6-vuotias tyttökissani on ollut eilisestä asti todella väsynyt eikä syö. Oksensi toissa yönä ja eilen aamupäivällä oksensi ja ripuloi, jonka jälkeen on ollut apaattinen. Perjantaina oli virkeä, söi ja leikki normaalisti, yöllistä oksennustakaan en vielä ihmetellyt, koska oksentaa joskus (ei usein) hotkitut ruoat ja karvoja. Olen antanut eilisestä asti puolen tunnin/tunnin välein nestettä, jossa vitamiineja tai hunajaa. Hain apteekista myös maitohappobakteerijauhetta ja lisäravinnegeeliä. Koska kyse voi olla tukoksesta, olen antanut eilen ja tänään parafiiniöljyä. Edistystä ei ole vielä tapahtunut, pissallla on käynyt mutta ei kakalla. Soitin äsken päivystykseen, jossa sain neuvoksi antaa nestemäistä ruokaa (mitä?) ja hakea apteekista peräruiskeen (muistaakseni vaatii kyllä reseptin, vai?). Lääkäri oli jotenkin välinpitämätön, enkä tiedä voisiko tehdä päivystyksessä sen enempää kuin olen nyt tehnyt, mutta uskaltaako tässä odottaa aamuun? Kissa vaan nukkuu eikä juuri liiku. Nestehukkaa ei vaikuttaisi olevan, koska niskanahka palautuu heti kun sitä nostaa, mutta kun ei ole syönyt...
Päivystykseen tänään vai aamulla lääkäriin?
;(
10458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kissasi heti jollekin isommalle eläinklinikalle jossa välineet ja työvoimaa toimia myös sunnuntaisin. Vie vaikka kilometrejä tulisi useampiakin. Itse olen kerran joutunut kissani viemään taksilla lääkäriin vaikka matkaa tulikin yli 70km ja taksilasku sen mukainen!
Taitaa olla jossain Etelä-Suomessa semmonen klinikka ja Oulussa kun asun niin ei auta sinne asti lähtee...
Nopealla googletuksella löysin kaksikin eri puhelinnumeroa Oulun seudun päivystäville! Ja jos kissa on tosi kipeä, ota yhteyttä myös toisten kuntien päivystäjiin äläkä heittäydy avuttomaksi!
Kiitos vaan kannustavista viesteistä... Olen tietoinen Oulun päivystyksestä, kuten sanoin soitin sinne aamulla. Täällä ei näköjään kannatta kysyä mitään, kun heti leimataan avuttomaksi tai tietämättömäksi...
perusteella kissasi on todella sairas joten miksi apuja netissä kyselet kun voisit etsiä käsiisi eläinlääkärin joka voi kissaasi auttaa!
Täällä ei tosiaankaan kannata kysyä mitään jos olet jo alunperin päättänyt minkälaisia vastauksia haluat. Valitettavasti viisainta on olla yhteydessä eläinlääkäriin ja heti eikä tulevaisuudessa!
Meillä oli melkolailla samat oireet, (tosin kissa oksensi vain kerran, mutta menetti sen jälkeen ruokahalunsa) ja menimme niiden alettua samana iltana/yönä päivystykseen. Kissa joutui siellä heti tiputukseen ja nesteytykseen ja verikokeista paljastui maksatulehdus.
Lääkäri kiitteli nopeaa hoitoon tulemista, sanoi että yleensä maksatulehduksesta kärsivät kissat tuodaan hoitoon liian myöhään ja ne ehtivät jo mennä nahaltaakin keltaiseksi. On siis tulehdus joka etenee todella ärhäkästi ja sitä vaikeampi kissan on siitä kokonaan toipua.
Siksi kannustaisin hakeutumista hoitoon nopeasti, varsinkin jos kissa on apaattinen. Kannattaa myös mitata kuume, meillä sitäkin oli pitkälti yli 40 astetta. Toki kyseessä voi olla jokin muukin vaiva, mutta jos kissa vaikuttaa kipeältä aamuun odottelu voi olla kohtalokasta.
Mutta alkuperäinenhän sanoi soittaneensa päivystykseen ja saaneensa nyrpeää palvelua. Jos muuta lekuria ei vkloppuna lähistöllä ole auki niin mitä sitä sitten voi tehdä? Tietysti sitä voi soittaa vaikka Helsinkiin jollekin päivystävälle, mutta ei ne sieltä Ouluun auttamaan lähde.
Luuletteko tosiaan että Oulua lähin päivystävä on Helsingissä?
Saamattomuutta ja uusavuttomuutta jos ei kissaansa älyä ja osaa eläinlääkäriin ajoissa viedä vaan itkee sitä että ei ole kivaa päivystäjää ihan parin metrin päässä!
Minäkin olen monesti joutunut viemään kissani ihan eri kunnan päivystäjälle kun on ollut tarvetta! Ja vitut nyrpeästä palvelusta, eli sanotte vaan että kissa on sairas ja tuon sen otille!
Kyllä minullekin ensimmäisessä paikassa jonne soitin sanottiin että seuraile kissan vointia ja pakkojuota/-syötä sitä. Muutaman tunnin kuluttua soitin päivystykseen, joka sattuikin sitten olemaan 60km päässä toisella paikkakunnalla. Kissa nyt kuitenkaan ei vakavasta tulehduksesta ihan pakkojuotolla parane, joten autottomanakin minun oli lähdettävä sinne.
Vieläkin harmittaa, että uskoin ensimmäisen paikan ohjeita, sillä olisi ollut parempi (ja helpompi) päästä heti vastaanotolle, eikä odotella ihmettä tapahtuvaksi.
olen oppinut se, että en luota ensimmäisen eläinlääkärin mielipiteeseen vaan haluan kyllä toisenkin jos vähänkin epäilyttää. Olen muuten monesti soittanut Helsinginkin spesialisteille, ja aina ole neuvoja ja vinkkejä saanut!
Meidänkin kissoja on hoitanut lukuisa joukko eläinlääkäreitä ja joukossa on toki ollut todellisia helmiä (kuten nykyinen ell), mutta myös suoranaisia puoskareita jotka eivät pieneläimistä ymmärrä yhtään mitään!
Esim. kun Eetu-rakkaani ensimmäisen kerran sairastui en saanut oman paikkakunnan lääkäriltä kovinkaan kummoisia hoito-ohjeita, vaikka oireet olivat hälyttävät. Enpä häntä sitten uskonut vaan ajaa hurautin toiselle paikkakunnalle jossa pelkäämäni diagnoosi tehtiin, ja kissan sanottiin olevan jo kuoleman kielissä. Siellä ei vastaanotolla ollut sijainen (opiskelija) pystynyt auttamaan, joten minkäs siinä auttoi kuin hypätä taas autoon ja ajaa noin 100km kokeneemman eläinlääkärin vastaanotolle. Opetus, jos olisin ekaa eläinlääkäriä uskonut, olisi kissani kuollut käsiini, mutta onneksi kisu lopulta sai asiantuntevaa ja pätevää hoitoa!
Eli eläinlääkäreissäkin on eroja niin heidän tiedoissaan kuin suhtautumisessaankin, joten pieni terve skeptisyys on aina joskus paikallaan. On hyvä epäillä ja etsiä aktiivisesti tietoa.. ja sitä parasta eläinlääkäriä omille lemmikeillekin.