Kuinka moni omistaa vain eläinkaupasta ostettuja rottia?? Ihan vain mielenkiinnosta kyselen,kun olen seuraillut kiihkeää keskustelua SKEY:n sivuilla.http://members.lycos.co.uk/kesis/viewforum.php?f=3 ja sieltä: eläinnäyttelyt ovat ihmisiä varten. Käykää katsomassa ja vastauksia kiitos tänne.
kysely
rotta
4231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ekat elukat meillä oli hamstereita. Tutustuin rottiin ja menetin sydämeni niille -olihan niitä sitten saatava kotiin. Vanhempani (äitini lähinnä) on todella vanhanaikainen, ja herranjestas kun sanoin haluavani rottia! Kommentit olivat: "ne tuhoavat kaiken", "ne hyppäävät kurkkuun kiinni", "miten aiot saada ne kiinni kun ne karkaavat?".... Piiiitkän kinuamisen jälkeen sain kaksi vuoden ikäistä poikaa kaveriltani. Äitini pysyi kaukana huoneestani. Kerran pojat olivat jääneet huoneeseen vapaaksi, ja äitini oli "joutunut" ottamaan ne syliin ja laittamaan häkkiin. Siitä se rottarakkaus oli varmaan lähtenyt.. Sain sen jälkeen vielä 4 rottaa (kaikki olivat 6 vuoden aikana). Parasta on ollut nyt kun asun omassa kodissa ja rottia on -tottakai- niin ensimmäisenä vanhempani ovat häkkien luona tervehtimässä rottia, ja ottavat heti niitä syliin. Ennen äitini oli vielä niiden vapaana olemista vastaan, mutta nyt laittaa ne lattialle ja sanoo "menkäähän nyt siitä pullukat" tai vastaavaa. Odotan kommentteja poikasista, joita toivon mukaan syntyy ensi kuussa... ovatkohan joka päivä kylässä niitä katsomassa?!? Te, joiden vanhemmat vastustavat rotan hankintaa, laittakaa ne lukemaan nämä kirjoitukset vaikka väki pakolla! Voin väittää, että minun äitini on tiukimmasta päästä, ja hänkin heltyi näiden nappisilmien edessä!!!!!! Kyse on ainoastaan ennakkoluuloista! Tämä oli vastaus SkeYn sivulle.
6 ekaa rottaa oli eläinkaupassa, sitten onneksi hankin kasvattajilta.
on ihan tavallinen paperiton eläinkaupasta ostettu rotta poika ja hyvin on "pelannut". mielestäni näyttelyt on täysin turhia eikä niissä ole mitään järkeä. paljon mukavampaa on kuljettaa rottaa mukana eri paikoissa, ulkoilutta ja muuten seurustella kuin käydä kuulemassa arvosana. ei kai elävästä olennosta voi antaa mitään virallista arvosanaa. kaikki on omalla tavallaan hyviä...
..olisit käynyt rottanäyttelyssä, tietäisit miten mukavia tapahtumia nuo ovat. Rotat ovat päiväunia, istuvat sylissä, harjoittelevat agilitya.... ja tuomari arvioi rotasta seuraavat: Koko, puhtaus, terveet silmät ja korvat, hännän ja turkin puhtauden, ja yleiskunnon. Rotta ei siitä kärsi, tuomari on rotalle vain sylissäpitäjä. Lisäksi tuomari katsoo luonnetta. Kaikki tämä on rotalle vain ja ainoastaan hyväksi, ja jos miettii rottaansa jalostukseen on hyvä käydä näyttelyssä ja saada asiantuntijoiden mielipide. Eihän kukaan halua teettää poikasia rotalla, joka ei syystä tai toisesta sovellu jalostukseen? Lisäksi, näyttelyissä voi jutella kysyä, nähdä rotanmielisiä, tavata kasvattajia... Vannon, että (olen vasta-alkaja näyttelyissä) ihmiset siellä ovat ennakkoluulottomia, eivät tuomitse ketään, eikä rotan tarvitse olla täydellinen sinne mennäkseen. Sitä paitsi, pet luokkaan osallistuva voi olla mistä tahansa ostettu, rekisteröimätönkin rotta. Rottakansa on oikeasti mukavaa porukkaa, eikä tarvitse olla kaikkitietävä lähteäkseen toimintaan mukaan! Näyttelyt sitäpaitsi tuovat rottia enemmän esille, jolloin on helppoa kääntää rotan huono maine hyväksi. Jokainen rottani on viihtynyt näyttelyssä, ja saanut myös palkintoja. Se on tietenkin omasta mielestä mukavaa, ja rotan kannalta myös: tiedän mitä minun tulee parantaa, ovatko rottani ns. "rotumääritelmän" mukaisia ja ennenkaikkea: nyt tiedän että jokainen on tasapainoinen, hyväluonteinen lemmikki, jotka antavat vieraankin ottaa syliin ja eivätkä saa stressiä vieraassa ympäristössä. Tällainen rotta on mielestäni oikea rotta.
Olen samaa mieltä Rotan kanssa näyttelyistä. Näyttelyissä on paljon samanmielisiä ihmisiä, mikä on erityisen tärkeää "vertaistukea" ihmisille, joiden lähipiiristä ei rotanomistajia löydy. Kaverit, jotka pitävät rotista, eivät riitä korvaamaan sitä tukea jota kanssaharrastajilta saa! Voi vaihtaa kokemuksia, kysyä rottien hoidosta (vaikkei kysyisikään, tietoa tulee joka tapauksessa), nauraa niin omien kuin muidenkin rottien tempauksille seurassa, joka todella ymmärtää mistä puhut. Esim. taviskansalainen ei ymmärrä hellyyttävää kuvausta siitä, miten syöt viiliä rottalauman kanssa samasta purkista yhtäaikaa ;)
Kaikki omat rottani eivät ole näyttelyissä viihtyneet, mutta tähän mennessä yhtä lukuunottamatta kaikki ovat ainakin kerran sellaisessa käyneet. Stressiherkät rotat saavat jäädä kotiin ja vaikkei Tomi-pappa ole näyttelytähti, se on minulle äärettömän rakas ja tärkeä rotta eikä todellakaan vähempiarvoinen, vaikkei se ole Super Pet (joita meillä ei ole vielä yhtäkään).
En ole vielä virallisia luokkia juurikaan harrastanut; en ole virallisen tason rottia omistanut. Nyt meillä on kuviollinen ja toinen yksivärinen rotta, jotka aion viedä ainakin kerran viralliseen. Jos menestyvät (ja jos nuorempi, joka ei ole vielä nly:ssä käynyt, viihtyy), vien ne viralliseen myöhemminkin. Yhdestä ei-virallisen tason kuviollisesta rotasta olen tuomarin kommentin halunnut ja sainkin sen, mutta pidemmälle ei sen näyttelyura johda. Pet-luokat ovat siis minulle ei-kasvattajalle tärkeämpiä; niistä saan tiedon, miten hyvin olen rottiani hoitanut ulkopuolisen mielestä (tuomarihan ei tiedä kenen rottia hän arvostelee) ja jos jokin mättää, saan ohjeita tilanteen korjaamiseen. Tämä on pet-luokissa tärkeä pointti, joten rohkeasti vaan kaikki rottoset pettiin!
http://www.geocities.com/leenanrotat