Tiedän että tulen saamaan tähän paljon epä-asiallisia vastauksia ihmisiltä, mutta haluan silti kertoa oman tarinani jotta vuokraa maksavat ihmisetkin tajuaisivat hieman tosiasioita.
Ostin 18-vuotiaana ensimmäisen asuntoni. Kerrostalokaksion mikkelistä johon hain lainaa 25000€. Loput 28000€ olin saanut säästettyä palkoistani asuessani vanhempieni luona siihen asti. Ja jottei tule kommentteja siitä että minulla on rikkaat vanhemmat tms. niin todettakoon tässä että ovat molemmat perusduunareita. Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti joten siinä ajassa on jo kerennyt säästämäänkin. Asuin asunnossa kaksi vuotta ennen kuin ajattelin myydä asunnon pois muuttaessani PK-seudulle töiden perässä. Asunnosta oli vielä velkaa 9500€, joskin myyntihinta olisi ollut 65-73t€ (Samassa taloyhtiössä olevien myyntihintoja sillä aikaa), joten olisin jäänyt hyvin voitolle. Päätin kuitenkin pitää asunnon ja laittaa sen vuokralle. Vuokratulojen ja palkkani ansiosta sain maksettua loppuvelan pois jo vuoden sisällä.
Saman vuoden aikana rakastuin ja muutin nykyisen vaimoni ja hänen kahden lapsensa kanssa saman katon alle. Huomasimme pian ettei meidän ole mitään järkeä maksaa vuokraa, kun samalla hinnalla maksamme omaa pois. Ja koska tarvitsimme tilaa, niin aloimme katselemaan omakotitaloja lähi-alueilta. Kun kuulimme että anoppini sairastui syöpään, tuli muutto Porvooseen mieleen, ja ostimmekin sieltä omakotitalon 177 000€. Oma kaksioni oli hyvä takaus pankille ja siitä saamani vuokratulot erittäin hyvä lisä lainanlyhennykseen. Ja vaikkei oma palkkani mikään hyvä siihen aikaan ollutkaan (25-30t€ vuodessa), niin sain maksettua sillä elämisemme hyvin ensimmäisen yhteisen lapsemme synnyttyä. Anoppini kuoli v.2005 jättäen vaimolleni perinnöksi kerrostalokaksion porvoosta. Päätimme pitää sen ja saimmekin pankista lainaa perintöveroja varten, jotka pikaisesti saimme vuokratulojen avulla maksettua pois.
Mutta koska Porvoo ei ollut selkeästikään meitä varten, aloimme etsimään meidänlaistamme kotia jostain muualta. Löysimmekin itsemme näköisen vanhan huolto-aseman Lahden lähettyviltä josta kovalla työllä ja pienellä rahallisella panostuksella saisimme itsellemme haluamamme kodin. Myimme Porvoon asunnon vuonna 2008 235t€ hintaan joten saimme ostettua 32000€ maksavan kiinteistön täysin omalla rahalla. Myös tarvittavat remontit saimme maksettua täysin omalla rahalla ja loppuja teemme pikkuhiljaa. Ostimme viime viikolla kolmannen kerrostalo-asunnon vuokrakäyttöön. Maksoimme siitä 58 000€ johon haimme 50 000€ pankista lainaa. Kuukausieräksi sovimme 750€, jolloinka vuokratuottomme kattavat koko summan (meille jää verojen ym. jälkeen 787€/kk). Lainan maksuun menee vajaa 6vuotta jos emme pysty laittamaan siihen omia rahojamme lisäksi. Tällä hetkellä olen sairaslomalla odottamassa polvileikkausta ja vaimoni jäi äitiyslomalle kun toisen yhteisen lapsemme laskettu aika on ensi viikolla, joten tulot ovat hieman pienemmät kuin normaalisti.
Tietysti täytyy muistaa että tottakai minulla olisi ollut elämässäni toinenkin mahdollisuus. Olisin voinut asua vuokralla, tuhlata rahani hienoon autoon tms. ja elää ns. huoletonta elämää, mutta tällä hetkellä olen eläämäni tyytyväinen. Eikä se uuden auton hankkiminenkaan olisi mistään muusta kiinni kuin hakemisesta, mutta uuden auton ostaminen on lähes yhtä tyhmää kuin vuokralla-asuminen. Täytin juuri 27-vuotta, meillä on neljä ihanaa lasta, 230neliötä tilaa ja velattoman omaisuuden arvo ehkä n. 220 000€. Joten nyt te kaikki vuokratuhnut voitte varmaan kertoa kuinka olen elämäni hukannut ollessani ikuisessa velkavankeudessa jne.
Haluan tällä tarinallani kertoa sen, että pelkkä perusduunarikin voi menestyä elämässään. Ei tarvitse syntyä kultalusikka suussa, eikä tarvitse myöskään jäädä vellomaan itsesäälissä vuokra-asuntonsa sohvalle kun ei saanutkaan sitä pääjohtajan pestiä viiden tonnin palkkoineen. Itselläni ei koskaan ollut mahdollista kouluttautua kunnon ammattiin, mutta silti olen tiennyt mitä elämältäni haluan ja pyrkinyt toteuttamaan sen. Suurin henkilökohtainen haaveeni on voida jäädä eläkkeelle esim. 50-vuotiaana, kun on vielä elämää edessä. Ja tämä on ainoa tapa jolla sen voin toteuttaa tinkimättä pätkääkään elämänlaadusta. Ja vaikka emme vaimoni kanssa saa palkkatuloja vuodessa kuin n. 50 000€, niin silti rahat on riittänyt kaikkeen haluamaamme.
Ostin 18-vuotiaana ensimmäisen asuntoni. Kerrostalokaksion mikkelistä johon hain lainaa 25000€. Loput 28000€ olin saanut säästettyä palkoistani asuessani vanhempieni luona siihen asti. Ja jottei tule kommentteja siitä että minulla on rikkaat vanhemmat tms. niin todettakoon tässä että ovat molemmat perusduunareita. Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti joten siinä ajassa on jo kerennyt säästämäänkin. Asuin asunnossa kaksi vuotta ennen kuin ajattelin myydä asunnon pois muuttaessani PK-seudulle töiden perässä. Asunnosta oli vielä velkaa 9500€, joskin myyntihinta olisi ollut 65-73t€ (Samassa taloyhtiössä olevien myyntihintoja sillä aikaa), joten olisin jäänyt hyvin voitolle. Päätin kuitenkin pitää asunnon ja laittaa sen vuokralle. Vuokratulojen ja palkkani ansiosta sain maksettua loppuvelan pois jo vuoden sisällä.
Saman vuoden aikana rakastuin ja muutin nykyisen vaimoni ja hänen kahden lapsensa kanssa saman katon alle. Huomasimme pian ettei meidän ole mitään järkeä maksaa vuokraa, kun samalla hinnalla maksamme omaa pois. Ja koska tarvitsimme tilaa, niin aloimme katselemaan omakotitaloja lähi-alueilta. Kun kuulimme että anoppini sairastui syöpään, tuli muutto Porvooseen mieleen, ja ostimmekin sieltä omakotitalon 177 000€. Oma kaksioni oli hyvä takaus pankille ja siitä saamani vuokratulot erittäin hyvä lisä lainanlyhennykseen. Ja vaikkei oma palkkani mikään hyvä siihen aikaan ollutkaan (25-30t€ vuodessa), niin sain maksettua sillä elämisemme hyvin ensimmäisen yhteisen lapsemme synnyttyä. Anoppini kuoli v.2005 jättäen vaimolleni perinnöksi kerrostalokaksion porvoosta. Päätimme pitää sen ja saimmekin pankista lainaa perintöveroja varten, jotka pikaisesti saimme vuokratulojen avulla maksettua pois.
Mutta koska Porvoo ei ollut selkeästikään meitä varten, aloimme etsimään meidänlaistamme kotia jostain muualta. Löysimmekin itsemme näköisen vanhan huolto-aseman Lahden lähettyviltä josta kovalla työllä ja pienellä rahallisella panostuksella saisimme itsellemme haluamamme kodin. Myimme Porvoon asunnon vuonna 2008 235t€ hintaan joten saimme ostettua 32000€ maksavan kiinteistön täysin omalla rahalla. Myös tarvittavat remontit saimme maksettua täysin omalla rahalla ja loppuja teemme pikkuhiljaa. Ostimme viime viikolla kolmannen kerrostalo-asunnon vuokrakäyttöön. Maksoimme siitä 58 000€ johon haimme 50 000€ pankista lainaa. Kuukausieräksi sovimme 750€, jolloinka vuokratuottomme kattavat koko summan (meille jää verojen ym. jälkeen 787€/kk). Lainan maksuun menee vajaa 6vuotta jos emme pysty laittamaan siihen omia rahojamme lisäksi. Tällä hetkellä olen sairaslomalla odottamassa polvileikkausta ja vaimoni jäi äitiyslomalle kun toisen yhteisen lapsemme laskettu aika on ensi viikolla, joten tulot ovat hieman pienemmät kuin normaalisti.
Tietysti täytyy muistaa että tottakai minulla olisi ollut elämässäni toinenkin mahdollisuus. Olisin voinut asua vuokralla, tuhlata rahani hienoon autoon tms. ja elää ns. huoletonta elämää, mutta tällä hetkellä olen eläämäni tyytyväinen. Eikä se uuden auton hankkiminenkaan olisi mistään muusta kiinni kuin hakemisesta, mutta uuden auton ostaminen on lähes yhtä tyhmää kuin vuokralla-asuminen. Täytin juuri 27-vuotta, meillä on neljä ihanaa lasta, 230neliötä tilaa ja velattoman omaisuuden arvo ehkä n. 220 000€. Joten nyt te kaikki vuokratuhnut voitte varmaan kertoa kuinka olen elämäni hukannut ollessani ikuisessa velkavankeudessa jne.
Haluan tällä tarinallani kertoa sen, että pelkkä perusduunarikin voi menestyä elämässään. Ei tarvitse syntyä kultalusikka suussa, eikä tarvitse myöskään jäädä vellomaan itsesäälissä vuokra-asuntonsa sohvalle kun ei saanutkaan sitä pääjohtajan pestiä viiden tonnin palkkoineen. Itselläni ei koskaan ollut mahdollista kouluttautua kunnon ammattiin, mutta silti olen tiennyt mitä elämältäni haluan ja pyrkinyt toteuttamaan sen. Suurin henkilökohtainen haaveeni on voida jäädä eläkkeelle esim. 50-vuotiaana, kun on vielä elämää edessä. Ja tämä on ainoa tapa jolla sen voin toteuttaa tinkimättä pätkääkään elämänlaadusta. Ja vaikka emme vaimoni kanssa saa palkkatuloja vuodessa kuin n. 50 000€, niin silti rahat on riittänyt kaikkeen haluamaamme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lueppa tämänpäivän hesarista kirjoitus missä joku talousguru kirjoittaa,että vuokralla asujat pitävä tämän talouden rattaat pyörimässä.Kaikilla ei ole samanlaista tuuria kuin sinulla,monilla ei ole mahdollisuutta asua himassa ilmaiseksi,eikä anoppia joka jättää kaksion perinnöksi,et kyllä huomannut sanoa paljonko sait siitä kaksiosta.Mutta lue se kirjoitus ja kerro mielipiteesi omistus asujista sen jälkeen.
"kirjoitus missä joku talousguru kirjoittaa,että vuokralla asujat pitävä tämän talouden rattaat pyörimässä"
Onko tämä joku vitsi?
"jonkinmoinen talousguru" varmasti.. HEH HEH..
Naurua omakotitalossa.. Kateelliseksi tuskin tulee ketään, sääliä sitäkin enemmän. Tsemppiä. Ehkä vielä tulevaisuudessa tiedäkin taloon tulee jokin oikea syy iloita.
HEHHEH..
Jonkinmoinen ihmistentuntija ja lohduttajakin paikalla, varmaan myös selvännäkijä kun noin nopeasti tulin analysoiduksi.. HEH HEH..
Tsemppiä sinnekin.
Vuokralla asujat pitävät talouden rattaat pyörimässä. Aivan niin kuin kaikki jotka käyttävät rahaa. Jos kukaan ei asuisi vuokralla ei myöskään minulla olisi ollut mahdollista kerätä ihmisiltä rahaa siitä. Ja silloin minullakaan ei olisi mahdollista käyttää rahaa muuhun. Nykytalouden tarkoitushan on nimenomaan saada raha kiertämään. Jos kaikki asuisivat omistusasunnoissa niin ei asuntojen hinnatkaan olisi niin korkeat. Taas vastaavasti, jos kukaan ei asuisi omistusasunnossa, olisi vuokrat paljon alemmat. Näin talous toimii.
Mutta itse en ymmärrä nykypäivän trendiä. Ihmiset laittavat hirveästi rahaa ulkoiseen habitukseensa. Pitää olla uudet puhelimet, hienot vaatteet, uusi auto ja niin edelleen. Siitä seuraa se, että ei ole varaa maksaa omaa asuntoa pois. Tai siis olisi varaa, muttei halua, koska se ei ole muodikasta. Vedotaan siihen että on vapaampi eikä tarvitse huolehtia mistään. Jos kämpässä tulee jotain vikaa niin muutetaan seuraavaan. Todellisuudessa ongelma taitaa olla siinä että haetaan kaiken maailman kulutusluottoja jotta saadaan ostettua muodikkaita vaatteita ym.
Jos yhtään viitsii katsoa mitä tekee, niin omistusasuminen tulee ehkä jopa halvemmaksi kuin vuokra-asuminen. Ja yhtälailla siitä vuokra-kämpästä pitää huolehtia, joskaan kulut eivät mene suoraan omasta pussista (Kyllä vuokranantaja ne rahansa silti takaisin saa) Esimerkkejä on niin paljon. Itse olen laskenut että yksinelävän ei välttämättä kannata ostaa omaa, mutta jo kahden ihmisen tuloilla oman ostaminen on kannattavaa.
Käytän esimerkkinä Porvoon kaksiotamme. Tämänhetkinen myyntihinta on 85-93t€ paikkeilla. Yhtivastike nousi juuri lämmönvaihdin ja kattoremontin vuoksi 200€/kk. Vuokra siinä on tällä hetkellä 600€ sisältäen veden. Jos oletetaan että kustannukset pysyvät koko ajan samoina niin 85t€ maksaminen 2,6% korolla 400€/kk erissä maksaa 23v ja 7kk. Sinänsä pitkä aika, mutta siinä maksaa koko ajan omaansa pois. Tuon ajan jälkeen asunto on sinun. Mutta jos asut samanlaisessa asunnossa tuon saman ajan vuokralla (edelleen kustannukset pysyy samana) maksat vuokraa 169800, ilman että saat siitä koskaan mitään takaisin. Eikä elämisestä tarvitse tinkiä yhtään sen enempää kuin vuokralla asuessaankaan. Ja nyt jos kyseinen pariskunta haluaa, niin asunnon voi maksaa aina nopeamminkin pois, mutta elämisestä ei tarvitse tinkiä sen takia jos ei halua. Ja mitä isompaa asuntoa vertailee, sen edullisemmaksi vertailu tulee omistajalle. Joskin kaksioissa ja kolmioissa on nykyään parhaat vuokratuotot.
Siksi halusinkin kertoa tarinani että ihmiset ymmärtäisivät ettei omistuasuminen ole vain muulien hommaa, kuten joku palstalla on sanonut. Yksin asuvana ei välttämättä kannata ostaa asuntoa, sillä harva pankki suostuu niin pieniin maksueriin. Mutta jos käy normaalisti töissä niin ei lainanmaksu ole mikään ongelma.
PS. En minä vanhempieni luona ilmaiseksi asunut, joskin toki halvemmalla kuin vuokra-asunnossa. Mutta sitten taas on tapauksia jotka asuvat kotona tekemättä päivääkään töitä yli kaksikymppisiksi. Ensin opiskellaan lukiossa, sitten ammattikoulussa (Ja miehillä vielä armeija johonkin väliin) Moni on helposti sen 23-25 vuotta ennen kuin muuttaa omaan asuntoon. Itse aloitin säästämisen kesätöistä, enkä sortunut ostamaan itselleni hienoa mopoa/prätkää/autoa kuten moni muu (joskin monella muulla vanhemmat maksoivat). Ja kyllähän minä mainitsin että porvoon asunnon myimme 235t€. Ja vaikken olisi koskaan vaimoani tavannut ja siten päässyt "hyötymään" anopin kuolemasta (Mieluummin pitäisin hänet kuin perinnön), niin omistaisin silti edelleen velattoman asunnon mikkelissä, ja kenties maksaisin toisesta asunnosta lainaa pois. Kuka tietää mihin elämä olisi mennyt.