettä. Sen lähemmäksi en halua mennä, ellei vastapuoli ole erittäin läheinen. Kunnioitan myös vieraita lapsia, myös eläimiä antamalla heidän/niiden pitää reviirinsä.
vain ei ole luontevaa, tuo käsi kädessä kävely. Käsikynkkää kävely on mielestäni - paitsi ei luontevaa - niin jo teknisestikin liian hankalaa.
Ei käväissyt mielessänikään tuo loppukappaleessasi esittämäsi näkökulma.
hyvä huomioon otettava seikka he..tuo puumajuttu..:)
Olen sanonut etten ole kateellinen, - en olekaan, mistää tavaroista enkä muustakaan materiasta, en menestyksestä jne., mutta olen hirveän kateellinen, (ja surullinen) ihmisille joilla on ollut rakastavat vanhemmat ja turvallinen koti, - se rakkaus näkyy heistä vahvana itsetuntona sekä menestymisenä elämässä ynms. Mutta ei kateuteni näy ulospäin, kuin ehkä ihailuna ja semmoisena..
Onneksi sain helliä omiani..
pärjäillä tällaisenani. Selviän kyllä kunnialla halaamisintoistenkin kohtaamisista, mutta tuskin oppisin kurssillakaan pitämään niistä. Tuo on minustakin aina ollut tärkeää, kunnioittaa lasten ja myöskin eläinten omaa tahtoa ja reviiriä.
Sinusta kyllä välittyykin välittäminen, ja rakkaus lapsiisi, lapsenlapsiisi.
Olen ollut mummo jo 28v, siksi niitä uusiakin sukupolvia jo on. Sairastumiseni jälkeen, ja työn lopetuksen, en halunnut enää värjätä hiuksiani. Oikea käsi ei enää oikein toimi, kuten pitäisi, ja kampaamossa jatkuva ramppaaminen ei huvita.
Siksi annoin hiusteni harmaantua, ja pidän niistä oikeastaan paljonkin, tämän värisenä ;) ja minulle on samantekevää, kuinka vanhana minua pitävät, toiset. Ei kukaan ole kylläkään sanonut mitään negatiivista, joku ehkä kehunutkin. Harvoinhan nykyisin ihmiset antavat hiustensa harmaantua, paitsi miehet.
mutkun tuli aloitettua tuo värjääminen, ja nyt onkin vaikeaa tottua yhtäkkiä omaan "harmauteen", joskus kampaamossa oli puhetta että harmaaseen voisi lisätä omien olleitten hiusten värisiä raitoja, niin muutos ei olisi liian jyrkkä äkkiä totuttavaksi - en tiijjä koska alkaisi..
Olen nähnyt sellaisen toteutuksen, ihan kiva tulos oli mielestäni.
Pääsin sikäli helpolla, kun pitkä sairasloma oli, niin siinä ne saivat kasvaa esiin, ja niinkuin sanoin, pidin väristä, jos harmaa nyt väri on ;)
Leikkautin sitten ja meni siinä vielä puoli vuotta lisää, että ei enää missään väriä ollut.
Anoppini aikoinaan leikkautti aivan sängen, n,3cm pituisiksi, jäädessään eläkkeelle. Minulla kesti tottua, oli ollut vaaleahiuksinen, ja nyt sitten tulikin osin tummaa, osin harmaata.
Tasottui sekin, ja kesässähän hiukset jo kasvoivat, oikein muodikkaaksi kampaukseksi. Ihan harmaa hänestä ei koskaan tullut, liekö raitoja käyttänyt, en kysynyt, mutta nätti oli.
Mullakin on niskassa vielä tummia hiuksia, mutta edestä ja sivuilta ihan vaaleat, vähän kuin siinä Merylin yhdessä leffassa; paholainen pukeutuu Bradaan,,
Ne eivät ole sieltä harmaantuneet, mutta en viitsi niitäkään vaalentaa.
Nyt pitää lopetella, pukeutua, ja lähteä nenäliinoja ja tuliaisia hankkimaan, ja kylään katsomaan tuota rakkaustarinaa. Kun en nyt telkkaria viitsi hankkia tuon takia.
Siellä mies häipyy pois alta, että mummot saa vollottaa rauhassa, ja ihastella, kauhistella näkemäänsä.
On se niin ihanaa, saada todistaa kuvan kautta tuota onnea ;)
No eihän se vanha koirakaan uusia temppuja luontevasti enää tahdo oppia. Mutta nuoret ovat aivan eri asia.
Olen kyllä aivan varma, että Victoria on saanut valmennusta myös näissä tunteiden esilletuomisissa julkisissa tilanteissa. Sen verran itsekkin " vaikka vanha koira kuitenkin olen" olen noissa esiintymistaidon valmennuksissa ollut, että tunnistaa tuon varmuuden, millä Victoria liikkeitään käyttää.
opin minäkin, vaikka melko jyrkkä olin aikaisemmin.
Joitakin temppuja saattaisin kenties ihan luontevastikin oppia vielä, jos katsoisin tarpeelliseksi.
Nämä kosketteluasiat eivät minulle ole opittavissa olevia asioita. Opin toki halaamaan ventovierasta, mutta tuskin opin pitämään siitä. Luultavasti olen oppinut myös olemaan koskettelematta ja halaamatta, silloin kun se ei ole sopivaa, mutta tästä en ole aivan varma.
Luulen kyllä tunnistavani kohteen vastahakoisuuden ja silloin pyrin hillitsemään omaa tarvettani/haluani, joskus hieman ponnistellenkin.
Luulen minäkin, että kuninkaalliset, kruununprinsessat varsinkin, joutuvat pienestä pitäen valmentautumaan julkiseen rooliinsa. Se onkin yksi syy, miksi mielenkiinnolla katson prinsessahäitä ynnä muita kuninkaallisista kertovia ohjelmia. En kuitenkaan noita julkisia pieniä hellyyden ja rakkauden osoituksia niinkään ole osannut tarkkailla aiemmin, lienenkö edes kiinnittänyt huomiota.
Täytyypä katsoa silläkin silmällä tänään. Kuninkaallisten rakkaus ei varmaan ole sen kummempaa kuin meidän tavistenkaan, mutta voisi ehkä ajatella "epäsäätyisen" liiton olevan osoitus todellisesta, suuresta rakkaudesta?
täälläkö sitä läheistensä rakastamista pitää todistella? Minä kerron sen heille itselleen, suoraan.
Kodista se varmaan lähtee. Meillä ei halattu ja kuusi vuotta täytettyäni en saanut enää mennä isän syliin, äiti kielsi, olin iso akka.
En osaa luontevasti halata vieraita. Olen yrittänyt opetella, että en kavahtaisi jos joku on ns. halailevaa tyyppiä.
Harvoin edes halaan aikusisia lapsiani. Lapsenlapsia halailen ja mieheni kanssa kuljimme usein käsikädessä.
En vaan menis hipeloimaan vieraita miehiä, ei koskettelu sovi aivan joka paikkaan !
Enkä pidä varsinkaan naisten halaamisen innosta, vain omat lapset tekee poikeuksen !
Vieraat lapset, ovat ihania pienen pieninä, ne saa hellyttävät mummin tunteet pintaan, mutta visusti pidän rajaa , en juurikaan edes puhuttele heitä, mielestäni ei vieraita lapsia ole sovelias puhutella, tietenkin heille voi vastata jos he jotain kysyy.
on ihana halata tuttuja ja läheisiä tavatessa. eihän sitä kukaan vieraita mene tunkeilemaan liian lähelle tai lääppimään. Joskus halaaminen kertoo sanatkin paljon paremmin, kun tapaa jonkun läheisen pitkästä aikaa.
Minä olen sellainen persoona, joka vedän kuin pesusieni mm. pikkulapsia, vaikka en tunnistakkaan olevani mikään "yli, yli, lapsia rakastava". Luullakseni sellainen ihan kotuutavallinen rakastava vaan.
Aikansa kutakin, ja silloin "villinä vapaana vanhana piikana" miinulla oli vauvanukkeja kodin sisutuksena. Niitä oli mukava pidellä sylissä ja paijata.
Ja kyllähän se omien lasten saanti oli tärkein tavoite elämässä, ja myönnän, että lasten tarpeet meni kaiken muun edelle. Sivulliset ihmettelivät, miten viitsin lasten tähden niin paljon vaivaa nähdä. Minusta se taas oli aivan luonnollista.
Mutta tuolla kulkiessani, vaikka en suutani edes avaa, pikkulapset tulee minua taputtelemaan, tuomaan lelujaan ja näyttelemään, vaikka olisi vain tikkari suussa, sitäkin ne näyttää mulle.
Olen monasti törmännyt tilanteeseen, että vieras lapsi on tuonut syliini leluja (esim. poliklinikalla - lääkärinvastaanottotiloissa) niin "äiti karjaisee, älä koske vieraaseen ihmiseen".
Kun olen kysynyt, miksi ei saisi koskea, niin syvä vaikeneminen kuin muuri. Olen miettinyt, että tästä se lähtee, tunne-elmän nujertaminen, tunteiden kyseenalaistaminen. Sitten ihmetellään, kun masentaa, ollaan yksinäisiä, ei tykätä sitä, eikä tätä jne...
Eli kodista, siitä kasvattajan asenteesta, opitaano tunteitamme osoittamaan luontevasti vai opitaanko tukahduttamaan luontaiset tunneilmaisut?
minun piti yhdelle nuorelle viedä suruviesti: hänen äitinsä oli kuollut. Silloin halasimme ihan spontaanisti. Hän sanoi: "Nyt minulla ei ole kumpaakaan enää."
niin vankka, ettei anneta tehdä tuttavuutta. Itse annan lapsen tehdä aloitteen ja vastailen kyllä. Lapset hakeutuvat seuraani. Kerrankin uimahallissa oli niin pieni tyttö, että ihmettelin mielessäni kuinka hänet oli yksin päästetty. Ihan selvästi hän haki turvaa.
halipula, - johtunee kai kylmäkiskoisesta lapsuudesta, - ei minua/meitä silloin halailtu..ei muistini mukaan, kai se oli maan tapakin..
Mutta vieraan ihmisen halailuista kiusaannun..
Meitä on paljon. Suomalainen "ei puhu eikä pussaa " aikoinaan kun alkoi nähdä venäläisten miesten poskisuukkoja tuntui suomalaisesta aika hassulta, muuta kaikkeen näkemäänsä tottuu. Itse en pussaile enkä halaa tuttujakaan, vain omia lapsia ja omaa puolisoa.
Kyllähän kotioloissa tuon edesmenneen kumppanini kanssa koskettelut ohikulkiessa ja halit silloin tällöin olivat tavallisia... Tuo kai oli sitä sanatonta yhdessäolon viestintää...
Meillä ystävien kanssa on tuollaiset mustat t-paidat joiden rinnassa lukee isolla "halataanko"... Kun lähdemme joukolla rientoihin, tulee halauksia yllin kyllin täysin vierailtakin... Tämähän on vain hauskaa sekä meille että muille... Niin, jos näet moisen paidan matkoillasi jonkin yllä niin halaamaan vaan!!!
Kävin Tampereen kylpylässä vesihoidoissa, ja mulla oli päällä Karvispaita, jossa luki, "Saa halata". Siinä oli pitkä rivi sotaveraaneja myös odottamassa kuntoutukseen. Sieltä pomppasi yks mies ylös, ja sanoi, että kun kerran olupa halata, niin halataan vaan, ja kapsahti kaulaan likistäen ja pussaten poskelle.
Samalla nousivat muutkin veteraanit jonoon ja vuoron perään kukin minua halaamaan.
Hoitajan tuli hakemaan ja suu ympyrskäisenä katseli toimitusa, kun vanhat sotaveteraanipapat pitkässä jonossa jonottivat vuoroaan päästä halamaan.
Ihana muisto sekin, yllättävä tilanne, mutta yhtään en laittanut pahakseni. Minua todella saa halata, vieraatkin ihmiset. Ja halaan takaisin, jos aloite tulee.
Missä tommenen kerho on josta saa noita paitoja ostaa ?
Kyläämme meille tuli tuolta parinsadan kilometrin päästä olevasta kivikylästä puolikymmentä ystävieni tuttua "sinkkutyttöä"... Toivat tullessaan nuo paidat... Olivat teettäneet ne jossakin "paitapainossa"... Vietettiin hauska viikonvaihde yhdessä lauttaristeilyn, hauskanpidon ja yhdessäolon merkeissä... Perinteeksi meille jäi nuo paidat joita käytämme ystävieni kanssa jatkossakin...
Jossain lehtikuvassa ko. prinsessa piti kättään ilmiselvästi tulevan miehensä hm... aika intiimissä kohdassa. Miespoloinen yritteli kai kaksinkäsin vetää naisen kättä pois. Siinäpä ne intiimit koskettelut.
Eipä ny takerruta pikkuseikkoihin, mieshän on hänen omansa, omaansa käsittelee, sihen ei ole kellään sivullisella oikus sekaantua, se on heidän kahdenkeskinen juttu, että suu tukkoon!
Kai muistat, kun olit rakastunu omaan mieheesi, siinä koiteltiin puolin ja toisin, vieraille tunkeilijoille korvapuusti tyhmästä sekoilusta.
Joo, ja ku autolla ajettiin, olin minä siinä "vaihdekepissä" kiinni.
oliko oma auto heh,,,, entä se "vaihekeppi" vai oliko naapuri lainassa hah.
Ja saakin näyttää,iästä riippumatta.Itse halailen herkästi tuttujani ja ystäviäni.Poikaanikin vielä(35v)pusun poskelle ja tietenkin hänen pojilleen jaan hellyyttä monin verroin.Siitä ei ihminen "kulu".Nämä Prinsessa ja Prinssihäät olivat hieno todiste siitä,että kuninkaallisetkin osaavat näyttää tunteensa aidosti.Kyllä he olivat niin rakastuneita,että ihan sydän suli itselläkin.Ei siihen koulutusta tarvita,vaan jos toisesta aidosti tykkää,niin se on siinä.
Ihanaa oli myös se,kun Vickan nikkasi silmää Danielille alttarilla,huokaus.Daniel tuli ihan tavallisista piireistä ja hänellä,jos kellään oli varmaan jännittynyt olo,toisin kuin kruununprinsessalla,johon hän on syntymästään asti tottunut.Näin ollen se koskettelukin poisti jännitystä koko "kerman"edessä.Heille toivon oikein paljon onnea ja rakkautta koko elämän ajaksi.