jota luultavasti joudun katumaan myöhemmin, luultavasti jo tämän lyhyen ja nopeasti menevän loman jälkeen. heti ensimmäiseks vois sanoa että olen homo ja siihen tämä asia liittyykin. okei oli yks jätkä jota luulin homoksi, en tiedä edes miksi. mitenkään ulkoisesti se ei sellaiselta näytä. koska luulin tätä kyseistä kundia homoksi niin ihastuin siihen ja siitähän ei sitten mitään hyvää seurannut. koska olin niin hemmetin ihastunut ja tyhmä, tein jotain erittäin typerää. en tiedä voinko sitä edes tähän laittaa. tavallaan kerroin hänelle että tykkään siitä :s . en suoraan kasvotusten, vaan vähän pöljemmällä tavalla. kummiskin kyseinen jätkä tajusi kuka olen, koska poisti minut facebook kavereistaan. nyt on onneksi loma ja tyyppiä näe koko lomalla. eniten mietityttää jos se on kertonut kavereilleen. ollaan myös samassa lukiossa ja pelkään että saan kuunella vittuilua ja haukkumista, koska olen homo. en tietenkään aio alistua, mutta silti jännittää jo nyt koulun alku. miten mä uskallan puolustautua.
tein ison virheen
afraid of
141216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ole vittuilun ja haukkumisen yläpuolella -anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Näytä myös, että olet sinut itsesi kanssa, etkä itse pidä homouttasi minään huonona asiana, niin ehkä he sitten eivät jaksa kiusata. Jos näytät häpeilevältä tai jopa kiellät asian, niin pojathan saa siitä hyvän lyömäaseen sinua kohtaa, jos niin typeriä ovat, että kiusaavat. Uskoisin kuitenkin, että lukioikäiset ovat jo sen verran fiksuja, etteivät kiusaa. Jos jotain pientä läppää tai kuittia tulee, niin ota huumorilla.
Mä tein ton virheen mut se oli onneks ysiluokan jälkeen enkä oo sen jälkeen nähny kaveria enää muutaku vilaukselta pariin otteeseen. Se oli oikeastaan suunniteltu paljastus koska muutin pois siitä kaupungista opiskelujen takia joten ajattelin, että eipä väliä jos se jätkä ei ookaan homo. Homohan se on mut ei ollu kiinnostunut musta. Netin kautta kerroin sille tunteistani. Olin kuitenkin niin tyhmä ja ihastunut, että menin kuvittelemaan liikoja. Jätkä oli kuiteki esittäny selviä vihjauksia kuten hiplas mua tunnilla jaloista sillein että se halus että huomaisin ja kaikkee kiusoittelua "mä tiedän että sä tykkäät musta" ym. Valitettavasti juorut tulivat uuteen kouluunikin joten en päässyt eroon ongelmista. Nyt toisena opiskeluvuonna oli pakko myöntää homous ku kaikki vihjaili niin voimakkaasti. Yllättäen se ku oikeesti myöntää "Joo oon homo, onks teillä ongelmaa sen kanssa koska mulla ei oo joten jos ette kestä niin voi voi."
Mut joo sun ei auta ku sit syksyllä vaan käyttäytyä normaalisti ku meet niiku mitään ei ois tapahtunu. Ihmiset huomaa kyl heti jos oot jotenkin pelokkaampi ja sitten helposti ne tarttuu siihen ja alkaa kiusata jos on saanu tietää siitä teidän "välikohtauksesta". Oot vaan itsevarma ja jos jotain sanahelinää tulee niin sanot vaan että "Hei onks teillä ongelmaa tän asian kanssa?" Koska oot homo niin ei sitä auta ruveta kieltämään varsinkaan ku tollasessa tilanteessa sitä on turha enää kieltää jos oot jotain jätkää yrittäny pokata. Kaapissa on vaikea olla jos haluaa samanaikaisesti viettää homoelämää kuten seurustella tai viettää aikaa muiden homojen kanssa jotka on tullu ulos jo kaapista. Toki se onnistuu, että elää kaapissa ja seurustelee yhtäaikaa. Ihmiset kuitenkin alkaa epäillä aika äkkiä. Tietenkin siinä on omat riskinä kuten homofobiasta kärsivät ihmiset, hullut uskovaiset jotka kuvittelevat voivansa parantaa sinut, vanhempien negatiiviset reaktiot, väkivaltaiset ihmiset, lisääntynyt kiusaaminen johon opettajien on puututtava jne. Tai sit vaan et vastaa niihin mitään tai sanot olevas bi, koska biseksuaalit hyväksytään yleensä paremmin kuin täysin homoseksuaaleja olevat.
Mutta yleensä jotkut ihmiset lopettaa sen nälvimisen ja piilovittuilun, kun myöntää vaan, että "joo oon homo," jolloin ne ajattelee "no turha mun on haukkua sitä homoks enää ku se on homo oikeesti." Ja se, että olet itsevarma ja näytät sen, että oot sinut homoutesi kanssa niin ne nälvijät tajuaa, että niillä on se ongelma asian hyväksymisen kanssa. Jos kuitenkin asia menee vakavaksi kiusaamiseksi niin kerrot jollekin terkkarille tai opettajalle sillä sun ei pidä oikeesti hyväksyä minkäänlaista kiusaamista. Lukiossa porukan pitäs alkaa kypsyä, mutta kuten tiedät sinne lukioon tulee myös sitä paskaporukkaa ja kakaroita jotka nauttii toisten kiusaamisesta vielä aikuisiälläkin ellei sitten ole lukiossa jossa on hieman korkeampi keskiarvovaatimus. Itse olen ollut tälläisessä lukiossa ja pakko sanoa, että tunsin kuuluvani sinne, koska porukka oli kypsempää, motivoituneempaa ja kiusaamista ei esiinny niin paljoa kyseissä lukiossa. Jouduin tosin vaihtamaan koulua kaksoistutkinto-opintojen aloituksen vuoksi.
Se ei tarkoita, että olet heikko ja alistuva jos kerrot asiasta eteenpäin. Koska sun itsetuntos ja mielenterveys kärsii jos alistut siihen, että kuuntelet toisten nälvimistä. Jos menee fyysisen väkivallan puolelle tai sinun omaisuutesi tärvelemisen niin ehdottomasti kerrot asiasta jollekin, koska sellaista ei saa tapahtua. Eikä varsinkaan saisi tapahtua enää lukiossa, kun pitäisi alkaa aikuistua ja ottaa vastuuta enempi. Älä jännitä asiaa ettei mene kesäloma pilalle. Kenties se jätkä osaa pitää suunsa kiinni tai ei tee asiasta niin isoa numeroa.
netit yms, nämä nykymuodin mukaist, "seurustelutavat" ovat joittenkin mukaan tulleet jäädäkseen, mitä voi kyllä pitää täytenä humpuukina/tyhmyytenä, entäpä kun "seurustelette" sähköisesti muutamia kuukausia tjs ja sitten huomaattekin vaikkapa ensimäisessä luonnollisessa tapaamisessa, että kaveri ei vastaakaan itsestään antamaa persoonallista- tai muutakaan todellista kuvaa, siinä taas meni teiltä kuukausien toiveet ja "päiväunien prinssi" ohi ja jätti jälkeensä pettymysten myrskyn. Koettakaa herran tähden mennä paikoihin, missä liikkuu erityylisiä, -ikäisiä ihmisiä; poikia, miehiä, kaikenikäisiä, ja en tietenkään usuta mihinkään homojen vakituisiin tapaamispaikkoihin, kuppiloihin, baareihin tai vielä järkyttävämpää, niin hesan yöorgioitten naintikellareihin. Kun kohtaa kiinnostavan henkilön, pojan/miehen jossain, vaikkapa(ihan lonkalta heitettynä)jonossa, johonkin jonotettaessa, siinä voi aloittaa keskustelun ihan mistä tahansa, yleensä siinä tilanteessa keskustelu on helppoa, oikeastaan ei voi minnekkään häipyä, kumpikaan, jos
kaveri tuntuu kiinnostavalta, eikä toinenkaan näytä yrmeää naamaa, eli osallistuu mielellään keskustelemaan kanssasi, niin voi pyytää kaveria jonotuksen loputtua vaikka kahville yms/tjm. tämä vain yksi esimerkki, miten kasvokkain aloituksia voi kokeilla, mutta aina on helpompaa tehdä tuttavuudet kasvokkain, silloin säästyy päivien-kuukausien "kissa-hiiri leikiltä" Nykyisin ahrvoin, varsinkin julkisilla paikoilla, tapaa niin pöljää ihmistä, etteikö homoudesta voi keskustella aivan asiallisesti, mikäli ko. heppu osoittautuu, mitä varmemmin, heteroksi, mutta kun sitten kohdalle osuu homo-kaveri, moni on iloinen suorasta ja asiallisesta aloituksesta. En ole koskaan yrittänytkään käyttää näitä sähköisiä hakumenetelmiä, mutta ekstempore lähestyminen, kasvokkain asiasta keskusteleminen, tuottaa, yllätys, yllätys, hyvin usein toivotun tuloksen. Tietysti näin kokeneemmalla on jo "homotutka" joltisenlaisessa kunnossa, ja hutilaukaukset kuuluvat normaaliin prosessiin. Lopuksi; yhä nuorempien poikien tuskaisia tuntoja kaverihausta lukiessa, tuntuu siltä, että pari asiaa on pahasti mennyt sekaisin tässä homo-jutskassa. 1. heti kun luullaan olevan homo, niin "heti on löydyttävä toinen homo kaveriksi" 2. murrosiän ensimmäisistä "oireista" lopulliseen oman
seksuaaliseen identiteetiin löytymisen välimaastoon kuuluu kaikenlainen kokeileminen, tyttöjen/poikien kanssa, alussa useimmiten toisten poikien kansssa tutustuminen "värkkeihin" ja se ei tee kenestäkään homoa. Keskimäärin, liikaa yleistämättä, vasta 17-19v voi olla jo lähes varma kenen kanssa "vakka kannen etsii" Erittäin harvinaista on, että tietää seksuaaliset kiinnostuksensa niin nuorena, ettei osaa niitten merkitystä tai tuntemuksia sanoilla ilmaista, mutta näitäkin on ja itse yksi siitä ryhmästä. Meillä asiat ovat tullee päivänselviksi jo siihen mennessä, kun muut tuskailevat ensimmäisten murkku-ikäisyyden mukanaan tuomien outojen ja mieltä kiihottavien asioiden parissa, niin, näistä netti ym, seuranetsimisestä, kaikenlaisia "huuhaa-porukkaa" kuulemma liikkuu entistä enemmän viekoittelemassa tietämättömiä/ymmärtämättömiä alaikäisiä/lapsia (i.kanerva tyyliin) Kasvokkain, julkisella paikalla, sellainen tuskin onnistuisi
Nyt menit kyllä ohi aiheen hieman, sillä kyse ei ollut neittideittailusta vaan siitä kun aloittaja meni tunnustamaan ihastumisensa henkilölle jonka kuitenkin tunsi lukion kautta joten kyse ei ollut mistään nettiseurustelusta eikä mistään seurustelusta vielä millään tasolla, koska tämä henkilö oli hänet sitten torjunut ja poistanut facebook-kavereistaan. Kyse oli nyt siitä, että häntä harmittaa, koska mahdollisesti koulun alkaessa asiasta voi tulla vittuilua. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että "nettiseurustelu" ei ole mistään kotoisin vaan pikemminkin tutustumisenmuoto, joka ei korvaa luonnossa tutustumista.
En ole siis aloittaja, olen tyttö joka omaksi huvikseen lueskelee täällä näitä juttuja :P
"""vaan vähän pöljemmällä tavalla. kummiskin kyseinen jätkä tajusi kuka olen, koska poisti minut facebook kavereistaan"""
- no asiahan ei sen kummemmin minua liikuta, mutta kai nyt tuosta aloittajan omasta tekstistä saa sen kuvan, millä foorumilla sen paljastuksensa on tehnyt ja hyvin moni tuntuu katuvan facebookiin laittamiaan juttuja myöhemmin, kun huomaa siitä tulleet seuraukset(tiedotusvälineitä seuranneena sen olen huomannut)
^ Ei tarvitse kirjoittaa, jos ei ole omaa asiaa.
Täällä on muuten sama tilanne ollut ala-asteella. Olin ihastunut omaan kaveriini ja idioottina menin kertomaan. Tai itse asiassa en kertonut, mutta sai selville kuitenkin. Kavereita olemme vieläkin, mutta kuulen koulussa [sekä vapaa-ajalla] melkein joka päivä vittuilua. Kaiken lisäksi hän ja kaverinsa on juorunnut koko koululle. Mua dissaa ainoastaan kaverit, ei muut. Taitaa johtua siitä, että oon naispuolinen, joka sattui lukemaan näitä keskusteluja. On se jännä, että lesbot hyväksytään, mutta homoja ei.
Tsemppiä.
Heips. Älä mieti mitä muut sinusta ajattelee, ole sinut itsesi kanssa. Minusta tuo nyt on aika pikkujuttu tässä maailmassa. Älä stressaa, vaan nauti lomasta. Tein joskus vastaavanlaisen pikku kännimokan ja vikittelin erästä naista jonka tiesin olevan lesbo. Itse olen miehen kanssa parisuhteessa
oleva nainen. Kyllä hävetti ja pelkäsin kenelle kaikille se kertoo.
Tapahtuman jälkeen häneltä tuli kaveripyyntö Facebookin :) Sitten vähän huokaisin helpotuksesta. En tiedä onko kertonut jollekin vai ei, enkä enää oikeastaan välitä, vaan osaan jo ottaa asian "huumorilla".
Ota sinäkin! ja tsemppiä. On ihmisillä elämässä paljon isompiakin murheita. Eikä kukaan jaksa viikkotolkulla tämmöisiä asioita vatvoa. Tuskin sinun koulukaveritkaan, jos he nyt tietävät.
Mutta kun? Tämä keskustelu on nyt OFF TOPIC mutta eipä sille enää voi mitään.
"1. heti kun luullaan olevan homo, niin "heti on löydyttävä toinen homo kaveriksi" 2. murrosiän ensimmäisistä "oireista" lopulliseen oman
seksuaaliseen identiteetiin löytymisen välimaastoon kuuluu kaikenlainen kokeileminen, tyttöjen/poikien kanssa, alussa useimmiten toisten poikien kansssa tutustuminen "värkkeihin" ja se ei tee kenestäkään homoa. Keskimäärin, liikaa yleistämättä, vasta 17-19v voi olla jo lähes varma kenen kanssa "vakka kannen etsii" "
Kirjoituksesi meni ohi aiheen, koska aloit selittämään nettideittailuista ja siitä kuinka muita homoja tulisi tavata. Sitten selität siitä milloin ihminen on valmis kutsumaan itseään homoksi, vaikka edelleenkin moni homo on tiennyt asian jo lapsuudessa minä mukaan lukien. Lukiossa opiskeleva on jo sen ikäinen, että voi tiedostaa oman seksuaalisuutensa. Sitä paitsi hän on jo vähintään 17-vuotias tai on täyttämässä 17 vuotta koska puhui opiskelun jatkumisesta myöhemmin eli on jo ollut opiskelemassa.
Anonyymina netissä toimivilla seuranhakusivuilla on joillekin helpompaa hakea gayseuraa, koska ei tarvitse heti olla paljastamassa nimeään (eri asia sitten jos päättä tavata henkilön livenä). Kaikenlisäksi jos profiilissa lukee homo niin ainenkin on varmempaa, että henkilö on homo. Voihan sitä pyytää tutustumaan livenä ja jättää nettitutustumisen siihen. Itse olen joskus tehny sillä tavalla, että aluks jutellaan netissä ja jos ollaan samalta paikkakunnalta niin sitten ollaan tavattu ja jatkettu tutustumista livenä. Jos tuolla julkisilla paikoilla ja varsinkin koulussa alkaa huutelemaan "hei mä oon homo ja etsin seuraa" niin siinäkin on riskinsä kuten vihamieliset ihmiset, jotka oikeesti voi tulla hakkaamaan, koska eivät hyväksy homoja. Siihen vielä voi lisätä kiusaamisen joko verbaalisena tai fyysisenä.
Nuoruuteen kuuluu myös seurustelun opettelu, joten kyllä mielestäni homonuorilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä itselleen seurusteluseuraa kuin heteroillakin. Se ei ole ollenkaan pahaksi, että opettelee toisen tunteiden huomioon ottamista jo nuorena. Sitä paitsi moni nuori kypsyy nykyään nopeasti ja mielestäni on suositeltavampaa kannustaa seurustelukaverin etsimiseen kuin satunnaisten panojen ja yhden illan juttujen harrastamiseen. Nuorena saaduista kokemuksistani itse opin paljon ja ne ovat auttaneet myöhemmin.
"- no asiahan ei sen kummemmin minua liikuta, mutta kai nyt tuosta aloittajan omasta tekstistä saa sen kuvan, millä foorumilla sen paljastuksensa on tehnyt ja hyvin moni tuntuu katuvan facebookiin laittamiaan juttuja myöhemmin, kun huomaa siitä tulleet seuraukset(tiedotusvälineitä seuranneena sen olen huomannut)"
Siis oletko edes Facebookin käyttäjä? Jos et ole niin ei kannata selittää höpöhöpöjä ottamasta asiasta selvää. Facebook ei ole foorumi (eri yhteisöissä on toki keskustelualueet ja "seinät" joille voi kirjoitella kaikki kaverit) vaan yhteisöpalvelu missä ihmiset jakavat kuviaan ja videoitaan, kommentoivat niitä, pelaavat pelejä, kirjoittavat päiviensä tapahtumista ym. Siinä on myös mahdollista käydä keskustelua joko yksityisviestien tai chat-toiminnon avulla jolloin käydyt keskustelut eivät näy muille paitsi voi myös lähettää ryhmäviestejä, mutta silloin kaikki ovat tietoisia siitä kenelle viestit menevät.
Eli tuskinpa tämä henkilö on mennyt sinne ihastuksena "seinälle" facebookissa kirjoittamaan: "hei mä tykkään susta," kun sen viestin näkee silloin kaikki kaverit. Kaikenlisäksi facebookissa usein ollaan omalla nimellään (etu sukunimi) joten tuskinpa hän on suoranaisesti mennyt siellä ihastumistaan julkistamaan.
" kummiskin kyseinen jätkä tajusi kuka olen"
Eli aloittaja ei ole mennyt paljastamaan henkilöllisyyttään välittömästi vaan vastaanottaja on tajunnut sen itse.
Luetun ymmärtäminen on hieno taito, jota on syytä opetella. Tämä on vähän kuin joku kysyisi, että miten tehdään taatelikakku ja vastauksena tulee infoa taateleista ja niiden viljelymaista ilman itse reseptiä joka on kysytty asia, vaikka taatelit liittyvätkin siihen.
Olet vain ihmetteleväsi asiaa. Mistä hän on sellaista saanut päähänsä. Idealla, jos olen homo en silti kaikkiin miehiin lankea ja olet käsittänyt väärin. Näin olen itse saanut omia "kämmejä" anteeksi.
Kyllä se siitä. Toisaaltahan tyyppi voisi olla tyytyväinen että hän on niin kiinnostava että häneen ihastutaan. Ymmärrän että vaikea tilanne nyt mutta usko pois, pian asian paino arvo on kadonnut:). mukavaa kesää.
Tämä. Kiellä jyrkästi olevasi homo, ja aloita elämä ilman sairasta homoilua. Homoudesta VOI parantua, se on vaan omasta päästä kiinni.
- Kumpi pää haluaa olla hOMO ? Yläpää vai alapää ?
Tapasin elämäni miehen ! Nyt sitten hänen homokaverit paljastivat tämän homouden !
Kuin pommi olisi pudonnut elämääni. Tunteet ne eivät kuole vaikka tieto järkyttää .
Tuota Sini999 keinoa suosittelen, luultavasti tota samaa tekisin itsekin ^^t
mulla oli vähän samanlainen juttu. :D jännitin sikana kouluun menoa, mutta se olikin se jätkä joka sai kuulla asiasta enkä minä. ;) eli älä huoli, se se idiootti on kaikkien silmissä jos jutun nostaa. voimakas negatiivinen reaktio vaan vahvistaa sitä ettei ole sinut itsensä kanssa, miksi muuten olisi tarvetta nostaa meteliä? kohteliaisuutena se pitäisi lähinnä ottaa.! :) tsemppiä sulle!