Olen täyttänyt vuosi sitten 40. Elämä on kulkenut tuttuja uomia. Koulutus, työ, perhe jne. Olen vakituisessa työsuhteessa, työhön joka ei anna minulle mitään muuta kuin ärsytyksen. Olen pitkään harkinnut mitä teen. Nyt hain opiskelemaan. Pääsin. Ammatti johon valmistuisin on pienempi palkkainen, mutta siinä on säännöllinen työaika. Uskallanko ottaa lopputilin ja lähteä opiskelemaan vailla varmuutta työllistymisestä. Onko kukaan muu tehnyt vastaavaa? Ja kuinka on käynyt?
Uskallanko hypätä
kaisamarjaana
15407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Korkeintaan joudut/pääset ryhmään "Siivelläeläjät/veronkiertäjät/hyväksikäyttäjät/muut hinttarit".
Meitä on kahta lajia. Toiset ELÄÄ tätä elämää ja toiset vain elävät tämän elämän.
Kumpaa lajia sinä edustat?
Hyppy tuntemattomaan on taatusti uuden alku.
Jos vain haaveilee, ei saavuta unelmaa! Sinä olet päässyt askeleen pidemmälle, Sinulla on koulutuspaikka ja ilmeisesti myös mahdollisuus aloittaa opinnot uudelle uralle. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole.
Jos et nyt käytä saamaasi tilaisuutta, kadut muutaman vuoden päästä tai ainakin mietit monta kertaa, miksi en silloin... 40-vuotiaana uran vaihtaminen on helpomaa kuin 50-vuotiaana ja työvuosiakin on paljon jäljellä.
En ole vaihtanut ammattia, mutta opiskellut olen kyllä. Olihan se välillä tiukkaa; pienet lapset, opiskelu vei aikaa ja rahaa... Mutta kannatti! Pari vuotta kitkutusta on kuitenkin vähemmän kuin koko loppu työura ei-tyytyväisenä. Työ on kuitenkin sen verran iso osa elämää, että se heijastuu muuhunkin elämään. Olen mieluummin tyytyväinen kuin tyytymätön. Läheisetkin kestävät minua silloin paremmin.
ELI hyppää rohkeasti uudelle uralle!
nelikymppinen on liian vanha vaihtamaan ammattia. Eihän sinullakaan ole eläkeikään kovin pitkä aika.
Lopeta haaveileminen ja ota itseäsi niskasta kiinni. Kummallisia haihattelijoita maa päällään kantaakin.
Nelikymppisellä ei ole pitkä matka eläkeikään? 20-25 v. on siis lyhyt matka? Montako turhautunutta työpäivää siihen ehtii mahtua, en jaksanut laskea. Olkaamme kummallisia haihattelijoita ilolla, me uranvaihtajat tai sellaista arvostavat. Haaveilemattomat realistit ehkä keksivät muita kanavia toteuttaa itseään, kuten aviomiehen, työtoverien tai sukulaisten elämän vaikeaksi tekeminen?
Kuulehan. 40 vuotiaalla on yleensä enemmän työuraa edessä kuin takana. Ja etenkin lapsia tehneillä naisilla!
Tunnen useita yli 40-vuotiaana alaa vaihtaneita henkilöitä ja he ovat kaikki olleet tyytyväisiä ratkaisuunsa. Ei ole ihan sama, mitä seuraavat 20 v. tai enemmän tekee.
Kyse ei ole ollenkaan haihattelusta, vaan jopa työuran pidentämisestä. Kun ei leipäänny työhönsä, vaan etsii alan jolla viihtyy, saattaa välttää ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisenkin masennuksen, burn-outin tms. syyn vuoksi.
Ja työura sen kun pitenee, jos yleinen eläkeikä nousee kaavailtuun 68 vuoteen... ja sitten hiljalleen 70 vuoteen.
Mitä tarkottaa " 40- vuotiaalla on yleensä enemmän työuraa edessä kuin takana. Ja etenkin lapsia tehneillä naisilla!"
Mitä nuo lapset tuohon liittyy?
Käytinpä epätarkkaa ilmaisua. Parempi olisi ollut käyttää sanaa työkokemus tai työkokemusvuosia.
Lasten tekemistä (saamista) ja heidän kanssaan kotona vietettyä aikaa ei yleensä lasketa työkokemukseksi. Siitä ei saa lisäpisteitä kuin hyvin harvaan oppilaitokseen pyrittäessä. Toisin kuin armeija miehillä?!
Nykyisin työeläkettä kertyy myös vanhempain vapaiden ja kotihoidon tuen ajalta. Näin ei ole ollut kovin kauaa, vaan vasta vuodesta 2005 lähtien.
Kyllä, suosittelen. Itse valmistuin 86 sairaanhoitajaksi. Sen jälkeen olen valmistunut sosionomiksi työn ohella, ja viimeksi Aalto yliopistosta yritysneuvojaksi. Mutta vinkki kuitenkin: miksi ottaa lopputili? Selvitä vuorotteluvapamahdollisuus ja aikuiskoulutustuki sen jälkeen, rippuen nyt tilanteestasi mitä voit hyödyntää.
( Niistä saa tietoa mm. työ-ja elinkeinotoimistojen koulutusneuvojista). Tämä antaa sinulle miettimisaika ja aika seurata miten työmarkkinat kehittyvät ja sitten on aina mahdollisuus palata entiseen...Ota myös selvä työllisyystilanteesta näillä markkinoilla, ja jos se edellyttää oma yritys, selvitä markkina- ja kilpailutilanne missä asut, jos et ole valmis muuttamaan. Mutta kyllä kannatta...sinulla pitkä matka vielä eläkeikään ja olen nähnyt monta turhautuneita työntekijöitä, jotka eivät enää saa mitään työstään. Palkka ei loppujen lopuksi se olennainen ja tärkein, ei tässä iässä ainakaan. Onne matkaan ja opiskeluun:)
ja jatkan hyppimistä siihen asti kunne olen tyytyväinen itseeni, en muihin, koska itsellehän sitä hyppii ja sit vasta tulee ne muitten tarpeet ja jos niiltä muilta ei löydy ymmärrystä hyppimiselle, heillä on ongelmia syviä elämään..kokemuksille uudille !
Joka päivä elämäni on uutta, enkä vanhoja ehdi ajattelemaan vaikka ne vanhat ovatkin siinä lähellä, joten niistä ei ole erottu, eikä ihmisitä puolin ja toisin :)
En yllytä, mut JUMP !!
Voi sua...oletko huomannut että täällä on myös palsta "Henkilökohtaiset - me diagonoosin saaneita..." Minusta on todella epäkohteliasta laittaa tollaista viestiä, kun ihminen yrittää hakea kannustusta/neuvoja aitooseen elämänmuutokseen. Joskus mietin; miten suomalainen kanssa loppujen lopuksi VOI, ja lähinnä psyykkisesti??
asiaton olin :(
Ei muuta kuin poistoon !
Hienoa, kun itse huomasit. Varmasti löytyy keskustelukanavaa jos haluat heittää "vitsejä", eikö niin? Hyvää Jussia sinulle
Juhannusta sinulle myös Koulutusneuvoja
se tämä ikä sellainen kun saa ammatinvalinta kysymykset pintaan?olen suunnilleen saman ikäinen ja tämän hetken tuntemukset ovat aika samanlaiset.itse kyllä lähdin sen verran turvalliselta pohjalta,että hain ja pääsin aikuiskoulutukseen työn ohella.