Ehdottaisin, että tähän ketjuun liitettäisiin lasten oikeuksiin, lapsen kuulemiseen, huomioonottamiseen, lasten ja nuorten kokemuksiin liittyvää aineistoa.
Perusteluna erään lapsen tarina ja pekotilat, jotka johtuivat siitä, että lapsi pelkäsi vanhemiensa eroavan ja omaa kohtaloaan.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki. Mä en kestä, jos mun iskä ja äiskä eroo. Mä en haluu muuttaa toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun. Mä en haluu eroon veljistäni. En haluu eroon sukulaisistani, ystävistäni, kavereistani, tuttavistani.
Mikähän mua vaivaa mä oon oksentanut taas koko viikonlopun.
Jos mut meinataan viedä väkisin pois omasta kodistani, naulaan itseni jaloistani kiinni lattiiaan, ettei mua voida pakottaa muuttamaan, pois omasta kodistani.- Muutan mieluimmin vaikka yksin lastenkotiin.
Lapsen lähipiirissä oli ollut useita erotapauksia ja lapsi oli nähnyt, mitä hänen kavereilleen oli tapahtunut. Nämä tapahtumat aiheuttivat hänessä stressi ja pelkotioloja omasta kohtalosta.
Avioeroista ja lasten pelkotiloista on ollut paljonkin kirjoitusia ja myös joitakin tutkimuksia.
Aivan yhtä traumatisoivia kokemuksia, lapsille ja nuorille ovat, jos hän joutuu sijaikotiin, tai hänet huostaanotetaan, tai eroitetaan tärkeistä ihmi- ja kaverisuhteista.
Näyttäisi siltä, että näillä ei ole mitään painoarvoa huostaanotoissa, sijoittamisessa kodin ulkopuolelle ja menettämään lapselle, tai nuorelle, tärkeät ihmissuhteet, sekä turvallinen ja tuttu kasvuympäristö.
Onko lastensuojelu muuttunut lapsibisnekseksi?
Varhainen puuttuminen, joka on todettu kyseenalaiseksi menetelmäksi on johtanut lasten syrjäytymiseen. Onko yhteiskunnalla varaa käyttäytyä lapsia ja nuoria kohtaan mielivaltaisesti?
Minkälaisia isejä, äitejä, mummuja, kasvattajia, opettajia, politikkoja, soosuja, vaareja heistä tulee?
Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi useita kirjoja, joista merkittävämmäksi nousi vuonna 1999 julkaistu laajennettu painos kirjasta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta julkaistiin suppeampi painos vuonna 1992. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
"Kiitos kirjastasi, luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia ja nuoria".
Olisiko aika julkaista uusi kirja, joka voisi olla nimeltään Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret?
Tai lainatakseni Salman Rushdien kijan nimeä Saatanalliset säkeet, josta voisi ehkä tehdä uuden version nimeltä "Sosiaalitoimen saatanalliset säkeet"
Avaus on Sosiaaliportin sivustolla, jossa aiheena:
Lapsen oikeudet sijaishuollossa.
Lapsen oikeudet sijaishuollon aikana.
Lapsen oikeus tavata läheisiään.
Lapsen oikeus saadasaada tavata sosiaalityöntekijä.
Lapsen varat sijaishuoolon aikana.
Lapsen oikeus palveluihin.
Lapsilähtöisyys sijaishuollossa.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/hoitojakasvatus/lapsenoikeudet/
---
Perusteluna erään lapsen tarina ja pekotilat, jotka johtuivat siitä, että lapsi pelkäsi vanhemiensa eroavan ja omaa kohtaloaan.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki. Mä en kestä, jos mun iskä ja äiskä eroo. Mä en haluu muuttaa toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun. Mä en haluu eroon veljistäni. En haluu eroon sukulaisistani, ystävistäni, kavereistani, tuttavistani.
Mikähän mua vaivaa mä oon oksentanut taas koko viikonlopun.
Jos mut meinataan viedä väkisin pois omasta kodistani, naulaan itseni jaloistani kiinni lattiiaan, ettei mua voida pakottaa muuttamaan, pois omasta kodistani.- Muutan mieluimmin vaikka yksin lastenkotiin.
Lapsen lähipiirissä oli ollut useita erotapauksia ja lapsi oli nähnyt, mitä hänen kavereilleen oli tapahtunut. Nämä tapahtumat aiheuttivat hänessä stressi ja pelkotioloja omasta kohtalosta.
Avioeroista ja lasten pelkotiloista on ollut paljonkin kirjoitusia ja myös joitakin tutkimuksia.
Aivan yhtä traumatisoivia kokemuksia, lapsille ja nuorille ovat, jos hän joutuu sijaikotiin, tai hänet huostaanotetaan, tai eroitetaan tärkeistä ihmi- ja kaverisuhteista.
Näyttäisi siltä, että näillä ei ole mitään painoarvoa huostaanotoissa, sijoittamisessa kodin ulkopuolelle ja menettämään lapselle, tai nuorelle, tärkeät ihmissuhteet, sekä turvallinen ja tuttu kasvuympäristö.
Onko lastensuojelu muuttunut lapsibisnekseksi?
Varhainen puuttuminen, joka on todettu kyseenalaiseksi menetelmäksi on johtanut lasten syrjäytymiseen. Onko yhteiskunnalla varaa käyttäytyä lapsia ja nuoria kohtaan mielivaltaisesti?
Minkälaisia isejä, äitejä, mummuja, kasvattajia, opettajia, politikkoja, soosuja, vaareja heistä tulee?
Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi useita kirjoja, joista merkittävämmäksi nousi vuonna 1999 julkaistu laajennettu painos kirjasta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta julkaistiin suppeampi painos vuonna 1992. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
"Kiitos kirjastasi, luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia ja nuoria".
Olisiko aika julkaista uusi kirja, joka voisi olla nimeltään Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret?
Tai lainatakseni Salman Rushdien kijan nimeä Saatanalliset säkeet, josta voisi ehkä tehdä uuden version nimeltä "Sosiaalitoimen saatanalliset säkeet"
Avaus on Sosiaaliportin sivustolla, jossa aiheena:
Lapsen oikeudet sijaishuollossa.
Lapsen oikeudet sijaishuollon aikana.
Lapsen oikeus tavata läheisiään.
Lapsen oikeus saadasaada tavata sosiaalityöntekijä.
Lapsen varat sijaishuoolon aikana.
Lapsen oikeus palveluihin.
Lapsilähtöisyys sijaishuollossa.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/hoitojakasvatus/lapsenoikeudet/
---
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nuorten pahoinvointi näkyy yhä useammin karkailuna tai katoamisina. Karkuteille lähtevät ovat tyypillisesti kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria, joiden määrä on kasvanut selvästi viime vuosina. Varsinaisten katoamistenkin taustalla on vain harvoin rikos.
Iltapäivälehtien lööpeissä on viime aikoina etsitty lähestulkoon viikoittain karannutta tai kadonnutta nuorta.
Usein kyseessä on esimerkiksi nuorisokodista mielenilmauksena lähtenyt karkuri, jolla ei ole hengenvaaraa.
SPR:n Tampereen nuorten turvatalon johtaja, perheterapeutti Lasse Salmi muistuttaa, että lastensuojelun sijoitukset ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistuneet.
- Nuoret eivät aina ole yhteistyöhaluisia tämän lastensuojeluprosessin aikana, mikä voi ilmetä karkailuina.
Salmen mukaan karkaaminen on silti aina hätähuuto, toive kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta.
- Yleensä viesti on suunnattu joko vanhemmille tai henkilöille, jotka ovat yrittäneet häntä auttaa jollakin tavalla, Salmi toteaa.
Henkirikokset harvinaisia
Siinä missä karkuri palaa sopivaksi katsomallaan hetkellä takaisin, kadonneen henkilön kohtalo voi jäädä mysteeriksi ja läheisten piinaksi jopa vuosien ajaksi.
Suomessa henkirikos on kuitenkin harvoin nuoren katoamisen syynä, sanoo rikosylikomisario Kari Tolvanen Helsingin poliisista.
- Harvoin lapsi tai nuori onneksi joutuu henkirikoksen uhriksi, useimmiten katoaminen tai karkaaminen kumpuaa lapsen omasta pahasta olosta.
Halu tulla kuulluksi
Helsingissä poliisi tiedotti viime vuoden lopulla alaikäisten nuorten hälyttävän korkeista itsemurhaluvuista. Katoamisia ei tilastoida ikäryhmittäin, mutta myös katoaminen osoittautuu toisinaan itsemurhaksi.
Tolvanen peräänkuuluttaa nuorten mielenterveys- ja muihin palveluihin lisää resursseja.
- Jonot ovat liian pitkät. Nuorten katoamisten ja itsemurhien kohdalla painitaan ainakin osittain samojen asioiden kanssa.
Myös nuorten turvatalon johtaja Lasse Salmi nostaa esiin nuorten mielenterveysongelmat.
- Nuoret masentuvat tällä hetkellä hälyttävässä määrin, ja saatetaan jopa ajatella, että kun kadotaan, niin tullaan kuulluksi, Salmi sanoo.
Julkisuuden kääntöpuoli
Moni tulee katoamistempullaan myös nähdyksi - halusi hän sitä tai ei. Helsingin poliisi pitää kuvan ja nimen julkaisukynnystä erittäin korkealla, sillä karkurille siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
- Pahimmillaan kuvan julkaiseminen saattaa aiheuttaa nuorelle vahinkoa koko loppuelämän ajaksi, ja nuori voi tästä syystä jopa päätyä ikäviin ratkaisuihin, rikosylikomisario Kari Tolvanen sanoo.
Toisaalta Tolvanen epäilee, että joissakin tapauksissa karkulainen, usein nuori nainen, saattaa nimenomaan haluta kasvonsa lööppeihin.
Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskuksen johtaja Outi Ruishalme noudattaisi niin ikään varovaista linjaa julkisuuden suhteen. Etenkin itsemurhaan päätyneiden kadonneiden nuorten uutisoinnista toinen samaa hautova saattaa ottaa mallia.
- Itsemurhista pitää puhua, mutta asiallisesti ja ilman yksityiskohtaisia kuvauksia keinoista tai paikoista, Ruishalme sanoo.
Ongelmista saa kysyä
Myös SOS-keskuksessa on havaittu nuorten itsetuhoisuuden lisääntyminen. Johtaja Outi Ruishalme peräänkuuluttaa asiallista puuttumista nuoren asioihin.
- Jos epäilee, että läheisellä on itsemurha-ajatuksia niin niistä on ihan hyvä kysyä suoraan. Se ei aiheuta itsemurhia että kysyy, onko tällaisia ajatuksia ollut.
Yle Uutiset / Iira Hartikainen
Mahtaako tämän keskustelun aihe olla liian laaja, jotta syttyisi kirjoittelua?
Lapsen oikeudethan ovat juuri se lastensuojelun rusikoima kohde, jota arvostelemme kaikkien asioiden yhteydessä. On virkamiesten, byroktian ja hallintovallan oikeudet. Ei lasten, mutta ei varsinkaan PERHEIDEN.
Mielestäni tämä sosiaalityöntekijöiden ja koko sosiaalikoneiston vuosia kestänyt hyöykkäys suomalaisia lapsia vastaan johtuu ennen kaikkea siitä, että käsite "perhe" halutaan hallinnossa ehdottomasti romuttaa. Kun lapselle on juridisesti heikko perhe, sen jälkeen pikku virkamieskin pystyy tekemään lapselle mitä vain. Hänhän on perheestä erillinen yksikkö.
Kun "perhe" on hallinnollisesti mahdollisimman heikossa asemassa, saavat sosiaalirouvat ja huostaanottoa avustavat poliisit saapastella minne tahansa ihmisten yksityisyyteen. Kyse on siis myös YKSITYISYYDEN RAISKAAMISESTA.
Lapsen asemaa siis on vahvistettu suomalaisessa yhteiskunnassa hallintovallan eli pikku virkamiesten tarpeiden mukaisesti. Siis aikuisilla rouvilla on tarpeensa. Puolustuskyvyttömät lapset on pantu näitä rouvien tarpeita palvelemaan.
Löysin sattumoisin netssä surffailtuani Sirkka Rousun blogin Lastensuojelija.
Lastensuojelija.
Toimin lastensuojelun, lapsien- ja perhepolitiikan asiantuntija tehtävisssä.
Osallistun eri tavoin lasten ja nuorten hyvinvointityön kehittämisessä. Lastensuojelututkimusta tarvittaisiin nykyistä paljon enemmän. On tärkeää tuottaa tietoa lastensuojelun asiakkaana oleville.
Turhista ja tekemättömistä huostaanotoista.
FS- TV:n Spotlight ohjelma käsitteli 26.5.2010 huostaanotto teemaa.
Ohjelmassa kuvattiin muutaman nuoren elämäntilannetta, jossa heidän huostaanotto toteutettiin, vaikka siihen ei nuoren itsensä ja hänen vanhempiensa tai hallinto-oikeuden mukaan olisi ollut perusteita.
Lapset ja vanhemmat kokivat, ettei heitä myöskään kuultu siten, että he olisivat ymmärtäneet miksi huostaanotto toteutettiin.
Se on inhimillisesti ja taloudellisesti väärin.
Linkki blogisivustolle, jossa lisää Sirkka Rousun näkemyksiä lastensuojeluun ja huostaanottoihin liittyvää.
http://lastensuojelija.blogspot.com/2010/05/turhista-ja-tekemattomista.html
____
YLE uutisessa. Nuorten karkailu on hätähuuto nousivat esiin peheterapautti Lasse Salmi.
Mielenterveys-seuran Sos keskuksen johtaja Outi Raehalme.
Rkosylikomisaari Kari Tolvanen.
Uskoisin että parhaimman kuvan saa nuorten ja lasten ongelmien parissa työskenteleviltä.
Onko lasten syrjätyminen, karkailu, itsetuhoisuus, viiltely seurausta Varpu ym. tahojen toiminnasta?
Onko Huoli muuttunut lasten ja nuorten hätähuudoksi?
Googletin > outi raehalme
Lasten ja nuorten pahoinvointi, syrjäytyminen, saattavat johtua, avioerosta, huostaanotosta, joka saattaa ahdistaa lapsia ja nuoria niin paljon, että he saattavat oireilla ahditusta viiltelemällä itseään.
Myös lastenkodeista karkaamiset saattavat johtua ahdistuneisuudesta, sekä tärkeiden ihmissuhteiden, ystävien kavareiden menettäminen. Pakkomuutto pois kotikaupungista, tutusta koulusta.
Onko hustaanotoissa ja sijoituksissa huomioitu mahdolliset stressireaktiot?
Google haku > viiltely nuoret
Wikipedian sivulla oli viittaus Self Harm.
Allaoleva linkki on Web4Healtha suomenkielisille sivuille. Linkissä on kuusi eri kielivaihtoeto, joista voi valita haluamansa kielen.
Suomenkielinen sivusto on vielä keskeneräinen, jotenka vastaus saattaa olla englanninkielinen.
Kysymyksessä on EU komission ertyistyöryhmän kooste ja vastauksia yli 700 kysymykseen.
Psykologia. Ilmainen lääketieteellinen neuvonta. Psyykkinen terveys. Ahdistus. Parisuhde.
Aiheet: Riippuvuus. ADHD .Anoreksia. Bulimia. Lastenkasvatus. Masennus. Terveelliset elintavat. Tasapainottomuus. Elämä. Mielentilan muutokset. Ylipaino. Fobia. Psyykelääkket. Kaikki vastaukset. Psykoterapia. Ihmissuhteet. Seksi. Univaikeudet. Stressin oireet. Hoito.
Päivän kysymys. Onko Suomessa lastensuojelussa käytössä kansainväliset tutkimukset, vai ratkaistaanko meillä ongelmat Nallekorteilla. Pride valmennuksella. Varpu projekteilla. Diakoniatyöllä.
Rahoittajana Jokeri. Pokeri. Poks.
http://web4health.info/fi/
-------