Pyöriikö sinulla mielessäsi haave siitä että haluaisit yrittää uudestaan ex:si kanssa, siitäkin huolimatta että hän on sanonut ettei uskalla sitä tehdä?
Minua raivostuttaa etten itse pääse eroon tuosta ajatuksesta - onhan se vain selvää, että jos toinen ei halua, niin asialle ei voi enää mitään.
Olen eteenpäin katsova ja positiivinen luonne, en ole koskaan joutunut käymään tällaista läpi... ex:ni en halua ottaa yhteyttä, koska hän teki aikoinaan asian hyvin selväksi... harmittaa vain että tapasimme hetkenä jolloin omassa elämässäni oli lievää myllerrystä. Nyt asiat ovat niin kuin olen niihin tottunut ja nyt vasta haluaisin tavata hänet.
Enpä uskonut että tänne kirjoittaminen olisi tuntunut näin huojentavalta.
Tähän ikävään pian turtuva... :/
Minua raivostuttaa etten itse pääse eroon tuosta ajatuksesta - onhan se vain selvää, että jos toinen ei halua, niin asialle ei voi enää mitään.
Olen eteenpäin katsova ja positiivinen luonne, en ole koskaan joutunut käymään tällaista läpi... ex:ni en halua ottaa yhteyttä, koska hän teki aikoinaan asian hyvin selväksi... harmittaa vain että tapasimme hetkenä jolloin omassa elämässäni oli lievää myllerrystä. Nyt asiat ovat niin kuin olen niihin tottunut ja nyt vasta haluaisin tavata hänet.
Enpä uskonut että tänne kirjoittaminen olisi tuntunut näin huojentavalta.
Tähän ikävään pian turtuva... :/
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei kannata, sanon minä.
unohda koko juttu ja mitä nopeammin sen teet, sen parempi.
uusia löytyy aina.
kuin 'turhia pohtiva' - minulla tosin tuo ex sanoi olevansa tunnevammainen, emme koskaan 'virallisesti' seurustelleet ja hänen edellinen ex:sä oli hänelle se paras ystävä... nukkuivat jopa joskus yhdessä.
En ymmärrä, mutta tuo nainen sai minut täysin omakseen, ajattelen häntä yhä ja haluaisin yrittää uudelleen. Pitäisi vain muistaa ettei hän halunnut kanssani mitään kunnollista, kaikki tuo alahtelevaisuus ja epävarmuus sai minut käyttäytymään tavalla, mikä on kaikkea muuta kuin mitä oikeasti olen. Voin siis sanoa ettemme koskaan edes tutustuneet kunnolla.
Mä oon myös aikalailla samassa tilanteessa. On ihan kauhea ikävä exaa enkä yksinkertaisesti
saa häntä pois mielestäni. Vaikka tiedän tasan tarkkaan ettei siitä voisi mitään tulla ja muistan
kyllä minkälaista meidän loppuaika oli. Luulin, että oon ihan suht hyvällä suunnalla ja pääseväni eded vähän yli, mutta taas tuli takapakkia. Mulla on nyt sellainen tunne, että exä on saattanut ymmärtää mitä menetti. Mua pelottaa, jos hän yrittää saada mut takaisin. Mulla on niin vahvat tunteet vielä, mutta tiedän että mun omaks parhaaks olisi taistella vastaan. Mutta kun rakastan edelleen. Kaikesta paskasta huolimatta. Kumpa ihastuisin johonkin muuhun edes ihan vähän, jotta huomaisin että parempiakin tulee ja pääsisin vihdoinkin irti. Huoh, enpä tiedä mitä teen.. :/
Itse en voi sanoa ex:ni samaa - en usko että hän olisi millään tavalla paha/juonitteleva ihminen, päinvastoin hän oli rehellinen ja pystyin luottamaan häneen täysin, (sääli että hän uskoo minusta muuta) siksi juuri hänen joskus haparoiva käytös sai minussa aikaan suurta hämmennystä, jota en ole kokenut koskaan ennen.
Minusta tuntuu ettemme koskaan saaneet sitä mahdollisuutta ja jos (tiedän ettei niin tule koskaan käymään) hän pyytäisi minua takaisin, en epäilisi hetkeäkään vaan menisin hänen luokseen.
Pystyimme puhumaan ja sitä vaatisin häneltä - vaatisin saada oppia tuntemaan hänet aidosti ja hänet itseni - vain sillä tavalla meillä olisi oikea mahdollisuus.
En olisi uskonut että uskoisin uuteen mahdollisuuteen, mutta tämä nainen sai minut kokemaan jotain sellaista minkä olemassa oloon en edes uskonut... vain hänen takiaan tekisin poikkeuksen.
Tieto siitä että ex:ni ei ajattele enää näitä asioita ja että hän on jatkanut elämäänsä ei satuta minua enää niin pahasti, se on minulle merkki siitä että myös minun on aika lopettaa haaveilu, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa.
Voimia 'kanssasisarille' :)
Pitäisi olla tyytyväinen omaan tilanteeseen kun exä on takaisin elämässäni ja vielä tosi läheisestikin. Ollaan parhaita ystäviä monella tavalla ja se on kummallekin todella arvokasta. Nukutaan ajoittain yhdessä ja hän puhuu asioista, joita ei muiden kanssa puhu. Kuitenkin tekee samalla kipeää olla niin 'lähellä mutta niin kaukana' kun on vain se ystävä kun tavataan toisen kavereita ja esittäydytään. Tai kun näkee umpirakastuneita pareja ja toisten onni sattuu niin että silmät ei pysy kuivana. Kun toinen tuntuu 'kodilta' niin kuinka sitä pitäisi pystyä edetä elämässä eteenpäin.. Kun tunteet huutaa toista ja järki tsemppaa jatkamaan eteenpäin.. repii