ura vai lapsi?

"Miehenä tietty pitäis valita mielummin parempi ura"

Kuka näin väittää? Pitääkö itsekkyyden antaa periä maa? Mitä ajattelisit lapsesi äidistä, jos hän tällä hetkellä häipyisi reissuhommiin?

Vanhempana valitset tietysti lapsesi. Lapsi on pieni vain hetken, ja silloin hän on sinusta riippuvainen ja tarvitsee sinua eniten. Sinulla sen sijaan on kyllä aikaa luoda uraa sitten, kun sille on sopivampi aika. Lapsi on kohta teini, luo silloin sitä uraasi. Vanhempana tehtäväsi on kuitenkin laittaa nyt lapsen tarpeet omiesi edelle ja pysyä hänen lähellään.

heitä kolikkoa, jos et muuten osaa päättää. Tarviitteko enemmän rahaa? Saatko mielenkiintoisempia työtehtäviä? Paljonko se maksaa aikaa?

Kummasta saat enemmän paukkuja? Lapsi on jotain ainutkertaista, mutta tarvitsee leipänsä. Jos voit valita lapsen nyt ja nauttia hänen kanssaan olemisesta ilman että jää kaihertamaan menetetty mahdollisuus edetä uralla, niin tiedät kyllä mitä valita. Enpä tiedä ketään, joka katuisi perheen kanssa vietettyä aikaa mutta sitäkin enemmän niitä, jotka katuvat sitä, että lapset jäivät vieraiksi kun ei ehtinyt heidän kanssaan olla. Ja sitä paitsi, se on lopulta melko lyhyt aika. Pidä osaamisesi ajantasalla, niin kun tulee sopiva tilaisuus myöhemmin, lähdet hyvällä omalla tunnolla vaativampiin tehtäviin ja hyvin pedattu läheinen suhde lapseen kestää vaikka olet poissa enemmän.

Miten tuollaiselle joku antaa vastuuta kun ei osaa päättää edes omia asioitaan.

työmatkoilla ulkomailla on hyvät apajat vieraaseen bimbbaan!

Miksi tässä puhutaan palkästään lapsesta. Entä vaimon ja omat tunteesi.

Itse valitsisin sellaisen työn missä ei matkustella. Ja muita mahdollisuuksia voi tulla.

kuinkapaljon töitä teet ja jos olet esimiesasemassa niin osan töistä voi delekoida alaisille. Kyllä sinä perheesi kanssa kerkiät olemaan kun et uppoudu siihen työhösi ja jos et saa ylityökorvauksia niin muista pitää liukumat vapaana niin hyvä tulee ja jos tulee vaikka kuukauden keikka ulkomaille niin vaadit että otat perheen mukaan siksiaikaa. Se työmäärä on ihan sisnusta kiinni ja jos tunnit jää 2000h vuodessa niin se on ihan sopiva. Itse en ole uraputkessa koska käyn vain töissä mutta en silti ole ihan tavallinen pulliainen mutta joustan tarvittaessa.

Lapsi on pieni "hetken verran", sanotaan.
Aika (esim. 10 vuotta) voi tuntua pitkältä, kun ajattelee eteenpäin, mutta taaksepäin katsoessa tuo aika näyttää lyhyeltä. Nyt kun itsellä on vanhin lapsi kohta 18 vuotta, huomaan tuon ajan kulun ja ymmärrän tosi hyvin tuon sanonnan, jonka olen kuullut monia kertoja lapsen ollessa pieni. Totta se on!

Kehottaisin toimimaan omien tunteiden ja ajatusten mukaan; jos lapsi tuntuu tärkeältä, haluat tarjota lapsellesi parasta, haluat pitää suhteen lapseen läheisenä ja haluat vilpittömästi viettää aikaasi lapsesi kanssa, suosittelen urasuunnitelmien lykkäämistä. Ehtii sitä varmasti myöhemminkin. Luulen, että lapsesi kanssa viettämääsi aikaa et tule katumaan.
(En halua syyllistää toisin valinneita vanhempia (itsekin lukeudun näihin), perheen tilanne, vanhempien voimavarat ja toiveet, jne. kun ovat erilaiset. Lapsesta voi toki kasvaa tasapainoinen ja suhteet vanhempiin voi olla aikuisenakin vielä hyvät, vaikka vanhemmat ovat lähteneet toteuttamaan uraa lapsen ollessa pieni.

Työskentelen vanhusten parissa. Melkeinpä ainut asia, jota iäkkäät ihmiset harmittelevat on se, että ei tullut vietettyä omien lasten kanssa enemmän aikaa. Moni harmittelee juuri sitä, että vei lapsen aikaisin vieraan hoitoon ja meni töihin tai alkoi luomaan uraa, tai ei muuten osannut rauhoittua lapsen ollessa pieni (=elää rauhaisaa kotielämää lapsen kanssa ilman itsensä toteuttamisen pakkoa) vaan aina joku muu asia piti tehdä ensin.

On tämä elämä metkaa, kun tosi harvaan asiaan on yhtä ja oikeaa vastausta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen!
Hyvää kesää ja onnellisia hetkiä sinulle perheesi kanssa!

Ehdottomasti perhe. Lapsesi on vain hetken pieni ja kasvaa ja oppii kaikkea koko ajan. Sinua myöhemmin harmittaa jos missaat kaiken ja sinun ja lapsesi parhaan mahdollisen suhteen saamiseksi valitse perhe. Tekeekö työ sinut onnelliseksi, huolehtiiko se sinusta? Perhe on tukenasi ja huolehtii sinusta ja tarvitsee sinua. Jos olette tähänkin asti pärjänneet nykyisillä tuloillasi, pärjäätte varmasti myös vastaisuudessa. Lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa, myös isän joka tulee iltapäivällä kotiin ja lapsen suu vääntyy hymyyn kun on odottanut koko päivän, että näkisi isänsä. Se on kallisarvoista aikaa, joka menee hyvin nopesti ohi, jos valitset urasi. Ja kestääkö perheesi jatkuvan poissaolosi? Ettei pian jäisi vain työ elämääsi ja perhe jatkaa muualle omaa elämäänsä?

Mihellehän tasa-arvo on edelleen sitä, että naiset vaativat seuraavia seikkoja:
- Mies on hyvä isä lapsille ja vaimolle kaiken huomioiva puoliso.
- Mies vastaa pääosin taloudesta ja se miehen euro jaetaan 20 itselle ja 80 perheelle. Naisen euro jaetaan 80 itselle ja 20 perheelle.
- Mies menestyy ja saa huippuvirkoja sekä palkkaa sekä ei missään tapauksessa tee yli 7,5 tuntisia tyäpäiviä vaan antaa kaiken liikenevän aikansa perheelleen itsensä unohtaen.
- Mies kehuu ja kiittää vaimoaan jatkuvasti sekä ottaa rauhallisesti ja iloisena vastaan kaikki vaimon mielen muutokset sekä purkaukset. Jaksaa ilman kiitosta ja on vaimon oma moittimisen kohde päivästä toiseen. Eläköön tasa-arvoinen yhteiskunta!!!

Miehen tehtävä on tuoda perheeseen RAHAA.

Nykyisessä maailmassa jos kieltäydyt ylennyksestä, ei sitten seuraavaa tarvitsekaan enää odottaa.
Asettamalla perheesi etusijalle, osoitat ettet ole sitoutunut työhösi, etkä näinollen ole luotettava.
Työmoraalisi on epäilyttävä, ja sinusta on päästävä eroon.
Olisit miettinyt asiaa ennen lastentekoa.
Näin tämä maailma vaan makaa.

työmatkoja on ollut nykyään? Tuleeko niihin iso muutos? Poissa yöllä kotoa, vaiko illaksi aina kotiin? Kuis viikonloput?

Itse niin kiintynyt pieneen valkohousuiseen mieheen, 11kk, että ylennyken ottaminen olisi tosiaan totisen mietinnän paikka.

Hankala homma siis.

Ota Molemmat!
Se ON mahdollista! Aikuisten oikeasti!

Menestyneet ihmiset saavat sekä vapaata, että tuloja!
kyse on VAIN mitä tahtoo elämältään!

Ai miten osata? Tottakai valitset lapsen (ja vaimon) kanssa olemisen, siis jos yleensä rakastat lastasi?

Meillä näin:
Mieheni työ on kausiluontoista. Eli keväällä, kesäälä ja alku syksystä hänellä on paljon töitä. Silloin, kun töitä on enimmillään, hän on töissä 7-23.
Meillä on 2 lasta kohta 6 v ja kohta 10 v.
Silloin, kun lapset olivat pieniä oli helpompaa. Lapset eivät kaivanneet niin paljoa tekemistä ja muita aikuisia. Itse jaksoin paremmin olla "yksinhuoltaja" puolet vuodesta. Nyt, kun lapset ovat isompia tekemistä ja muita aikuisia tarvitaan enemmän ja he osaavat ja tietenkin saavat vaatia molempien vanhempien aikaa.
Olen usein sanonut miehelleni, että miksi oletkaan valinnut tuollaisen työn ja etkö voisi vaihtaa, mutta työ on hänen kutsumusammatti, ei sitä voi vaihtaa.
Lasten näkökulmasta katsottuna, he mielestäni pärjäsivät paremmin pienenä puoli vuotta "ilman" isää kuin nyt isompana.
Äitinä ja vaimona olin ja olen tietenkin monesti koetuksella tässä meidän tilanteessa. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa ja omia asenteitani muuttamalla hyväksynyt tilanteen. Nykyään itse voin paremmin tässä elämän rytmissämme kuin ennen. Lapset taas ikävöivät isää ja puuhastelua isän kanssa. Suuri vaikutus omaan jaksamiseen on mieheni empaatisuus ja huolenpito vaikka hän on paljon pois. Hän aina kysyy miten menee ja huomioi lapset todella hyvin vaikka on hukkua töihinsä.
Me lomailemme syksyllä ja talvella ja vietämme aina lauantaisin koti-illan saunoen ja hyvin syöden.
Mielestäni ja kokemukseni perusteella teidän olisi hyvä vaimonne kanssa sopia ajan käytöstä. Ja pitää sovitusta kiinni. Se, että on töissä paljon ei tarkoita sitä, etteikö olisi hyvä isä tai mies vaimolleen.
Aikaa täytyy oppia jakamaan!

lapsi on vasta 1-vuotias, jolloin hän on enemmän riippuvainen äidistä kuin isästä. Pystyt luomaan uraa ja kerkeät saavuttaakkin jotain siihen mennessä kun lapsi tarvitsee enemmän isän läsnäoloa. Sitten yrität sovitella työt sen mukaan että homma pelaa. Sekin että kotona ollessa jaat sitten sen ajan siten että kerkeät olla tarpeeksi lapsen kanssa.

Hei Haloo !!! Lapsihan on vain seksin sivutuote! Ei kai sellaisella ole niin väliä. Kyllähän se sinut näkee silloin tällöin vaikka joskus reissaatkin. Minullakin on niitä useampi enkä ole edes kaikkia nähnytkään. Silti ne lapset ovat hyvin pärjänneet ja noita naisia on menneinä vuosina ollut riesaksi asti. Nyt onneksi asun täällä kaukana saarellani eikä naiset ole alituiseen pyytämässä johonkin kapakkaan seuraksi ja sieltä sitten johonkin yökylään. Eihän noista lapsista ole muuta kuin melkoinen menoerä jos joutuu jotain elatusmaksuja maksamaan. Onneksi ei ihan sellaista ole kohdalleni kukaan vaatinut vaikka sekin pelko on olemassa. Joten kyllä se on vain niin että kun naisilla on kaikenlaisia oikeuksia tässä maailmassa niin eiköhän miehelläkin ole oikeus olla rauhassa ja mennä vaikkapa työmatkalle hommaamaan sitä rahaa kun sitäkin valitettavasti tarvitsee.Tosin en minä sitä oikein enää tarvitse kun ei tarvitse juuri mantereella käydä kuin kerran tai pari kuukautta kohden. Silloinkin on äkkiä joku akka kimpussa että mitäs saarelainen että otatkos mukaan. No en taatusti ota ja seksiä saa kyllä vaikka Tallinnasta jos sitä kaipaa. Enpähän ole seksiä kaivannut ainakaan kuukauteen joten se siitä. Mutta lapsia en halua enkä halua niitä nähdäkään1 Joten matkalle vaan ja äkkiä!

eikö perhe mene edelle ja työ on vain lisuke.
lapsi/lapset on vain kerran pieni ja vastuu perheestä on suurempi kummallakin.

En ottas sitä riskiä, että sitten vanhana kiikkustuolissa kiroisin menetettyä tilaisuuttani tai jopa menetettyä elämääni:)

Oman tunnon mukaan pitaa toimia, mutta kylla se melkein kannattaa se ura valita. http://mattiviikate.newsvine.com/

Lastesi takia "uhrautumalla" et menetä mitään oikeasti tärkeää.
Jos valitset uran, sinua kaduttaa sitten kun on liian myöhäistä.
Täällä on taas niin idioottimaisia kirjoituksia että pitää ihmetellä eikö teillä trolleilla ole parempaa tekemistä kuin tuhlata aikaansa paskan kirjoittamiseen. Työajallako te tätä sontaa suollatte? Eikö yhtään hävetä?

90% ihmisistä tekee työtä jossa ei ole mitään uraa. Jos on metallityöntekijä niin sitä on loppuun asti. Jos on rekkakuski niin rahtari on loppuun asti. Aika vaikea on löytää ammatteja joissa voisi tehdä "uraa" joten turha sanoa "miehenä" koska ei nuo kysymykset kosketa kuin miesten minimaalista vähemmistöä!

naimisissa, tai jonkinlaisessa parisuhteessa. Sinuna juttelisin vaimosi kanssa...ja sitten sun pitää kysyä itseltäsi: kestätkö jos et välttämättä koe lapsesi kasvua/kehitystä, voiko vaimosi sitä välittää sinulle kuvin? netin kautta? Tänä päivänä on niin monet erilaiset mahdollisuudet pitää yhteyttä (tyttäreni on ollut maailamalla:)) Ja miten pitäksi aikaa?? Voiko he tulla mukanaasi? Vaimosi voi ehkä ottaa vuorotteluvapaata? En jaksanut lukea kaikki vastaukset...mutta muista että kansanvälinen työkokemus ulkomailta arvostetaan ja tullaan tarvitsemaan myös täällä... Toivottavasti teet oikean päätöksen:)

37v. kun vaimoni sai unelmiensa työpaikan toiselta paikkakunnalta, hän kysyi olisinko valmis muuttamaan.
Sanoin: ilman muuta, hyppäsin oravanpyörästä pois ja jäin kotiin hoitamaan lapsiamme 3kpl (tytär
oli silloin 9kk, pojat muutaman vuoden vanhempia) ja kotitalouttamme. Tein tätä 4v. enkä vaihtaisi
päivääkään pois, sain mahtavan yhteyden lapsiimme. Toivottavasti he myös jonain päivänä osaavat
arvostaa tekoani. Joten vastaus kysymykseesi on: KUUNTELE SYDÄMESI ÄÄNTÄ!!!

Ei helppo päätös miehelle varmaan.....lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa lapsia, uran ehdit ehtkä tehdä myöhemminkin.....