Onko muita?

eipä kai tuohon voi paljon vinkkejä antaa.. Mutta tyttiksestäs tuntuu varmaankin viellä surullisemmalta kun ei voi tilanteelle enää mitään (periaatteessa). Pakko on mennä ja pysyä tai sotapoliisit hakee ja sit ei ihan hetkeen lomia näykkään. Olen ite intin käyny ja eksä myös. kauheinta oli kyl melkein jos tuli joku riita tai toisella pahamieli eikä pääse toista auttamaan vaikka kuinka olisi halunnut:(

Itse olen myös käynyt armeijan ja periaatteessa ollut myös pari kuukautta leskenä (tosin kaukosuhteessa ne kilometrit oli välissä muutenkin).

Voin vakuttaa, että siviilissä olijalla on useimmiten helpompaa. Onhan se tietenkin kiinni ihmisestäkin, ja luonteesta. Kuitenkin siviilissä olijalla on omat kaverit ja ystävät ympärillä, omat harrastukset, opiskelut tai työt. Siis paljon puuhaa, eikä arkielämä muutu miksikään (puuttuvaa kultaa lukuun ottamatta).

Armeijassa sen sijaan on aina läsnä tietynlainen henkinen paine, sekin tietenkin paikasta ja ympäristöstä (mm. aselajista) riippuvainen. Armeijassa oloon liittyy muutenkin paljon asioita, oma vapaus menee, siviiliasiat voivat huolettaa, kuri voi olla kova ja pahimmassa tapauksessa niistä ympyröistä ei löydy edes kunnollisia ystäviä.

Siinä ei todellakaan toivo, että joutuisi huolehtimaan vielä siitä, pettääkö tai jättääkö tyttöystävä tai miten kaikki asiat sujuvat kotona. Toivoo vain, että siellä pärjätään. Armeijassa näkee, kuinka pojilla hajoaa pää tämän tästä tyttöystävien takia.

Ikävä voi olla molemmilla, mutta kyllä sitä armeijassa olevaa kultaa kannattaa helliä, kun se on kotona! Itse muistan, kuinka ihana oli päästä lomille tyttöystävän luo. Silloin sitä toivoi, että järjestyy ihan kahdenkeskistä aikaa, ja että tyttöystävä jaksaa huomioida sen väsymyksen, mikä saattaa usein vaivata.

Tsemppiä, se on ohi pikemmin kuin arvaattekaan!

leski... kirjoitti:

Itse olen myös käynyt armeijan ja periaatteessa ollut myös pari kuukautta leskenä (tosin kaukosuhteessa ne kilometrit oli välissä muutenkin).

Voin vakuttaa, että siviilissä olijalla on useimmiten helpompaa. Onhan se tietenkin kiinni ihmisestäkin, ja luonteesta. Kuitenkin siviilissä olijalla on omat kaverit ja ystävät ympärillä, omat harrastukset, opiskelut tai työt. Siis paljon puuhaa, eikä arkielämä muutu miksikään (puuttuvaa kultaa lukuun ottamatta).

Armeijassa sen sijaan on aina läsnä tietynlainen henkinen paine, sekin tietenkin paikasta ja ympäristöstä (mm. aselajista) riippuvainen. Armeijassa oloon liittyy muutenkin paljon asioita, oma vapaus menee, siviiliasiat voivat huolettaa, kuri voi olla kova ja pahimmassa tapauksessa niistä ympyröistä ei löydy edes kunnollisia ystäviä.

Siinä ei todellakaan toivo, että joutuisi huolehtimaan vielä siitä, pettääkö tai jättääkö tyttöystävä tai miten kaikki asiat sujuvat kotona. Toivoo vain, että siellä pärjätään. Armeijassa näkee, kuinka pojilla hajoaa pää tämän tästä tyttöystävien takia.

Ikävä voi olla molemmilla, mutta kyllä sitä armeijassa olevaa kultaa kannattaa helliä, kun se on kotona! Itse muistan, kuinka ihana oli päästä lomille tyttöystävän luo. Silloin sitä toivoi, että järjestyy ihan kahdenkeskistä aikaa, ja että tyttöystävä jaksaa huomioida sen väsymyksen, mikä saattaa usein vaivata.

Tsemppiä, se on ohi pikemmin kuin arvaattekaan!

Täällä kans yksi "inttileski"! Ikävä on aivan järjetön, mutta onneksi tämä ei ole pysyvää ja joskus ero jopa parantaa suhdetta. Me ei asuta vielä yhdessä, mutta aina lomilla hän tulee mun luokseni. Musta on ihanaa kun saan laittaa ruokaa valmiiksi ja hemmotella kultaani ;) Itse en ole käynyt armeijaan enkä sinne ole menossakaan, mutta kyllä se rakas on seksikäs niissä vaatteissa. Loma hetkien voimin selvitään seuraavaan lomaan!