Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    itsemurha

    Niin kauan kun muistan olen ajatellut kuolemaa, ainoat onnelliset muistot joita elämästäni löytyy ovat kaukaa lapsuudesta, niin kaukaa etten edes tahdo niitä enää muistaa. Huonot muistot ovat saaneet vallan, koen ettei minulle ole ikinä tapahtunut mitään hyvää, olen niin yksin. Kuolema on aina ollut osittain mielessä, kuitenkaan ikinä en ole edes ajatellut itsemurhaa. On muutama veli, ja vanhemmat, en yahdo heidän surevan vuokseni. Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut olevani heikko, tunnun eteneväni päivä päivältä kohti vääjäämätöntä. Ei jaksa enää. Kai se on ollut mun kohtaloni alusta asti, en ole vaan sitä tahtonut hyväksyä. En ole ikinä ollut katkera mistään, olen mielestäni ollut kohtalaisen hyvä ihminen. En ymmärrä miksi onni jakautuu niin huonosti tässä maailmassa. Toiset saavat kaiken tekemättä mitään, toiset eivät koskaan koe edes pientä onnen tunnetta. Ehkä tän kaiken on aika päättyä.
    4408
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Kerroitko tuon kaiken ulosottomiehelle tai jollekin perintätoimistolle ?

    Äänestä

    • Oliskohan kuitenkin mennyt vaan vahingossa väärälle palstalle?

      Äänestä

    Ihmisen täkein suhde on suhde omaan itseen. Arvstatko itseäsi? Oletko ylpeä itsestäsi?
    Onni ja itsearvostus eivät tule ulkoa vaan sisältä.

    Äänestä

    Olet arvokas ihminen kuten me jokainen. Tarvitset apua eli mene nyt vaikka viimeisillä voimilla lääkäriin ja kerro siellä mitä tunnet. Kuulostat masentuneelta joten tarvitset lääkitystä ja terapiaa. Tsemppiä! Paistaa se aurinko vielä! Kohtalo on sitä, millaiseksi elämäsi luot.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    mika1984.. kirjoitti:

    Niin kauan kun muistan olen ajatellut kuolemaa, ainoat onnelliset muistot joita elämästäni löytyy ovat kaukaa lapsuudesta, niin kaukaa etten edes tahdo niitä enää muistaa. Huonot muistot ovat saaneet vallan, koen ettei minulle ole ikinä tapahtunut mitään hyvää, olen niin yksin. Kuolema on aina ollut osittain mielessä, kuitenkaan ikinä en ole edes ajatellut itsemurhaa. On muutama veli, ja vanhemmat, en yahdo heidän surevan vuokseni. Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut olevani heikko, tunnun eteneväni päivä päivältä kohti vääjäämätöntä. Ei jaksa enää. Kai se on ollut mun kohtaloni alusta asti, en ole vaan sitä tahtonut hyväksyä. En ole ikinä ollut katkera mistään, olen mielestäni ollut kohtalaisen hyvä ihminen. En ymmärrä miksi onni jakautuu niin huonosti tässä maailmassa. Toiset saavat kaiken tekemättä mitään, toiset eivät koskaan koe edes pientä onnen tunnetta. Ehkä tän kaiken on aika päättyä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu