Olen ensimmäisestä luokasta lähtien ollut hieman kömpelö, outo ja huvittava. Tämä johtuu lievästä aspergerin syndroomastani ja ehkä siitä, että olen aina ollut hieman ajettelevaisempaa sorttia. Niinkin ajattelevaista, etten ole ottanut kovinkaan paljon sosiaalisia paineita, vaan olen nauttinut elämästäni, omalla rauhallisella tavallani(pelaan videopelejä, lenkkeilen jne.). Minua ei siis ala-asteen aikana suoraan kiusattu, tai no voi asian niinkin ottaa, mutta minua ei pieni nälviminen ja lievä friikin maine haitannut, olihan minulla muutama hyvä kaverikin ja rakastava perhe. En myös ottanut hirveästi ulkönäöstäni paineita, mutta tiesin kyllä, etten mikään mailman komein tyyppi ollut.
Yläasteelle mentyäni elämäni taso laski huomattavasti. Kutosella olin alkanut lihoamaan, kun lopetin liikkumisen ja yläasteella uusi luokkani oli keskimääräistä todennäköisesti levottomampi. Toisin sanoen se oli täynnä näitä niin kutsuttuja gangstoja ja pissiksiä, ihan sama mitä. En ikinä suhtautunut heihin mitenkään inhoavasti, toisin kuin moni muu täällä. Minähän usein ajattelin paljon, eikä minulla ollut mustavalkoista ajatusmaailmaa, en siis tuominnut ketään. Nämä gangstat kuitenkin tulkitsivat passiivisuuteni todennäköisesti niin, että olin ujo ja heikko. Niinpä he alkoivat kiusaamaan minua. Aluksi se ei minua haitannut ja luotin kokemuksiini siitä, että pilkan vastaanottaminen välinpitämättömästi karkottaisi kiusaajat. Valitettavasti uudet luokkalaiseni olivat henkisesti astetta häiriintyneempiä(tai älykkäämpiä) ja he innostuivat siitä entistä enemmän.
En saanut hetken rauhaa. Henkinen pilkkaus vaihtui fyysiseksi sellaiseksi. Tämä oli itselleni paha juttu, koska minua ei koskaan ole kovnikaan helposti voitu vahingoittaa henkisesti, mutta fyysisesti kyllä. Aloin ensimmäistä kertaa huolestua, kun minut tönäistiin kohtuullisen kovaa kiviselle lattialle ja kampattiin koulun aulassa. Lievä ylipainoni myös oli erittäin arka juttu minulle, koska ulkonäköpaineet olivat heikko kohtani murrosiässä, eivät niinkään sosiaaliset sellaiset. Rasvaa kertyi täysin vääriin paikkoihin(rintoihin, takapuoleen) ja saatoin kokea niin kutsuttua seksuaalista häirintää(kiusaajat puristivat rintojani jne.).
Kestin tämän kaiken kuitenkin, enkä suunnitellut itsemurhaa tai mitään muutakaan sellaista. Olen hyvin varma siitä, että olen aina ollut henkisesti keskimääräistä nuorta paljon vahvempi ja toisaalta myös tunne-elämältä heikompi. Kyllä, pidän itseäni älykkäänä. Olin hyvä koulussa(keskiarvo oli noin ysiä), eikä kiusaus vaikuttanut siihen ikinä. Henkistä hyvinvointiani oli siis vaikea vahingoittaa ja ainoa asia mikä minua vaivasi, oli pelko siitä että minua vahingoitettaisiin fyysisesti tai sitten pilkattaisiin ulkonäköäni. Joukon ulkopuolelle jättäminen sen sijaan sopi vallan mainiosti, pidän yksinolemisesta.
Kiusaaminen paheni entisestään kasin alussa. Kasvojani vasten painettiin sytkäri ja jouduimme rehtorin ja kiusaajieni kanssa selvittelemään asiaa. Kiusaajat innostuivat entisestään ja iskivät erittäin, ERITTÄIN kriittiseen kohtaan; perheeseeni. He pilkkasivat äitiäni julkisesti, kun hän meni hakemaan pikkusiskoani eskarista ja lähettivät kotiimme erittäin törkeitä viestejä. Näissä viesteissä esimerkiksi uhatiin pikkusiskoani, joka oli kuuden vanha. He evät siis olleet mitään geneerisiä murkkuikäisiä pikkukiusaajia, vaan henkisesti häiriintyneitä, huolestuttavan älykkäitä ja kohtuullisen tunteettomia tyyppejä. Oli naurettavan huonoa tuuria, että luokaltani löytyi kolme tällaista, suoraan sanottuna psykopaattia, jotka pystyivät manipuloimaan helposti lauhkeampia tovereitaan.
Yläasteelle mentyäni elämäni taso laski huomattavasti. Kutosella olin alkanut lihoamaan, kun lopetin liikkumisen ja yläasteella uusi luokkani oli keskimääräistä todennäköisesti levottomampi. Toisin sanoen se oli täynnä näitä niin kutsuttuja gangstoja ja pissiksiä, ihan sama mitä. En ikinä suhtautunut heihin mitenkään inhoavasti, toisin kuin moni muu täällä. Minähän usein ajattelin paljon, eikä minulla ollut mustavalkoista ajatusmaailmaa, en siis tuominnut ketään. Nämä gangstat kuitenkin tulkitsivat passiivisuuteni todennäköisesti niin, että olin ujo ja heikko. Niinpä he alkoivat kiusaamaan minua. Aluksi se ei minua haitannut ja luotin kokemuksiini siitä, että pilkan vastaanottaminen välinpitämättömästi karkottaisi kiusaajat. Valitettavasti uudet luokkalaiseni olivat henkisesti astetta häiriintyneempiä(tai älykkäämpiä) ja he innostuivat siitä entistä enemmän.
En saanut hetken rauhaa. Henkinen pilkkaus vaihtui fyysiseksi sellaiseksi. Tämä oli itselleni paha juttu, koska minua ei koskaan ole kovnikaan helposti voitu vahingoittaa henkisesti, mutta fyysisesti kyllä. Aloin ensimmäistä kertaa huolestua, kun minut tönäistiin kohtuullisen kovaa kiviselle lattialle ja kampattiin koulun aulassa. Lievä ylipainoni myös oli erittäin arka juttu minulle, koska ulkonäköpaineet olivat heikko kohtani murrosiässä, eivät niinkään sosiaaliset sellaiset. Rasvaa kertyi täysin vääriin paikkoihin(rintoihin, takapuoleen) ja saatoin kokea niin kutsuttua seksuaalista häirintää(kiusaajat puristivat rintojani jne.).
Kestin tämän kaiken kuitenkin, enkä suunnitellut itsemurhaa tai mitään muutakaan sellaista. Olen hyvin varma siitä, että olen aina ollut henkisesti keskimääräistä nuorta paljon vahvempi ja toisaalta myös tunne-elämältä heikompi. Kyllä, pidän itseäni älykkäänä. Olin hyvä koulussa(keskiarvo oli noin ysiä), eikä kiusaus vaikuttanut siihen ikinä. Henkistä hyvinvointiani oli siis vaikea vahingoittaa ja ainoa asia mikä minua vaivasi, oli pelko siitä että minua vahingoitettaisiin fyysisesti tai sitten pilkattaisiin ulkonäköäni. Joukon ulkopuolelle jättäminen sen sijaan sopi vallan mainiosti, pidän yksinolemisesta.
Kiusaaminen paheni entisestään kasin alussa. Kasvojani vasten painettiin sytkäri ja jouduimme rehtorin ja kiusaajieni kanssa selvittelemään asiaa. Kiusaajat innostuivat entisestään ja iskivät erittäin, ERITTÄIN kriittiseen kohtaan; perheeseeni. He pilkkasivat äitiäni julkisesti, kun hän meni hakemaan pikkusiskoani eskarista ja lähettivät kotiimme erittäin törkeitä viestejä. Näissä viesteissä esimerkiksi uhatiin pikkusiskoani, joka oli kuuden vanha. He evät siis olleet mitään geneerisiä murkkuikäisiä pikkukiusaajia, vaan henkisesti häiriintyneitä, huolestuttavan älykkäitä ja kohtuullisen tunteettomia tyyppejä. Oli naurettavan huonoa tuuria, että luokaltani löytyi kolme tällaista, suoraan sanottuna psykopaattia, jotka pystyivät manipuloimaan helposti lauhkeampia tovereitaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muutimme toiselle paikkakunnalle, mutta äitini ei kertonut poliisille mitään. Parempi muutto kuin ei mitään, olin jo alkanut pelätä henkemme puolesta. Kuten jo kerroin, ne tyypit eivät olleet pelkkiä kiusaajia, he olivat hirviöitä. Tällaiseen lopputulokseen minä ainakin päädyin. Kolme niistä uskalsi kiusata yksinkin ja loput he laskivat omalle tasolleen joukossa.
Aloitin kasin kevään siis uudessa koulussa ja ilokseni minulla alkoi kasvupyrähdys ja lihasten kasvaminen. Joulun jälkeen olin yhtäkkiä taas normaalipainoinen ja paljon komeampi teini. Minua huvitti kokeilla erästä asiaa; kiusaajan roolin omaksumista. Entiset kiusaajani näet "panivat hyvännäköisiä beibejä". Mietin, että minulla olisi suuret mahdollisuudet saada seksiä näiden hyvännäköisten pissisten kanssa, jos ryhtyisin "gangstaksi". Eiväthän he kehtaisi muiden kuin idioottien kanssa alkaa. Ilokseni älykkyyteni tuotti tulosta ja pian minulla oli liiaksi asti erittäin mehukkaita tyttöjä, jopa vuoden itseäni vanhempia. Tämä naistenkaataja-maineeni siis kohotti ysillä päätään ja aloin myös kiusaamaan näitä heikompia yksilöitä. En tuntenut katumusta, mutta toisaalta minulla ei ollut oikeasti tarvetta todistella itselleni olevani kova. Ei, minä pidin tätä kaikkea huvittavana roolileikkinä. Olen pitkään epäillyt olevani varsin tunneköyhä ihminen. Minkäs minä sille voin?
En ikinä kuitenkaan alkanut todella aiheuttamaan hankaluuksia kenellekään, en nyt sentään ihan tunteeton ole. Tein kuitenkin kaikenlaista pikkukiusaa ja pukeuduin lätsiin, huppareihin ja lökäpöksyihin. Olin monta kertaa kesken teeskennellyn uhittelun uusien "kamujeni" kanssa purskahtaa nauruun, näinkö helppoa oli saada kovia kamuja ja hyviä mimmejä? Olemalla tunteeton idiootti. Sopi vallan hyvin minulle. Pääsin pian erittäin seksikkään tytön kanssa sänkyyn ja jätin hänet lähestulkoon heti sen jälkeen. Sama toistui monta kertaa.
Aloin suorastaan kyllästyä tähän teeskenneltyyn kovisteluun. Minua alkoi rasittaa jatkuva jengin kanssa ravaaminen ja mieleni teki takaisin omaan huoneeseeni yksikseni mietiskelemään. Ainoa puoli mistä nautin tässä uudessa jengielämässäni oli seksi. Tupakkaa poltin välillä, mutta siihen en jäänyt koukkuun, enkä kovin pitänytkään röökin vetämisestä, vaikka katu-uskottavuutta se tietenkin toi. Minun oli myös alennettava kouluarvosanoja merkittävästi, jotta voisin uskottavasti leikkiä muodista välittävää pelleä. No jaa, sainpahan sentään tyttöjä. Hyvännäköisiä sellaisia.
Mutta kuten edellisen kappaleen alussa vihjailin, kyllästyin tähän. Keväällä jötin jengielämän, aloin panostaa hitonmoisesti kouluun ja nostin keskiarvoni taas ysin pintaan. Pääsen hyvään lukioon, johon ei todennäköisesti tule idiootteja. Sinällään harmi, koska hyvännäkösimmät tytöt olivat idiootteja.
Miksikö avauduin tästä kaikesta tänne? Halusin kertoa varsin todennäköisen totuuden, miten saat hyvää seksiä, poika. Niin, juuri sinä joka täällä valitat ettei tytöt tykkää sinunlaisistasi rauhallisista ja hiljaisista pojista. Kyllä ne voi ihan hyvin tykätä, mutta sosiaaliset paineet määräävät heidän tekonsa, ainakin hyvännäköisten. Jostain syystä hyvännäköisillä on suurempi tarve kuulua cooliin joukkoon. He eivät välttämättä ole idiootteja, muytta heidän on käyttäydyttävä kuin idiootti. Sama pätee urheilullisiin poikiin.
Pidin tästä kiusaaja-roolileikistäni, mutta nyt toivon voivani elää taas yksinäistä ja rauhallista elämää uudessa lukiossani, ilman kiusausta ja mahdollisesti tutustua älyllisesti tyydyttäviin ihmisiinkin.
erittäin, erittäin synkkää luettavaa. Jos oli trolli, niin perhanan hyvä sellainen.
mutta kiusaaminen ei ole tuossa se pääasia, sillä sinä selvästi kerrot muille olevasi itsevarma ja sanavalmis, etkä ujo ja hiljainen. Se on asia joka herättää naisessa seksuaalista halua.
Olipa tähän ainakin panostettu. Jos tuo on totta niin aika mielenkiintoinen tarina. Ja jos ei niin parhaimpia trolleja joita olen nähnyt.
Tavallaan kyllä epäilen että ihminen joka omaa noin hyvän kirjoitustaidon istuu keskiyöllä kirjoittelemassa paskaa, mutta tiedä häntä.
saanen kommentoida tekstisi joitain kohtia? No ihan sama...
"Minua ei siis ala-asteen aikana suoraan kiusattu, tai no voi asian niinkin ottaa, mutta minua ei pieni nälviminen ja lievä friikin maine haitannut,"
Ts. sua kiusattiin.
"Minähän usein ajattelin paljon, eikä minulla ollut mustavalkoista ajatusmaailmaa, en siis tuominnut ketään."
Nämä kenties kulkevat joskus käsikädessä, mutta eivät korvaa toisiaan..
"Valitettavasti uudet luokkalaiseni olivat henkisesti astetta häiriintyneempiä(tai älykkäämpiä) ja he innostuivat siitä entistä enemmän."
Ei tossa ollut mitään astetta ylempää, ihan tavallisia kusipäitä vain. Niitä näkee paljon nykyään.
"Kestin tämän kaiken kuitenkin, enkä suunnitellut itsemurhaa tai mitään muutakaan sellaista. Olen hyvin varma siitä, että olen aina ollut henkisesti keskimääräistä nuorta paljon vahvempi ja toisaalta myös tunne-elämältä heikompi. "
Älä imartele ittees, en mäkään olis itteäni tappanu tossa vaiheessa. "Henkisesti vahvempi? Tunne-elämältä heikompi? -Ei, ei.....Et sä noin voi sanoo!! Puhut ristiin, tajuukko?
"Henkistä hyvinvointiani oli siis vaikea vahingoittaa ja ainoa asia mikä minua vaivasi, oli pelko siitä että minua vahingoitettaisiin fyysisesti tai sitten pilkattaisiin ulkonäköäni."
Fyysinen pahoinpitelykö ei vaikuta henkiseen hyvinvointiin? Pelkäsit? Jotain tiettyä vielä...kyllä ne vaikutti suhun monella tavalla jo kauan ennen tota.
"huolestuttavan älykkäitä" -sitä kutsutaan huolestuttavaksi julmuudeksi, voi kehittyä psykopaattisuudeksi, ja on mielenterveysongelma...
"En tuntenut katumusta, mutta toisaalta minulla ei ollut oikeasti tarvetta todistella itselleni olevani kova"
Yritit kuitenkin todistella itselles että PYSTYT esittämään kovaa..? ja muille tietty...sää..lit...tä..v.......ää
"en nyt sentään ihan tunteeton ole" "En ikinä kuitenkaan alkanut todella aiheuttamaan hankaluuksia kenellekään"
kuitenkin sanoit ----"Pääsin pian erittäin seksikkään tytön kanssa sänkyyn ja jätin hänet lähestulkoon heti sen jälkeen. Sama toistui monta kertaa. "
Myönnä se! Olet tunteeton idiootti, vieläkin. Olet hirveä kusipää, jolla on liian vähän tekemistä ja liian vähän omaa elämänkokemusta tajutakseen että vaikutat toistenkin elämään. Tuskin hyvällä tavalla!!!
Olet säälittävä paska! Et tajua mistään mitään, oot kaiken lisäks hikke, ärsyttävä lukutoukka! Et omaa sosiaalisia taitoja, annat huonon ensivaikutelman! Sulla ei oo tyylitajua, ja olet liian typerä tajutakses hävetä itteäs! Kiusaajas tulee muistamaan sut aina sellasena nyhverönä, joka luki ja esitti miettivänsä kaikenlaista, vaikka oikeasti, ei saanu mielestään kiusaavia pissiksiä, ei tienny mitä muuta tehdä kun lukea, koska ei muuten ansaitse paikkaa maailmassa.
Tah. Ugiigigifdfiiigidfigihigdfgiihigfjfrdngfjgg äääähhhähähhhähädfdfgskrglkaegsasasasasasssssssssssssssssssssssssssssssperpetgrpegyety
Pidätkö autistisia tai tummaihoisia alempiarvoisina? Todennäköisesti pidät, kaiken kirjottamasi perusteella.
Onko sinua kiusattu? Todennäköisesti on, kaiken kirjoittamasi perusteella.
Oletko henkisesti heikko? Taidat olla.
Sinulla ei nähtävästi ole minkäänlaista tietoa ihmisen psykologiasta. Aloittaja vaikuttaa minusta lievästi sosiopaattiselta. Heidän ei tarvitse todistaa itselleen mitään, he vain nauttivat ihmisten manipuloinnista. Luuletko, että jokainen kusipää on pelkkä kusipää? Ei, he voivat olla oikeasti pahoja, ilman kunnollista syytä, tosin alottaja ei siltä vaikuta.
Lisäksi seksuaalisilla haluilla ei ole tekemistä itsetunnon kanssa tässä tapauksessa.
Lopuksi sanon, että okei, tuskin olet henkisesti heikko, mutta taidat olla nuori tyttö joka hieman suuttui kirjoituksen luettuaan, koska ei pitänyt siitä kuinka aloittaja ilmaisi rehellisesti pitävänsä itseään keskimääräistä älykkäämpänä. Siltä hän vaikuttaakin. Epäilen että tämä oli trolli ja alottaja halusi nähdä, miten te suhtaudutte tähän. Epäilen myös, että hänellä on varsin hyvä itsetunto.
Niin ja se syy, miksi sanoin että todennäköisesti pidät tummaihoisia ja autistisia alempiarvoisina, on se että pidät kusipäitä alempiarvoisena. Psykopaatiksi ja narsistiksi voi syntyä. Voitko siis sinä syyttää heitä. Toisin kuin uskonnon kirja väittää, heillä ei ole omaatuntoa. He syntyivät pahoiksi. He eivät itse aiheuttaneet sitä. Sama pätee autistisiin ja tummaihoisiin, he syntyivät sellaiseksi. Kaikki kuuluu hyväksyä, niin myös synnynnäiset psykopaatit.
No joo.
Mutta, mikäli totta, osaat ainakin iskeä herkkiin kohtiin. Et ole odennäköisesti kovinkaan älykäs, muttet nyt tyhmäkään. VITSI! Enhän minä voi tietää sinusta mitään. Ehkä olet supertietokone. Mut pyydä alottajalta anteeks.
Tuo pillun saaminen näin rahvaasti ilmaistuna taitaa olla tällä hetkellä elämäni suurin tavoite. Koko homma toimii rehellisesti sanottuna kuin itsepalveluperiaatteella, eli keinot, millä päästä lähelle vastakkaisen sukupuolen edustajaa, ja jos hyvin käy, voi päästä painamaankin, mutta kynnys tällaiselle ujommalle, hiljaisemmalle ja vähemmän "söpölle" kaverille saattaa tuottaa ongelmia.
Tosiaan nuo ketkä alkavat varhain seurustelemaan ja joilla se "eka kertakin" tapahtuu jo suhteellisen varhaisessa iässä, ovat melkein poikkeuksetta sosiaalisesti aktiivisia. Itselläni kun ei ole minkäänlaista kaveripiiriä, on tämä johdatin absoluuttisella varmuudella suljettu pois. Rehellisesti sanottuna seksin saaminen, mieluiten pinnalliselta, ulkonäöstään huolehtivalta, seksikkäältä, sosiaalisesti menestyvältä, monet kateelliset ja katkeroituneet seinäruusut nimittävät näitä naisia huoriksi, vaikka juuri he ovat seksikkyyden ja naiskauneuden symboleita.
Minulla on aina ollut heikko itsetunto, olen ollut käytännössä koko elämäni yksin, minua on suurin osa peruskouluajasta kiusattu, ulkonäköäni on haukuttu, yläasteella (ja ala-asteen loppupuolella) kiusaaminen muuttui fyysiseksikin, puberteettini oli myöhässä, enkä siksi ollut fyysisten voimieni ja miehuuteni puolesta koskaan tasoissa ikätovereistani valtaosan kanssa. Viime aikoina itsetuntoni on ainakin joiltakin osin kohentunut huomattavasti, en pidä itseäni enää älyllisesti keskivertona perusduunarina, vaan olen huomannut että olisin voinut peruskoulussakin menestyä niin hyvin kuin olisin halunnut.
Koulu ei vaan pätkääkään kiinnostanut eikä siihen oikein jaksanut jatkuvat syrjinnän takia keskittyäkään. Olen onnistunut lisäksi kohentamaan kuntoani huomattavasti verrattuna vielä 15-vuotiaan totaaliseen rapakuntooni. Maskuliinisuuden tärkeimpinä osoituksina yläasteella pidettiin mm.penkkitulosta ja peniksen kokoa. Omaksi ilokseni voin nykyään todeta, että eipä ainakaan meikäläisen kohdalla ole noiden symbolien osalta valittamista.
Sisimmässäni uskon olevani ainakin jossain määrin naisten mieleen, vaikken ole havainnut kenenkään koskaan osoittaneen kiinnostustaan minua kohtaan, ei ainakaan koulussa tai julkisilla paikoilla. Sosiaalisten suhteiden puuttumisesta johtuen en ole koskaan ollut kännissä vaikka jo 17 vuotta olenkin. Tämäkin epäkohta tulee varmasti korjaantumaan, kunhan täytän 18. ja pääsen baareihin. Jospa siellä ihmiset olisivat hiukan estottomampia ja saisi naisseuraa, vaikka yhdeksi yöksi.
Oikeastaan ainoa kontakti vastakkaiseen sukupuoleen mitä erityisemmin haluan on naisen kanssa harrastettu seksi. Joku saattaa pitää minua tämän johdosta suoranaisena naisten vihaajana, mutta seurustelu ei kokonaisuudessaan minua kiinnosta, vaikka se nuorelle olisikin loppujen lopuksi helpoin tapa yhdyntään. Maksullisten palvelujen käyttö olisi varmasti yksinkertaisin, muttei helpoin tie ja sotii ainakin vahvasti yleisiä eettisiä periaatteita vastaan.
Ainakin tämän päivän mittakaavassa tuntuisi, että alan olla aika iäkäs kantamaan vielä poikuuttani. Kaksikymppiseksi jaksaisin vielä ehkä käytännön tasolla odottaa, mutta sen jälkeen lienee aika luopua toivosta tämän vaikeasti ymmärrettävän sukupuolen suhteen. Silloin on aika todeta faktat faktoina, elää omaa erikoista elämäänsä ulkopuolella kaikesta sosiaalisesta ja tyydytettävä itsensä omin avuin niin henkisellä tasolla kuin seksuaalisestikin.
Nauti elämästä. Nauti omalla tavallasi. Suhtaudu siihen näin: se on kerran koettava matka, etkä ole sidottu mihinkään. Voit tappaa kenet haluat ja auttaa ketä haluat. Sinä et ole palvelija vaan herra.
Harvinaisen totta toi, mitä kirjotit... ite tyttönä ainaki ekana kiinnitän huomioni noihin cooleihin ja räväköihin poikiin, ku kerran niihin on mahollisuus. Toki rauhallisii poikiiki on välillä iha mukava jututtaa, mut ei muuta. Ite viihdyn paremmin kovisten seurassa ja tupakka huulilla, ku nössöjen kanssa jossai kaupan pihalla tikkaria vetämässä ;)
viimeinki joku järkevä kirjottaa täällä. Kai oot lukenu mun kundikaverista tuol "Tälläne on täydellinen poikaystävä, pojat" topicissa? Eiks ookki ihana?