Kertokaahan kaikki joilla on kaksi(tai nemmänkin) koiria asumassa samassa kämpässä että miten elo sujuupi :)
Mulla on 5vuotias uroskoira jolle on tulossa parin päivän päästä pentu kaveriksi ja jännittää että miten asiat alkaa sujumaan.
Mitä pitää ottaa huomioon kun sen pennun sitten kotiin tuo jossa jo ennestään asuu koira? Ulkoilustakin olisi kiva tietää, tietty pentu tulee pääsemään useammin kuin toinen koska pitää oppia sisäsiistiksi, mutta entäpä sitten kun lähden kunnon lenkille sen vanhemman koiran kanssa, pentua ei varmaankaan mukaan kannata ottaa(koska pentujahan ei sais lenkitellä vaan antaa mennä omaa tahtiaan ja vapaana ja epäilen että tuskinpa jaksais kolmea kilometriä neljästi päivässä). Siten tietty kun mennään ihan vaan tohon lähiniitylle jossa saa juosta vapaana niin varmaankin voi ottaa pennun mukaan että saavat telmiä?
Miten on kouluttaminen sujunut?
Yms yms yms kaikkea tietoa olisi kiva saada :)
Mulla on 5vuotias uroskoira jolle on tulossa parin päivän päästä pentu kaveriksi ja jännittää että miten asiat alkaa sujumaan.
Mitä pitää ottaa huomioon kun sen pennun sitten kotiin tuo jossa jo ennestään asuu koira? Ulkoilustakin olisi kiva tietää, tietty pentu tulee pääsemään useammin kuin toinen koska pitää oppia sisäsiistiksi, mutta entäpä sitten kun lähden kunnon lenkille sen vanhemman koiran kanssa, pentua ei varmaankaan mukaan kannata ottaa(koska pentujahan ei sais lenkitellä vaan antaa mennä omaa tahtiaan ja vapaana ja epäilen että tuskinpa jaksais kolmea kilometriä neljästi päivässä). Siten tietty kun mennään ihan vaan tohon lähiniitylle jossa saa juosta vapaana niin varmaankin voi ottaa pennun mukaan että saavat telmiä?
Miten on kouluttaminen sujunut?
Yms yms yms kaikkea tietoa olisi kiva saada :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
viime kädessä ratkaisevat eli millainen se nykyinen uroksesi on muita koiria kohtaan ja millainen luonteeltaan muutenkin? Samoin se miten sinä toimit lauman päänä vaikuttaa paljon.
Meillä vanhempi aikoinaan (ja vieläkin) huomioitiin aina ensin, ihan kaikessa ja vielä lopuksikin. Näin se huomasi, että pentu ei ole sille mikään uhka, sen pääasema säilyy vaikka pentu tulikin.
Koirat olivat alusta asti samassa tilassa ja heti jätettiin yksinkin, että tottuvat. Välillä ulkona yhdessä mutta reilusti yli puoli v meni kun ulkoilutettiin enimmäkseen erikseen. Isompi tarvii liikuntaa erit paljon, koulutukset ja pentua taas ei saanut rasittaa liikaa ja senkin koulutukselle piti taata rauha.
Ruokailua valvoin alussa aina. Pentu oli hanakka menemään vanhemman kupille. Ruokarauha pitää ehdottamasti taata moelmmille, siitä syttyy äkkiä sota. Samoin vanhemmalle rauhoittumispaikka, johon pentu ei pääse.
"Meillä vanhempi aikoinaan (ja vieläkin) huomioitiin aina ensin, ihan kaikessa ja vielä lopuksikin. Näin se huomasi, että pentu ei ole sille mikään uhka, sen pääasema säilyy vaikka pentu tulikin."
Näin nimenomaan ei tulisi tehdä. Kumpaakin koiraa tulee huomioida tasapuolisesti, yhtä paljon jne. mutta toisesta ei pidä ruveta ihmisen keinotekoisesti tekemään sitä ykköstä (siis koirien kesken). Ihmisen ei tule puuttua koirien keskinäisiin väleihin tai arvojärjestykseen, toki liian rajut yhteenotot yms. pitää estää, vaan antaa koirien itse selvittää kumpi vie ja kumpi vikisee. Ihmisen puuttuminen ei haittaa niin kauan kun pentu on vielä pieni, mutta jossain vaiheessa isompana se alkaa koettelemaan asemaansa koirien keskinäisessä arvojärjestyksessä. Jollei niiden sitä itse anneta selvittää, vaan siihen ihmisen taholta puututaan/sotketaan voi tilanne jatkua ärinänä ja valtataisteluna pitkäänkin.
koirien väleihin, vanhempi tietysti pennulle sen tultua vähän ärähteli. Minusta paras, että niiden välit tulevat mahd aikaisin selviksi, eikä sitten kun pentukin kasvanut isoksi. Minä kyllä luotin niin paljon kuin vain koiraan voi luottaa, tuohon vanhempaan, että se tietää pennun olevan pentu ja ärähtää sen mukaan.
Tarkkaile, niin opit koirista, mutta tee se vaivihkaa. Koirat huomaavat kyllä niiden seuraamisen ja voivat ottaa sen epäilyttävänä ja alkaa epäröidä toisiaan siitä syystä.
Näköjään unohtu tosta se rotu ;P
Eli mulla on bordercollie ja mulle on tulossa pitkäkarvanen collie, ja uros pentu tosiaankin tulossa(kumpaakaan ei voisi leikkauttaa koska käyn nykyisen koirani kanssa näyttelyissä ja tulen käymään myös tämän tulevan koirulin kanssa). Koirani on muita kohtaan ystävällinen, ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista agrressiota toisia kohtaan, mutta tuppaa olemaan tosi adhd välillä, varsinkin kun innostuu jostain( ja yleensä innostuu kun on muita koiria paikalla) joskus innostus menee niin kovaksi että sitten ei kuunnella yhtään käskyä ja keskitytä mihinkään ja hypitään ja pompitaan.
Mutta muista muutama perusasia. Opeta heti alkuun, että pentu kulkee myös ilman sitä toista koiraa lenkeillään, ja sosiaalistaminen ehdottomasti myös ilman vanhempaa koiraa. Ja vanhemmalle koiralle tietysti erityishuomiota, niin kuin aiemmin on jo vinkattukin. Varaudu liikunnalliseen elämään, kuten colliet yleensä, aktiviteettia tarvitsevat. Itse koirien väleihin en ole itse juuri puuttunut, mutta keskenään ei kannata ilman valvontaa jättää. Ei vain agressiivisuuden, vaan ihan viattomien tapaturmienkin vuoksi. Meillä ei ole ikinä yksikään vanhempi koira ollut pennulle agressiivinen, mutta omalla tavallaan tekee kyllä mielipiteensä ja yhdessäolon säännöt selväksi. Ei ole purtu, mutta muristu ja varoiteltu kyllä.
Itse olen opettanut kaikki koirani siihen, että sisällä ei riehuta. Jos sisällä leikitään, ne ovat ns. ohjattuja touhuja, kuten etsintää tms. Mutta keskenään ei riekuta. Nykyään voisin jo antaakin, kun asutaan kerrostalossa, mutta olen oppinut nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Eli, sisällä levätään, mutta vastapainoksi ulkoilua ja touhua on paljon ulkona.
Urokset saattavat ottaa jossakin vaiheessa yhteen, yleensä, jos saavat välinsä selvittää itse, menee vaihe nopeasti ohi. Jos ihminen ei anna sitä tehdä, se vain jatkaa sitä aikaa, ja aiheuttaa koirillekin turhaa stressiä. En näe mitään syytä, miksi kastrointia tarvitsisi harkita. Itselläni on nartut itse asiassa ottaneet rajummin yhteen kuin urokset keskenään :)
eivät ole koskaan tapelleet, tietysti vanhempi komentaa nuorempaa joskus, mutta aina älykkäästi, ei siis jää alistamaan vaan sanoo asiansa ja homma sillä selvä, vanhempaa on huomioitu aina ensin että tietää olevansa meidän ykkönen kuten ennen pentua ja pentukin oppii että vanhempaa pitää kunnioittaa ja hyvin on pärjätty. onnea pennusta.