Pieni firma jossa kaikki tietävät toistensa asiat. Nyt työnantaja päätti lomauttaa vain ne jotka asuvat vuokralla. Kysyessäni hän perusteli tätä "humanitäärisillä syillä" eli vuokralaiset voivat saada asumistukea, mutta omistusasujat ei. Hän halua vaikeuksia kenellelään ja siksi asia ratkaistiin näin. "Yllättäen" asiasta päättänyt johtoryhmä koostuu omistusasujista...
Oliko tämä asumismuoto vain tekosyy vai miksi omistusasujat saavat nostaa palkkaa ja jatkaa töitä?
Oliko tämä asumismuoto vain tekosyy vai miksi omistusasujat saavat nostaa palkkaa ja jatkaa töitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin se vain varakkaiden omistusasujien ja vaikuttavissa asemissa olevien hyväveli-verkosto pelaa, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
Ilmeisesti yrityksessä ei ole pelkästään vähäistä älykkyysosamäärää vaativia siivous, taiteellisia tms. töitä.
Tuolloin on luonnollista että yritykseen palkataan työntekijöitä jotka todistettavasti ymmärtävät pääoman arvon, osaavat säilyttää ja kasvattaa kapitaalia ja osaavat nähdä asiat laajemmassa mittakaavassa.
Vuokra-asujaa on pidetty aina asioita ymmärtämättönänä, rahaa tuhlaavana ja asioitaan järjestykseen saamattomina synkkämielisinä maailmanlopun ennustelijoina.
Yrityksellä on oikeus kamppailla parhaista työntekijöistä. OKT asujat työllistyvät aina ensimmäisenä. Työhakemuksessa kun lukee osoitteen kohdalla Mogadishuavenue K 276 kannataa hakea töitä töölöstä katulaulajana.
Myös maanviljelys on asia erikseen. Siellä vuokra-asuminen katsutaan plussaksi. Johtuen siitä, että erilaisten tukiaisten hakeminen kuuluu oleellisena osana kumpaankin elämäntapaan.
on työnantajan silmissä sitoutumaton joka ei ole asettunut paikalleen. sellaista ei viitsitä kouluttaa vaativiin tehtäviin.
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=328007
Eli sitä saa, mitä äänestää.
Paska provohan aloittajan viesti on, mutta aina on jotain totuuden siementäkin ilmassa.
Minun isäni irtisanottiin aikoinaan 1990-luvun alussa, kun lama pakotti yritykset laajoihin irtisanomisiin.
Perusteena oli se, ettei hänellä ollut enää pieniä lapsia eikä merkittävää asuntovelkaa.
Ahkerana miehenä tunnetulla isälläni oli omakotitalostaan ja sijoitusasunnostaan velkaa enää vähän.
Sen sijaan töihin sai jäädä massiivisen asuntovelan alla painiva juoppo, jolla oli liuta pieniä lapsia.
Irtisanomisen perustelut olivat sosiaaliset eivätkä ammatilliset.
Sanomattakin on selvää, ettei mennyt kuin muutama vuosi, niin juopolta lähti talo, vaimo ja lapset.
Lopulta lähti myös työ ja terveys, kun viina maistui joka päivä kuin juhannuksena.
Vain velka jäi ja sitä oli kasvattanut vielä kaikenlaiset sukulaisilta ja tuttavilta viinaan otetut vipit.
Talon pakkomyynti historiallisen alhaisten kiinteistöhintojen aikana ei kattanut velkaa lähimainkaan.
Asuntovelka oli alunperinkin ollut perheen tuloihin nähden liian suuri ja juopottelu pahensi asiaa.
Isäni sen sijaan ei ollut jäänyt makaamaan laakereilleen vaan alkoi samantien potkujen jälkeen yrittäjäksi.
Lamavuosien taittuessa takaisin nousuun oli firmansa ottanut hyvin tulta alleen ja menestyi mukavasti.
Sillä menestyksen polulla hän on edelleen tänäkin päivänä, joskin eläköityminen on nyt ovella.
Vuosien varrella hän on jatkuvasti hankkinut kiinteistöomaisuutta, jota onkin karttunut kiitettävästi.
Sitä en tiedä, saiko se juoppo koskaan maksettua pois niitä loppuja asuntovelkojaan.