Kalevassa on pakkoruotsista kirjoitus: Ohutta keskustelua ruotsin opiskelusta 20.06.2010
On järkyttävää että Oulussa on lukio-opetuksen johtajana tuollainen pakkoruotsittaja, joka ei elä tässä reaalimaailmassa.! Hän ei ymmärrä edes, että kyse on ensisijaisesti RUOTSIPAKON vastustamisesta!
Lähes identtinen teksti löytyy Forum24:n sivuilta ja kyseisen lehden numerosat 48 s. 7.
http://www.forum24.fi/mielipiteet/ohutta-keskustelua-ruotsin-opiskelusta.
**************
Keskustelu pakkoruotsista on jälleen kiihtynyt kokoomuksen hyväksyttyä puoluekokouksessaan aloitteen ruotsin kielen poistamisesta pakollisena aineena peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmista.
Perusteluna on käytetty valinnaisuuden lisäämistä lasten ja nuorten kielivalinnoissa sekä pakon jakamista jonkun muun kielen, esimerkiksi venäjän kanssa. Kysymys on laajemmasta asiasta sekä kielten opiskelun että ruotsin kielen aseman suhteen.
Valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa sekä Oulun kaupungin kieliohjelmassa on haluttu innostaa opiskelemaan kieliä monipuolisesti, samalla kun paineet valinnaisuuden lisäämisestä ovat kasvaneet.
Tulokset eivät ole olleet kummoisia. Alakoulussa tehdyt toisen pitkän kielen valinnat eivät tahdo kantaa lukion loppuun, ja lukiossa aloittavien lyhyiden kielten valintojen määrät ovat pienentyneet vuosi vuodelta.
Kun vielä ruotsin kirjoittaminen on ylioppilastutkinnossa vapaaehtoista ja jo yli kolmannes jättää sen suorittamatta, on syytä olla enemmänkin huolissaan suomalaisten nuorten innosta opiskella vieraita kieliä.
Minkä kielen osaaminen olisi tärkeää? Englannin asema on vahva, mutta mitä tulee sen jälkeen?
Meidät sitoo Ruotsiin ja Skandinaviaan monisatavuotinen kulttuurinen ja kielellinen yhteys. Suomi ja Ruotsi muodostavat monessa suhteessa yhtenäisen talousalueen.
Ruotsi on edelleen suurimpia kauppakumppaneitamme. Täällä pohjoisessakin halutaan kehittää Perämeren kaaren yhteistyötä ja kaikenlaista liikettä yli rajojen.
Itselleni onkin vaikeaa keksiä yhtään merkittävää perustetta heikentää ruotsin kielen osaamista ja asemaa.
Entä pakollisuus? En usko väitteeseen, että valinnaisuuden kasvattaminen tarjonnassa lisäisi kielten opiskelua.
Viimeiset vuosikymmenet ovat osoittaneet aivan muuta. Erityisesti ruotsin vapaaehtoisuus yo-kirjoituksissa on korvautunut opinto-ohjelmaan aivan muilla oppiaineilla. Uskallan väittää, että suurelle osalle lukiolaisista käytännössä englanti toimii enää pakollisena kielenä, jos asennetta tarkastellaan!
Ylioppilaskoe oli vuosikymmeniä kielipainotteinen. Sitä on nopeasti uudistettu äidinkielen, ainereaalikokeen ja ruotsin vapaaehtoisuuden muodossa.
Tulos: ei vain ruotsin vaan muidenkin perinteisten kielten, kuten saksan ja ranskan, suosio on laskenut.
Kun asiaan vielä liitetään kysymys Suomesta kaksikielisenä maana, virkamiehen kyky ja tahto palvella molemmilla kotimaisilla kielillä ja halu seurata Pohjolan asioita skandinaavisilla kielillä, kallistun koulumiehenä pakollisen ruotsin kannalle.
Vapaaehtoisuudella ja kieliohjelmien teknisellä uudistamisella kielikysymys ei ratkea. Kielten opiskeluhan vaatii ahkeruutta ja intomieltä!
Pekka Fredriksson
lukio-opetuksen johtaja
Oulu
On järkyttävää että Oulussa on lukio-opetuksen johtajana tuollainen pakkoruotsittaja, joka ei elä tässä reaalimaailmassa.! Hän ei ymmärrä edes, että kyse on ensisijaisesti RUOTSIPAKON vastustamisesta!
Lähes identtinen teksti löytyy Forum24:n sivuilta ja kyseisen lehden numerosat 48 s. 7.
http://www.forum24.fi/mielipiteet/ohutta-keskustelua-ruotsin-opiskelusta.
**************
Keskustelu pakkoruotsista on jälleen kiihtynyt kokoomuksen hyväksyttyä puoluekokouksessaan aloitteen ruotsin kielen poistamisesta pakollisena aineena peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmista.
Perusteluna on käytetty valinnaisuuden lisäämistä lasten ja nuorten kielivalinnoissa sekä pakon jakamista jonkun muun kielen, esimerkiksi venäjän kanssa. Kysymys on laajemmasta asiasta sekä kielten opiskelun että ruotsin kielen aseman suhteen.
Valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa sekä Oulun kaupungin kieliohjelmassa on haluttu innostaa opiskelemaan kieliä monipuolisesti, samalla kun paineet valinnaisuuden lisäämisestä ovat kasvaneet.
Tulokset eivät ole olleet kummoisia. Alakoulussa tehdyt toisen pitkän kielen valinnat eivät tahdo kantaa lukion loppuun, ja lukiossa aloittavien lyhyiden kielten valintojen määrät ovat pienentyneet vuosi vuodelta.
Kun vielä ruotsin kirjoittaminen on ylioppilastutkinnossa vapaaehtoista ja jo yli kolmannes jättää sen suorittamatta, on syytä olla enemmänkin huolissaan suomalaisten nuorten innosta opiskella vieraita kieliä.
Minkä kielen osaaminen olisi tärkeää? Englannin asema on vahva, mutta mitä tulee sen jälkeen?
Meidät sitoo Ruotsiin ja Skandinaviaan monisatavuotinen kulttuurinen ja kielellinen yhteys. Suomi ja Ruotsi muodostavat monessa suhteessa yhtenäisen talousalueen.
Ruotsi on edelleen suurimpia kauppakumppaneitamme. Täällä pohjoisessakin halutaan kehittää Perämeren kaaren yhteistyötä ja kaikenlaista liikettä yli rajojen.
Itselleni onkin vaikeaa keksiä yhtään merkittävää perustetta heikentää ruotsin kielen osaamista ja asemaa.
Entä pakollisuus? En usko väitteeseen, että valinnaisuuden kasvattaminen tarjonnassa lisäisi kielten opiskelua.
Viimeiset vuosikymmenet ovat osoittaneet aivan muuta. Erityisesti ruotsin vapaaehtoisuus yo-kirjoituksissa on korvautunut opinto-ohjelmaan aivan muilla oppiaineilla. Uskallan väittää, että suurelle osalle lukiolaisista käytännössä englanti toimii enää pakollisena kielenä, jos asennetta tarkastellaan!
Ylioppilaskoe oli vuosikymmeniä kielipainotteinen. Sitä on nopeasti uudistettu äidinkielen, ainereaalikokeen ja ruotsin vapaaehtoisuuden muodossa.
Tulos: ei vain ruotsin vaan muidenkin perinteisten kielten, kuten saksan ja ranskan, suosio on laskenut.
Kun asiaan vielä liitetään kysymys Suomesta kaksikielisenä maana, virkamiehen kyky ja tahto palvella molemmilla kotimaisilla kielillä ja halu seurata Pohjolan asioita skandinaavisilla kielillä, kallistun koulumiehenä pakollisen ruotsin kannalle.
Vapaaehtoisuudella ja kieliohjelmien teknisellä uudistamisella kielikysymys ei ratkea. Kielten opiskeluhan vaatii ahkeruutta ja intomieltä!
Pekka Fredriksson
lukio-opetuksen johtaja
Oulu
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pakkoruotsin kannattajat ovat näköjään ryhtyneet rinnastamaan pakkoruotsin ja monipuolisen kielitaidon keskenään.
Pakkoruotsihan ei ole monipuolista kielitaitoa, vaan se on suomenruotsin murretta.
Tänään HS:ssa on mainio juttu venäläisten vaikutuksesta Itä-Suomen kauppiaille, esimerkkinä on Lappeenranta.
Lappeenrannassa on tax free myynti jo suurempaa kuin Helsingin Stockmannilla, oikein piirretty pylväätkin aiheesta, että reliikit Suomen ruotsalaisetkin ymmärtäisivät asian.
Venäläiset turistit ovat jo luoneet tuhansia työpaikkoja pelkästään kaupan alalle, matkailusta ja rakentamisesta nyt puhumattakaan.
Venäjän kieltä osaavat nuoret saavat välittömästi kesätyöpaikkoja ja vakipaikkojakin kaupoista. Ruotsalaisia turisteja tai ruotsia puhuvia ei ole nähty alueella vuosikausiin..tai vuosisatoihin.
Este on vain pakkoruotsi, venäjän osaajia ei ole tarpeeksi Suomessa!!
Mitenköhän Fredriksson on päässyt johtajaksi asti kun tuntuu olevan niin todellisuudesta vieraantunut?
Perimmäinen ongelmahan pakkoruotsissa (näin käytännössä) on se että sen opiskelijat eivät osaa koko kieltä hevonpaskaa enää koulujen jälkeen. Valtaosalla suomalaisista ei ole tarvetta käyttää ruotsia, joten se unohtuu. Parempia tuloksia, eli kieltä osaavia ihmisiä, saataisiin asettamalla kieli valinnaiseksi, jolloin sitä opiskelemaan suuntautuisi siitä oikeasti kiinnostuneet. Ei se määrä, vaan se laatu.
ei se tarkoituskaan ole alun alkaen ollut se, että suomalaiset oppisivat oikeasti ruotsia. Pakkoruotsihan tuli peruskouluun sen vuoksi, että se tasoittaisi sen, kun ruotsinkieliset joutuvat opiskelemaan SUOMEA.
Oikeampi nimi PAKKORUOTSILLE olisi siis historiallisesti ottaen JARRURUOTSI.
.