En tiedä miten yleistä on se, että etävanhempi ei ota lapsia luokseen juhlapyhinä. Minun erostani on kolme vuotta eikä lapset ole koskaan viettäneet juhlapyhiä kokonaan isänsä luona. Yhtenä joulupäivänä kävivät päiväseltään ja viime juhannuksena olivat juhannuspäivän iltapäivästä sunnuntaiaamuun. Minusta olisi mukavaa että lapsille muodostuisi yhteisiä perinteitä juhlapyhien vietosta myös isänsä kanssa mutta isälle ei asia ole ilmeisesti tärkeä.
Etä ja juhlapyhät
wilma60
12415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sama juttu..
Lastenvalvojalla isä esitti toiveen jokatoisesta juhlapyhästä,on nyt viettänyt kahden vuoden sisään yhden joulupäivän.
Juhannuksesta sovittiin että lapsi menee sinne,eipä taida mennäkään,kun ei vastaa puhelimeensa :(
Ei taaskaan mitään ilmoitusta etukäteen,lapsi toivoi pääsevänsä tapaamaan isänäitiä..
Jouluisin etä haluaisi noudattaa tapaamissopimusta (jokatoinen joulu aatonaatosta klo 18 joulupäivään kello 12) pilkulleen, mutta lapset eivät halua. Joka toinen joulu on kissanhännänvetoa menevätkö lapset etälle vai ei. Juhannus, vappu ja uusi uuosi, pääsiäinen - kahteentoista vuoteen ei pihaustakaan ennen kyseistä ajankohtaa että lapset olisivat tervetulleita kuten hän tapaamissopimukseen asianajajan välityksellä halusi.
Eikös juhlapyhät ole vähän niin kuin rusinat pullassa, joten täytyy ihmetellä jos joku ei halua välillä viettää niitä lapsensakin kanssa.
Joulun valmistelut ja jännitys sekä lahjojen repiminen; uudenvuoden luvan kanssa myöhään valvominen ja rakettimelske; pääsiäisen virpominen ja kinder vempaimien kasaaminen; vapun vesi-ilmapallot ja helvatanmoinen torvien älämölö...
Itse etävanhempana sotkeudun hyvinkin mielelläni kaikkeen tuohon.
Mukavia tapahtumia ja jää kivoja muistoja sekä isälle että lapsille.
että joskus saa lukea jotakin positiivistakin täältä.
pitää lapsen luonani tietysti kaikki juhlapyhät mutta kun lähiäiti ei tahdo antaa lasta edes arkenakaan.Lapsi on 3-vuotias ja koko ajan esitetään verukkeita lapsen luonapidon estämiseksi.
Ilmeinen vika onkin siinä,että olen lapsen luonapitoon tahtoni osoittanut ja halutaan toimia juuri sitä asiaa vastaan.
Marssinkin tästä sossuun ja pyydän tapaamisajat merkittäväksi sopimukseen,sekun on jätetty tapaamisten osalta tarkasti määrittelemättä.
ps.sopimuksessa tärkein kohta oli määritellä minun elatuskykyni kun sitä äidillä ei ollut. Tuntuikin kun en isänä kelvannutkaan muuhun kuin maksumiehen rooliin.
Meillä lapset ( 10v, 12v ja 15v) olivat viime joulun isällään, 23. - 27.12, seuraavan ovat sitten minun luonani.
Meillä on onneksi saatu hyvin sovittua nuo tapaamiset. Ollaan oltu erossa viisi vuotta ja koko sen ajan etä on ollut tosi aktiivinen, pisteet hänelle, tapaamisten kanssa. Nuoremmat lapset ovat hänellä 2-3 viikonloppua kuussa ja esikoinen käy 1-2 viikonloppua kuussa kun haluaa olla viikonloppuisin myös tämän paikkakunnan kavereidensa kanssa vaikkei etä asukaan kun tuossa naapurikaupungissa.
meillä lapsi ovat etävanhemmallaan joka joulu muuten juhlapyhät puoliksi. Lasten äidin luona vietetään isolla porukalla joulua ja minun luonani se kutistuisi vain minuun ja tyttäreen joten olemme sopineet että lasten äiti pitää tyttären jouluaattona joka vuosi jotta lapsi saa ns. joulueläyksiä ja tulee sitten luokseni joulupäivänä ja sitten yhdessä vietämme ns. varjojoulua.
Tuo teidän ns. varjojoulunne on tytölle varmaan tosi tärkeä ja hienoa että vietätte sitä yhdessä.
On ollut ilo huomata että ei kaikkien lasten etävanhemmat ole etääntyneet lapsistaan juhlapyhienkään aikaan vaan viettävät sitä yhdessä lasten kanssa mikäli mahdollista. Perinteistä ym tulee lapsille mukavia muistoja ja minä toivon että omat lapseni veisivät näitä meidän perinteitä ja tapoja juhlapyhien vietosta myös omiin perheisiinsä sitten kun perheellisiä ovat.
Minusta oli taas juhannuksena mukava katsoa lasten riemua vuokramökillä. Saunottiin ja uitiin tosi paljon ja juhannusaatto kuluikin rantaelämää vietettäessä. Siinä unohtui pelit ja tietokoneet jokaiselta kun nautittiin Suomen suvesta. Valitettavasti minun ex ei ymmärrä tällaisten ilojen päälle. Taas menee kesä ettei lapset tapaa häntä juuri ollenkaan.
Jos isä ei ole huolehtinut asioista perheen ollessa vielä yhtä niin tahti tuskin muuttuu erotessa. Minäkin lapsellisuuttani kuvittelin erotessa että nyt isäkin alkaa huolehtimaan lapsista kuten hän erotessa luoasikin auliisti.
Totuus olikin toisenlainen. Isä ei kaipaa lapsiaan eikä halua kernaasti mitään isä-lapsi aikaa. Joskus lapset vierailevat isän luona 2 tuntia sohvalla istumassa ja sen jälkeen taas ovat kotona. Näin on menty 5 vuotta.. aluksi olin järkyttynyt.. mutta nyt olen ymmärtänyt että ihminen ei muutu erotessa.. isä joka on avioliitossa "lapsi" ei erotessa muutu yhtäkkiä vastuulliseksi aikuiseksi..
mä en oo saanut yhteenäkään juhlapyhänä nähdä edes kahta minuuttia omaa lastani,,puhumattakaan mun suvusta ja mun puolen kummeista..Oikeestaan jos asiaa positiivisesti ajattelee niin saattaa tuntua kuin lottovoitolta jos kerran sais...Soskussakin sanottiin että kun oot näin pitkään jaksanut ja taistellut oikeuksissa niin sinusta tulee vielä hyvä etäisä.Kyllä lämmitti köyhän sydäntä ne sosiaalivirkailijan hienot tunnustukset,joten eiköhän tässä seuraavat viisi vuotta jaksa taas odotella koska kaikki tälläiset on vaan normaalia erotilanteissa.Se luottamushan tulee aikaa myöten pikkuhiljakseen ja hiljaa kun olet niin niin hyvä tulee ja ennenkaikkea halvalla.
Jaksamista ja ajan kuluessa asioiden "helpottumista" ne jaksaa sossussa jankuttaa, kuuntelet vielä lähin vittuilua vuosikaudet siihen päälle ja olet erossa lapsistasi. Näillä eväillä mennään!
Terveisin etä-äiti, joka nähnyt kolmea isompaa lastaan viimeksi toukokuussa äitienpäivänä ja joka on myös lähi-äiti yhdelle lapselle joka sisaruksistaan päivittäin puhuu ja kyselee.
Sinun on mentävä oikeuteen ja haettava uhkasakko exällesi jotta tapaamiset onnistuvat. Lapset saat puolellesi olemalla oma itsesi, ja hiukan tietenkin lahjomaa mukaan. Keräät selvän näytön ettei lähi tue sinun ja lasten välistä suhdetta niin jopa asiat muuttuvat.