Bernadotte 1827 ja oikeusmurha

jatkuu edellisestä osiosta...

Oli kuulemma puintiaika, jolloin Lindh ja Sundin olivat etsineet keinoa saada vapaata työstään, mutta eivät muka saaneet ja sen vuoksi olivat sitten yöllä hiipineet salaa Sikin sotilastorppaan ullakolle, jossa Sundin oli juuttunut ikkunaluukkuun eikä ollut päässyt ulos, joten hänen piti käyttää torpan sisärappuja. Siellä oli kuulemma rappukäytävässä ollut kirves näytillä ja Sundin oli muka iskenyt sillä kahdesti herännyttä sotilas Sikiä, niin että tämä kuoli. Sen jälkeen Stina-vaimo oli tullut kirkuen katsomaan puolisoaan ja heittäytynyt Carlin ylitse, jolloin sotilas Sundin oli lyönyt maahan myös Stinan. Muka tämän jälkeen Lindh ja Sundin olivat kylmäverisesti etsineet ryöstösaaliin ja 40 rikstalarin arvoisen vaasin, joka kätkettiin myöhemmin maahan. Sen jälkeen Lindh olisi muka ehdottanut mökin tuhopolttamista ja sytyttänyt tulen, jotta teko olisi saatu näyttämään tulipalolta. Tuli oli sytytetty muka noin kello 1-3 välillä yöllä ja se naapurien sammutusyrityksistä huolimatta sammui vasta seuraavana aamuna kello 11 ja raunioista löytyi kaksi luurankoa ja verta lattialta, jolloin pääteltiin, että kyseessä oli ryöstömurha. Onpa kummallista, ettei tuli tuhonnut niitä verijälkiä?

Luulojen pohjalta arvuuteltiin, ketkä olisivat olleet syyllisiä, koska kukaan ei nähnyt Sundinia ja Lindhiä itse teossa. Sen sijaan oli nähty kaksi vieraspaikkakuntalaista kulkuria, jotka olivat muka poistuneet alueelta ennen veritekoja, jotta heitä ei epäiltäisi. Niinpä luulojen perusteella Lindh otettiin ensin kiinni ja häneltä otettiin ns. vankilakidutuksen uhalla hankittu epäaito tunnustus, jossa Lindh tunnusti, että Sundin ja Lindh olisivat tehneet teon, jonka he myöhemmin kiistivät ja anoivat armoa hovi- ja korkeinta oikeutta myöten. Mutta kansa oli verenhimoista. Lopulta Ruotsin silloinen kuningas päätti heidän kohtalostaan ja niinpä tapahtui oikeusmurha, kuninkaallinen oikeusmurha eli Sundin ja Lindh pahoinpitelyjen jälkeen mestattiin siten, että heidän yläruumiinsa kivitettiin, oikea käsi katkaistiin, ja lopulta pää katkaistiin ja kallot heitettiin mestauspaikan maahan, josta ne muka myöhemmin löytyivät. On ihmeellistä, että Sundinin rahakätköä ei koskaan löydetty. Epäiltiin, että kun Lindh oli aiemmin ollut vaihtamassa 10 rikstalarin seteliä pienemmäksi paikallisessa kapakassa, että se olisi ollut osa ryöstösaalista. Sen sijaan se olikin hänen vaimonsa panttilainaamoon viedyn hienon puvun panttiraha. Asiaa ei oikaistu koskaan ja näin 4 lasta jäi puoliorvoiksi. Lindhin leski meni uuteen avioon. Lasten kohtalosta on hajanaisia tietoja, minne he olisivat muuttaneet ja tehneet. Sen sijaan vieläkin noitavaino Lindhejä vastaan jatkuu, kuten olemme nähneet esim. palestiinalaisystävällisten John Walker Lindhin ja Anna Lindhin kohdalla. Kumpikaan ei tehnyt mitään rikosta, ainoastaan halusivat oikeutta myös palestiinalaisille, kuten juutalaisillekin. Myös monarkian lakkauttamisen puolesta puhunut Olof Palme murhattiin ja murhia ei ole selvitetty koskaan.

Ruotsin valtaeliitillä on verta käsissään…. Sundinin ja Lindhin ruumiit sidottiin väkipyöriin pelokkeeksi muille ja linnut nokkivat heidän ruumiinsa. Epäilen, että ahne kyläyhteisö yksissä tuumin ryöstivät Sikiltä hänen rahansa ja murhasivat heidät ja polttivat talon ja jakoivat rahat ja yksissä tuumin todistivat Lindhiä vastaan, koska hän vaimoineen olivat ns. juutalais-palestiinalaisten jälkeläisiä eli maahanmuuttajia. Tapahtui niin sanottu joukkopeittelyrikos, joka oli itse asiassa rasistinen rikos, koska yht’äkkiä kyläyhteisöstä ilmaantui 128 ”todistajaa” näitä miehiä vastaan.

Olisi Ruotsin oikeuslaitoksen sekä kuninkaan jo aika pyytää anteeksi Lindhin sukuseuralta anteeksi kyseistä lynkkausta, joka raakuudessaan oli kuvottava, epäinhimillinen ja sadistinen eikä oikeudenmukainen. Jos Lindh oli syyllistynyt tuhopolttoon ja ryöstöön, niin murhaaja hän ei ollut. Siitä olisi pitänyt antaa vain enintään 10 vuotta vankeutta pakkotyölaitoksessa ja sitten hän olisi 65-vuotiaana voinut palata takaisin vaimonsa luokse syntinsä sovittaneena. On myös huomioitava, että kyseessä on sotilas Eric Lindh eikä sotilas Eerik Lindh, joka on eri henkilö todennäköisimmin, eikä suinkaan ole syytä aloittaa noitavainoa jälkikäteen luulojen perusteella.

Terveisin: Lindhin jälkeläinen viidennessä polvessa, jonka sukunimi suomennettiin ja tavallaan ”piilotettiin”, silti kummallinen mitätöinti vain jatkuu joidenkin toimesta, myös oma isäni myrkytettiin ulkomailla salakavalasti. Ruotsin oikeuslaitos ja Bernadottet saisivat esittää anteeksipyyntönsä, koska tuomio oli kyseenalainen - eli murha Eric Lindhin kohdalla.

Lähteet: Untitled, http://privat.bahnhof.se/wb438889/sikmordet.htm
http://mobil.svt.se/2.92884/1.1162857/ett_rysligt_yxmord
http://www.bookplus.fi/kirjat/sturkell,_carl-edvard/oppunda_ting_under_tusen_år_:_katrineholms_tingsrätts_historia-7810574
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Erik_Lindh
http://www.houseofnames.com/fc.asp?sId=&s=lindh

Ruotsin uusimman prinssin esivanhemmista löytyy esiäiti, joka on Pehrsdotter... Tosin, kun katsoin ohjelmaa, missä haastateltiin tulevaa vihkiparia ennen häitä, niin sulhanen vaikutti hyvin miellyttävältä ja lämpimältä henkilöltä, joka ei varmasti kantaisi kaunaa, vaikka sattuisi olemaan sukuakin surmatulle lapsettomalle Stina Pehrsdotterille. Lindhien jälkeläisenä (isäni oli Lindh vuoteen 1938 asti Suomessa, ennenkuin hän vanhempiensa kanssa suomennutti sukunimensä joka on suljettu eli he irtaantuivat jostakin Lindhien haarasta ja minulle ei ole kerrottu syytä lainkaan... eli historia pidettiin visusti salassa jälkeläisiltä). Olen tietenkin hyvin suruissani tapahtuneesta, jos jotenkin esi-isäni viisi sukupolvea sitten on ollut syyllinen siihen tuhopolttoon ja ryöstöön Sikin sotilastorpassa ja toivon vain, että muu Sikin suku Ruotsissa ja Suomessa eivät kantaisi verikostoajatusta, koska ainakin Lindhin kohdalla teko ei ollut harkittua eikä hän osallistunut edes niihin tappoihin, vaan oli todennäköisesti humalassa tai ääretömän tyhmä. Itselläni on akateeminen loppututkinto ja häpeän Erici Lindhin toiminnan lyhytnäköisyyttä ja siitä seurannutta karmeaa kohtaloa, jota hän ei olisi vähä-älyisenä ansainnut. Hänhän oli menossa vaihtamaan vaimonsa mekkorahaa paikallisessa kapakassa, eli sinnehän se Lindh oli rahojansa kiikuttamassa ja kyläyhteisö varmaan halusi päästä juoppolallista ikiajoiksi ja näin murhenäytelmä oli pohjustettu. Muistitiedon kirjoittajan mukaan sotamies Eric Lindh oli luku- ja kirjoitustaidoton ja ilmeisesti ei edes tiennyt, millaiseen asiakirjaan hänen piti laittaa puumerkkinsä, kun hän laati armonanomusta kuninkaalle, koska pelkäsi joutuvansa kidutusvankeuteen, jos ei anna (vale)tunnustusta. Kuka lie asiakirjan kirjoittanut ja pyytänyt puumerkkiä siihen. Olisi kiva tietää syyt, miksi kuningas silloin 1826-1827 vuoden sisällä ei asiaa kunnolla tutkituttanut, on jäänyt hämärän peittoon ja barbaarinen pikakäsittely kesti vain vuoden... Aiheesta saisi mielenkiintoisen elokuvan, eiköhän Renny voisi pistää purkkiin?

Isänikin, joka kuoli kioskikauppiaan antamaan myrkytettyyn alkoholiin 1960-luvulla ulkomailla, missä hän jälleen vaihtoi sukunimeään, oli kyllä esimerkki siitä, että viina on vain viisasten juoma, mutta heikkoluontoisen se vie tuhoon ja hän sai siellä vieraassa maassa vihamiehiä juuri käytöksensä takia ja niin minä jäin puoliorvoksi jugoslavialaisen perheen omistamassa talossa, joka on siellä vieläkin. Siksi olen itse valinnut raittiin puolison ja itse olen raitis ja kristinuskon arvot ovat meille rakkaita. Mutta jokainen itse päättää suhteestaan toisiin ja elämään sekä alkoholiin. Me päätämme, kannammeko kaunaa tai jatkammeko isien perintöä. Jumalan rakkaus pyyhkii menneet kirot elämästä, jos vain annamme niin tapahtua. Siksi toivotan runsasta menestystä kenelle tahansa Sikin ja Pehrsdotterin jälkeläiselle ja Taivaan Isän siunausta ja pyydän osaltani anteeksi mahdollisen esi-isäni arvotonta tekoa. Kävin Jerikossa viime vuonna kylässä miehen luona, joka lastasi laukkuni täyteen appelsiineja ja sitruunoita - takaa kuului sotilasleiristä huutoja ja olin hieman peloissani. Minulla oli huivi päässäni ja sanoin miehelle: "Salaam, merhaba, Allah akbar!" Mies ihastui, otti käteni käsiinsä ja minulle tuli turvallinen tunne paikassa, jossa on jatkuvasti jännitystä ja verivelkoja sinne ja tänne. Ymmärsimme toisiamme - on olemassa jotain paljon suurempaa - se on Jumalan anteeksianto ja rakkaus!

Olisi hauskaa tietää, onko Suomessa mainetta saanut Johan Erik Lindh mitenkään sukua tälle sotamies Eric Lindhille? Heillähän oli ikäeroa ainoastaan 7 vuotta, eli taidemaalari oli 7 vuotta vanhempi kuin tämä teilattu sotamies Lindh. Olivatko he mahdollisesti veljeksiä tai serkuksia? Miksi entinen koristemaalari muutti Suomeen ja avioitui suomalaisen kanssa pian? Pyyhittiinkö tuolloin teilatun nimi kokonaan pois sukuluetteloista, koska ei ole selvyyttä siitä oliko maalari Lindhillä sisaruksia lainkaan? Miksi hänenkin piti kiertää Turun kautta Helsinkiin ja siellä kuolla sitten? Hänestä ei löydy mitään tietoja Hiski-tietokannasta ainakaan julkisesti. Osa taidemaalari Lindhin jälkeläisistä olivat kovasti vasemmistolaisia ainakin salaa ja osa loikkasi Venäjälle ennen toista maailmansotaa. Yksi heistä tuli sitten takaisin Suomeen Siperiasta kuljettuaan jalan kolme vuotta kylästä kylään henkipattona ja kun hän viimein pääsi Suomeen - hän piti sitä ihmeenä ja kääntyi laestadiolaisuuteen! Näin entisestä kommarista tuli uskovainen! Tapasin tämän henkilön 1970-luvulla. Hän lienee nyt jo mullan alla...

Onhan se paljon mahdollista, että joku tai jotkut kertoivat Carl Sundinille sekä sotamies Eric Linhille, että Anders Sikin vintillä on iso rahakätkö ja nostattivat miehissä rahanhimon. Illuminaatin kätyri arveli, että miehet tekisivät ryöstön juuri määrättynä iltana, koska kätyrin tarkkailijat seurasivat heidän toimiaan. Kaksi tarkkailijaa kävivät kulkureiksi pukeutuneina oikeasti ryöstämässä ja tappamassa Sikin perheen, kolisivat vielä mökissä 11.9.1826 kello 1 yöllä ja siksi Sundin ja Lindh piiloutuivat ensin navettaan, jossa lehmät hermostuivat ja ammuivat, sitten he menivät latoon piiloon, joka oli kauempana. Sillä aikaa oikeat ryöstäjät asettivat esille hopeavaasin ja kellon varastettavaksi ja raahasivat ruumiit rappukäytävään sekä verisen kirveen ja kastoivat Sundin entisiä työvaatteita veressä maahankätkettäväksi todistusaineistoksi. Sitten he poistuivat mökistä. Kello 3 yöllä Sundin ja Lindh yrittivät tunkeutua nökkiin, joka oli ihmeen hiljainen. Sundin pääsi rappukäytävän luukusta sisälle, muttei samaa tietä ulos, kun näki ruumiit käytävässä ja meni avaamaan oven, jonka takana Lindh oli vahtimassa. He veivät näkyvillä olevat arvoesineet ja totesivat, ettei rahakätköä ollut vintillä ja kauhistuivat näkemiään ruumiita ja arvasivat, että heille tulisi kuolemantuomio näistä ruumiista väärin perustein. Lindh ehdotti ratkaisuksi mökin polttamista ja sen he tekivätkin. He poistuivat nopeasti paikalta ja jättivät mökin palamaan 9 tunniksi ja silti ruumiit ja verijäljet eivät kadonneet rappukäytävästä, muu osa paloi. Ehkä rappukäytävä oli etukäteen kasteltu vedellä ja ruumiitkin, jotta ne löytyisivät? Ovelaa. Kohta tiedettiin, ketä alettaisiin epäillä, koska Lindh oli mennyt rakastajattarensa luoksi yöksi, nainen oli erään maanviljelijän vaimo. Sund oli kai palannut kartanon alueelle puintiporukkaan järkyttyneenä. Miehet olivat jotain kertoneet tapahtumasta Nyköpingistä, joten viranomaisten oli helppo heidät noutaa ja Sund pahoinpideltiin niin, että jalka amputoitiin. Näin oli helpompi saada heidät tyrmässä tunnustamaan ja kertomaan tarinoita toisiaan vastaan muka armahduksen toivossa....