Siis oikeasti, mikä vittu jalkapalloilijoita oikein vaivaa?:
http://fotos.subefotos.com/f1875d415a933d3b9673519163ed28c0o.jpg
http://acalzonquitao.files.wordpress.com/2008/09/ronaldinho.jpg
Onko nuo ammattilaiset joitaki isoja vauvoja, vai mitä helvetin mammanpoikia?
Ja sitten ollaan: http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=29975http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=29975
Siis helvetti, toista oli ajat "ennen vanhaan".
http://fotos.subefotos.com/f1875d415a933d3b9673519163ed28c0o.jpg
http://acalzonquitao.files.wordpress.com/2008/09/ronaldinho.jpg
Onko nuo ammattilaiset joitaki isoja vauvoja, vai mitä helvetin mammanpoikia?
Ja sitten ollaan: http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=29975http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=29975
Siis helvetti, toista oli ajat "ennen vanhaan".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jalkapalloilija=ihminen http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne
Jos et vielä tajunnu.... ihmisillä on tunteet....
Iso miekö ei itke? http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135225650313.jpeg
Typerää ja lapsellista se siitä huolimatta on.
Jos pitää hävityn pelin takia alkaa itkemään samalla tavalla, kuin nappulaliigassa 20-vuotta aikaisemmin, niin kannattaisi pelata niin hyvin ettei häviä.
Sitäpaitsi hävityn pelin takia itkeminen on älyttömän lapsellista jopa maassa, jossa futiksella on noin iso imago.
Kyllä mä muistan kuin lätkäkaverille tuli kiekko täysillä naamariin ja kaikki etuhampaat lensi, niin hymyä vaan huuleen ja lääkäriin.
Tai kun ihan junnuna serkulta meni olkapää sijoiltaan. Käsi roikkui velttona, mutta ilmekään ei värähtänyt.
Vaikka Suomessa ja Pohjoismaissa yleensäkin mutta varsinkin täällä tuntuu olevan tyyli "ei puhu eikä pussaa" justiinsa miespuolisilla, niin tunteet on kumma kyllä olemassa, eikä vain yks ja tietty asia voi määrätä mikä aiheuttaa niin voimakkaan tunnekuohun.
JOS jalkapallo, urheilulaji tai muu harrastus on ihmiselle tosi tärkeä ja lähellä sydäntä ja jokin siihen liittyvä vastoinkäyminen / ilo tulee kohalle, niin miksei sais itkeä? On typerää antaa määritelmät missä ja milloin saisi oikein itkeä - jos koskaan.
Mielestäni edellisessä viestissä kavereittansa tunteiden näyttämisen esteenä oli just se kuuluisa ryhmäpaine ja kuinka pitää säilyttää kasvonsa vaikka tulis mitä tahansa kipua missä tahansa. Omien kokemuksieni pohjalta kuitenkin sanoisin että tunteet sattuu silti enemmän ja itkettää vuolaammin kuin kipu, mutta ei sillä ettei kipukin sattuisi, itse en vain ole ollut kovin sellasissa tilanteissa.
Tunteita ei saisi salailla kun ne on kerta meille annettu.